Lue keskustelun säännöt.
Äidiksi 45v, km, ylipaino,älkää luopuko toivosta !
28.10.2013 |
Haluan viestilläni antaa toivoa niille, joita huolestuttaa raskaaksi tuleminen vanhemmalla iällä, ylipainoisena tai keskenmenon jälkeen. Itselläni kokemusta kaikesta tästä. Olen juuri täyttänyt 45v, ihan viimeisilläni raskaana - synnytys 2 kk sisällä. Kaikki on mennyt hyvin, olen voinut hyvin ja raskaus sai alkunsa ihan luonnollisesti. Tätä ihanuutta on edeltänyt noin neljän vuoden jakso, jolloin " yritimme yrittämättä" eli periaatteella "tulee jos tulee". Heräsin vauva ajatukseen vasta yli 40v. Vuosi sitten tärppäsi ensimmäisen kerran. Odotin kaksosia. Raskaus keskeytyi 9.viikolla, " luonnollisesti". Se oli kova tikki. Olin 44. Ajattelin pelin olevan menetetty. Vaan tasan 9 kk myöhemmin huomasin olevani uudelleen raskaana. Usein sanotaan että km jälkeen tulee raskaaksi helpommin, voin allekirjoittaa tämän omalta kohdaltani. Yksi km ei tarkoita että toinen raskaus epäonnistuisi, toinen voi onnistua hyvin, näin on käynyt minulla. Pelko oli suuri ensimmäisten 3 kk aikana, mutta näin tässä vaan ollaan kohta jo loppusuoralla..... Raskaaksi tullessani minua huolestutti myös liikakilot joita kertynyt ihan "mukavasti". Eipä ole haitannut mitään, olo ollut hyvä ja tähän mennessä (7kk) painoa tullut 6,5 kiloa. Tämän viestin sanoma ei ole, että on " ideaalista" tulla raskaaksi 45 vuotiaana ja extrakilojen kera. Tietenkin tietyt riskit ovat suuremmat ( iän myötä esim down riski kasvaa huomattavasti, kilojen myötä raskausmyrkytysriski kasvaa jne) mutta ne ongelmat eivät välttämättä osu kohdalle lainkaan, sillä suurin osa raskauksista sujuu hyvin olit sitten tukevampi tai vanhempi tai kumpaakin. Viestini tarkoitus on ennemminkin valaa toivoa ja painottaa, ettei sinun tarvitse olla " unelmamitoissa" tai " juuri sopivassa iässä"... Elämä on rikkaampaa, monimuotoisempaa, yli rajojen menevämpää....jos uskaltaa luottaa ja toivoa on elämässä paljon ihania yllätyksiä. Eli älkää luopuko toivosta ja lokeroiko itseänne " liian vanhaksi" tai " liian paksuksi" ......jos se on tarkoitettu, niin voi hyvinkin vielä tärpätä, ja usein juuri silloin kun sitä kaikista vähiten odotat. Tsemppiä, onnea, toivoa kaikille jotka toivovat vauvaa!
Kommentit (97)
Mielelläni hoidan äitini asioita ja autan häntä, mutta onneksi olen 51-vuotias, kun äitini tulee olemaan 80-vuotias. Tällä hetkellä en todellakaan auttelisi häntä yhtä mielelläni, minulla on oma perhe ja opiskelut. Hän auttaa nyt meitä, koska on vasta viisissäkymmenissä. Jos olisin mummoäidin lapsi, joutuisin varmasti tällä hetkellä vaihtamaan oman tyttäreni vaippojen lisäksi äitini vaipat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 23:40"]
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 23:33"]
Parhaassa tapauksessa omaishoito kestäisikin vaan sen pari vuotta ja "pieniä askareita" Se on kuule koko päivä hommaa, hoitaa sairasta vanhusta ja voi moro, jos on vielä omia vastasyntyneitä siinä sit lisänä.. Sorry, mut en keksi mitään hyvää sanottavaa. Jos jollakin käy niin onnekkaasti, ettei tarvitse omaishoitoa kun parivuotta ni se on hyvä. mut tilanne voi olla sekin et 12vuotta vaihat vaippaa äidiltäs. Ihme kaunistelijoita täällä.. missä pilvilinnoissa te elätte.
[/quote]
Miten ne "normaali-ikäeron" vanhempien kanssa omaavat lapset hoitavat tämän kokopäiväisen omaishoitajuuden, kun ovat vielä töissä ja (väsyneitä) keski-ikäisiä? Esim. itse olisi 55-60 v. ja hoidettava vanhempi 80+ v.?
[/quote]
Noh, silloinhan hoitamassa ovat sen 55-vuotiaan ja hänen miehensä lisäksi hänen todennäköisesti aikuiset lapsensa ja heidän puolisonsa. Kuten meillä, mummoani hoitaa äitini lisäksi isäni, ja me kolme lastenlasta. Käymme vuorotellen.
Kaverini on "mummo"äidin ainoa lapsi ja hänen äitinsä on nyt suunnilleen saman ikäinen kuin minun mummoni. Hänen äitiään hoitaa vain hän (valmistui juuri yliopistosta, etsii miestä, sinkku). Minun mummoani hoitaa siis 7ihmistä (hänen lapsensa, lapsen mies, kolme lastenlasta ja heidän kaksi puolisoaan), kun "mummo"äitiä hoitaa hänen ainoa lapsensa, joka ei ole vielä pariutunut.
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 23:45"]
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 23:40"]
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 23:33"]
Parhaassa tapauksessa omaishoito kestäisikin vaan sen pari vuotta ja "pieniä askareita" Se on kuule koko päivä hommaa, hoitaa sairasta vanhusta ja voi moro, jos on vielä omia vastasyntyneitä siinä sit lisänä.. Sorry, mut en keksi mitään hyvää sanottavaa. Jos jollakin käy niin onnekkaasti, ettei tarvitse omaishoitoa kun parivuotta ni se on hyvä. mut tilanne voi olla sekin et 12vuotta vaihat vaippaa äidiltäs. Ihme kaunistelijoita täällä.. missä pilvilinnoissa te elätte.
[/quote]
Miten ne "normaali-ikäeron" vanhempien kanssa omaavat lapset hoitavat tämän kokopäiväisen omaishoitajuuden, kun ovat vielä töissä ja (väsyneitä) keski-ikäisiä? Esim. itse olisi 55-60 v. ja hoidettava vanhempi 80+ v.?
[/quote]
Noh, silloinhan hoitamassa ovat sen 55-vuotiaan ja hänen miehensä lisäksi hänen todennäköisesti aikuiset lapsensa ja heidän puolisonsa. Kuten meillä, mummoani hoitaa äitini lisäksi isäni, ja me kolme lastenlasta. Käymme vuorotellen.
[/quote]
Lapseni tulee todennäköisesti asumaan kaukana meistä vanhemmistaan opiskelujen takia ja saanee kaukaa meistä myös työpaikan. Tilanne on sama myös minulla itselläni tällä hetkellä. Ei vanhempiaan välttämättä pysty hoitamaan vaikka olisi se ideaali 25 vuotta ikäeroa. Harva ainakin meilläpäin pystyy kotiseudulleen jäämään.
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 23:49"]
Kaverini on "mummo"äidin ainoa lapsi ja hänen äitinsä on nyt suunnilleen saman ikäinen kuin minun mummoni. Hänen äitiään hoitaa vain hän (valmistui juuri yliopistosta, etsii miestä, sinkku). Minun mummoani hoitaa siis 7ihmistä (hänen lapsensa, lapsen mies, kolme lastenlasta ja heidän kaksi puolisoaan), kun "mummo"äitiä hoitaa hänen ainoa lapsensa, joka ei ole vielä pariutunut.
[/quote]
Olisiko tuon "mummo"äidin pitänyt siis abortoida lapsensa, sinun kaverisi? Ketju näyttää muuttuneen vanhusten olemassaolosta valittamiseksi. Kyllä näkyy, miten omia vanhempia arvostetaan, pelkkänä taakkana nähdään heidänkin vanhuus. Osa 80-vuotiaista on tulevaisuudessa ilman vaippaa ja hyväkuntoisia. Osan vanhemmat saattavat kuolla jo ennen eläkeikää. Myös itse saattaa kuolla ennen vanhempiansa, joten turha sitä on etukäteen stressata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, mutta ei ehdoin tahdoin kannata suositella kenellekään että lapset kannattaa tehdä vanhana ja voi ihan huoletta jättää lapsen tekemisen nelikymppiseksi. Niinhän se ei ole edes siellä haavemaailmassa.
Nimenomaan itse olen sitä mieltä, että omia vanhempiaan haluaa hoitaa kunnialla ja hyvin. Olen iloinen, että äidilläni ja minulla on ikäeroa vain muutama vuosikymmen ja rapiat, kun hän on 80v. ja minä noin 50v. minulla on varmasti oikeasti mukavaa viettää hänen kanssaan iltoja yhdessä ja tehdä kauppareissuja. Sen sijaan olisin kyllä katkera (kuten kaverini onkin), jos joutuisin kolmekymppisenä asemaan, jossa minusta tulisi huolta pitävä osapuoli lapsi-vanhempisuhteessa. Lähes puolen vuosisadab ikäero on aikamoinen rasitus.
Järkyttävää millaise vastaanoton ap on saanut ihanaan kirjoitukseen. Täytyy vain ihmetellä miten yksioikoisia juttuja porukalla on, ja millaisessa elämänhallinnan harhassa porukka elää.
Niin kauan kuin nainen voi saada lapsia, lasten saaminen on ok. Joka iässä on omat ongelmansa. Elämä on niin hauras, että on aivan turhaa laskea ikää milloin lapsi joutuu vanhempiaan hoitamaan. Kumpikaan ei välttämättä ole edes elossa huomenna.
Paljon onnea ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 22:28"]
ikärasismi on rumaa. Lapsi ansaitsee äidin, joka juoksee sen perässä, eikä näytä mummulta ekan luokan vanhempainillassa. Vanhoilla äideillä on myös riskinsä synnyttää vammaisia lapsia.
Ihan OT, Mutta rasismihan tarkoittaa rotusyrjintää- tai ennakkoluuloa. Mikä rotu iäkkyys siis on?
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 23:03"]
Reilu puolet yli 45-vuotiaiden raskauksista päättyy keskenmenoon (ennen 20 vkoa). Lapsen riski syntyä kuolleena tuplaantuu nelikymppisillä verrattaessa kaksikymppisiin. Tämän vuoksi moni lääkäri suorittaa enemmän rasituskokeita ja ultraääniseulontoja raskauden loppumetreillä tämän ikäisillä naisilla. Kromosomihäiiröiden riski nousee huomattavasti. 45-vuotiaana downin syndrooman riskisuhde on noin 1:30 ja muiden poikkeavuuksien 1:21. 49-vuotiaana riskisuhteet ovat 1:11 (down) ja 1:8 (muut).
[/quote]
Kommentti:
juu totta on kaikki ikävät luvut jotka olet listannut. Mutta ajatellaanpa hieman toisinpäin. Puolet yli 45v raskauksista ONNISTUU. Down riski 1/30 pitää paikkansa eli 30 lapsesta 29 on tervettä!!!!!!!! aina on toivoa ja hyvät mahdollisuudet onnistua. Ikäviä juttuja tapahtuu myös nuorille odottajille, ei nuori ikä ole takuu että kaikki menee täydellisesti, eikä vanha ikä takuu että kaikki menee päin prinkkalaa. Pysytään positiivisina!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 23:03"]
Reilu puolet yli 45-vuotiaiden raskauksista päättyy keskenmenoon (ennen 20 vkoa). Lapsen riski syntyä kuolleena tuplaantuu nelikymppisillä verrattaessa kaksikymppisiin. Tämän vuoksi moni lääkäri suorittaa enemmän rasituskokeita ja ultraääniseulontoja raskauden loppumetreillä tämän ikäisillä naisilla. Kromosomihäiiröiden riski nousee huomattavasti. 45-vuotiaana downin syndrooman riskisuhde on noin 1:30 ja muiden poikkeavuuksien 1:21. 49-vuotiaana riskisuhteet ovat 1:11 (down) ja 1:8 (muut).
[/quote]
Kommentti:
juu totta on kaikki ikävät luvut jotka olet listannut. Mutta ajatellaanpa hieman toisinpäin. Puolet yli 45v raskauksista ONNISTUU. Down riski 1/30 pitää paikkansa eli 30 lapsesta 29 on tervettä!!!!!!!! aina on toivoa ja hyvät mahdollisuudet onnistua. Ikäviä juttuja tapahtuu myös nuorille odottajille, ei nuori ikä ole takuu että kaikki menee täydellisesti, eikä vanha ikä takuu että kaikki menee päin prinkkalaa. Pysytään positiivisina!
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 23:03"]
Reilu puolet yli 45-vuotiaiden raskauksista päättyy keskenmenoon (ennen 20 vkoa). Lapsen riski syntyä kuolleena tuplaantuu nelikymppisillä verrattaessa kaksikymppisiin. Tämän vuoksi moni lääkäri suorittaa enemmän rasituskokeita ja ultraääniseulontoja raskauden loppumetreillä tämän ikäisillä naisilla. Kromosomihäiiröiden riski nousee huomattavasti. 45-vuotiaana downin syndrooman riskisuhde on noin 1:30 ja muiden poikkeavuuksien 1:21. 49-vuotiaana riskisuhteet ovat 1:11 (down) ja 1:8 (muut).
[/quote]
Kommentti:
juu totta on kaikki ikävät luvut jotka olet listannut. Mutta ajatellaanpa hieman toisinpäin. Puolet yli 45v raskauksista ONNISTUU. Down riski 1/30 pitää paikkansa eli 30 lapsesta 29 on tervettä!!!!!!!! aina on toivoa ja hyvät mahdollisuudet onnistua. Ikäviä juttuja tapahtuu myös nuorille odottajille, ei nuori ikä ole takuu että kaikki menee täydellisesti, eikä vanha ikä takuu että kaikki menee päin prinkkalaa. Pysytään positiivisina!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 23:03"]
Reilu puolet yli 45-vuotiaiden raskauksista päättyy keskenmenoon (ennen 20 vkoa). Lapsen riski syntyä kuolleena tuplaantuu nelikymppisillä verrattaessa kaksikymppisiin. Tämän vuoksi moni lääkäri suorittaa enemmän rasituskokeita ja ultraääniseulontoja raskauden loppumetreillä tämän ikäisillä naisilla. Kromosomihäiiröiden riski nousee huomattavasti. 45-vuotiaana downin syndrooman riskisuhde on noin 1:30 ja muiden poikkeavuuksien 1:21. 49-vuotiaana riskisuhteet ovat 1:11 (down) ja 1:8 (muut).
[/quote]
Kommentti:
juu totta on kaikki ikävät luvut jotka olet listannut. Mutta ajatellaanpa hieman toisinpäin. Puolet yli 45v raskauksista ONNISTUU. Down riski 1/30 pitää paikkansa eli 30 lapsesta 29 on tervettä!!!!!!!! aina on toivoa ja hyvät mahdollisuudet onnistua. Ikäviä juttuja tapahtuu myös nuorille odottajille, ei nuori ikä ole takuu että kaikki menee täydellisesti, eikä vanha ikä takuu että kaikki menee päin prinkkalaa. Pysytään positiivisina!
Joo, mutta kun ei se down ole ainoa kehitysvamma. Riski kaikkiin kromosomipoikkeavuuksiin kasvaa iän myötä. Vaikka 29:llä lapsella ei olisi downia, niin heillä on muita kehitysvammoja (Catch 22, muut trisomiat, synnynnäiset rakenneviat, monimuotoinen kehityshäiriö, X-fragile, cp-vamma ym.ym.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot että mahdollisuus saada terve lapsi on pieni? 30 lapsesta 29 syntyy terveenä. Oletko pikkuisen pessimisti kuitenkin?
Williamsin oirehtymä, Miller-Diekerin oireyhtymä,
Klippel-Trenaunay-oireyhtymä,
ymym. Riski kasvaa iän myötä.
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 00:31"]
Joo, mutta kun ei se down ole ainoa kehitysvamma. Riski kaikkiin kromosomipoikkeavuuksiin kasvaa iän myötä. Vaikka 29:llä lapsella ei olisi downia, niin heillä on muita kehitysvammoja (Catch 22, muut trisomiat, synnynnäiset rakenneviat, monimuotoinen kehityshäiriö, X-fragile, cp-vamma ym.ym.)
[/quote]
Ei ole niillä kaikilla 29:llä. Ehkä ei yhdelläkään.
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 00:36"]
Williamsin oirehtymä, Miller-Diekerin oireyhtymä,
Klippel-Trenaunay-oireyhtymä,
ymym. Riski kasvaa iän myötä.
[/quote]
Onhan sitä maailmassa kaikenlaista. Elämä on kaikille aika iso riski.
Mikä teillä pelottelijoilla on se perimmäinen tarkoitus?
Suurella todennäköisyydellä heillä on näitä oireyhtymiä paljon enemmän kuin nuorempien äitien lapsilla. Riskit ovat ihan järkyttävän suuret ja suurin osa vammaisista lapsista syntyy iäkkäille äideille. Jos saat vammaisen lapsen 45-vuotiaana, miten hoidat häntä, ihan oikeasti? Jaksatko olla 60-vuotiaana älykkyysosamäärältään viisivuotiaan 15-vuotiaan hoitajana päivästä ja vuodesta toiseen, kun vanhenet itse.
Tee lapsesi minkä ikäisenä vain, mutta riskit ovat paljon suuremmat, kun lapsen saa vanhana. Näin se on eikä sitä mikään muuta. Kannattaisi hankkia ne lapset nuorempana ihan lapsenkin vuoksi.
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 23:33"]
Parhaassa tapauksessa omaishoito kestäisikin vaan sen pari vuotta ja "pieniä askareita" Se on kuule koko päivä hommaa, hoitaa sairasta vanhusta ja voi moro, jos on vielä omia vastasyntyneitä siinä sit lisänä.. Sorry, mut en keksi mitään hyvää sanottavaa. Jos jollakin käy niin onnekkaasti, ettei tarvitse omaishoitoa kun parivuotta ni se on hyvä. mut tilanne voi olla sekin et 12vuotta vaihat vaippaa äidiltäs. Ihme kaunistelijoita täällä.. missä pilvilinnoissa te elätte.
[/quote]
Miten ne "normaali-ikäeron" vanhempien kanssa omaavat lapset hoitavat tämän kokopäiväisen omaishoitajuuden, kun ovat vielä töissä ja (väsyneitä) keski-ikäisiä? Esim. itse olisi 55-60 v. ja hoidettava vanhempi 80+ v.?