Lue keskustelun säännöt.
Äidiksi 45v, km, ylipaino,älkää luopuko toivosta !
28.10.2013 |
Haluan viestilläni antaa toivoa niille, joita huolestuttaa raskaaksi tuleminen vanhemmalla iällä, ylipainoisena tai keskenmenon jälkeen. Itselläni kokemusta kaikesta tästä. Olen juuri täyttänyt 45v, ihan viimeisilläni raskaana - synnytys 2 kk sisällä. Kaikki on mennyt hyvin, olen voinut hyvin ja raskaus sai alkunsa ihan luonnollisesti. Tätä ihanuutta on edeltänyt noin neljän vuoden jakso, jolloin " yritimme yrittämättä" eli periaatteella "tulee jos tulee". Heräsin vauva ajatukseen vasta yli 40v. Vuosi sitten tärppäsi ensimmäisen kerran. Odotin kaksosia. Raskaus keskeytyi 9.viikolla, " luonnollisesti". Se oli kova tikki. Olin 44. Ajattelin pelin olevan menetetty. Vaan tasan 9 kk myöhemmin huomasin olevani uudelleen raskaana. Usein sanotaan että km jälkeen tulee raskaaksi helpommin, voin allekirjoittaa tämän omalta kohdaltani. Yksi km ei tarkoita että toinen raskaus epäonnistuisi, toinen voi onnistua hyvin, näin on käynyt minulla. Pelko oli suuri ensimmäisten 3 kk aikana, mutta näin tässä vaan ollaan kohta jo loppusuoralla..... Raskaaksi tullessani minua huolestutti myös liikakilot joita kertynyt ihan "mukavasti". Eipä ole haitannut mitään, olo ollut hyvä ja tähän mennessä (7kk) painoa tullut 6,5 kiloa. Tämän viestin sanoma ei ole, että on " ideaalista" tulla raskaaksi 45 vuotiaana ja extrakilojen kera. Tietenkin tietyt riskit ovat suuremmat ( iän myötä esim down riski kasvaa huomattavasti, kilojen myötä raskausmyrkytysriski kasvaa jne) mutta ne ongelmat eivät välttämättä osu kohdalle lainkaan, sillä suurin osa raskauksista sujuu hyvin olit sitten tukevampi tai vanhempi tai kumpaakin. Viestini tarkoitus on ennemminkin valaa toivoa ja painottaa, ettei sinun tarvitse olla " unelmamitoissa" tai " juuri sopivassa iässä"... Elämä on rikkaampaa, monimuotoisempaa, yli rajojen menevämpää....jos uskaltaa luottaa ja toivoa on elämässä paljon ihania yllätyksiä. Eli älkää luopuko toivosta ja lokeroiko itseänne " liian vanhaksi" tai " liian paksuksi" ......jos se on tarkoitettu, niin voi hyvinkin vielä tärpätä, ja usein juuri silloin kun sitä kaikista vähiten odotat. Tsemppiä, onnea, toivoa kaikille jotka toivovat vauvaa!
Kommentit (97)
1/30:stä kuulostaa kyllä toooodella suurelta, kun suhde normaali-ikäisellä synnyttäjällä on noin yksi tuhannesta :( Jollekin se arpa sitten napsahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hmm, äitini sai mut 32 vuotiaana. Jouduin huolehtimaan ja pelkäämään hänen puolestaan 7 vuotiaasta. Eikä mikään ole 30 vuodessa muuttunut. Kiitos hyvin toimivan hyvinvointiyhteiskunnan ja terveydenhuollon... Eli mitä tahansa voi elämä tuoda eteen milloin tahansa. Nokkapokka äidin iästä on niin lapsellista. Kukin tekee omat ratkaisunsa. Eläkää oma elämänne kuten haluatte ja antakaa muiden tehdä samoin.
Uskalsin ottaa riskin, ja terve lapsi on. En tiedä sairastuuko jonakin päivänä, kuten ei tiedä kukaan muukaan. Mietin vain tässä että pienestä se on elämä kiinni; jos mummoni ei olisi saanut isääni 42-vuotiaana, ei minua ja siskoani olisi. Ja lastani ei olisi, jos minä en olisi saanut häntä 43-vuotiaana. Näin se lähti tämänkin suvun elämä nitkutellen jatkumaan. Ainakin meille merkityksellistä.
Onnea ap:lle!! :)
Vaikka meillä mummu onkin valitellut sitä, että sai nähdä ensimmäisen lapsenlapsensa vasta 66 vuotiaana, ei tarkoita sitä että kaikki ajattelevat samallalailla.
Hän sai lapsensa 42 vuotiaana. Suvussa nyt noita sairauksia on, joten hän ei enää eläkeiässä jaksanut pienten lasten kanssa touhuta ja mennä. Iloinen on nähdessään lapsenlapset, mutta koskaan ei voi ajatella, että lapset voisivat yöksi mennä. Ala-aste iässä kyllä voi kun lapset jo pärjäävät ilman apua :)
Mun äiti sai mut 20-vuotiaana, mutta ei mun lapset ole siellä voineet koskaan yötä olla. Ihme perusteluja.
t: joku joka abortoi downin 39-vuotiaana, mut sai terveen 41-vuotiaana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 21:08"]
Lapsi EI Ole ansainnut syntyä noin vanhoille vanhemmille. Lasten kanssa tuskin jaksatte touhottaa. Kun lapsi on murrosiässä äidillä on ollut jo menopaussi. Kun lapsi on aikuinen, te olette eläkkeellä. Kun lapsi saa omia lapsia, te olette kuolleita tai seniilejä.
[/quote]
Mun vanhemmat sai mut kaksikymmentäkolmevuotiaina ja olivat kuolleet molemmat, kun olin kahden pienen äiti kaksikymmentäkuusivuotiaana. Mitä takeita sä oikeesti elämässä saat ?
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 21:21"]
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 21:06"]
hieno juttu, en vaan ymmärrä, miten joku jaksaa hoitaa lastaan 60-vuotiaana juosta 15w teinin perässä. :/ varmaan rankkaa tulee olemaan, mutta onnea kuitenkin.
[/quote]
Ja minkähän ikäinen vanhempi oikeesti juoksee teinin perässä mestoilla? Väitän ettei minkään ikäinen. =D
[/quote]
Juu, en ole juossut minäkään vaikka sainkin lapset ihan nuorena. Kauhean ongelman sää mammat taas saa tehtyä tästäkin asiasta: eiköhän tärkeintä ole se, että lapsi saa rakastavat vanhemmat ja hyvän kodin. Kukaan ei voi tietää milloin kuolee tai sairastuu johonkin. Ei edes ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 21:28"]
Minua säälittää lapset, joilla on " vanhat" vanhemmat.. Tänään kaupassa oli taas muutama pariskunta vastasyntyneidensä kanssa. Ikää saletisti 40 vuotta ja risat ja huomasi kyllä, että oli parin esikoinen. Eikö nämä vanhahkot vanhemmat (siis lähinnä esikoisen tuossa iässä saaneet) ollenkaan ajattele, miltä lapsesta myöhemmin tuntuu.. Isälläkin on hiusraja takaraivolla jo ristiäiskuvissa.. Sitten valitetaan täällä, kun ei ole isovanhempia hoitamassa (mikä ihme kun ovat jo lähellä kahdeksaakymppiä tai jopa haudassa..). Ja omankaan lapsen lapsilla ei tule mummoa ja vaaria olemaan kun kuolevat jo lapsen ollessa kahden ja kolmenkympin väälimaastossa.
[/quote]
Voi helvetti mitkä perustelut sulla tälle asialle onkaan !
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 22:18"]
Aina kuitenkin todennäköisempää sairastua vakavaan tautiin, mitä vanhempi on. Ja joo aika vastuutonta jos vanhemmat eivät seuraa teininsä menoja.. mutta kai te vanhat vanhemmat sitten annatte teininne touhottaa missä tahtovat. ja toivotte sitten parasta.
[/quote]
Voi miten lapsellinen sä olet !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on valitettavan useasti on niin että me lähihoitajat hoidamme suurimman osan ajasta teidän äitinne/ mummonne.
Joten ihan sama missä iässä kukin synnyttää, kunhan omat lapsensa itse hoitaa.
Ei ole tyttärillä/(lapsenlapsilla vielä vähemmän) aikaa käydä äitinsä/mummonsa luona kun ehkä kerran viikossa.
Vanhuksilla on kova ikävä mutta kyllä me lohdutamme ja keksimme tekosyitä miksi lapsilla ei ole aikaa käydä!
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 06:22"]
Kyllä se on valitettavan useasti on niin että me lähihoitajat hoidamme suurimman osan ajasta teidän äitinne/ mummonne.
Joten ihan sama missä iässä kukin synnyttää, kunhan omat lapsensa itse hoitaa.
Ei ole tyttärillä/(lapsenlapsilla vielä vähemmän) aikaa käydä äitinsä/mummonsa luona kun ehkä kerran viikossa.
Vanhuksilla on kova ikävä mutta kyllä me lohdutamme ja keksimme tekosyitä miksi lapsilla ei ole aikaa käydä!
[/quote]
Just näin, että turhaan nää mammat täällä vaahtoaa !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jonkun kohdalle se vanhustenhoito perheessä kuitenkin osuu, oli sit esikoinen tai Iltatähti.
Minä olen 30 ja nyt vasta mietimme lapsen hankkimista. Olemme olleet yhdessä 10 vuotta muttei meillä ole käynyt mielessäkään lapsen hankkiminen aikaisemmin. 25 vuotiaana asuimme vuokralla, minä opiskelin uuteen ammattiin, mieheni oli töissä. Elimme omaa lapsuutta ja nuoruutta täysillä. Nyt meillä on omakotitalo, molemmilla vakituinen työ ja repullinen muistoja villistä nuoruudesta, olemme täysin valmiita vanhemmiksi.
serkkuni perheessä tilanne on toinen, ikää 22v. ei ammatillista koulutusta, ei työpaikaa, vuokra-asunto. Miehell myöskään ei ammatillista koulutusta eikä työpaikkaa. Lapsi 1v Pääsääntöisesti viikonloput mummilla tai kavereiden luona hoidossa, vanhemmat baarissa, maanantaisin poikkeuksetta tulee viesti joss kysellää rahaa lainaksi että saadaan lapselle ruokaa.
Pelkistetty esimerkki mutta kyllä minä valitsisin lapsena tuon ylemmn vaihtoehdon :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
30 on ihan eri asia kuin 45! Ölen nyt 45, eikä kukaan lähipiiristäni edes harkitse lapsia. Se juna meni jo. Riskit ovat liian suuret.
Kyllä se juna voi pysähtyä asemalle jos on pysähtyäkseen. Mummuuntukaa rauhassa, minä en siihen suostu.
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 00:31"]
Joo, mutta kun ei se down ole ainoa kehitysvamma. Riski kaikkiin kromosomipoikkeavuuksiin kasvaa iän myötä. Vaikka 29:llä lapsella ei olisi downia, niin heillä on muita kehitysvammoja (Catch 22, muut trisomiat, synnynnäiset rakenneviat, monimuotoinen kehityshäiriö, X-fragile, cp-vamma ym.ym.)
[/quote]
Ei kasva. Esim. fragile-X:llä ei ole mitään tekemistä synnyttäjän iän kanssa.
Jos haluat pelata venäläistä rulettia vammaisella lapsella, niin minulle 1 lapsi 30:stä on ainakin suuri luku. Se on aivan liian suuri. En ottaisi koskaan sellaista riskiä. Kun totuus on, että 1/10:stä on jokin kromosomipoikkeavuus tilastojen valossa tuon ikäisellä äidillä, ellei useammallakin. Ei se mikään järkiratkaisu ole tehdä lasta tuon ikäisenä.