Lue keskustelun säännöt.
Äidiksi 45v, km, ylipaino,älkää luopuko toivosta !
28.10.2013 |
Haluan viestilläni antaa toivoa niille, joita huolestuttaa raskaaksi tuleminen vanhemmalla iällä, ylipainoisena tai keskenmenon jälkeen. Itselläni kokemusta kaikesta tästä. Olen juuri täyttänyt 45v, ihan viimeisilläni raskaana - synnytys 2 kk sisällä. Kaikki on mennyt hyvin, olen voinut hyvin ja raskaus sai alkunsa ihan luonnollisesti. Tätä ihanuutta on edeltänyt noin neljän vuoden jakso, jolloin " yritimme yrittämättä" eli periaatteella "tulee jos tulee". Heräsin vauva ajatukseen vasta yli 40v. Vuosi sitten tärppäsi ensimmäisen kerran. Odotin kaksosia. Raskaus keskeytyi 9.viikolla, " luonnollisesti". Se oli kova tikki. Olin 44. Ajattelin pelin olevan menetetty. Vaan tasan 9 kk myöhemmin huomasin olevani uudelleen raskaana. Usein sanotaan että km jälkeen tulee raskaaksi helpommin, voin allekirjoittaa tämän omalta kohdaltani. Yksi km ei tarkoita että toinen raskaus epäonnistuisi, toinen voi onnistua hyvin, näin on käynyt minulla. Pelko oli suuri ensimmäisten 3 kk aikana, mutta näin tässä vaan ollaan kohta jo loppusuoralla..... Raskaaksi tullessani minua huolestutti myös liikakilot joita kertynyt ihan "mukavasti". Eipä ole haitannut mitään, olo ollut hyvä ja tähän mennessä (7kk) painoa tullut 6,5 kiloa. Tämän viestin sanoma ei ole, että on " ideaalista" tulla raskaaksi 45 vuotiaana ja extrakilojen kera. Tietenkin tietyt riskit ovat suuremmat ( iän myötä esim down riski kasvaa huomattavasti, kilojen myötä raskausmyrkytysriski kasvaa jne) mutta ne ongelmat eivät välttämättä osu kohdalle lainkaan, sillä suurin osa raskauksista sujuu hyvin olit sitten tukevampi tai vanhempi tai kumpaakin. Viestini tarkoitus on ennemminkin valaa toivoa ja painottaa, ettei sinun tarvitse olla " unelmamitoissa" tai " juuri sopivassa iässä"... Elämä on rikkaampaa, monimuotoisempaa, yli rajojen menevämpää....jos uskaltaa luottaa ja toivoa on elämässä paljon ihania yllätyksiä. Eli älkää luopuko toivosta ja lokeroiko itseänne " liian vanhaksi" tai " liian paksuksi" ......jos se on tarkoitettu, niin voi hyvinkin vielä tärpätä, ja usein juuri silloin kun sitä kaikista vähiten odotat. Tsemppiä, onnea, toivoa kaikille jotka toivovat vauvaa!
Kommentit (97)
Kannattaa uskoa että elämässä tapahtuu ihania asioita. Kaikkea hyvää ap sinulle ja perheellesi. Ja kaikille, että jaksetaan unelmoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reilu puolet yli 45-vuotiaiden raskauksista päättyy keskenmenoon (ennen 20 vkoa). Lapsen riski syntyä kuolleena tuplaantuu nelikymppisillä verrattaessa kaksikymppisiin. Tämän vuoksi moni lääkäri suorittaa enemmän rasituskokeita ja ultraääniseulontoja raskauden loppumetreillä tämän ikäisillä naisilla. Kromosomihäiiröiden riski nousee huomattavasti. 45-vuotiaana downin syndrooman riskisuhde on noin 1:30 ja muiden poikkeavuuksien 1:21. 49-vuotiaana riskisuhteet ovat 1:11 (down) ja 1:8 (muut).
No kyllä yli 40-vuotias on liian vanha äidiksi. Se on ihan varma. Suurin osa sen ikäisistä ei pysty saamaan enää lasta. Se vaan on auttamattomasti liian vanha. Joidenkin ihmisten mielestä mikään ikä ei ole liian vanha saada lapsia, mutta valitettavasti se raja tulee kyllä vastaan sielläkin puolella. Usein he ovat itse saaneet lapsen tosi myöhään. Valitettavaa, sitten syntyy moninverroin näitä erilaisia rakennevammaisia sydänvikaisia ja kehitysvammaisia. Kansanterveydellisesti se on suuri riski ja varojen viejä, ei ehkä yksilötasolla.
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 23:03"]
Reilu puolet yli 45-vuotiaiden raskauksista päättyy keskenmenoon (ennen 20 vkoa). Lapsen riski syntyä kuolleena tuplaantuu nelikymppisillä verrattaessa kaksikymppisiin. Tämän vuoksi moni lääkäri suorittaa enemmän rasituskokeita ja ultraääniseulontoja raskauden loppumetreillä tämän ikäisillä naisilla. Kromosomihäiiröiden riski nousee huomattavasti. 45-vuotiaana downin syndrooman riskisuhde on noin 1:30 ja muiden poikkeavuuksien 1:21. 49-vuotiaana riskisuhteet ovat 1:11 (down) ja 1:8 (muut).
[/quote]
Mutta suurin osa lapsista syntyy terveenä, näin ovat lääkärit minulle sanoneet (en ole aloittaja). Ja eikös noista tilastoistakin voi niin päätellä? Melkein puolet ei myöskään mene kesken?
Ärsyttää ku mummoäidit luulee et lasten teko on joku peace of cake. Ajattelis vähän pidemmälle. Ei se vanhemmuus lopu siihen et lapsi täyttää 18v... tai ehkä nää mummoäidit vaa haluaa itelleen omaishoitajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki rakenneviat ja kehitysvammat ovat yleisempiä vanhoilla synnyttäjillä. 45-vuotiaista suurin osa ei pysty hedelmöittymään ja pieni osa hedelmöittyneistä kykenee synnyttämään elävän lapsen. Valitettavasti se on aivan liian vanha :( Vanhemmuus ei lopu siihen, että lapsi on kaksikymppinen. Yli 40vuotiaan vauvakuume ei ole enää vauvakuumetta, vaan kuolemanpelkoa. Olisi pitänyt herätä vauvan tahtomiseen aiemmin. Silkkaa itsekkyyttä hankkia lasta tuossa iässä. Itsekin olen todistanut näitä ns. vanhempien vanhempien kasvatusta ja valitettavasti ovat aika mummoutuneita, kun lapset pääsevät abiturienteiksi.
Down ei todellakaan ole ainoita kehitysvammoja, siitä vain puhutaan eniten ja se on ainoa, joka näkyy alkuraskauden seulassa. Mutta googletapa Catch 22-syndrooma ja monimuotoinen kehityshäiriö ym...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
45-vuotiaana downin syndrooman riskisuhde on noin 1:30 ja muiden poikkeavuuksien 1:21 Suomeksi, todennäköisyys saada terve lapsi on aika pieni. Näissä tilastoissa on vain kromosomit. Muut komplikaatiot siihen päälle....
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 23:14"]
Ärsyttää ku mummoäidit luulee et lasten teko on joku peace of cake. Ajattelis vähän pidemmälle. Ei se vanhemmuus lopu siihen et lapsi täyttää 18v... tai ehkä nää mummoäidit vaa haluaa itelleen omaishoitajan.
[/quote]
Eihän se lopukaan, ei kai kukaan niin ole väittänytkään. Missä iässä nuori kirjoittaja arvelee että yleensä tarvitaan omaishoitajaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fragile-X-oireyhtymä (yleisin downin jälkeen), ynnä muut. Niitä on tosi paljon :(
Kovin tuomitsevaa tekstiä. Osalla kirjoittajista vuosien yritystä ja keskenmenoja takana. Osa löytänyt puolison ehkä hieman vanhempana. Uskoisin näiden vanhempien äitiyttä toivovien tiedostavan kyllä riskit. Downia ja kehitysvammoja ynnä riskiraskauksia tulee nuorillekin odottajille, joita sitten on määrällisesti enemmän kuin vanhempia. Hyvä äitiys ei ole iästä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 23:18"]
Kaikki rakenneviat ja kehitysvammat ovat yleisempiä vanhoilla synnyttäjillä. 45-vuotiaista suurin osa ei pysty hedelmöittymään ja pieni osa hedelmöittyneistä kykenee synnyttämään elävän lapsen. Valitettavasti se on aivan liian vanha :( Vanhemmuus ei lopu siihen, että lapsi on kaksikymppinen. Yli 40vuotiaan vauvakuume ei ole enää vauvakuumetta, vaan kuolemanpelkoa. Olisi pitänyt herätä vauvan tahtomiseen aiemmin. Silkkaa itsekkyyttä hankkia lasta tuossa iässä. Itsekin olen todistanut näitä ns. vanhempien vanhempien kasvatusta ja valitettavasti ovat aika mummoutuneita, kun lapset pääsevät abiturienteiksi.
[/quote]
Eikö lasten hankkiminen ole aina hieman itsekästä, nuorillakin?
Omaishoitajaa tarvitaan yleensä 80-vuotiaana. Naisten keskimääräinen elinikä on hieman yli 80vuotta ja muutama vuosi ennen sitä tarvitaan apua kaupassa käynnissä, laskujen maksamisessa, halutaan seuraa lenkille/kauppaan viikottain, ei pystytä huoltamaan asuntoa/kiinteistöä. Jotkut tarvitsevat jo paljon ennen tätä, esim. jos joutuu vuosien ajaksi taistelemaan syöpää tms. vastaan. 45-vuotiaana lapsen saanut on 80vuotta, kun lapsi on 35vuotta. Noin 30-35-vuotiaana lapsi siis joutuu hoitamaan äidin pieniä askareita ja alkaa tietyllä tasolla äidin hoitajaksi, pankki-ja vakuutusasioissa, matkojen järjestämisessä ym. Silloinhan hänellä ei ole vielä edes omia lapsia, jos seuraa äitinsä jalanjäljissä, tai lapset ovat vastasyntyneitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas tulivat nämä rodunjalostajat ja olevinaan yhteiskunnan varojen säästäjät tänne.
tuossa iässä siis joka kahdeskymmenes on vammainen.
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 23:27"]
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 23:18"]
Kaikki rakenneviat ja kehitysvammat ovat yleisempiä vanhoilla synnyttäjillä. 45-vuotiaista suurin osa ei pysty hedelmöittymään ja pieni osa hedelmöittyneistä kykenee synnyttämään elävän lapsen. Valitettavasti se on aivan liian vanha :( Vanhemmuus ei lopu siihen, että lapsi on kaksikymppinen. Yli 40vuotiaan vauvakuume ei ole enää vauvakuumetta, vaan kuolemanpelkoa. Olisi pitänyt herätä vauvan tahtomiseen aiemmin. Silkkaa itsekkyyttä hankkia lasta tuossa iässä. Itsekin olen todistanut näitä ns. vanhempien vanhempien kasvatusta ja valitettavasti ovat aika mummoutuneita, kun lapset pääsevät abiturienteiksi.
[/quote]
Eikö lasten hankkiminen ole aina hieman itsekästä, nuorillakin?
[/quote]
Niin on. Kukaan ei taatusti mieti, että synnytänpä tässä yhteiskunnalle veronmaksajia. Itselleen jokainen ne lapset haluaa.
Kun normaali tapauksessa nainen saa lapsen 28-vuotiaana, tulee mummiksi 56-vuotiaana ja isomummiksi 84-vuotiaana. Jos hän kuolee 84-vuotiaana, on hänen lapsensa 56-vuotta ja lapsenlapsena 28-vuotta. He voivat jopa yhdessä hoitaa vanhaa mummoa.
Parhaassa tapauksessa omaishoito kestäisikin vaan sen pari vuotta ja "pieniä askareita" Se on kuule koko päivä hommaa, hoitaa sairasta vanhusta ja voi moro, jos on vielä omia vastasyntyneitä siinä sit lisänä.. Sorry, mut en keksi mitään hyvää sanottavaa. Jos jollakin käy niin onnekkaasti, ettei tarvitse omaishoitoa kun parivuotta ni se on hyvä. mut tilanne voi olla sekin et 12vuotta vaihat vaippaa äidiltäs. Ihme kaunistelijoita täällä.. missä pilvilinnoissa te elätte.
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 23:29"]
Omaishoitajaa tarvitaan yleensä 80-vuotiaana. Naisten keskimääräinen elinikä on hieman yli 80vuotta ja muutama vuosi ennen sitä tarvitaan apua kaupassa käynnissä, laskujen maksamisessa, halutaan seuraa lenkille/kauppaan viikottain, ei pystytä huoltamaan asuntoa/kiinteistöä. Jotkut tarvitsevat jo paljon ennen tätä, esim. jos joutuu vuosien ajaksi taistelemaan syöpää tms. vastaan. 45-vuotiaana lapsen saanut on 80vuotta, kun lapsi on 35vuotta. Noin 30-35-vuotiaana lapsi siis joutuu hoitamaan äidin pieniä askareita ja alkaa tietyllä tasolla äidin hoitajaksi, pankki-ja vakuutusasioissa, matkojen järjestämisessä ym. Silloinhan hänellä ei ole vielä edes omia lapsia, jos seuraa äitinsä jalanjäljissä, tai lapset ovat vastasyntyneitä.
[/quote]
Onpa todella keskenkasvuinen joutuessaan äitinsä asioita hoitamaan. Jääkö viinaa juomatta?
Ihana kuulla, paljon onnea!
Itselläni on juuri kolmas keskenmeno tuoreena takana, vuosia yritystä, ikää vähän yli 40 ja mieli nyt maassa. Mutta ehkä toivoa vielä on... haluan siihen luottaa, vaikka välillä epätoivoiselta tuntuukin.
Onnea ja ihanaa äitiyttä sinulle! :)