Miniä päättää sisustuksen eikä poikani tavarat sovi siihen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi miehille opetetaan jo kotona, että se maksaa, joka kotiin uutta tavaraa haluaa. Sohvaa tai koriste-esineitä ei makseta miltään taloustililtä, nuorirouva saa ostaa ne omilla rahoillaan. Ihmeesti hillitsee sisustushaluja, kun käytössä ei olekaan miehen tilipussia.

Veli meni pari vuotta sitten avovaimonsa kanssa huonekalukauppaan, kun piti se maailman ihanin sohvapöytä saada. Maksun hetkellä nuorikko kääntyi miehensä puoleen olettaen, että tämä maksaa, mutta veli totesi, että tietenkin sinä tämän maksat, sinähän tämän haluat. Olikin sitten kuulemma liian kallis hankinta.

Mikä ihmeen "se maksaa, joka kotiin uutta haluaa". Munkin anoppi ja appi aina vihjaili, että ostelen heidän poikansa rahoilla kaikkea. Voi herrajestas, jos heilläkään ei avioliitossa ole erilliset rahat, niin miksi he olettavat, että meilläkään olisi erilliset rahat. Ja miten helvetissä voivat olettaa, ettei miniä muka voi tienata siinä missä heidän poikansakin, kun käy kuitenkin ihan palkkatyössä.

Olin pari vuotta sitten huonekalukaupassa myyjänä ja kyllä se valitettavasti meni niin, että mies oli maksajana lähes aina. Saattaahan se olla, että yhteisen tilin kortti on vain miehen käytössä, mutta aika harvassa oli ne pariskunnat, joissa naisesta oli maksajaksi.

Kukaan järkevä ihminen ei suostu siihen, että kovalla työllä ansaitut rahat tuhlataan taivaan tuuliin siksi, että tekee mieli uutta sohvaa.

Oletat kaikenlaista vaikket tiedä miten maksu oikeasti on mennyt.

Jos piti tarkistaan maksajan henkilöllisyys, niin kyllä se kortti oli samalla nimellä eikä mies maksanut vaimon kortilla.

Sinä ilmeisesti myös kysyt, maksaako toinen oman puolikkaansa huonekalun hinnasta sille, joka maksoi ostoksen huonekaluliikkeessä? Mitäpä olisit tuumannut, jos pariskunta olisi pyytänyt, että sohvan hinta pitää puolittaa ja kumpikin maksaa oman puolikkaansa?

Minusta on outoa, että ne isot ostokset maksaa lähes aina mies eli jos menot jaettaisiin, niin jotenkin sitä olettaisi, että naiset ja miehet maksaisi yhtä usein. Miksi sinun mielestäsi kaupassa nimenomaan mies on maksajana? Eipä ollut yhtäkään kertaa, että nainen olisi samantien siirtänyt rahat tililtään miehelle, vaikka puhelimella sen voisi tehdä kätevästi. Lähinnä tässä on outoa se, että hankinnan omistaa sen maksaja eivätkä naiset selkeästi halua olla omistajia.

Edelleen sinulla ei ole mitään tietoa, miten pariskunta ostoksensa loppujen lopuksi maksaa. Miksi siinä kassalla heidän pitäisi ruveta siirtelemään rahoja? Mistä tiedät, mitä nainen on maksanut toisessa liikkeessä? Jos me tullaan sinun asiakkaiksi, niin sinä oletat, että minä maksan sen sohvan. Käytännössä maksankin, koska minulla on luottokortti, mutta veloitan siitä puolet mieheltä sitten kuun lopussa. Pitääkö meidän käydä kertomassa tuosta sitten sinulle? Ja sinulle ei kuulu pätkääkään asiakkaiden maksukuviot, kun liike saa rahansa.

Ylipäätänsä miksi yhteisistä rahoista pitää maksaa jotain puoliksi?

Mä en edes ymmärrä koko keskustelua, kun miehet inhoo huonekalukauppoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi miehille opetetaan jo kotona, että se maksaa, joka kotiin uutta tavaraa haluaa. Sohvaa tai koriste-esineitä ei makseta miltään taloustililtä, nuorirouva saa ostaa ne omilla rahoillaan. Ihmeesti hillitsee sisustushaluja, kun käytössä ei olekaan miehen tilipussia.

Veli meni pari vuotta sitten avovaimonsa kanssa huonekalukauppaan, kun piti se maailman ihanin sohvapöytä saada. Maksun hetkellä nuorikko kääntyi miehensä puoleen olettaen, että tämä maksaa, mutta veli totesi, että tietenkin sinä tämän maksat, sinähän tämän haluat. Olikin sitten kuulemma liian kallis hankinta.

Mikä ihmeen "se maksaa, joka kotiin uutta haluaa". Munkin anoppi ja appi aina vihjaili, että ostelen heidän poikansa rahoilla kaikkea. Voi herrajestas, jos heilläkään ei avioliitossa ole erilliset rahat, niin miksi he olettavat, että meilläkään olisi erilliset rahat. Ja miten helvetissä voivat olettaa, ettei miniä muka voi tienata siinä missä heidän poikansakin, kun käy kuitenkin ihan palkkatyössä.

Olin pari vuotta sitten huonekalukaupassa myyjänä ja kyllä se valitettavasti meni niin, että mies oli maksajana lähes aina. Saattaahan se olla, että yhteisen tilin kortti on vain miehen käytössä, mutta aika harvassa oli ne pariskunnat, joissa naisesta oli maksajaksi.

Kukaan järkevä ihminen ei suostu siihen, että kovalla työllä ansaitut rahat tuhlataan taivaan tuuliin siksi, että tekee mieli uutta sohvaa.

Oletat kaikenlaista vaikket tiedä miten maksu oikeasti on mennyt.

Jos piti tarkistaan maksajan henkilöllisyys, niin kyllä se kortti oli samalla nimellä eikä mies maksanut vaimon kortilla.

Sinä ilmeisesti myös kysyt, maksaako toinen oman puolikkaansa huonekalun hinnasta sille, joka maksoi ostoksen huonekaluliikkeessä? Mitäpä olisit tuumannut, jos pariskunta olisi pyytänyt, että sohvan hinta pitää puolittaa ja kumpikin maksaa oman puolikkaansa?

Minusta on outoa, että ne isot ostokset maksaa lähes aina mies eli jos menot jaettaisiin, niin jotenkin sitä olettaisi, että naiset ja miehet maksaisi yhtä usein. Miksi sinun mielestäsi kaupassa nimenomaan mies on maksajana? Eipä ollut yhtäkään kertaa, että nainen olisi samantien siirtänyt rahat tililtään miehelle, vaikka puhelimella sen voisi tehdä kätevästi. Lähinnä tässä on outoa se, että hankinnan omistaa sen maksaja eivätkä naiset selkeästi halua olla omistajia.

Mikä järki mun olisi siirtää sieltä samalta tilille samalle tilille takaisin rahaa? Ihan kuule yhteisiä rahoja yhteisellä tilillä ja viimeiset kaksi vuotta minä tienannut kokonaan perheen rahat, sitä enenn meillä oli tismalleen samankokoiset palkat.

Hyvin usein huonekalukaupassa minä muuten käynyt jo kertalleen ennakkoon katsomassa. Mies tulee sitten toiselle kerralle ja hän maksaa koska hän sopii sitten esim sen että miten pääsee varastolle hakemaan tai miten se kotiinkuljetus hoidetaan. Hän kun on päivisin kotona ja minä en ja hän jaksaa nostella ne autoon minä en.

Pakkohan miehen tavaroiden on sopia asuntoon, kun hän kerran asuu siellä. Ei kai miniä voi niitä poiskaan heittää.

Meillä oli miehen kanssa yhteinen tili, josta maksettiin kaikki yhteiset ostokset. Kun oltiin yhdessä liikkeellä, niin mies maksoi aina. Ruokakaupassa sen vuoksi, koska en halunnut hänen pakkaavan ostoksia. Ne oli kasseissa mäiskittynä miten sattuu ja mä tykkäsin, että ne pitää laittaa fiksusti lajitellen.

Muissa kaupoissa sen vuoksi, että häntä ei haitannut olla kontaktissa kaupan henkilökuntaan. Mua vieraat ihmiset ja sosiaaliset tilanteet jännittää jonkin verran. Ravintolassa maksoi sen vuoksi, että mä en uskaltanut koskaan tilata laskua ja tietty tarjoilija toi laskun sille joka sen pyysi. Ulkopuolisen silmin näytti tietenkin siltä, että elin miehen siivellä, mutta ihan yhtä paljon laitoimme rahaa yhteiselle tilille joka kuukausi. Meillä oli samankokoiset palkat, niin sen vuoksi tämä järjestely toimi meillä.

Olisin ollut hyvinkin ihmeissäni jos sohvakaupoilla myyjä olisi antanut meidän lähteä sohvan kanssa vasta sitten ulos kun olisin näppäillyt verkkopankissa rahaa miehen tilille.

Vierailija kirjoitti:

Pakkohan miehen tavaroiden on sopia asuntoon, kun hän kerran asuu siellä. Ei kai miniä voi niitä poiskaan heittää.

Anopin, ulkopuolisen, asia ei ole mitenkään. Ei edes miettimisen osalta. Anoppi ei tiedä kaikkea. Ja vaikka tietäisin, ei kuuluisi tietää. Eikä miettiä asiaa. Se on aikuisen poikasi j hänen vaimonsa/avovaimonsa asia ja yhteiselämä. Ei sinun ja poikasi. Pysyt äitinä, mutta et huusholleeraa enää mitenkään.

Ehkä pojat ovat valinneet äitinsä kaltaisen naisen, jos sekä anoppi että miniä haluavat normittaa, miten asuntoa pitäisi sisustaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä pojat ovat valinneet äitinsä kaltaisen naisen, jos sekä anoppi että miniä haluavat normittaa, miten asuntoa pitäisi sisustaa. 

Hei eihän AP itse halua pojan kotia tunkea sisustamaan. Vaan suree sitä ettei pojalle mieluisia tavaroita yhteiseen kotiin hyväksytä.