kellään muulla eskarilaista, joka ei osaa laskea/luetella numeroita?

[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 22:23"]

Hei 11, tässä ei taida olla nyt kyse kasvatuksesta. Hienoa, että sinun lapsesi osaa laskea jo 2-vuotiaana. Meillä sitä ei olla koskaan harjoiteltu, koska olen antanut lapsen tehdä sitä mistä pitää, eli rakentaa legoilla päivät pitkät, leikkiä toisten lasten kanssa ja ulkoilla. Ap

[/quote] Nyt sitten niitat mita olet kylvanyt.

Niin on minustakin ihme ettei tuon ikäiselle ole koskaan kirjaimia ollenkaan opetettu... Tai siis miten siltä ollaan voitu välttyä? Meillä ainakin jo 2v alkoi tosiaan kysellä mikä tämä kirjain on, mikä tämä... Tottakai olen itse myös esim hankkinut jääkaappiin kirjainmagneetit ja aapisen, koska aattelin että lapsi kirjaimista varmasti jossain vaiheessa innostuu.

Eikai kukaan itsestään opi, jos ei ole opetettu! 

No meillä ei poika osannut laskea kuin viiteen. Joitain numeroita ja kirjaimia tunnisti. Hänellä ei ole koskaan vain ollut kiinnostusta noihin asioihin (ja toisaalta ei keskittymistäkään).

Aloitti kylläkin syksyllä ekaluokan erityiskoulussa (tosin ihan muista syistä kuin tuosta osaamattomuudesta) ja nyt osaa sujuvasti laskea kolmeenkymmeneen (myös takaperin). 

Turhaan ap otat paineita tuosta. Kyllä lapsi viimeistään koulussa oppii. Senhän takia sinne mennäänkin =)

[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 22:49"]

Niin on minustakin ihme ettei tuon ikäiselle ole koskaan kirjaimia ollenkaan opetettu... Tai siis miten siltä ollaan voitu välttyä? Meillä ainakin jo 2v alkoi tosiaan kysellä mikä tämä kirjain on, mikä tämä... Tottakai olen itse myös esim hankkinut jääkaappiin kirjainmagneetit ja aapisen, koska aattelin että lapsi kirjaimista varmasti jossain vaiheessa innostuu.

[/quote]

Meilläkin 2v oli kiinnostunut kirjaimista. Oppi lukemaan 5-vuotiaana ilman sen kummempaa opetusta. Luulen, että jos oltaisiin otettu projektiksi, olisi oppinut lukemaan jo 3-vuotiaana.

Toinen lapsemme on nyt 5v, eikä osaa kirjoittaa omaa nimeäänkään oikein. Kirjaimet tai numerot eivät kiinnosta ollenkaan, eikä olla painostettukaan. Ehkä sitten opetetaan tarkoituksella, jos ei eskarissakaan ole vielä perusteita oppinut. Kuitenkin pk:ssa aina spontaanisti kehuvat, kuinka fiksu ja taitava lapsi on. En todellakaan ymmärrä mikä ihmeen meriitti vanhemmille on, jos lapsensa on kiinnostunut juuri kirjaimista tai numeroista taaperona, ja oppii nämä naapurinlapsia aikaisemmin. Ne naapurinlapset oppivat samaan aikaan tärkeitä sosiaalisia taitoja leikkiessään, ja saavat kehittää luovuuttaan ja mielikuvitustaan. Kaikki lapset - kuin myös vanhemmat - ovat erilaisia ja hyvä niin.

Hanki ap muumiläppäri tms lasten läppäri. Sen avulla lapsi helposti oppii aakkoset, numerot ja voi harjoitella kirjoittamista ja laskemista. Meillä ainakin sen avulla opittu paljon.

No sanotaanko vaikka näin, että en tunne ketään tuon ikäistä (5v) joka ei ole kiinnostunut kirjaimista. Ei ole mikään meriitti sen kummemmin, että omakin lapsi on. t.17

[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 23:21"]

[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 22:49"]

Niin on minustakin ihme ettei tuon ikäiselle ole koskaan kirjaimia ollenkaan opetettu... Tai siis miten siltä ollaan voitu välttyä? Meillä ainakin jo 2v alkoi tosiaan kysellä mikä tämä kirjain on, mikä tämä... Tottakai olen itse myös esim hankkinut jääkaappiin kirjainmagneetit ja aapisen, koska aattelin että lapsi kirjaimista varmasti jossain vaiheessa innostuu.

[/quote]

Meilläkin 2v oli kiinnostunut kirjaimista. Oppi lukemaan 5-vuotiaana ilman sen kummempaa opetusta. Luulen, että jos oltaisiin otettu projektiksi, olisi oppinut lukemaan jo 3-vuotiaana.

Toinen lapsemme on nyt 5v, eikä osaa kirjoittaa omaa nimeäänkään oikein. Kirjaimet tai numerot eivät kiinnosta ollenkaan, eikä olla painostettukaan. Ehkä sitten opetetaan tarkoituksella, jos ei eskarissakaan ole vielä perusteita oppinut. Kuitenkin pk:ssa aina spontaanisti kehuvat, kuinka fiksu ja taitava lapsi on. En todellakaan ymmärrä mikä ihmeen meriitti vanhemmille on, jos lapsensa on kiinnostunut juuri kirjaimista tai numeroista taaperona, ja oppii nämä naapurinlapsia aikaisemmin. Ne naapurinlapset oppivat samaan aikaan tärkeitä sosiaalisia taitoja leikkiessään, ja saavat kehittää luovuuttaan ja mielikuvitustaan. Kaikki lapset - kuin myös vanhemmat - ovat erilaisia ja hyvä niin.

[/quote]

Kaikki lapset eivät edes kiinnostu ennen eskaria ollenkaan numeroista ja kirjaimista, jotkut taas alkavat kyselemään ja harjoittelemaan heti kun oppii puhumaan.

Lapsia on erilaisia ja kyllä ne siellä eskarissa alkavat harjoittelemaan :) Ja saavat kirjan jota voi tehdä kotonakin.

Ei se väkisinkään opettaminen tuota tulosta, kyllä lapsella pitää olla jonkinlaista mielenkiintoa siihen :)

En jaksa lukea kaikkia kommentteja, mutta tässä meidän perheen kokemus.

Eli lapsi oli kotihoidossa eskariin asti ja minulle oli ihan yllätys, että siellä testataan osaako luetella esim. luvusta 20 alaspäin jne. Ei oltu takaperin harjoiteltu. Luulin tosiaan, että eskarissa opiskelu vasta aloitetaan:D Mutta siis testit ei ihan nappiin mennyt, mutta eskarissa lapsi oppi kyllä hyvin. Testit oli jo syksyllä, mutta jos olisivat olleet vasta keväällä, niin olisi ollu paremmat tulokset. Nyt lapsi tokalla koulussa ja ei mitään ongelmia ole ollut. Päinvastoin. Tukiopetusta tms ei ole tarvinnut. No 5-v pikkusisko osaa kohta lukea ja laskee jo laskuja yms. Ollut myös kotihoidossa, mutta kun haluu yltää samaan kun isompi, niin motivaatio opettelemiseen on korkealla;) Mikäpä siinä:)

[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 23:11"]

Hei 31, onko teillä eskariope huolissaan? Saako lapsi erityistä tukea eskarissa? Meillä ope ja erityisope on huolissaan, kun poika ei osaa laskea vielä.. Puhuivat jo erityisluokalle laittamisesta, vaikka muuten taitava ja ikätasoinen lapsi..

[/quote]

Meillä eskariope sanoi siinä keskustelussa testin jälkeen, että ei tehdä vielä mitään päätöksiä jatkon suhteen, koska ei olla noita asioita "tosissaan" harjoteltu. Oli kyllä tulokset näyttänyt erityisopelle ja sanoivat, että tilannetta seurataan.

Lapsi on kova touhuamaan ja lasketteli jo yksinään alle 4vuotiaana ja pelaa loistavasti sählyä ym. Joukkuepelejä. Eli on urheilullisesti tosi lahjakas. Nyt kun olemme sitten "rauhoittuneet" :) tutkiskelemaan aakkosten ja numeroiden ihmeellistä maailmaa, niin sieltä ne alkavat löytymään. Vaikkakaan vielä lapsi ei niihin kovin suurta kiinnostusta näytä. Mukavampi lähteä kavereiden kanssa ulos pelaamaan! 

Itse olen ajatellut, että eskari on sopeutumista ryhmään ym. (Ainakin lapselle, joka on ollut kotihoidossa). Ja välillä kyllä ajattelen, että onko rima vedetty liian ylös eskarilaisille? Vanhin lapsistamme ei käynyt eskaria (asuimme ulkomailla) ja hänellä ei ole koulun suhteen mitään ongelmia ja on samanlainen luonteeltaan kuin nyt tämä eskarilainen. 

Meillä oli eskarissa vihko, johon oli tavoitteena kirjoittaa numerot 1-1000. Tehtiin tuota puuhaa joka päivä alle 10 minuuttia. Aina kun sai yhden sata numeroa täyteen, sai käydä hakemassa opettajalta tarran ja liimata vihkon kanteen. Tarroja oli eri vaihtoehtoja. Se vihko oli kova ylpeyden aihe ja vertailtiin toistemme tarroja, kun kaikilla oli omasta mielestä kivoimmat tarrat! Minä en saanut tuosta mitään traumoja, oli ihan mielekästä puuhaa. Opeteltiin myös yhteen- ja vähennyslaskut. Muistaakseni kaikki eskaristamme (mentiin myöhemmin samaan kouluun) osasivat laskemisen perusteet ja lukea. Olin kaksikielisessä eskarissa. Nykyään on varmasti ihan eri metodeja eskarissa, mutta halusinpa nyt vähän nostalgoida :)

Yksi kiva kirja jossa opitaan numerot on Mauri Kunnaksen Kolme Kokkia

http://maurikunnas.net/teokset/kuvakirjat/riku-roope-ja-ringo-kolme-kokkia/

Siitä saattaisi olla apua?

" Opetetaanhan lapsille paljon muutakin tärkeää ilman, että aina ja joka kerta se opettelu lähtee lapsen aloitteesta. Innostus voi herätä vähän viiveelläkin, jos puuha "

... on tehty hauskaksi ja palkitsevaksi. Eli vanhempi on itse innostunut ja kannustava, lapsi saa kehuja ja onnistumisia, eikä edellytetä liian vaikeita asioita muttei toisaalta jankata helppojakaan.

Näin piti jatkaa.

Lapset kasvavat ja kehittyvät kukin omaan tahtiinsa. Mielestäni vanhemmilla on kuitenkin vastuu siitä että lapset osaavat tietynlaiset perustaidot esim. eskariin mennessä. Kenenkään ei tosiaan tarvitse osata lukea ja laskea edes ekalla luokalla, monilla lapsilla voi olla muita asioita mistä ovat kiinnostuneita ja mitä ovat harjaantuneita tekemään.

Kuitenkin numeroiden ja kirjaimien tunnistaminen on sellainen perustaito, jonka viisi vuotiaan tulisi osata edes jotenkin, ellei ole jotain diagnisoitua ongelmaa tai vastaavaa. Eivät kaikki lapset ole itse kiinnostuneita niitä opettelemaan, mutta vanhemman kuuluu ohjata lasta oppimaan uusia asioita, aivan kuten vessassa käymistä, pukemista jne. On erittäin hyvä asia antaa lapsen olla lapsi ja tehdä asioita joista nauttii, mutta eihän se sulje pois sitä etteikö mitään tarvitsisi opetella. 

Meillä eskarilaisella apuna numeroiden oppimisessa, joka iltaiset Uno tai Skippo -matsit. :)

En halua säikäyttää ketään, mutta lapsen herkkyyskausi matemaattiseen ajatteluun on alle kouluikäisellä. Siksi Suomen myöhäinen koulunaloitus herättääkin ajatuksia. Matemaattinen ajattelu on myös vahvasti yhteydessä siihen miten helposti lapsi oppii lukemaan. Lapsen matemaattista kiinnostusta kannattaa siis alkaa herätellä jo hyvin varhain. Matematiikan tulisi olla jokapäiväistä arkea kun lasketaan vaikka sormia, luokitellaan leluja. Itse esimerkiksi huomaan jo kaksivuotiaasta pojastani, että hän on matemaattisesti lahjakas, koska tykkää luokitella asioita, tietää paljon värejä, tehdä leluista jonoja, häiritsee esim. jos maton reuna on huonosti yms. yksinkertaisia matematiikan alkeita. Kaksivuotiaana lapsi alkaa keskimäärin ymmärtää lukumääriä ja kolmivuotiaana lukuloruja eli osaa luokitella numeroita lorun tapaan (ensin 1-5 ja myöhemmin 5-10).

Muksut on erilaisia, niitä kiinnostaa eri asiat - oppivat helpommin niitä mitkä kiinnostavat eniten.

Turha siitä nyt on vielä pulttia vetää, jollei lapsi osaa rallattaa jotain ulkoa opittua "yksi, kaksi, kolme, neljä..." -litaniaa. Sehän on helppoa opetella.

Tosin pitää kyllä kysyä, että mitä ihmettä te teette sitten lapsen kanssa esim. kaupungilla kävellessänne tms... Siellähän niitä paikkoja on oppia kirjaimia ja numeroita. Aika monia lapsia kuitenkin kiinnostavat numerot ja kirjaimet, joita on kaupungilla valotaulut pullollaan.

Ja jos taas liikutte vain metsässä aina ja iankaikkisesti, niin voihan sielläkin laskea kiviä, sieniä, keppejä, käpyjä jne.

Tai kehittää siitä vaikka joku hauska leikki: "heitä kolme käpyä ämpäriin - osutko näin kaukaa?" ja sitten lasketaan joka käpy joka kolahtaa ämpäriin.

Kyllähän sitä liikunnallista ja eläväistä lastakin kirjaimet kiinnostaa. Oppivat ihan helposti oman nimensä kirjaimet ainakin ja siinä sivussa sitten muitakin, kun niitä vaan jaksaa esim. siellä kaupungilla näytellä ja arvuutella, että tiedätkö mikä kauppa tuo on?- millähän kirjaimella se alkaa?