Lue keskustelun säännöt.
Mitä "muka-kivoja" asioita tiedät, jotka koet käytännössä tylsiksi tai epämukaviksi
Mä aloitan: Leffassa käynti. Aina ajattelen, miten ihana olisi istua herkuttelemassa ja katsomassa uutta leffaa. Käytännössä ne äänitehosteet on aivan liian kovalla, jopa tulpat päässä. Ihmiset puhuu, rapistelee tai maiskuttaa. Jostain syystä ne paremmatkin istuimet on epämukavia. Hinta on kova, enkä ikinä koe oloani hyväksi leffassa käynnin jälkeen.
Toinen on aamupala sängyssä. Hirveintä koskaan, kun joku herättää syntymäpäivänä ja tuo tarjottimella kahvit ja kroissantit sänkyyn. En edes tiedä mistä aloittaisin valitusvirteni tän asian kohdalla. Muruista, joita löytyy lopulta koko sängystä? Kahvikupista, joka ei oikein mahdu minnekään, ja keikkuu epävakaasti sylissä olevalla tarjottimella? Asennosta, joka on jotain istuvan ja makaavan välillä, eikä sovellu syömiseen mitenkään? Vai kenties siitä tosiasiasta, että en halua tunkea suuhuni pullaa heti saatuani silmät auki, vaan herätä ensin. Silti tämä tuntuu ajatuksena niin kivalta, mutta ei vain toimi.
Kommentit (845)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö kukaan ole vielä sanonut ulkomailla asuminen. Sitten kun ulkomailla on asuttu tarpeeksi pitkään aikuisena, eikä enää kiinnosta bilettäminen, ulkomailla asumisesta tulee ihan tavallista arkea, jossa elämää haittaa esim. byrokratia, säätila, kielitaidottomuus, aikataulujen pitämättömyys, oli kyse junasta tai putkimehestä, ja varsinkin se, että päästäkseen Suomeen pitää lentää lentokoneella. Ja entäs sitten, kun haluat vaihtaa maata. Maahan sisään muuttamisen paperisota ei ole mitään verrattuna siihen, että yrität lopettaa kaikki sopimukset ja ilmoitat asiallisesti kaikille mahdollisille viranomaisille, että muutat pois maasta. Silti vielä kolmen vuoden jälkeen verottaja itkee veroilmoituksen perään, vaikka olet sinne jo muutaman kerran kirjattuna kirjeenä papereita maahanpoismuutosta lähettänyt.
No nyt joku sanoo, että miten niin kielitaidottomuus, opettele kieltä. No, alkeet tietysti oppiikin työnantajan järjestämällä kurssilla, mutta kun työtehtävät alkavat viedä enemmän aikaa, työpaikan kieli on englanti ja kotona puhutaan suomea, ei vaan enää 10 tunnin (+työmatkat) jälkeen jaksa lähteä kielikurssille eikä varsinkaan tehdä tarvittavia kotitehtäviä. Sitten yrität sitä kohdemaan kieltä käyttää näissä muka-ihanissa kivijalkakaupoissa, niin sulle vastataan englanniksi - tietysti vasta eteesi kiilanneiden paikallisten jälkeen.
Onneksi pääsen kohta pois.
Pätee myös yliopiston vaihto-oppilasvuoteen. Odotin siltä aivan liikaa ja kuvittelin sen jotenkin muuttavan elämäni. Tähän vaikutti myös, se että yliopistolla vanhat vaihtarit kertoivat yksi toisensa jälkeen vaihtovuoden mullistaneen heidän elämänsä.
Saavuin odotuksia täynnä kalseaan laitosmaiseen opiskelijataloon, joka oli hyvin kaukana kauniisti sisustetusta yksiöstäni Suomessa. Huoneet oli sisutettu 90-luvun odotushuoneen tyyliin ja lattialla oli länttejä täynnä oleva kokolattiamatto. Vuokra oli tästä huolimatta kolminkertainen omaan opiskelijayksiööni verrattuna. Opiskelijoita ei viranomaisten ja henkilökunnan taholta kohdeltu aikuisina ollenkaan, vaan teineinä. Opetuksen taso oli myös Suomeen verrattuna lukiotasoa, vaikka toisessa EU-maassa olinkin. Eli tason olisi voinut luulla olevan sama. Kaikessa oltiin myös äärimmäisen joustamattomia. Tapasin kyllä mukavia ihmisiä, mutta ei heistä mitään elinikäisiä sydänystäviä tullut.
Alkuihmetyksen jälkeen hyvin nopeasti arki palasi ja elämä oli perin samanlaista kuin kotona.
Vaihtovuosi ei tosiaan ollut minulle mikään elämää mullistava kokemus. Ihan tavallinen vuosi muiden opiskeluvuosien joukossa.
Olen työskennellyt aikoinani vaihtokoordinaattorina, emmekä tapaa kertoa opiskelijoille että vaihdon suurimmat hyödyt ovat yleensä itsetuntemuksen ja -luottamuksen koheneminen ja se että oppii arvostamaan kodin/kotiyliopiston hyviä puolia. Toki jotkut oikeasti huomaavat että kohdeyliopiston lähestymistapa, metodit ja ilmapiiri sopivat heille paremmin, mikä on omiaan kohentamaan itsetuntoa jos on aikaisemmin epäillyt omaa motivaatiotaan ja osaamistaan.
Jollei pidä opiskleijariennoista kotimaassa, niistä tuskin on kovin innostunut ulkomaillakaan ja jos toivoo tutustuvansa erityisesti paikallisiin joutuu usein pettymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne synttarit on lapsia varten ei sinua!
Mika on niin kamalaa yrittaa olla iloinen sen 2h?? Se antaa pienelle ihmiselle niin paljon!
quote=Vierailija]Lasten syntymäpäivät. Meluista, sottaista, tekopirteää touhua. Usein käy niin, että miehet hakeutuvat omiin oloihinsa ja keskustelevat esim. töistä, harrastuksista, tms. Naiset ihastelevat päivänsankaria, jaarittelevat omista lapsistaan ja osa innokkaimmista toimii leikkitäteinä. Itsestä tuntuu siltä, etten kuulu oikein kumpaankaan porukkaan ja pohdin onko kovin epäkohteliasta jättää maistamatta tarjolla olevaa yli-imelää kakkua.[/quote]
Polkujuoksu.
Periaatteessa kiva idea, eli kuntoa kohottavaa liikuntaa luonnon helmassa. Metsäpolulla hölkkäämistä ja maisemien ihailua vaarojen päältä. Juoksu on niin kivaa ettei sitä huomaa edes tekevänsä.
Todellisuudessa juoksu ei onnistu ollenkaan juurakoiden ja kivien takia. Heti jos ottaa juoksuaskeleenkin, kaatuu turvalleen. Sittenpä kävelet ja palelet ja päätät että oli viimeinen kerta, taas.
Tyttöjen ilta aikuisiällä. 90% ajasta pitää kuunnella kiinnostuneen näköisenä lasten kuulumisia. Minullakin on lapsia, mutta oikeasti: mikään maailmassa ei ole vähemmän kiinnostava puheenaihe kuin toisten ihmisten lasten harrastuskuulumiset.
Ihan riittävän mukavaa olisi keskustella näiden naisten omista kuulumisista: urahaaveista, uusista innostuksen kohteista, mieskuvioista, asunnonvaihtosuunnitelmista jne.
Enkeli20 kirjoitti:
Mua ärsyttää se, että te ette tutki netistä: Ketkä yrittää saada kaikki ihmiset testattua ja rokotettua. Kyseessä on väestön vähentäminen 80%! Ihmisiä viedään Kiinassa, Australiassa, NZ ja latinomaissa keskitysleireille ja kohta myös Usassa.
Miettikää miksei mediassa puhuta leireistä, 5G:stä ja miksi rokotteella aiotaan muuttaa ihmiset synteettisiksi olennoiksi?Oletko ikinä tutkinut ihmisklooneja?
Aika herätä todellisuuteen ennen kuin kävelet itse unessa teuraaksi!
Aika aika rakastaa ja välittää lähimmäisestä. Lopettakaa itsekeskeisyys ja erillisyys, sillä olemme kaikki yhtä!
Kerro enemmän tuosta synteettiseksi tulemisesta, se vaikuttaa kiinnostavalta, koska arvelen että siinä voisi esimerkiksi nivelrikkoni korjaantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uimarannalla oleminen. Mukamas kiva kesäpäivän viettoa veden äärellä.
Oikeasti on todella epämukavaa kökkiä hiekalla tai nurmikolla viltin päällä, tulee selkä kipeäksi, siinä on mahdoton löytää hyvää asentoa. Aurinko porottaa liian kovaa tai vaihtoehtoisesti varjossa palelee. Kamalinta on kumminkin vessahätä. Joku hirveä kusenhajuinen koppi saattaa olla. jos ei ole niin pidättelet siinä sitten tai pahimmassa tapauksessa joudut kusaisemaan järveen.
Vesion poikkeuksetta liian kylmää. Märät uikkarit joutuu riisumaan joko hankalasti pyyhkeem suojissa tai kauheassa ryhhmäpukuhuoneessa, jossa lojuu käytettyjä terveyssiteitä ja nenäliinoja. Hiekka ratisee hampaissa asti.
Vierailija kirjoitti:
Lasten syntymäpäivät. Meluista, sottaista, tekopirteää touhua. Usein käy niin, että miehet hakeutuvat omiin oloihinsa ja keskustelevat esim. töistä, harrastuksista, tms. Naiset ihastelevat päivänsankaria, jaarittelevat omista lapsistaan ja osa innokkaimmista toimii leikkitäteinä. Itsestä tuntuu siltä, etten kuulu oikein kumpaankaan porukkaan ja pohdin onko kovin epäkohteliasta jättää maistamatta tarjolla olevaa yli-imelää kakkua.
Ei kai näitä kukaan edes väitä aikuisille kivoiksi? Jotkut tosin tarjoaa nykyään lastensa synttäreillä kuoharia aikuisille ja silloin ne on ihan siedettäviä. Muuten kyllä kavereiden kanssa aina hirvitellään lasten lähestyviä synttäreitä ja että pitää taas järjestää. Kun lasten synttärit on meneillään olevalta vuodelta ohi, se on aina mieletön helpotus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyttöjen ilta aikuisiällä. 90% ajasta pitää kuunnella kiinnostuneen näköisenä lasten kuulumisia. Minullakin on lapsia, mutta oikeasti: mikään maailmassa ei ole vähemmän kiinnostava puheenaihe kuin toisten ihmisten lasten harrastuskuulumiset.
Ihan riittävän mukavaa olisi keskustella näiden naisten omista kuulumisista: urahaaveista, uusista innostuksen kohteista, mieskuvioista, asunnonvaihtosuunnitelmista jne.
Ei meillä kyllä puhuta lapsista juurikaan tyttöjen illassa. Jotain jos joku on päässyt opiskelemaan tai voittanut jonkun kilpailun tms. nämä mainitaan, sen jälkeen yleensä siirrytään aikuisten asioihin. Useimmiten muistellaan menneitä ja hulluja juttuja nuoruudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö kukaan ole vielä sanonut ulkomailla asuminen. Sitten kun ulkomailla on asuttu tarpeeksi pitkään aikuisena, eikä enää kiinnosta bilettäminen, ulkomailla asumisesta tulee ihan tavallista arkea, jossa elämää haittaa esim. byrokratia, säätila, kielitaidottomuus, aikataulujen pitämättömyys, oli kyse junasta tai putkimehestä, ja varsinkin se, että päästäkseen Suomeen pitää lentää lentokoneella. Ja entäs sitten, kun haluat vaihtaa maata. Maahan sisään muuttamisen paperisota ei ole mitään verrattuna siihen, että yrität lopettaa kaikki sopimukset ja ilmoitat asiallisesti kaikille mahdollisille viranomaisille, että muutat pois maasta. Silti vielä kolmen vuoden jälkeen verottaja itkee veroilmoituksen perään, vaikka olet sinne jo muutaman kerran kirjattuna kirjeenä papereita maahanpoismuutosta lähettänyt.
No nyt joku sanoo, että miten niin kielitaidottomuus, opettele kieltä. No, alkeet tietysti oppiikin työnantajan järjestämällä kurssilla, mutta kun työtehtävät alkavat viedä enemmän aikaa, työpaikan kieli on englanti ja kotona puhutaan suomea, ei vaan enää 10 tunnin (+työmatkat) jälkeen jaksa lähteä kielikurssille eikä varsinkaan tehdä tarvittavia kotitehtäviä. Sitten yrität sitä kohdemaan kieltä käyttää näissä muka-ihanissa kivijalkakaupoissa, niin sulle vastataan englanniksi - tietysti vasta eteesi kiilanneiden paikallisten jälkeen.
Onneksi pääsen kohta pois.
Pätee myös yliopiston vaihto-oppilasvuoteen. Odotin siltä aivan liikaa ja kuvittelin sen jotenkin muuttavan elämäni. Tähän vaikutti myös, se että yliopistolla vanhat vaihtarit kertoivat yksi toisensa jälkeen vaihtovuoden mullistaneen heidän elämänsä.
Saavuin odotuksia täynnä kalseaan laitosmaiseen opiskelijataloon, joka oli hyvin kaukana kauniisti sisustetusta yksiöstäni Suomessa. Huoneet oli sisutettu 90-luvun odotushuoneen tyyliin ja lattialla oli länttejä täynnä oleva kokolattiamatto. Vuokra oli tästä huolimatta kolminkertainen omaan opiskelijayksiööni verrattuna. Opiskelijoita ei viranomaisten ja henkilökunnan taholta kohdeltu aikuisina ollenkaan, vaan teineinä. Opetuksen taso oli myös Suomeen verrattuna lukiotasoa, vaikka toisessa EU-maassa olinkin. Eli tason olisi voinut luulla olevan sama. Kaikessa oltiin myös äärimmäisen joustamattomia. Tapasin kyllä mukavia ihmisiä, mutta ei heistä mitään elinikäisiä sydänystäviä tullut.
Alkuihmetyksen jälkeen hyvin nopeasti arki palasi ja elämä oli perin samanlaista kuin kotona.
Vaihtovuosi ei tosiaan ollut minulle mikään elämää mullistava kokemus. Ihan tavallinen vuosi muiden opiskeluvuosien joukossa.Olen työskennellyt aikoinani vaihtokoordinaattorina, emmekä tapaa kertoa opiskelijoille että vaihdon suurimmat hyödyt ovat yleensä itsetuntemuksen ja -luottamuksen koheneminen ja se että oppii arvostamaan kodin/kotiyliopiston hyviä puolia. Toki jotkut oikeasti huomaavat että kohdeyliopiston lähestymistapa, metodit ja ilmapiiri sopivat heille paremmin, mikä on omiaan kohentamaan itsetuntoa jos on aikaisemmin epäillyt omaa motivaatiotaan ja osaamistaan.
Jollei pidä opiskleijariennoista kotimaassa, niistä tuskin on kovin innostunut ulkomaillakaan ja jos toivoo tutustuvansa erityisesti paikallisiin joutuu usein pettymään.
Miksi tuota ei voisi kertoa? Miksi pitää antaa odottaa jotain ihmeellistä? Oletteko jotain puliveivareita, joiden pitää huijata nuoria, että saavat heitä lähtemään vaihtoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki sosiaaliset tilanteet. Kaikki.
alapeukkusade kirjoitti:
Kesksutelu (muka) älykkään, sivistyneen ja koulutetun naisen kanssa. Kaikki niin ennalta arvattavaa. Ei mitään omia ajatuksia. Ei yhtäkään! Kaikki sisään syötettyä, ulkoa opittua. Mielikuvituksetonta ideologialla höystettyä höttöä.
Eli tyyppi ei usko samaan ideologiseen mielikuvituksettomaan höttöön kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten syntymäpäivät. Meluista, sottaista, tekopirteää touhua. Usein käy niin, että miehet hakeutuvat omiin oloihinsa ja keskustelevat esim. töistä, harrastuksista, tms. Naiset ihastelevat päivänsankaria, jaarittelevat omista lapsistaan ja osa innokkaimmista toimii leikkitäteinä. Itsestä tuntuu siltä, etten kuulu oikein kumpaankaan porukkaan ja pohdin onko kovin epäkohteliasta jättää maistamatta tarjolla olevaa yli-imelää kakkua.
Ei kai näitä kukaan edes väitä aikuisille kivoiksi? Jotkut tosin tarjoaa nykyään lastensa synttäreillä kuoharia aikuisille ja silloin ne on ihan siedettäviä. Muuten kyllä kavereiden kanssa aina hirvitellään lasten lähestyviä synttäreitä ja että pitää taas järjestää. Kun lasten synttärit on meneillään olevalta vuodelta ohi, se on aina mieletön helpotus.
Onko lasten synttärit noin erilaisia vs. 90-luvulla?
Silloin meillä oli kahdenlaisia lasten synttäreitä: 1) Yksi tai kaksi aikuista järkää juhlat ja katsoo lapsilauman perään, vieraiden vanhemmat eivät ole läsnä juhlissa tai
2) suvun kesken aikuiset istuu kahvilla ja puhuu aikuisten asioita, lapsilauma on keskenään lastenhuoneessa tai pihalla leikkimässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö kukaan ole vielä sanonut ulkomailla asuminen. Sitten kun ulkomailla on asuttu tarpeeksi pitkään aikuisena, eikä enää kiinnosta bilettäminen, ulkomailla asumisesta tulee ihan tavallista arkea, jossa elämää haittaa esim. byrokratia, säätila, kielitaidottomuus, aikataulujen pitämättömyys, oli kyse junasta tai putkimehestä, ja varsinkin se, että päästäkseen Suomeen pitää lentää lentokoneella. Ja entäs sitten, kun haluat vaihtaa maata. Maahan sisään muuttamisen paperisota ei ole mitään verrattuna siihen, että yrität lopettaa kaikki sopimukset ja ilmoitat asiallisesti kaikille mahdollisille viranomaisille, että muutat pois maasta. Silti vielä kolmen vuoden jälkeen verottaja itkee veroilmoituksen perään, vaikka olet sinne jo muutaman kerran kirjattuna kirjeenä papereita maahanpoismuutosta lähettänyt.
No nyt joku sanoo, että miten niin kielitaidottomuus, opettele kieltä. No, alkeet tietysti oppiikin työnantajan järjestämällä kurssilla, mutta kun työtehtävät alkavat viedä enemmän aikaa, työpaikan kieli on englanti ja kotona puhutaan suomea, ei vaan enää 10 tunnin (+työmatkat) jälkeen jaksa lähteä kielikurssille eikä varsinkaan tehdä tarvittavia kotitehtäviä. Sitten yrität sitä kohdemaan kieltä käyttää näissä muka-ihanissa kivijalkakaupoissa, niin sulle vastataan englanniksi - tietysti vasta eteesi kiilanneiden paikallisten jälkeen.
Onneksi pääsen kohta pois.
Pätee myös yliopiston vaihto-oppilasvuoteen. Odotin siltä aivan liikaa ja kuvittelin sen jotenkin muuttavan elämäni. Tähän vaikutti myös, se että yliopistolla vanhat vaihtarit kertoivat yksi toisensa jälkeen vaihtovuoden mullistaneen heidän elämänsä.
Saavuin odotuksia täynnä kalseaan laitosmaiseen opiskelijataloon, joka oli hyvin kaukana kauniisti sisustetusta yksiöstäni Suomessa. Huoneet oli sisutettu 90-luvun odotushuoneen tyyliin ja lattialla oli länttejä täynnä oleva kokolattiamatto. Vuokra oli tästä huolimatta kolminkertainen omaan opiskelijayksiööni verrattuna. Opiskelijoita ei viranomaisten ja henkilökunnan taholta kohdeltu aikuisina ollenkaan, vaan teineinä. Opetuksen taso oli myös Suomeen verrattuna lukiotasoa, vaikka toisessa EU-maassa olinkin. Eli tason olisi voinut luulla olevan sama. Kaikessa oltiin myös äärimmäisen joustamattomia. Tapasin kyllä mukavia ihmisiä, mutta ei heistä mitään elinikäisiä sydänystäviä tullut.
Alkuihmetyksen jälkeen hyvin nopeasti arki palasi ja elämä oli perin samanlaista kuin kotona.
Vaihtovuosi ei tosiaan ollut minulle mikään elämää mullistava kokemus. Ihan tavallinen vuosi muiden opiskeluvuosien joukossa.Olen työskennellyt aikoinani vaihtokoordinaattorina, emmekä tapaa kertoa opiskelijoille että vaihdon suurimmat hyödyt ovat yleensä itsetuntemuksen ja -luottamuksen koheneminen ja se että oppii arvostamaan kodin/kotiyliopiston hyviä puolia. Toki jotkut oikeasti huomaavat että kohdeyliopiston lähestymistapa, metodit ja ilmapiiri sopivat heille paremmin, mikä on omiaan kohentamaan itsetuntoa jos on aikaisemmin epäillyt omaa motivaatiotaan ja osaamistaan.
Jollei pidä opiskleijariennoista kotimaassa, niistä tuskin on kovin innostunut ulkomaillakaan ja jos toivoo tutustuvansa erityisesti paikallisiin joutuu usein pettymään.
Miksi tuota ei voisi kertoa? Miksi pitää antaa odottaa jotain ihmeellistä? Oletteko jotain puliveivareita, joiden pitää huijata nuoria, että saavat heitä lähtemään vaihtoon?
Olemme, ja sen lisäksi hillumme korkokengissä cocktail-tilaisuuksissa illat kaiket. Yleensä tapasin mennä ihan vain opinnot edellä, en mitenkään hehkuttanut että se on maailmaa mullistava kokemus - eivät omatkaan ulkomaanjaksoni, lyhyet tai pitkät, erityisen kummallisia olleet opiskeluaikana ja Pariisia esimerkiksi inhosin suuresti.
Jotkut oivallukset on hyvä tehdä ihan itse eikä hallintotädin masinoimina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruokapöytä keskustelut.
Olen palvelualalla, ja 12 työrupeaman jälkeen haluan syödä: en vastailla jonkun urpon mukahauskoihin ja omaperäisiin huomioihin.
Auringon ottaminen ja rannalla makoilu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten syntymäpäivät. Meluista, sottaista, tekopirteää touhua. Usein käy niin, että miehet hakeutuvat omiin oloihinsa ja keskustelevat esim. töistä, harrastuksista, tms. Naiset ihastelevat päivänsankaria, jaarittelevat omista lapsistaan ja osa innokkaimmista toimii leikkitäteinä. Itsestä tuntuu siltä, etten kuulu oikein kumpaankaan porukkaan ja pohdin onko kovin epäkohteliasta jättää maistamatta tarjolla olevaa yli-imelää kakkua.
Ei kai näitä kukaan edes väitä aikuisille kivoiksi? Jotkut tosin tarjoaa nykyään lastensa synttäreillä kuoharia aikuisille ja silloin ne on ihan siedettäviä. Muuten kyllä kavereiden kanssa aina hirvitellään lasten lähestyviä synttäreitä ja että pitää taas järjestää. Kun lasten synttärit on meneillään olevalta vuodelta ohi, se on aina mieletön helpotus.
Onko lasten synttärit noin erilaisia vs. 90-luvulla?
Silloin meillä oli kahdenlaisia lasten synttäreitä: 1) Yksi tai kaksi aikuista järkää juhlat ja katsoo lapsilauman perään, vieraiden vanhemmat eivät ole läsnä juhlissa tai
2) suvun kesken aikuiset istuu kahvilla ja puhuu aikuisten asioita, lapsilauma on keskenään lastenhuoneessa tai pihalla leikkimässä.
Ilmeisesti. Olin itse lapsi 90-luvulla ja meillä ja kavereilla ja sukulaisilla meni aina synttärit niin että ei sinne ketään kavereiden vanhempia tullut, keskenään kaikki leikimme synttärisankarin huoneessa tai ulkona ja välillä syötiin kakkua jne.
Viinin juonti. Rupeaa armottomasti nukuttamaan ja parhaassa tapauksessa tulee migreenikohtaus.
Kaiken muun lisäksi kampaajalla pitää omaa läskistä ja rumaa olemustaan katsoa peilistä koko toimituksen ajan. Miksi? Tämä on yksi syy siihen, että hiukseni ulottuvat vyötärölle
Minä taas olen sitä mieltä, että tärkeintä ei ole päämäärä vaan matkanteko. Aikuisseurassa se vielä toimiikin, mutta lasten kanssa on hyvin kaukana nautinnosta.