Koska lasten kanssa helpottaa?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on nyt selkeä ero aikaisempaan.

Kesällä täyttivät 3 ja 6.

Kukaan ei ole enää vaipoissa, ei ainakaan kakkavaippoja.

Leikkivät välillä pitkiäkin aikoja riitelemättä, toki niitäkin tulee.

Yöt nukutaan!!!

Meilläkin oli tuossa ikähaarukassa varmaan seesteisin vaihe. Sit tuli koulu ja sen tuomat haasteet, isommalla alkaa pikkuhiljaa olla sellaista kasvu- ja irtaantumiskriisiä (kun samaan aikaan on vielä pieni mutta odotetaan kuitenkin jo itsenäisyyttä monissa asioissa). Nykyään paljon enemmän lapset riitelee kuin aiemmin. Myös yöheräämiset alkoi uudestaan noin vuosi sitten, kun ikävuosina 3-7 nukkui yöt heräilemättä... Ap

Poika menee kohta armeijaan. Ehkä sitten helpottaa.

Yleensä toisen espressokupillisen jälkeen alkaa helpottaa.

Laita lapset partioon. Jo 7 v alkaen onnistuu ja on retkiä ja mökkeilyä ja kesällä telttailua. Jos riitely ei lopu niin lähetät toisen lapsen viikonlopuksi sukulaisiin tai leirille. Sinun on pakko saada apua jos olet totaaliyksinhuoltaja tai lähes. Muuttakaa niin lapset voi löytää pihapiiristä kavereita. Näillä minä selvisin alakoululaisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset 7 ja 10. Itse olen kokenut että helpotti siinä kohtaa, kun vaipat ja päiväunet jäi pois. Ihania fiksuja lapsia, joista on joka päivä iloa.

Ap sitä jäin miettimään että yleensä kouluikäisille on kaverit kaikki kaikessa. Meillä on lähes päivittäin kavereita kylässä. Voisitkohan auttaa alkuun järjestämällä leikkitreffejä?

Ja toinen sitten liikunta ja mieluisa tekeminen. Ei ole parhaimmillaan lapsi eikä aikuinen, jos päivän tai illan ainoa tekeminen on ruudun edessä makoilu. Pitäisikö teidän ulkoilla enemmän ja yrittää löytää lapsille tai koko perheelle mieluisia (liikunta)harrastuksia?

Olen järkkäillyt mutta aika raskasta niiden järkkäily on koulun, töiden jne päälle, kun ei ne kaverit edes asu lähellä. Arkisin ei niinkään edes tarve, vaan enempi just viikonloppuisin ja lomilla, mutta helpompaa tietysti olisi jos ne kaverit löytyisi pihapiiristä kun lapset alkaa olla jo isoja.

Sanoin myös että raskasta kun joutuu hoitamaan kaiken yksin, eli myös ne ulkoilut ja muut puuhat. Ei todellakaan istuta töllön edessä kaikenaikaa. Mutta siinä missä joskus ennen eroa pystyi jakamaan hommia (esim. toinen ulkoilee lasten kanssa ja toinen sillä aikaa tekee ruuan ja vähän siivoilee), niin nyt teen toki kaiken yksin. Siinä ei paljoa ehdi kuule persukselleen päivän aikana istua. Ne päivät jotka lapset on isällään käytän pakollisten asioiden hoitoon, työssäkäymiseen ja sitten ihan lepäämiseen, koska olen niin kuormittunut. Ap

Ymmärränkö nyt oikein, että ulkoilutat 6- ja 8-vuotiaita? Miksi ihmeessä, jos saan kysyä? Asutteko veden äärellä? Kulkeeko tontin rajalla vilkasliikenteinen tie? Rajoittuuko tontti jyrkkään pudotukseen? Onko pihassa vanhoja kaivoja tai kellareita joihin pudota? Onko vieressä rakennustyömää vaarallisena työkoneineen?

Ei tuon ikäisiä tarvitse ulkoiluttaa ja tuon ikäisille pitäisi jo olla rajat selvillä niin että voit laskea heidät turvallisin mielin pihalle ilman vahtimista!

Ei koskaan. Äiti kantaa huolta vielä vaikka lapsi olisi aikuinen. Jos pienintäkään viitettä, ettei aikuisella lapsella mene hyvin alkaa huolestuminen. Toki poikkeuksia on puolin ja toisin.

Meillä 4v ja 8v. Leikkivät tuntikausia pihalla keskenään /yksinään. Käyvät ruokaostoksilla ja nukkuvat yöt. Ihanan helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset 7 ja 10. Itse olen kokenut että helpotti siinä kohtaa, kun vaipat ja päiväunet jäi pois. Ihania fiksuja lapsia, joista on joka päivä iloa.

Ap sitä jäin miettimään että yleensä kouluikäisille on kaverit kaikki kaikessa. Meillä on lähes päivittäin kavereita kylässä. Voisitkohan auttaa alkuun järjestämällä leikkitreffejä?

Ja toinen sitten liikunta ja mieluisa tekeminen. Ei ole parhaimmillaan lapsi eikä aikuinen, jos päivän tai illan ainoa tekeminen on ruudun edessä makoilu. Pitäisikö teidän ulkoilla enemmän ja yrittää löytää lapsille tai koko perheelle mieluisia (liikunta)harrastuksia?

Olen järkkäillyt mutta aika raskasta niiden järkkäily on koulun, töiden jne päälle, kun ei ne kaverit edes asu lähellä. Arkisin ei niinkään edes tarve, vaan enempi just viikonloppuisin ja lomilla, mutta helpompaa tietysti olisi jos ne kaverit löytyisi pihapiiristä kun lapset alkaa olla jo isoja.

Sanoin myös että raskasta kun joutuu hoitamaan kaiken yksin, eli myös ne ulkoilut ja muut puuhat. Ei todellakaan istuta töllön edessä kaikenaikaa. Mutta siinä missä joskus ennen eroa pystyi jakamaan hommia (esim. toinen ulkoilee lasten kanssa ja toinen sillä aikaa tekee ruuan ja vähän siivoilee), niin nyt teen toki kaiken yksin. Siinä ei paljoa ehdi kuule persukselleen päivän aikana istua. Ne päivät jotka lapset on isällään käytän pakollisten asioiden hoitoon, työssäkäymiseen ja sitten ihan lepäämiseen, koska olen niin kuormittunut. Ap

Ymmärränkö nyt oikein, että ulkoilutat 6- ja 8-vuotiaita? Miksi ihmeessä, jos saan kysyä? Asutteko veden äärellä? Kulkeeko tontin rajalla vilkasliikenteinen tie? Rajoittuuko tontti jyrkkään pudotukseen? Onko pihassa vanhoja kaivoja tai kellareita joihin pudota? Onko vieressä rakennustyömää vaarallisena työkoneineen?

Ei tuon ikäisiä tarvitse ulkoiluttaa ja tuon ikäisille pitäisi jo olla rajat selvillä niin että voit laskea heidät turvallisin mielin pihalle ilman vahtimista!

Asutaan kaupungissa eli joo, on vaaranpaikkoja. Isompi voisi kulkea yksin, mutta ei uskalla. Pienempää ei vielä voi päästää ilman aikuisen valvontaa ulos, koska esim. ikkunasta en näe leikkipihaa ettäkö voisin valvoa. Toki hänen itsenäinen ulkoilu on jo lähellä... ap

Meillä helpotti mielestäni jo kun nuorin täytti sen 3 vuotta. Lapset ovat olleet kyllä todella helppoja, terveitä ja hyväntuulisia aina, mutta perushoitaminen helpottui siinä vaiheessa. Ovat niin samanluonteisia kuin me vanhemmatkin, että perhe-elämä on helppoa, lisäksi kun tosiaan ei paljon vaikeuksia ole ollut heillä mistään. Ehkä se tältä pohjalta kun perhe on perustettu epävarmassa taloustilanteessa tuntuu niin vallan stressittömältä kun molemmilla vanhemmilla on jo hyvät tulot. Asumme lisäksi todella kovalla ja lapsiystävällisellä alueella ja jo 3-vuotias voi leikkiä tuossa pihalla isompien kanssa. Hyvin leikit sujuu ja harvoin pitää mihinkään puuttua. Päiväkoti, koulu ja harrastukset ovat lähellä. Aivan lapsesta ja elinpiiristä riippuu, varmaan harvinaisempaa että se jo tässä vaiheessa tuntuu erityisen helpolta. Tukiverkkoja meillä ei ole sitten minkäänlaisia vaan eniten haastetta on nyt juuri niiden tukiverkkojen elättämisessä ja hoitamisessa tällä hetkellä, joku saattaa kuitenkin väittää että mummot kasvattaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset 7 ja 10. Itse olen kokenut että helpotti siinä kohtaa, kun vaipat ja päiväunet jäi pois. Ihania fiksuja lapsia, joista on joka päivä iloa.

Ap sitä jäin miettimään että yleensä kouluikäisille on kaverit kaikki kaikessa. Meillä on lähes päivittäin kavereita kylässä. Voisitkohan auttaa alkuun järjestämällä leikkitreffejä?

Ja toinen sitten liikunta ja mieluisa tekeminen. Ei ole parhaimmillaan lapsi eikä aikuinen, jos päivän tai illan ainoa tekeminen on ruudun edessä makoilu. Pitäisikö teidän ulkoilla enemmän ja yrittää löytää lapsille tai koko perheelle mieluisia (liikunta)harrastuksia?

Olen järkkäillyt mutta aika raskasta niiden järkkäily on koulun, töiden jne päälle, kun ei ne kaverit edes asu lähellä. Arkisin ei niinkään edes tarve, vaan enempi just viikonloppuisin ja lomilla, mutta helpompaa tietysti olisi jos ne kaverit löytyisi pihapiiristä kun lapset alkaa olla jo isoja.

Sanoin myös että raskasta kun joutuu hoitamaan kaiken yksin, eli myös ne ulkoilut ja muut puuhat. Ei todellakaan istuta töllön edessä kaikenaikaa. Mutta siinä missä joskus ennen eroa pystyi jakamaan hommia (esim. toinen ulkoilee lasten kanssa ja toinen sillä aikaa tekee ruuan ja vähän siivoilee), niin nyt teen toki kaiken yksin. Siinä ei paljoa ehdi kuule persukselleen päivän aikana istua. Ne päivät jotka lapset on isällään käytän pakollisten asioiden hoitoon, työssäkäymiseen ja sitten ihan lepäämiseen, koska olen niin kuormittunut. Ap

Ymmärränkö nyt oikein, että ulkoilutat 6- ja 8-vuotiaita? Miksi ihmeessä, jos saan kysyä? Asutteko veden äärellä? Kulkeeko tontin rajalla vilkasliikenteinen tie? Rajoittuuko tontti jyrkkään pudotukseen? Onko pihassa vanhoja kaivoja tai kellareita joihin pudota? Onko vieressä rakennustyömää vaarallisena työkoneineen?

Ei tuon ikäisiä tarvitse ulkoiluttaa ja tuon ikäisille pitäisi jo olla rajat selvillä niin että voit laskea heidät turvallisin mielin pihalle ilman vahtimista!

Asutaan kaupungissa eli joo, on vaaranpaikkoja. Isompi voisi kulkea yksin, mutta ei uskalla. Pienempää ei vielä voi päästää ilman aikuisen valvontaa ulos, koska esim. ikkunasta en näe leikkipihaa ettäkö voisin valvoa. Toki hänen itsenäinen ulkoilu on jo lähellä... ap

Ok, ymmärsin että asutte jossain syrjässä, kun leikkikavereita ei ole lähellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset 7 ja 10. Itse olen kokenut että helpotti siinä kohtaa, kun vaipat ja päiväunet jäi pois. Ihania fiksuja lapsia, joista on joka päivä iloa.

Ap sitä jäin miettimään että yleensä kouluikäisille on kaverit kaikki kaikessa. Meillä on lähes päivittäin kavereita kylässä. Voisitkohan auttaa alkuun järjestämällä leikkitreffejä?

Ja toinen sitten liikunta ja mieluisa tekeminen. Ei ole parhaimmillaan lapsi eikä aikuinen, jos päivän tai illan ainoa tekeminen on ruudun edessä makoilu. Pitäisikö teidän ulkoilla enemmän ja yrittää löytää lapsille tai koko perheelle mieluisia (liikunta)harrastuksia?

Olen järkkäillyt mutta aika raskasta niiden järkkäily on koulun, töiden jne päälle, kun ei ne kaverit edes asu lähellä. Arkisin ei niinkään edes tarve, vaan enempi just viikonloppuisin ja lomilla, mutta helpompaa tietysti olisi jos ne kaverit löytyisi pihapiiristä kun lapset alkaa olla jo isoja.

Sanoin myös että raskasta kun joutuu hoitamaan kaiken yksin, eli myös ne ulkoilut ja muut puuhat. Ei todellakaan istuta töllön edessä kaikenaikaa. Mutta siinä missä joskus ennen eroa pystyi jakamaan hommia (esim. toinen ulkoilee lasten kanssa ja toinen sillä aikaa tekee ruuan ja vähän siivoilee), niin nyt teen toki kaiken yksin. Siinä ei paljoa ehdi kuule persukselleen päivän aikana istua. Ne päivät jotka lapset on isällään käytän pakollisten asioiden hoitoon, työssäkäymiseen ja sitten ihan lepäämiseen, koska olen niin kuormittunut. Ap

Ymmärränkö nyt oikein, että ulkoilutat 6- ja 8-vuotiaita? Miksi ihmeessä, jos saan kysyä? Asutteko veden äärellä? Kulkeeko tontin rajalla vilkasliikenteinen tie? Rajoittuuko tontti jyrkkään pudotukseen? Onko pihassa vanhoja kaivoja tai kellareita joihin pudota? Onko vieressä rakennustyömää vaarallisena työkoneineen?

Ei tuon ikäisiä tarvitse ulkoiluttaa ja tuon ikäisille pitäisi jo olla rajat selvillä niin että voit laskea heidät turvallisin mielin pihalle ilman vahtimista!

Tarkkuutta. Ap:n lapset ovat 7 ja 10. Mutta tosiasia on, että 6-vuotiaan yksin jättäminen on nykypäivänä lastensuojeluasia. Omassa pihassa ulkoilu on tietenkin ok, mutta yleensä tuon ikäiset haluavat jo muualle: asfaltille pyöräilemään tai scoottailemaan, kentälle potkimaan palloa, talvella luistelemaan. 6-vuotias on myös ihanteellisessa iässä eri taitojen oppimiseen. Eli aikuista todellakin tarvitaan.

-ei ap.

Suurempi vaiva oli miehestä. Yksi lapsi ja ei suurempia ongelmia. Nyt asuu omillaan ja poika opiskelee yliopistossa. Aika meni niin nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset 7 ja 10. Itse olen kokenut että helpotti siinä kohtaa, kun vaipat ja päiväunet jäi pois. Ihania fiksuja lapsia, joista on joka päivä iloa.

Ap sitä jäin miettimään että yleensä kouluikäisille on kaverit kaikki kaikessa. Meillä on lähes päivittäin kavereita kylässä. Voisitkohan auttaa alkuun järjestämällä leikkitreffejä?

Ja toinen sitten liikunta ja mieluisa tekeminen. Ei ole parhaimmillaan lapsi eikä aikuinen, jos päivän tai illan ainoa tekeminen on ruudun edessä makoilu. Pitäisikö teidän ulkoilla enemmän ja yrittää löytää lapsille tai koko perheelle mieluisia (liikunta)harrastuksia?

Olen järkkäillyt mutta aika raskasta niiden järkkäily on koulun, töiden jne päälle, kun ei ne kaverit edes asu lähellä. Arkisin ei niinkään edes tarve, vaan enempi just viikonloppuisin ja lomilla, mutta helpompaa tietysti olisi jos ne kaverit löytyisi pihapiiristä kun lapset alkaa olla jo isoja.

Sanoin myös että raskasta kun joutuu hoitamaan kaiken yksin, eli myös ne ulkoilut ja muut puuhat. Ei todellakaan istuta töllön edessä kaikenaikaa. Mutta siinä missä joskus ennen eroa pystyi jakamaan hommia (esim. toinen ulkoilee lasten kanssa ja toinen sillä aikaa tekee ruuan ja vähän siivoilee), niin nyt teen toki kaiken yksin. Siinä ei paljoa ehdi kuule persukselleen päivän aikana istua. Ne päivät jotka lapset on isällään käytän pakollisten asioiden hoitoon, työssäkäymiseen ja sitten ihan lepäämiseen, koska olen niin kuormittunut. Ap

Ymmärränkö nyt oikein, että ulkoilutat 6- ja 8-vuotiaita? Miksi ihmeessä, jos saan kysyä? Asutteko veden äärellä? Kulkeeko tontin rajalla vilkasliikenteinen tie? Rajoittuuko tontti jyrkkään pudotukseen? Onko pihassa vanhoja kaivoja tai kellareita joihin pudota? Onko vieressä rakennustyömää vaarallisena työkoneineen?

Ei tuon ikäisiä tarvitse ulkoiluttaa ja tuon ikäisille pitäisi jo olla rajat selvillä niin että voit laskea heidät turvallisin mielin pihalle ilman vahtimista!

Asutaan kaupungissa eli joo, on vaaranpaikkoja. Isompi voisi kulkea yksin, mutta ei uskalla. Pienempää ei vielä voi päästää ilman aikuisen valvontaa ulos, koska esim. ikkunasta en näe leikkipihaa ettäkö voisin valvoa. Toki hänen itsenäinen ulkoilu on jo lähellä... ap

Ok, ymmärsin että asutte jossain syrjässä, kun leikkikavereita ei ole lähellä.

Ei asuta. Leikkikaverit (koulukaverit) on 3-5 kilsan päässä, mutta kun sekin käsittää isoja autoteitä niin ei tämän ikäiset niitä pääsääntöisesti vielä yksin kulje. Meidän taloyhtiössä ei ole kuin paljon pienempiä tai sitten paljon isompia lapsia, sama naapuritaloissa. Yksi pojan ikäinen tyttö on (8v) mutta heillä ei leikit ja mielenkiinnonkohteet kohtaa sitten yhtään.. Jotain lähiötä olen miettinyt, koska ovat usein kuitenkin rauhallisempia ja lapsiperheitä ehkä sitten kuitenkin enemmän ja se elämäntapakin erilainen omalla tavallaan.. (lapset pyörii pihoilla jne). Ap

Vierailija kirjoitti:

Laita lapset partioon. Jo 7 v alkaen onnistuu ja on retkiä ja mökkeilyä ja kesällä telttailua. Jos riitely ei lopu niin lähetät toisen lapsen viikonlopuksi sukulaisiin tai leirille. Sinun on pakko saada apua jos olet totaaliyksinhuoltaja tai lähes. Muuttakaa niin lapset voi löytää pihapiiristä kavereita. Näillä minä selvisin alakoululaisten kanssa.

Ihan ohiksena. Mun lapsillani ei ole mitään diagnoosia, mutta todellakaan esikoista (9 v) ei laitettu eikä vieläkään laiteta mihinkään tuntemattomien ihmisten keskelle telttailemaan. Kuopus taas on kaikkien kaveri, ja on halunnut käydä 4-vuotiaasta yksin miestenvessassa.

Eli sikäli osa lapsista vain on tiukemmin kotipiirissä. Se on tavallaan rankkaa mutta tavallaan helpottavaa. Omasta kuopuksestani on saanut myös kantaa paljon huolta, kun vain taivas on seikkailujen rajana.

-ei ap.

Voi ap. Olen pahoillani puolestasi. Teillä tulee "ylimääräistä" vaivaa vanhemmalle isomman lapsen haasteista. Jos pienempi on tunnepuolella tarvitseva, niin kokisiko hän jossain määrin epäreiluna sen, että vanhempi lapsi saa huomiota? Lisäksi mietin, että kuinka pitkä aika on erostanne. Lasten tunne-elämä tulee noin 1-3 vuotta perässä verrattuna aikuisten eroon sopeutumiseen. Uskon, että teillä onkin tapoja, jolloin hellyyttä saa pyytämättäkin: leffaillat, lapsi/lapset kainalossa, perheen yhteiset pötkötykset päiväuniaikaan kainalokkain. Omasta lapsesta oli hauskaa aikoinaan leikkiä vauvaa: Tuli pötköttämään äidin/isän mahan päälle. Oma lapsi reagoi myös eroon aika voimakkaasti juurikin läheisyyttä vaatien. Niinpä lisäsin sitä, samalla tavoin kuin töissä on lisätty taukojumppaa, tiettyihin hetkiin. Aamulla herätessä, ja ennen kotoa lähtiessä istuttiin, halailtiin. Päiväkodista hakiessa heti päiväkodin ulkopuolella, ja kotiin saapuessa. 

Huomasin, että kun ne sylittelyt yms ovat osittain rutiinia siinä missä esim. kotityöt, niin lapsi saa paljon enemmän läheisyyttä. Lisäksi osasin paljon paremmin laskea, mitä menee aamutoimiin, kun olin laskenut  2 kertaa 10 minuutin halihetki.

Oletteko harjoitelleet yksin kotona olemista: Oletko esim. vienyt roskapussia yksin ulos? Tuohon voi lisätä esim. naapurin talon kiertämisen, ja näin tulee minitauko päivään.

Se, että muuttaisitte lähemmäs kavereita voi helpottaa asiaa. Lapset eivät kuitenkaan automaattisesti leiki saman talonyhtiön lasten kanssa.

Olisiko sinulla varaa palkata joku MLL:n hoitaja esim. kerran viikossa ulkoilemaan lasten kanssa? Tai saisiko perhetyöstä apua, koska isompi lapsi tarvitsee tukitoimia?

Lopuksi vastaus kysymykseesi: Minusta helpotti suunnattomasti siinä 9-10 -vuoden pintaan. Lapsi uskalsi olla itse kotona joitakin aikoja, hän osallistui oikeasti esim. viikkosiivoukseen ja yötkin sai nukkua rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset 7 ja 10. Itse olen kokenut että helpotti siinä kohtaa, kun vaipat ja päiväunet jäi pois. Ihania fiksuja lapsia, joista on joka päivä iloa.

Ap sitä jäin miettimään että yleensä kouluikäisille on kaverit kaikki kaikessa. Meillä on lähes päivittäin kavereita kylässä. Voisitkohan auttaa alkuun järjestämällä leikkitreffejä?

Ja toinen sitten liikunta ja mieluisa tekeminen. Ei ole parhaimmillaan lapsi eikä aikuinen, jos päivän tai illan ainoa tekeminen on ruudun edessä makoilu. Pitäisikö teidän ulkoilla enemmän ja yrittää löytää lapsille tai koko perheelle mieluisia (liikunta)harrastuksia?

Olen järkkäillyt mutta aika raskasta niiden järkkäily on koulun, töiden jne päälle, kun ei ne kaverit edes asu lähellä. Arkisin ei niinkään edes tarve, vaan enempi just viikonloppuisin ja lomilla, mutta helpompaa tietysti olisi jos ne kaverit löytyisi pihapiiristä kun lapset alkaa olla jo isoja.

Sanoin myös että raskasta kun joutuu hoitamaan kaiken yksin, eli myös ne ulkoilut ja muut puuhat. Ei todellakaan istuta töllön edessä kaikenaikaa. Mutta siinä missä joskus ennen eroa pystyi jakamaan hommia (esim. toinen ulkoilee lasten kanssa ja toinen sillä aikaa tekee ruuan ja vähän siivoilee), niin nyt teen toki kaiken yksin. Siinä ei paljoa ehdi kuule persukselleen päivän aikana istua. Ne päivät jotka lapset on isällään käytän pakollisten asioiden hoitoon, työssäkäymiseen ja sitten ihan lepäämiseen, koska olen niin kuormittunut. Ap

Ymmärränkö nyt oikein, että ulkoilutat 6- ja 8-vuotiaita? Miksi ihmeessä, jos saan kysyä? Asutteko veden äärellä? Kulkeeko tontin rajalla vilkasliikenteinen tie? Rajoittuuko tontti jyrkkään pudotukseen? Onko pihassa vanhoja kaivoja tai kellareita joihin pudota? Onko vieressä rakennustyömää vaarallisena työkoneineen?

Ei tuon ikäisiä tarvitse ulkoiluttaa ja tuon ikäisille pitäisi jo olla rajat selvillä niin että voit laskea heidät turvallisin mielin pihalle ilman vahtimista!

Tarkkuutta. Ap:n lapset ovat 7 ja 10. Mutta tosiasia on, että 6-vuotiaan yksin jättäminen on nykypäivänä lastensuojeluasia. Omassa pihassa ulkoilu on tietenkin ok, mutta yleensä tuon ikäiset haluavat jo muualle: asfaltille pyöräilemään tai scoottailemaan, kentälle potkimaan palloa, talvella luistelemaan. 6-vuotias on myös ihanteellisessa iässä eri taitojen oppimiseen. Eli aikuista todellakin tarvitaan.

-ei ap.

Tarkkuutta nyt itsellesi vaan. Ap:n lapset ovat aloituksen mukaan 6 ja 8. :)

Toivottavasti et järkyty, mutta omat lapseni ovat ulkoilleet ilman valvontaa 4-5-vuotiaista alkaen. Ei asuta kaupungissa. Ymmärrän toki että kaupungissa kerrostalossa asuessa ei näin voi tehdä, kun lapsiin ei pysty sisältä käsin pitämään näkö- eikä kuuloyhteyttä. Turvallisilla omakotialueilla tämä on ihan tavallista että lapset ulkoilee keskenään ja isossa porukassa isommat katsoo pienempien perään. Äänet kuuluu sisälle ja itse sisällä puuhaillessa on helppo välillä tarkistaa tilannetta ulkona. 6-vuotiaat ulkoilee jo täysin itsenäisesti edes ilman sitä jatkuvaa tarkastelua, mitä vielä nuorempien kanssa täytyy tehdä. Tietenkin riippuu lapsesta, miten paljon voi luottaa.

Mitä taas noiden erilaisten taitojen oppimiseen tulee, niin kyllä meillä on opetettu ja osattu pallon potkimiset, pyöräilyt, luistelut, scoottailut sun muut jo ennen kuudetta ikävuotta! Ja monet taidot lapsi oppii kyllä ihan ilman opetusta kunhan vaan on välineet millä opetella. Ja tottakai vielä isompienkin mukaan lähdetään kauemmas luistelukentälle tai pumptrackille, mutta nyt puhun ihan vain perus ulkoilusta. Siinä kotinurkissa kavereiden kanssa juoksentelusta, pihaleikeistä ja pyörällä rassailusta.

Meillä kävi vissiin liian helpoksi ja tehtiin kaksi lisää 🙄🤭 nyt löytyy 2x10v yksi 8v ja 2x2kk. Tuskin on helpotusta tiedossa vähään aikaan.

Minäkään en päästänyt kuopusta 7-8 v ulkoilemaan yksin pihalla vastuukysymysten vuoksi, kaupunkialue. Lähetin kyllä tuossa iässä jo seurakunnan viikonloppuihin ja järjestöjen viikonloppuihin jotta sain hengähtää. Hyvin meni ja löytyi ystäviäkin sieltä. Tätä toimintaa on aika monella paikkakunnalla katsokaa vaikka seurakunnat ja järjestöt. Nyt en enää lähettäisi koronan takia mutta kai tämä tilanne joskus muuttuu ja minun lapsi on jo niin iso että ei ole tarvetta enää.

Jos löydät asunnon läheltä ns asukaspuistoa on tilanne hyvä. Itse kannatan muuttoa sellaisen lähelle jos kelpaa kerrostalo. Heti tulee joitakin mieleen pk-seudulla.

Kun lapset alkaa olla siinä 10v paikkeilla, mutta sitten lähestyykin jo teini-ikä. Ap:lle ehdottaisin muuttoa johonkin esim. lähiöön missä voi kerrostalon ikkunasta yleensä katsoa pihan keskelle leikkipaikkaan. Myös niitä kavereita saattaisi löytyä ja lapsi tulla rohkeammaksi kun tutustuisi ikätovereihin ja saisi ns. vertaistukea katsoen muista mallia. Nyt tulee vähän sellainen fiilis, että tuo kavereiden puute vaikuttaa paljonkin siihen että on arkuutta.