Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eipä taas tarvitse vähään aikaan käydä anoppilassa
28.10.2013 |
Oltiin sitten viikonloppu miehen vanhempien luona. Oikein kutsuttuna ja suorastaan ruinattuna. Kun ei olla pitkään aikaan nähty, tulisitte nyt, tulkaa nyt jne.
Ja mitä tekee anoppi? Käy joka päivä parikin kertaa päivässä miehen siskon luona, ei mistään muusta puhukaan kuin tyttärensä lapsista, ottaa ne tyttären lapset yökylään juuri sinä viikonloppuna kun mekin siellä ollaan ja muutenkin on ahdasta. Kun tyttären ja miehensä piti ehdottomasti päästä ravintolaan viettämään laatuaikaa. Siinä sitten pari päivää ihmeteltiin ja seurusteltiin miehen isän kanssa sen minkä hän oli kotona.
Että näin. Eipä tosiaan ihan vähään aikaan olla menossa kyläilemään vaikka anopilla kuinka olisi ikävä pojan perhettä.
Kommentit (85)
en todella menisi yökylään 100 km päähän vaan ajaisin illaksi kotiin. sehän ei ole kuin noin tunnin matka!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 15:16"]
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 15:09"]
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 15:05"]
Eipä kai paljonkaan. Eikä tässä siitä olekaan kysymys, vaan siitä, että ensin ruinataan paikalle kun on niin ikävä, ja sitten kumminkin mennään koko ajan tukka putkella hakemaan sitä ja viemään tätä ja tekemään tuota.
ap
[/quote]
No voi että, vai ei se anoppi pistänyt koko sirkusta pyörimään sitten teidän ympärillä. Harmin harmi...
Joo, ihmisillä on erilaisia tapoja hostata vieraitaan. Varsinkin yövieraille halutaan ehkä antaa myös sitä omaa tilaa ja aikaa olla rennosti, eikä koko ajan näpötetä nenä kiinni teissä ja kysellä mitä kuuluu. Opettele olemaan rennosti siellä anopin luona.
[/quote]
Sitä omaa tilaa ja aikaa ainakin riitti,, vähän liikaakin.
Kai minä sitten tosiaan olen lapsellinen hirviöminiä, kun odotan edes jonkinlaisia käytöstapoja jos kerran kutsutaan kylään.
ap
[/quote]
No olet.
Jos se anoppi olisi hoksannut istua koko vierailun teitä ihailemassa, olisit tullut ttänne valittamaan miten anoppi omi lapsesi/kyyläsi teidän touhuja koko ajan/puhui väärällä äänensävyllä/tarjoilut olivat vääränlaisia. En varmana enää koskaan niinq mene sinne!!!1
No niin, myönnetään. Minä olen katkera, lapsellinen, pikkulapsimainen, tyhmä, itsekeskeinen, ja mitähän niitä muita oli. Loukkaannuin tyhjästä, koska on täysin normaalia kutsua viikonlopuksi kylään ja sitten tehdä kaikkea muuta kuin seurustella vieraiden kanssa, varsinkin jos vieraana on oma poika perheensä kanssa. Ruuanlaittostressi on rakkautta ja muilla menoilla juokseminen tilan antamista vieraille, asia selvä.
Mukavaa päivänjatkoa.
ap
Ymmärrän, ap. Kyllä toki tuollainen tuntuu epäkohteliaalta.
Toisaalta itse jossakin välissä huomasin suhteessa vanhempiini, että heidän vanhentuessaan fokus tavallaan siirtyi heihin, ei meihin. Niin heidän kuin meidän. Heille heidän elämä ja menot ovat tärkeitä, elämässä on tietty oma rytmi ja vapaus, eikä siitä näkökulmasta käsin juuri myönnytyksiä tehdä. Sitä elämää eletään, mitä heillä nyt onkaan. Ehkä jokin lapsi-vanhempi suhde vaikuttaa myös: vaikka lapsi / entinen nuori kuinka harvoin kävisi siellä "kotona", niin silti asetelma on vähän samanlainen kuin kotona asuessa. Ollaan samassa talossa, mutta harvoin erityisesti siihen nuoreen huomioita kiinnitetään. Kaikilla tavallaan oma elämänsä. Näin mä olen tän kuvion funtsinut. Ei me oltu tärkeitä ihmisinä tai kuulumisina, ehkä talon täytteenä enemmin. Ja ajatuksena että oltiin käyty.
Me ryhdyimmekin käymään vain päiväseltään, jätettiin yöpymiset pois. Joskus varattiin aikaa vain tunti-pari ohikulkumatkalla, joskus vähän enemmän. Kummasti alkoi seurustelu meidän kanssa kiinnostamaan eri tavalla, ja kiinnostavampaa se oli meillekin, helpompaa kaikille. Vanhempieni ei tarvinnut juuri omista kuvioistaan poiketa, ja ehtivät istumaan kahvipöytään tai muuten vain seurustelemaan muiden menojensa lomasta. Saatiin hyviä keskusteluita aikaan, ja sen verran itsekin jaksaa vierailulla olla aktiivinen. Sitten jatketaan matkaa.
Tämän oivalluksen tein oikeastaan anopin luona vierraillessa. Hän oli jo sen verran vanhempi, ettei olisi jaksanut kovin pitkiä aikoja meitä nurkissaan. Niinpä vierailtiin juuri niitä parin tunnin tapaamisia. Ja samaa sitten aloimme soveltaa omille nuoremmille vanhemmilleni, ja kas, tapaamisista tuli virkistäviä ja aktiivisia! Eikä käynnit enää ahdista meitäkään, eikä tunnu siltä, ettei meidän käydessä olisi ihan sama, ollaanko paikalla vaiko eikö. Nyt ollaan tervetulleita. Eikä tätä muutosta vanhempani olisi osanneet ehdottaa, vaan tietty pyytävät usein edelleen että jäätäisiin yöksi yms. Mutta paremmin vain sujuu näin. :)
Alue: Aihe vapaa
Kylläpäs sinulta ap tulee lapsellisia kommentteja, et taida itse huomata vaan niitä. Monilla anopeilla on tapana hääriä keittiössä vierailuiden aikana, niin omalla edesmenneellä äidilläni sekä miesystävien äideillä. Heistä on kunnia asia laittaa ruokaa vierailulle tulleelle porukalle, siivota syömisen jälkeen pöytä ym. ja apua he eivät missään nimessä halua. Aina kun me menemme vierailulle anoppilaan, siellä on myös miehen veljen lapset (9-15 vuotiaat) odottamassa meitä, ihan vaan sen takia, että näkevät meidät ja myös heidän vuoden vanhan serkun. Meitä ei viihdytetä koko viikonloppua, vaan toki miehen vanhemmat käyvät keskenään kaupassa tai piipahtavat jossain kylässä. Minusta se on heidän puoleltaan kohteliasta, koska en jaksaisi koko viikonloppua seurustella heidän kanssaan. En minäkään näistä viikonlopuista erityisemmin nauti ja olen niiden jälkeen aina levon tarpeessa, mutta pakkohan siellä anoppilassa on käydä näyttämässä meidän lasta ja tekemisissä on oltava. Ei se kuitenkaan suuri uhraus ole, että kuukauden parin välein tekee viikonloppureissun ja meillä matkaa on 400 km eli 100 km suuntaan tai toiseen ei ole loppupeleissä yhtään mitään. Sitten, kun sinulle tulee enemmän ikää, huomaat ettei aina tarvitse olla niin itsekeskeinen, välillä vaan täytyy teh myönnytyksiä.