Ehdottakaa urheilulajia 7-luokkalaiselle pojalle jonka liikannumero on 7.

Eiköhän se kurinalaisuus ole juuri sitä, mitä poika tarvitsee? Jos on useampaa lajia jo kokeillut, mutta aina luovuttaa, niin hankalaa kyllä saattaa olla. Joukkuelajeissa se kurinalaisuus jo liittyy tiettyyn toimintamalliin ja turvallisuuteenkin. Ei porukassa ovi huitoa miten sattuu.

Tykkääkö tanssista? Miten olisi joku street-tanssi tai vastaava?

Golf? Juoksu? Pyöräily? Seinäkiipeily? Tennis?

Capoeira, katutanssit.

Breikki esim.

Realismia kuuluttaisin!

Melko moni 7- luokkalainen futispelaaja esim. on pelannut ihan taaperoikäisestä. Laji ei siis voi olla enää täysin hassuttelua. Meillä poika pelaa ala-asteella futista ja herraisä sitä habatusta "paremmista joukkueista". Me siis pelataan ihan normaalissa pikkujoukkueessa ja joukkueesta on jo muutamana vuotena lähtenyt poikia erääseen isoon joukkueeseen. En kerro kaupunkia missä ollaan mutta minusta tuo toiminta on melko raskasta ja kurjaa että seura jossa lapset pienenä mukana olisi heille turmiollista.. Ihan vaan ajattelen niitä Brassilapsia jossain ghetossa ja heistä tulee maailman huippuja ilman koko seuratoimintaa.. :)

Mutta siis asiaan. Hauskuus on ne seuran lapset. Ihan sama onko yksilölaji vai joukkue koska siinä yksilölajissa on helposti vaikka 30 lasta ja joukkueessa riittää että on nippanappa kentällinen. Meillä on näin ja poika tykkää molemmista.

Me on menty pojan lempilajin pariin ihan kokeilemaan lajia. Se on yksilölaji ja muksut seurassa on hyviä kavereita keskenään. Sitten lapsi meni futikseen koska luokkakaveritkin futaa. Ja sitten tuli lapsen halusta vielä yksi joukuelaji ja tämä myös tukee niin jalista että yksilölajia.

Me ei lähdetä ajattelemaan että lapsi jäisi harrastamaan lajia aikuisikään saakka, tai tulisi vaikka suureksi jalkapallotähdeksi. Kaikki on kiinni lapsesta itsestään. Mutta jotain liikuntaa harrastaa (kuten vanhemmat) ja jos maksetaan kausi niin siinä sitten koitetaan pysyä kauden loppuun.

Kaikki liikkuminen minusta kehittää lasta.
Ja sosiaalisuus on seura. Mutta 7- luokalla moni vaikka jaliksessa tähtää jo korkealle, ei se enää ole sama kuin satujumppa. Se oikeasti pitää käsittää: harrastustunteja tulee paljon, siinä on usein joku kuvio valittu mitä opetellaan ja kyllä: lajissa on säännöt. Säännöt ei ole vain että se olisi kurjaa vaan oikeudenmukaista ja turvallista. Jos laitetaan pallokentälle samaan aikaan vaikka 3 seuraa harjoittelemaan niin kyllä siellä pitää noudattaa rajoja ja ohjeita. 

Minä miettisin lapseni kohdalla onko kyse jostain muusta kuin sopivan lajin löytymisestä. Jos koulussa numero on 7 niin taitaa olla melkoinen asennevamma (siellä on mukana luokkakaverit) eikä sopivaa lajia taida olla niin kieltäytyy.

Sitten pitää miettiä miksi kieltäytyy. Koulun liikunta on myös pakollinen oppiaine. Kaikkea tylsääkin joutuu tekemään.

Ehkä olet eronnut? Pelkääkö lapsi hylkäävänsä sinut (olen itse ajatellut niin erolapsena) -äläkä ota riittävänä vastauksena ei tai joo mitä lapsi nyt sanookin että olisit hiljaa.. Vaan opi tuntemaan lapsesi.

Ehkä sinulla on itselläsi asenteita jotka on siirtyneet lapseen: lajissa ei saa olla kunnianhimoa tai ei saa olla ryppyotsaista. Miksi ei? Jos keskitytään tekniikkaan niin ei siellä naureta samaan aikaan.

Meidän pojan lempilaji on yksilölaji. Seurassa on 30 kaveria. Sinne mentiin vuosia sitten ihan kokeilemaan. Tunnit pitää sisällään ryppyotsaista harjoittelua. Ohjaaja sanoo mitä tehdään ja niiden ohjeiden mukaan toimitaan.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 10:27"]

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 10:20"]

- ei yksinäisiä, vaan seurassa harrastettavía lajeja (liikkuu kyllä yksin, mutta kaipaa sitä sosiaalista puolta)

[/quote]

Onko suunnistus liian itsenäistä?

[/quote]

Mitä sitten? Eiköhän kaikki lajia harrastavat toimi sääntöjen mukaan ja ole turvassa.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 10:47"]

Oletus, että aloitus on todella taitava provo. Kysytään, mutta kaikki jo kokeiltu eikä mikään ehdotus käy. Pitäisi olla sosiaalinen laji, mutta kurinalaisuus ei käy.

[/quote]

Sanoinhan että hyviä ehdotuksia onkin jo tullut. Kerroin vain minkälaiset eivät käy. Kurinalaisuus ei tietenkään ole pahasta, mutta kun haetaan lajia jossa olisi uusia kavereita joiden kanssa olisi hauskaa, se ei silloin oikein sovi.

Tiedoksi huolestuneille, että pojalla on eräs harrastus, johon suhtautuu intohimoisesti. Se on ykkönen. Lisäksi etsitään vain kivaa, huoletonta, kerran viikossa harrastettavaaa liikunnallista lajia, ja muutama hyvä idea tässä on tullutkin jo :)

Mikä ihme on, että tässäkin ap pitää vääntää pahikseksi? Samapa tuo, mutta kiitos kaikille idoista! Lisääkin saisi tulla, niitä aletaan sitten miettimään pojan kanssa.

ap

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 10:24"]

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 10:16"]

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 10:06"]

Kamppailulajit ehkä, vaikea sanoa kun minkäänlainen toiminta mistä kenellekään tulee tappelumielikuva ei itseäni napannut.

-mies, aina kutonen liikunnassa

[/quote]

Sun mielikuva kamppailulajeista ei voisi olla kauempana totuudesta. Voisit yrittää, muttet onnistuisi.

Missään ei ole niin kova kuri kuin kamppailulajien treeneissä. Siellä ei haukuta, tönitä tai tölvitä. Siellä kuunnellaan, harjoitellaan. Toisin kuin esim. jalkapallossa jossa tuntuu olevan yleisesti hyväksyttyä haukkua huonoksi, syyttää pelikaveria häviöstä tms.

Kamppailulajeissa, jos missä, korostetaan väkivallattomuutta. Tietysti löytyy niitä sekopäitä, jotka käyttävät lajia väärin, mutta tieto kulkee äkkiä ja harrastus voi päättyä hänen osalta lyhyeen.

[/quote]

Lue uudestaan ja kerro sen jälkeen missä kohtaa kerroin oman mielikuvani, kun sen noin hyvin tiedät? Viittasin muiden mielikuviin, koska ainakin itselle jo ennestään kiusattuna viimeinen niitti yläasteella olisi ollut se, että joku olisi kuullut minun käyneen harrastamassa kamppailulajia. Sehän olisi vain rienannut lisää "no näytä osaatko jo lyödä takas"-päällekarkauksia. Jooga tai taitoluistelu olisi ollut niissä oloissa huomattavasti turvallisempi.

[/quote]

No jokaiselle joka menee vaikka nyrkkeilemään, opetetaan kerta toisensa jälkeen ettei salin ja kehän ulkopuolella mennä ketään lyömään.

Miksi kukaan haastaisi osaako tyyppi antaa nyrkistä? :D Puuttuuko siltä kaverilta itsesuojeluvaisto? En tahtoisi ainakaan itse saada hanskattomasta nyrkistä päähäni..

Se on aikuisen pelkoa siirrettynä lapseen että "joku tulee kerjään tappelua". Ei tuo ole lapsen sanaa. :(

Ihan kiva harrastuskin kuolee vanhemma kautta siinä ettei vanhempi osaa tukea lasta tai katselee sivusta että oho kun siellä mennään rivissä eikä vaan leikitä. Sitten aletaan tuputtamaan lapselle omia mielipiteitä ja lapsi jättää menemättä, tunnen erään vanhemman joka silittelee ja lepertelee lapselleen voivotellen harkkojen jälkeen eikä tue häntä. 

Sitten tuskin tulee yllätyksenä että kun tulee taaaaaaaaaaaaaaaas se maanantai ja pitäisi viedä lapsi harkkoihin niin äiti ehdottaa lapselle hoploppia, mäkkäriä tai mitä tahansa uimahallikäyntiä ja sitten seuraavalla harkkakerralla taas keksii muuta -kohta on riittävästi harkkoja jäänyt väliin niin äiti voi sanoa että jätetään menemättä ja "keksitään" jotain muuta. 

Ei se sinun lapsi saa sosiaalisuutta kuin menemällä vaan sinne reeneihin. Ja sori: mutta joka lajissa on säännöt ja niitä noudatetaan. Ei kukaan voi harkoissa alkaa maleksimaan. Pitää antaa krediittiä ohjaajille jotka vaivautuu sinne ohjaamaan lapsia. Osaa kiinnostaa, osaa ei ja sinun lapsella numerokin näyttää ettei nappaa. Asennevammaa on vaikea korjata ja uskon että se juontautuu kotoakin.

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 10:55"]

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 10:47"]

Oletus, että aloitus on todella taitava provo. Kysytään, mutta kaikki jo kokeiltu eikä mikään ehdotus käy. Pitäisi olla sosiaalinen laji, mutta kurinalaisuus ei käy.

[/quote]

Sanoinhan että hyviä ehdotuksia onkin jo tullut. Kerroin vain minkälaiset eivät käy. Kurinalaisuus ei tietenkään ole pahasta, mutta kun haetaan lajia jossa olisi uusia kavereita joiden kanssa olisi hauskaa, se ei silloin oikein sovi.

Tiedoksi huolestuneille, että pojalla on eräs harrastus, johon suhtautuu intohimoisesti. Se on ykkönen. Lisäksi etsitään vain kivaa, huoletonta, kerran viikossa harrastettavaaa liikunnallista lajia, ja muutama hyvä idea tässä on tullutkin jo :)

Mikä ihme on, että tässäkin ap pitää vääntää pahikseksi? Samapa tuo, mutta kiitos kaikille idoista! Lisääkin saisi tulla, niitä aletaan sitten miettimään pojan kanssa.

ap

[/quote]

Kurinalaisuus on aina lajissa. Ei siellä pelata pleikkaa uusien kavereiden kanssa!

Kun harrastetaan niin harrastetaan, ollaan hiljaa ja tehdään. Ei häiritä muita. Jos sitä ei käsitä niin sitten pitää katsoa omaan napaan.

Sirkuskoulu tai temppukoulu. Itse aloitin aikuisena. Hyvää mutta hauskas liikuntaa.

Mikään ei tunnu kelpaavan. Mitä ap oli itse ajatellut sopivaksi lajiksi?

Onko tanssiliikunta poissuljettu vaihtoehto pojalle? Mukavassa yhteishengessä kun tanssahtelee vaikkapa kuntotanssitunnilla, niin itsetunto ja kunto kohenevat ja liikunnasta tulee hauska hetki jota jopa odottaa. Ystäväni lapsi tykästyi capoeiraan, kamppailulaji joka perustuu tanssilliseen liikkeeseen, kuulemma mahtava laji sekin.

Tsekkaa aikuisopiston kurssitarjontaa!

Futikseen ei ehdi enää tossa iässä. Itsepuolustuslajit antavat usein muille koululaisille hyvän kimmokkeen koulukiusaukseen "ootko kovaki karateka, anna palaa?"

Mites vaikka maastopyöräily? Treenata voi yksin, kavereiden kanssa ja kerhon kanssa. Piirejä on joka puolella Suomea ja samalla oppii viikkorahoista säästämisen, kun päivittää esim. ajohanskoja tai pyörän osia. Uusinta uutta pyörää ei tarvitse, mut perushyvä pyörä on kannattava sijoitus missä tahansa elämäntilanteessa.

Kehittymisen mukaan uutta pyörää ostellaan sitten kesätöillä.
Polkupyörä on nopea kulkuväline ja sillä voi tehdä muutakin, kuin ajaa koulun ja kodin väliä. Sen pitää olla kuitenkin oikean kokoinen ja tarpeisiin sopiva. 

Harrastelijoille on avoimia kisoja ja sinne voi lähteä puskemaan kelloa ja muita kisailijoita vastaan, kun rohkeutta ja itsevarmuutta kerääntyy. Kisoissa voi käydä myös vain katsomassa ja kuuntelemassa konkareilta vinkkejä. Rento puoli lajista on ajella omalla tutulla porukalla polkuja ristiin rastiin ilman tarkkaa reittiä, mennään sinne minne ajofiilikset näyttää. 

Ihan ok ajella ensilumien sadeltua oman porukan kanssa metsässä, pysähtyä nuotiolle nokipannukahvin ja teen keittoon, jutella neulasmutkan luisusta ja havahtua siihen, että hämärä koittaa. Sit vaan lamput kiinni tankoon ja nauraen kuski toisensa jälkeen syöksähtää polulle, valokeilojen halkoessa ilmaa.

Fillarifoorumia suosittelen, jos vähänkin heräsi kiinnostus. Tätä videota oon kans suositellut katsottavaks. Videolla maastopyöräilyn vasta aloittaneille ja hieman edistyneemmille pidetään viikonlopun mittainen tapahtuma, jossa opiskellaan ajotaitoja, huoltamista, vietetään yhdessä aikaa, jne. 

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 11:07"]

No jokaiselle joka menee vaikka nyrkkeilemään, opetetaan kerta toisensa jälkeen ettei salin ja kehän ulkopuolella mennä ketään lyömään.

Miksi kukaan haastaisi osaako tyyppi antaa nyrkistä? :D Puuttuuko siltä kaverilta itsesuojeluvaisto? En tahtoisi ainakaan itse saada hanskattomasta nyrkistä päähäni..

Se on aikuisen pelkoa siirrettynä lapseen että "joku tulee kerjään tappelua". Ei tuo ole lapsen sanaa. :(

[/quote]

Huoh. Asiaa on ilmeisen hankala saada menemään perille sellaiselle, joka ei ole niitä olosuhteita kokenut. Ei ole lapsen sana enää kun olen onneksi nykyään aikuinen.

Enkä minä tiedä ovatko ajat muuttuneet, mutta silloin 80/90-lukujen taitteessa kyllä esiteltiin kurkipotkuja, vatsaan lyöntejä ja muita muuveja agressiivisesti ja uhkaavasti pihoilla ja käytävillä eikä välitetty siitä oltiinko niin kielletty tekemästä siellä missä niitä opittiin. Ja monet oppi niitä (luultavasti väärin) apinoimalla muilta. Eikä sekään ollut mikään haitta, että ne luultavasti tehtiin väärin. Kunhan näytti coolilta ja jos joku vielä sai mustelman niin sitä siistimpää.

Jos nyt sitten oltaisiin istutettu tuohon ympäristöön poika, joka ei ensinnäkään ole koskaan pitänyt liikuntatunneista eikä kontaktilajeista, joka ei tule erityisen hyvin toimeen sen massan kanssa josta tässä suhteessa eroaa, ja jonka nyt yllättäen tiedetään "harrastavan" sellaista niin kyllä sen uudet taidot oltaisiin selvitetty nopeasti. Väkivaltaa kaihtamatta ja lajin tai koulun säännöistä tai laista välittämättä.

Minähän vielä esitin itse kamppailulajeina vaihtoehtona, josta en osaa sanoa. Satun vaan tietämään, että aina ne eivät ole olisi olleet hyvä vaihtoehto. Ja nähtävästi hyvä että keskustelua heräsi, kun monilla ei tunnu olevan käsitystä siitä, miten ne jossain oloissa näyttäytyvät. En kritisoi tippaakaan lajeja. Kuten en kritisoi ampuma-aseita tai kirveitä tai autojakaan. Kaikilla voi tehdä paljon pahaa ja kaikilla on myös hyvät puolensa.

 Judo on siinä mielessä hyvä että siinä tarvitaan myös hoksottimia. Judoleirillä ollaan kaikki yhteistä perhettä.

Parkour!

Suunnistusta ehdottaisin myös.

Onko pakko olla liikuntaa? Partio?

Parkour, tanssi, kuntosalilla käynti

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 11:16"]

Mikään ei tunnu kelpaavan. Mitä ap oli itse ajatellut sopivaksi lajiksi?

[/quote]

Ap aikoo ehdottaa pojalleen seuraavia:

judo, nyrkkeily, paini, suunnistus, maastopyöräily, kiipeily. Noista vain paini on sellainen mitä ei ole jo mietitty. Lisäksi tulee sulkapallo ja uimahypyt.

Älkää nyt tarttuko siihen kurinalaisuuteen. Ap:n pojalla on jo intohimoinen harrastus, onko nyt ihan hirveän kamalaa jos etsitään lisäksi jotain liikunnallista enemmän höntsäilyperiaatteella? Ajatellaanpa vaikka että poika soittaa viulua ohjatusti ja myös itsenäisesti viisi-kahdeksan tuntia viikossa, vieläkö olette sitä mieltä että ei ei, ei mitään hauskaa kun vaan tiukasti sääntöjen mukaan etenevää sen olla pitää. Eikö liikunnan riemua muka voi kokea muuta kuin yksin? Äh, en jaksa vääntää. Kun olette jo päättäneet että poika on luuseri, niin olette päättäneet.

ap

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 10:20"]

Hei, hyviä ehdotuksia mutta tarkennan vähän.

- ei niin kurinalaista kuin kamppailulajit (kokeiltu)

- ei pärjää sähly - tai futisporukassa (kokeiltu)

- ei yksinäisiä, vaan seurassa harrastettavía lajeja (liikkuu kyllä yksin, mutta kaipaa sitä sosiaalista puolta)

ap

[/quote]

Uimaseurat? Tavallaan yksilölaji mutta muitakin kuitenkin mukana. Kursseja ainakin on kaikentasoisille ja ikäisille. Ensin ajattelin ehdottaa jääkiekkoa, oman -02 syntyneen ikäluokassakin on ihan harrastusporukka, mutta kyllä ne kaikki kuitenkin osaavat luistella hyvin, eli se ei varmaankaan käy?

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 10:55"]

[quote author="Vierailija" time="28.10.2013 klo 10:47"]

Oletus, että aloitus on todella taitava provo. Kysytään, mutta kaikki jo kokeiltu eikä mikään ehdotus käy. Pitäisi olla sosiaalinen laji, mutta kurinalaisuus ei käy.

[/quote]

Sanoinhan että hyviä ehdotuksia onkin jo tullut. Kerroin vain minkälaiset eivät käy. Kurinalaisuus ei tietenkään ole pahasta, mutta kun haetaan lajia jossa olisi uusia kavereita joiden kanssa olisi hauskaa, se ei silloin oikein sovi.

Tiedoksi huolestuneille, että pojalla on eräs harrastus, johon suhtautuu intohimoisesti. Se on ykkönen. Lisäksi etsitään vain kivaa, huoletonta, kerran viikossa harrastettavaaa liikunnallista lajia, ja muutama hyvä idea tässä on tullutkin jo :)

Mikä ihme on, että tässäkin ap pitää vääntää pahikseksi? Samapa tuo, mutta kiitos kaikille idoista! Lisääkin saisi tulla, niitä aletaan sitten miettimään pojan kanssa.

ap

[/quote]


Miksi kurinalaisuus ei voi olla hauskaa? Kyllä se hauskuus syntyy tekemisestä, ei mistään hupailusta tai kikattelusta. Silloin kun tehdään, niin tehdään tosissaan, mutta silti voi olla hauskaa. Luulen, että mitään ei-kurinalaista urheilulajia ei olekaan, koska kyse on URHEILUSTA.