Mitä on kohtuullista odottaa kummilta?

Me odotimme ja oletimme, että kummi, anteeksi sylikummi koska kys hlö nimenomaan painotti silloin kun esikoisemme syntyi että haluaa ja suostuu vain sylikummiksi, olisi kiinnostunut viettämään edes hieman aikaa kummilapsensa kanssa, edes muutaman kerran vuodessa.

Mutta ei, ei ole ollut sellaiseen kiinnostusta kys miehellä ja nyt kun lapsi täytti 12v niin eipä tullut enää lahjaakaan.

Opimme tästä sen, että edes 1-3x/vuodessa näkeminen on kohtuutonta, puhumattakaan soitteluista tms.

Me ollaan myös ristiin kummeja ystäväpariskunnan kanssa. No ainakin odotan kummeilta, että tulevat lapsen syntymäpäiville joka vuosi, hankkivat joululahjan ja että muutenkin nähdään perheiden kanssa vähintään muutaman kerran vuodessa ja välillä soitellaan ja vaihdetaan kuulumisia. En niinkään odota, että kummi  viettäisi kahdenkeskistä aikaa kummilapsen kanssa, vaikka kivaahan se on, jos se on mahdollista. Mutta siis sillä tavalla, että pidetään yhteyttä ja nähdään, ettei kummit ole vieraita lapselle.

Rukousta lapsen puolesta.

Kyllä kummien on kummilapselle auto ja omakotitalo hankittava. Muuten ovat huonoja ja kelvottomia.

[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 12:46"]

Rukousta lapsen puolesta.

[/quote]

Rukoilu on tyhjälle puhumista eli hyödytöntä ajanhukkaa.

Aika samoilla linjoilla olen teidän kanssa. Tilanteeseen varmasti vaikuttaa se, että ystäväni on nyt hoitovapaalla ja itse taas töissä; asetelma on ollut aikaisempina vuosina toisinpäin ja olen kyllä ymmärtänyt, että lapsen kummilla ei ole kovin paljon vapaa-aikaa ja tuolloin olikin välillä kuukausien taukoja tapaamisissa.

Ystäväni tietää myös, että olen kummi neljälle lapselle. En pysty muillekaan kummilapsille olemaan kovin hyvin läsnä. Ainoastaan olen tämän yhden äidiltä saanut palautetta.

Tällä hetkellä on ollut tapaamisissa taukoa kesälomasta saakka, joten se varmastikin syynä tähän avautumiseen ystäväni taholta. Mukavaa se, että uskaltaa olla avoin ja rehellinen näissä asioissa, mutta kurjaa se että nyt tämä kunniatehtävä alkoikin tuntua yhtäkkiä velvollisuudesta joka pitää "hoitaa".

ap

No en oikeastaan odota mitään, kukin toteuttaa kummiuttaan juuri niin kuin itse tahtoo, jokaisella lapsella kolme kummia joten joukkoon mahtuu kaikenlaisia kummeja.

Olisi ihan mielenkiintoista kuulla vastauksia tähän, sillä itse kannan hieman huonoa omatuntoa kummilapsemme huomioinnista. Lapsi on siis avomieheni siskon tytär, ja mies on lapsen sylikummi ja itse en virallinen kummi edes ole (silti vanhemmat puhuttelevat minua kummitätinä, pidän tätä hieman hämmentävänä). Lapsen vanhemmat järjestävät omalle kummilapselleen (meille ulkopuolinen) paljon ohjelmaa, ja mietin, olettavatko he meiltä samaa. Olen aika omissa oloissani viihtyvää sorttia eikä lasten kanssa puuhaaminen ole minulle kovin luontevaa, vaikka pidän kyllä lapsesta ja hän toki ansaitsisi hyvät kummit. Mutta jotenkin koen, että tuon ohjelman järjestämisen pitäisi ehkä lähteä varsinaisesta kummistaan ja enostaan, ei minusta. Lapsi ei tosin ole vielä vuottakaan, joten kovin paljon emme ole ehtineet missata.

Kummin tehtävä on ohjata kristinuskon pariin. Ei muuta.

On kohtuullista muistaa kummilapsen olemassaolo, voi vaikka lähettää kortin joskus. Lahjoja voi halutessaan ostaa, mutta ei ole pakko tai velvollisuus. Jos asuu lähellä, niin tapaamiset on kohtuullisen helppo järjestää, silloin odottaisin kummin vaivautuvan tapaamaan kummilastaan.

Minä en oleta mitään. Tai siis, sen oletan että kun nähdään, niin kyselevät lapselta kuulumiset. Muuten ei tarvitse muistaa, viettää aikaa lapsen kanssa jne. Meillä on miehen kanssa yhteensä 7 kummilasta, eikä olla oltu kovin kaksisia kummeja, ja hyvinhän noi kummilapset on silti pärjänneet. ;)

Hän vastaa lapsen kristillisestä kasvatuksesta ja ohjaamisesta. Tämän voi toteuttaa onella tavalla, mutta mieleen tulee ainakin kirkossa ja seurakunnassa käynti lapsen kanssa, kristillisten lastenkirjojen lukeminen lapsen kanssa ja esimerkiksi Luojan luomistyön esittely kahdenkeskisillä metsäkävelyillä.

Itse en ole kristitty, joten en voi olla kenenkään kummi, mutta minusta tähän kunniatehtävään liittyvät velvollisuudet eivät ole koskaan olleet epäselviä. Johan ne pappikin kummille selvittää.

Minä lähetän kummilapsille joulukortit ja synttärikortit + matkoilta aina kortit. Käyn synttäreillä´, kysyn kuulumisia silloin tällöin ja toivottelen lomien alussa hyvää lomaa yms. Monesti laitan myös pääsäiskortin jne. Vanhimmalle kummilapselle, joka myös läheinen sukulainen, keräsin myös rahaa, kunnes täytti 18v --> annoin ne hänelle. Muille en ole sellaiseen lähtenyt.

Kyllä mun mielestä kummilasten kanssa pitää viettää aikaa kahdastaankin. Tottakai se aika jää vähäiseksi jos on omiakin lapsia. Musta tuli 15 vuotiaana jo kummi ja 3 vuoden päästä sain oman lapsen. Olen kuitenkin nytkin pyrkinyt tehdä kummipojan kanssa asioita ihan kahdestaan. Olen viennyt häntä lasten konserttiin tai ihan vaan puistoon kävelemään/pyöräilemään ja jätskille. Ei tarvi olla mitään super hienoa mutta kyllä aikaa pitää antaa. Onhan se kummiLAPSIkin tavallaan oma lapsi :D Toki paljon nähdään myös niin että mun lapsi on mukana. käydään heillä kylässä tai he meillä. Lahja asioissa ei mun mielestä saa olettaa mitään muuta kun että lahja tulee. Lahjan arvolla ei mielestäni ole väliä. Minut on valittu kummiksi tietäen että olin nuori eikä rahaa ollut paljoa, eikä ole vieläkään. 15-30e lahjoja tulee eikä niistä ole koskaan valitettu :) Samoin kaikki mun lapsen kummit on opiskeljoita ja kaksi heistä asuu edelleen vanhempiensa luona. En odota kalliita lahjoja. Kunhan jotenkin muistaa. Mutta sitäkin enemmän odotan heidän näkevän lastani ja tekevän kaikkea kivaa. Ei tosiaan senkään tarvitse tarkottaa mitään kalliita linnanmäki-reissuja :) Tähän mennessä ovatkin kaikki hoitaneet kumminhommat hienosti, vaikkei olla edes asiasta puhuttu

Ja 14 jatkaa: itse toivon, että kummit muistaisivat lasten synttärit ja jouluna. Kaikki muu on ylimääräistä kivaa.

Mielestäni kummin velvollisuuksista olisi hyvä puhua ennen ristiäisiä. Eri ihmisillä on eri oletukset.

Itse olen yrittänyt olla kummilapsilleni aikuinen, joka on kiinnostunut heistä ja osoittaa välittävänsä. Joulu- ja synttärilahjat hankin, mutta en mitään megalomaanisen hienoa. Tapaamme silloin tällöin kun se kummallekin osapuolelle sopii, mutta muutoin yritän tuoda heille esiin sen, että ovat minulle kovin tärkeitä ja että olen ylpeä siitä, että saan toimia heille kummina.

niin jos sen kummin pitäis opettaa ja ohjata jeesustelussa niin hyvä sen varmaan sen lapsen kanssa olisi olla.

mut itse odotan että muistavat synttärit (tavalla tai toisella)k utsutaan kuitenkin silloin kylään.  joulu, mielellään nimpparit jos on tai muuten vaan joskus, esim ku alkaa koulu, niin itse vein eskari-kummilapselle kyniä ja kumeja.  ottaa joskus hoitoon, olis hienoa jos  tekis jotain kivaa kerran vuodessa. tietenkin riippuu lapsen iästä, ja omasta elämän tilanteesta.  ja että jos mulla on joku hätä, että tarvii ihan oikeasti paikan, että lapsi tarvii hoitoa, niin kummeilta voisis kysyä paikan, esim kun lähtee synnyttämään =)

että ;)

Käyttää lasta kirkossa.

[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 12:44"]

Me ollaan myös ristiin kummeja ystäväpariskunnan kanssa. No ainakin odotan kummeilta, että tulevat lapsen syntymäpäiville joka vuosi, hankkivat joululahjan ja että muutenkin nähdään perheiden kanssa vähintään muutaman kerran vuodessa ja välillä soitellaan ja vaihdetaan kuulumisia. En niinkään odota, että kummi  viettäisi kahdenkeskistä aikaa kummilapsen kanssa, vaikka kivaahan se on, jos se on mahdollista. Mutta siis sillä tavalla, että pidetään yhteyttä ja nähdään, ettei kummit ole vieraita lapselle.

[/quote]

Kummi on siis lahja-automaatti.

Minusta kummilta ei kuulu edellyttää eikä vaatia mitään erityistä. Jos kummi on kiinnostunut lapsesta ja tapaa tätä, se on tietysti toivottavaa ja mukavaa, mutta marttyyrimäinen ajattelutapa pitäisi jättää kokonaan pois.