Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miniät! Miten pärjäätte eri sosiaaliluokkaisen anopin kanssa?

Vierailija
28.10.2013 |

Mulla on nyt ollut ongelmana jo kymmenen vuotta anoppi, jonka kanssa emme löydä yhteistä puheenaihetta sitten niin millään.

 

Hän ei ole käynyt kuin peruskoulun, häntä ei kiinnosta yhteiskunnalliset asiat kuten asuntopolitiikka tai luonnonsuojelu. Hän ei yksinkertaisesti pysty keskustelemaan muusta kuin tuttujen (ja vähän tuntemattomienkin) lapsista, sairauksista ja avioeroista tai Salkkareista ja Nykäsen viimeisimmästä kihlauksesta.

 

Mikäli keskustelemme appiukon kanssa vähänkin "vaativammista" aiheista kuten lainamarginaaleista, hän valahtaa katatoniseen tilaan ja lopulta pyytää meitä vaihtamaan puheenaihetta. On varmaan sanomattakin selvää, että en valitettavasti ole perillä Salkkarin viimeisistä juonenkäänteistä, joten joudun kuuntelemaan kuinka naapurin Reijon sokeriarvot ovat koholla jo kolmatta viikkoa.

 

Syy sopivien puheenaiheiden vähyyteen on yksinkertaisesti erilaisessa sosiaaliluokassa ja sitä heijastavassa kulttuuritaustassa. Millaisia ratkaisuja ehdotatte?

Kommentit (27)

Vierailija
21/27 |
28.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voihan perhana. Oma ex-anoppini oli käynyt vain kansakoulun ja toiminut hitsaajana työikänsä. Mutta kaikista ennakkoluuloista huolimatta hän oli/on sivistynyt mies, lukenut paljon, omaa paljon elämänkokemusta ja keskustelunaiheita kyllä riittää vielä nykyäänkin, vaikka onkin "ex". Yleistiedoiltaan hän peittoaa erittäin monen korkeasti koulutetun, esimerkiksi minut.

 

Ei kaikki aina ole joko tai.

Vierailija
22/27 |
28.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mielestäni sivistyneeksi itseään kutsuvat pitää kyllä osata keskustella kaikenlaisista aiheista, osata asettua hieman keskustelukumppanin tasoa lähemmäs. Ei muuten voi kutsua itseään sivistyneeksi, sillä tokihan sivistys kattaa kaikki tasot.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/27 |
28.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minun anoppini ei ole myöskään käynyt lähes mitään kouluja eikä muutenkaan ole mikään ruudinkeksijä. Mutta hän on mukava ihminen, tärkeä miehelleni ja lapsilleni. Joskus aikanaan jouduin hiukan kovistelemaan lasten herkkujen syömisestä, mutta sen jälkeen ollaan tultu hienosti toimeen, arvostamme ja autamme molemmat toisiamme. Kyllä puhuttavaakin riittää, anoppi kertoo sukulaistensa touhuja ja mä lasten juttuja yms. Anoppi ei puhu pahaa muista ihmisistä (paitsi toisesta miniästään ja valitettavasti aiheesta,) ja hänen kanssaan on helppo tulla toimeen.

Vierailija
24/27 |
28.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 20:30"]

Voihan perhana. Oma ex-anoppini oli käynyt vain kansakoulun ja toiminut hitsaajana työikänsä. Mutta kaikista ennakkoluuloista huolimatta hän oli/on sivistynyt mies, lukenut paljon, omaa paljon elämänkokemusta ja keskustelunaiheita kyllä riittää vielä nykyäänkin, vaikka onkin "ex". Yleistiedoiltaan hän peittoaa erittäin monen korkeasti koulutetun, esimerkiksi minut.

 

Ei kaikki aina ole joko tai.

[/quote]

Anoppi=nainen

Appi=mies

 

Kuka oli se sivistynyt?

 

Vierailija
25/27 |
28.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 20:40"]

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 20:30"]

Voihan perhana. Oma ex-anoppini oli käynyt vain kansakoulun ja toiminut hitsaajana työikänsä. Mutta kaikista ennakkoluuloista huolimatta hän oli/on sivistynyt mies, lukenut paljon, omaa paljon elämänkokemusta ja keskustelunaiheita kyllä riittää vielä nykyäänkin, vaikka onkin "ex". Yleistiedoiltaan hän peittoaa erittäin monen korkeasti koulutetun, esimerkiksi minut.

 

Ei kaikki aina ole joko tai.

[/quote]

Anoppi=nainen

Appi=mies

 

Kuka oli se sivistynyt?

 

[/quote]

 

Oletteko ajatelleet kirjoitusvirheen mahdollisuutta.

Vierailija
26/27 |
28.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun anoppi ei ole kovin koulutettu ja on ollut suurimman osan elämästään kotirouvana, mutta ei mulla (olen tohtori ja ammatiltani tutkija) ole ollut mitään vaikeuksia puhua hänen kanssaan. Puhumme esim. elokuvista, sukulaisten kuulumisista, uutisista, liikunnasta. Hän ei katso salkkareita mutta voisin niistäkin puhua jollain tasolla (puhuin niistä useinkin edesmenneen mummoni kanssa joka niitä katsoi). Mulla on paljon tosi erilaisissa töissä olevia kavereita eikä ole ollut ongelmia viihtyä yhdessä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/27 |
28.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

No mutta kun.. Minun sanavalinnatkin on sellaisia ettei anoppi ymmärrä. En tiedä kuinka yksinkertaisesti sitä pitäisi puhua. Ja kun mielestäni puhun ihan tavallisesti. Jopa hieman yksinkertaistan sanomisiani. Meillä myös huumori on niin erilaista. Anoppia naurattaa pieru. Minua esim. typerästi käyttäytyminen jossain sosiaalisissa tilanteissa. Ja minä olen sitten leuhka. Vaikka mielestäni ihan tavallinen.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän kolme kolme