Lue keskustelun säännöt.
Ehdottakaa urheilulajia 7-luokkalaiselle pojalle jonka liikannumero on 7.
28.10.2013 |
Haussa sosiaalinen laji, jossa voi aloittaa myöhemmälläkin iällä. Aiemmat harrastukset on loppuneet ryppyotsaiseen ja liian kunnianhimoiseen meininkiin, ja nyt ei moneen vuoteen ole ollut säännöllistä urheiluharrastusta, muita harrastuksia kylläkin. Ikävä kyllä se alkaa näkyä kunnossa, ja kun poika kuitenkin tykkää liikunnasta, yritämme etsiä lajia jossa ei tarvitse olla huippulahjakas, löytyisi uusia kavereita ja olisi hauskaa liikkua.
Kommentit (59)
Uinti toimi meillä, monenlaista kokeiltiin sitä ennen. Sopiva yksilölaji.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Urheilu on liikkumista ja taitojen harjoittelua. Touhuamista voi olla vaikka askartelukerho. Kyse on kuitenkin 7-luokkalaisesta eli ei enää mistään pikkuisesta lapsesta ja kaiketi tarkoitus oli juurikin, että pojan kunto paranisi ja liikunnalliset taidot kehittyisivät. Se ei paljon "yhdessä touhuamalla" välttämättä kohene.
[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 13:21"]
Urheilu on liikkumista ja taitojen harjoittelua. Touhuamista voi olla vaikka askartelukerho. Kyse on kuitenkin 7-luokkalaisesta eli ei enää mistään pikkuisesta lapsesta ja kaiketi tarkoitus oli juurikin, että pojan kunto paranisi ja liikunnalliset taidot kehittyisivät. Se ei paljon "yhdessä touhuamalla" välttämättä kohene.
[/quote]
Ai, miksei?
Kysyy höntsäsählyilijän (11 v) ja suunnistajan (13 v) äiti. No joo, eihän noi huippukunnossa ole, mutta eipä ap:n lapsikaan kai kisakuntoon tähdännyt..
En usko, että teillä olennaista on niinkään sopivan lajin vaan sopivan porukan löytäminen. Oikeastaan kaikkia joukkuepelejä voi pelata "höntsäilypohjalta", kun vaan löytää saman henkisen porukan. Vastaavasti likimain kaikkia liikuntalajeja voi harrastaa veren maku suussa, kilpailupohjalta. Yksilöljeissa on helpompi harrastaa oman kiinnostuksen mukaan eli samassa ryhmässä voi helpommin olla "höntsäilijöitä" ja "kilpailuhenkisiä", mutta valmentajalla on iso rooli, jotta pystyy tukemaan kaikkia heidän omista lähtökohdistaan.
Eli mieti ja ota selvää mitä lajeja teillä päin voi harrastaa ilman kilpailemisen painetta. Kysele suosituksia nimenomaan omalle paikkakunnalle, harrasteryhmän vetäjällä on iso merkitys ryhmän luonteelle. Kannattaa kartoittaa ainakin seurakunnan harrasteryhmät. Sieltä voi löytyä liikunnan ilosta liikkuville sopivia pelailuporukoita esim. sählyyn.
Vanhana taekwondokana on pakko pistää pää kurikeskusteluun: Meillä oli aina seurassa ihan mahtava henki, eikä minkäänlaista ylitsevuotavaa armeijakuria esiintynyt. Kuitenkin pyrittiin pitämään fokus siinä urheilussa eikä seurustelemisessa/muussa riehumisessa. Ihan hyvin pääsin täysin raihnaisena 8-luokkalaisena tyttönä mukaan ja sieltä hankittu peruskunto pitää minut hoikkana vieläkin, kun onnettomuudessa menneen polven kanssa on välillä pidempääkin urheilutaukoa.
Jos asutte PK-seudulla niin moni tuonikäinen on innostunut miekkailusta ja parikin seuraa löytyy. Jousiammunta on kuulemma myös kovin hauskaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei asuta pääkaupunkiseudulla vaan vähän syrjemmässä, pikkukaupungissa. Siksi harrastusmahdollisuudetkin ovat aika rajalliset.
En tiedä onko kaikissa kamppailulajeissa sama, mutta ainakin karatessa kuri oli kuin armeijassa, sitä japanilaista ryhmäkuria :) Seurakunnan tsekkasin, harmi ettei siellä ollut urheiluporukkaa.
ap
monessa lajissa löytyy ihan harrastusjoukkueitakin. Niissä saattaa olla eri ikäisiä tyttöjä ja poikia sekaisin. Jopa jääkiekosta ja jalkapallosta. Riippuu varmaan kaupungista. Kannattaisi aloittaa siitä mistä lapsi pitää. Sen mukaan etsiä sopiva ryhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, liikuntaharrastuksiin ei mennä viihtymään ja seurustelemaan tai pitämään yleisesti hauskaa, vaan sinne mennään liikkumaan. Harjoitusten jälkeen voi sitten seurustella ja pitää hauskaa, jos on aikaa moiseen. Monella on kiire kotiin heti harkkojen jälkeen.
Taisit mainita aika monta lajia, jotka eivät sovi pojalle. Miksi eivät? Onko poika kovin kömpelö? Onko hänellä ehkä joku diagnoosi? Olin kukevinani rivien välistä, että jotain häikkää kenties on.
Mä ehdottaisin parkouria. Se on just tuonikäisille passelia, ei tartte osata ennalta mitään. Myös kiipeilyn voi aloittaa minkä ikäisenä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On diagnoosikin, mutta se ei liity tähän. Riittää että kerron ettei ole liikunnallisesti kovin lahjakas, hänen taitonsa tulevat esiin taidepuolella. Ei ole kuitenkaan kiusattu kuten joku epäili, ei ole laiska eikä ole myöskään yksinkertainen. Kavereita kyllä tarvitsisi lisää. Ja kivaa liikunnallista tekemistä.
Kiipeily olisikin pop, mutta harmi vaan se ei taida olla seuraurheilua...
ap
Joku kirjoitti että liikunnan numero 7 kertoo asennevammasta. Samantasoisella oppilaalla liikunnannumero voi vaihdella paljonkin. Kaikki riippuu ihan opettajasta, lapsen suosiosta koulussa yms. Omina kouluaikoinani tietyt opettajan suosikit saivat aina valita joukkueet, urheilulajit, muita ei otettu peleihin mukaan, palloa heiteltiin vain omille kavereille jne. Jos joskus ei joku laji miellyttänytkään esimerkiksi silloin kun hävisivät lentopallopelin "huonoille oppilaille" niin äkkiä sanomaan opettajalle että nyt laji vaihtoon.
Ei siis mikään ihme että osalla ei ole motivaatiota koululiikuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyhyesti ja ytimekkäästi, sulkapallo.
Tai ehkä sittenkin aavistuksen pidemmin... ;)
Ryhmissä ei mukana koko ikäänsä harrastaneita vaan yleensä vasta esim. koulun liikuntatunneilla sulkapallosta innostuneita.
Itse käyn juuri tuolla "höntsäilyperiaatteella" pelaamassa sulkapalloa kerran pari viikossa kuntosalin lisäksi ja on ainakin minulle todella mieluinen laji. Pelin loputtua huomaa olevansa aivan poikki ja silti on nauttinut joka hetkestä. Vaikkapa juokseminen tuntuu taas minusta koko ajan siltä, että "Paljonkohan tavoitteesta on vielä juoksematta? ...huoh ikuisuus"
Suunnistus. Sopii myös älykkäille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni liikunnan numero oli 5 koko yläasteajan.
Ehdottaisin kendoa. Ystäväni on harrastanut kendoa useamman vuoden, eikä se todellakaan keskity kilpailuun vaan enemmänkin itsensä kehittämiseen. Toiminta on sosiaalista ja hauskaa, mielestäni hyvin paljon erilaista kuin muissa kamppailulajeissa.
Jalkapallo.
Lentopallo.
Sulkapallo.
Pesäpallo.
Uppopallo.
Voi olla, että tämä ehdotus ei teidän paikkakunnalla toimi, mutta koska en voi olla aivan varma niin ehdotan silti: melonta.
Se aloitetaan tyypillisesti vasta teini-iässä tai vähän myöhemmin. Aikuisenakin aloittanut ehtii vielä vaikka kisaamaankin. Teinit aloittavat yleensä ratamelonnasta, mutta siitä voi nopeasti siirtyä pelaamaan kanoottipooloa tai koskimelontaan. Ainakin meidän seurassa nuorisolle on omat treenit. Näin talvikaudella ehkä vähän hankalammin aloitettava laji.
Entäpä hiihto? Täällä löytyy harrastusryhmiä hiihtoa aloittelevillekin teineille. Löytyisikö paikallisen hiihtoseuran sivuilta tietoa?
Ap:n vaatimukset on mahdoton täyttää, koska
- kaikki urheiluseurojen järjestämä toiminta on jollakin tasolla tavoitteellista
- tuon ikäisenä harrastustason joukkuelajien porukat ovat katoavaa kansanperinnettä. Sinänsä monikin laji olisi kiva juttu, jos olisi harrastustason porukoita. Karu tosiasia on, että tuon ikäisillä "haastaja"-tasonkin pelurit ovat voineet harrastaa lajia 5-7 vuotta.
- liikuntaharrastuksen tulee lähteä lapsen tahdosta, oletko ap kysynyt mikä lasta kiinnostaisi
- ap valittanut, ettei "kurinalaisuus" sovi harrastukseen. Jos harrastuksen vetäjällä on vaikka 10-20 poikaa johdettavana niin ei siinä juuri yksilöllistä valmennusta saa. Kuria/pelisääntöjä tarvitaan liian vilkkaiden ja liian flegmaattisten harrastajien ruotuun saamiseksi.
No voi herranenaika, onhan kurinomaisuuden määrässä eroja eri lajien välillä. Menkääpä katsomaan vaikka karate-harkkoja, siellä vallitsee armeijakuri. Ei ap varmaan tarkoittanutkaan ettei saa olla mitään kuria, vaan että pääosassa ei olisi kuri vaan yhdessä touhuaminen..