Kun tulevan lapsen ulkonäkö huolestuttaa... älkää tuomitko please
Tiedän että kuulostan pinnalliselta ja että tärkeintä pitäisi olla vauvan terveys, mutta en voi tälle mitään!!! Minua on alkanut vaivata päivittäin ajatus tulevan lapseni ulkonäöstä. Lapsi on tyttö ja ensimmäiseni. Pelkään hysteerisesti että lapsesta tulee ruma! :( Olemme miehen kanssa molemmat ihan kivan näköisiä, kummallakin hyvä luusto ja ruuminrakenne, kauniit nenät jne. mutta silti pelkään että mitä jos lapseni periikin jotain kamalia ominaisuuksia esi-isiltään... Esim. itselläni on sukurasitteena voimakas otsaluu ja matalat poskipäät, enkä haluaisi lapselleni niitä missään nimessä. Miehellä tosin on sirot kauniit piirteet ja korkeat poskipäät, mutta silti pelkään että lapsi perii tässä mielessä minut. Olenko ainoa joka miettii tällaisia asioita etukäteen? Ja miten näistä ajatuksista pääsisi eroon?? Olen rv 24 ja 35-vuotias.
Kommentit (24)
AP, mä luulen, että ymmärrän sua jollain tasolla. Itselläni oli samantapaisia ajatuksia raskausaikana. Se on varmaan vaan sitä äidiksi kasvamista, jota kukin tekee tyylillään.
Mä mietin kaiken maailman juttuja sekä lapsen luonteesta ja ulkonäöstä jne. Mutta kun synnytyksen jälkeen sain lapsen syliini, se oli just niin täydellinen kuin vaan olla voi. Kesti kaaaauan, ennen kuin pystyin katsoa lastani objektiivisesti. Ja joo, se raukka peri jotain ei-niin-perinteisesti kauniita piirteitä sekä omasta että mieheni suvusta (sellaisia joita ei mulla eikä miehelläni kummallakaan ole). Mutta yllättäen kun se lapsi on niin rakas, niin niitä piirteitä alkaa pitää jollain kummalla tavalla suloisina...
Eli uskon vahvasti, että noi on vaan ajatuksia, jotka osaat sitten suhteuttaa kun lapsi syntyy. Jos olen noin suurinpiirtein täyspäinen.
Edellinen tarkoittaa siis, että jos sinä olet täyspäinen... :)
Aloittaja hyvä, oletko oikeasti noin pinnallinen, ulkonäkökeskeinen ja typerä ihminen, vai ne kuuluisat hormonimyllerryksetkö tässä nyt suullasi puhuvat? Nimittäin, jos oikeastikin olet tuollainen, sinuna en kantaisi huolta tulevan vauvan ulkonäöstä vaan pikemminkin siitä, että hän perii sinun luonteesi...
[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 17:03"]
Mä mietin kaiken maailman juttuja sekä lapsen luonteesta ja ulkonäöstä jne. Mutta kun synnytyksen jälkeen sain lapsen syliini, se oli just niin täydellinen kuin vaan olla voi. Kesti kaaaauan, ennen kuin pystyin katsoa lastani objektiivisesti. Ja joo, se raukka peri jotain ei-niin-perinteisesti kauniita piirteitä sekä omasta että mieheni suvusta (sellaisia joita ei mulla eikä miehelläni kummallakaan ole). Mutta yllättäen kun se lapsi on niin rakas, niin niitä piirteitä alkaa pitää jollain kummalla tavalla suloisina...
[/quote]
Niin, itselleni tuli tämä reaktio jo rv:llä 25 käydessämme 4D-ultrassa. Kuvien perusteella on ihan mahdoton päätellä, tuleeko vauva enemmän isäänsä vai äitiinsä, piirteet olivat sellaiset, kun ne tuossa kehitysvaiheessa sikiöillä ovat. Mutta mitään suloisempaa en oikeasti ollut koskaan nähnyt!
Jännä miten tällainen asia saa ihmiset niin takajaloilleen? Siinäpä freudilainen pähkinä ;)
raskausaikana varsinkin esikoisen kanssa käy ihan normaalilla naisella vaikkapa mitä kummallisia ajatuksia. Mä mietin ihan samankaltaisen täysin typeriä juttuja kuten esim mitä jos esikoispojasta tulee tosi lyhyt?
naisia kun arvotetaan tässä maailmassa hyvin pitkälle ulkonäön perusteella niin onkos nyt niin ihmellistä jos tuleva äiti pelkää sitäkin?
täällä ihmiset kirjoittelevat anaaliseksistä ja kuinka Tuksu biletti juhannuksena niin onko nyt niin hirveän vaikeaa olla loukkaamatta jotain tuntematonta naista jolla on ehkä hiukan kornikin mutta silti aivan tavallinen ja relevantti kysymys?
Huoli pois ap, sun mielestä se sun vauva on kuitenkin kaunis!
Uskomatonta on, miten näin jälkikäteen kuvista katsottu verinen ja limainen, suippopäinen ruttunaama oli maailman suloisin olento siitä lähtien kun sain puskettua pään pihalle.
Kannattaa alkaa säästää rahaa mahdollisia kauneusleikkauksia varten jo nyt. Jos lapsi ei niitä tarvitsekaan, niin ainahan voit teetättää itsellesi esim uudet rinnat tai alapään.
[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 17:29"]
Jännä miten tällainen asia saa ihmiset niin takajaloilleen? Siinäpä freudilainen pähkinä ;)
raskausaikana varsinkin esikoisen kanssa käy ihan normaalilla naisella vaikkapa mitä kummallisia ajatuksia. Mä mietin ihan samankaltaisen täysin typeriä juttuja kuten esim mitä jos esikoispojasta tulee tosi lyhyt?
naisia kun arvotetaan tässä maailmassa hyvin pitkälle ulkonäön perusteella niin onkos nyt niin ihmellistä jos tuleva äiti pelkää sitäkin?
täällä ihmiset kirjoittelevat anaaliseksistä ja kuinka Tuksu biletti juhannuksena niin onko nyt niin hirveän vaikeaa olla loukkaamatta jotain tuntematonta naista jolla on ehkä hiukan kornikin mutta silti aivan tavallinen ja relevantti kysymys?
Huoli pois ap, sun mielestä se sun vauva on kuitenkin kaunis!
[/quote]
Kiitos mainiosta kommentista!! :)
Fakta on, että rumat vanhemmat voivat saada kauniita lapsia ja kauniit vanhemmat rumia. Kaikki on kiinni sattumasta.Toisaalta usein nämä ns. rumatkin ihmiset ovat vain mitäänsanomattoman tai vähän tylsän näköisiä. Varsinkin naispuoliset ihmiset pystyvät vaikuttamaan ulkonäköönsä todella paljon kauniilla hiuksilla, meikillä ja vaatteilla.
Oikeasti rumia ihmisiä on todella harvassa. Siis sellaisia, jotka ovat suorastaan luotaantyöntäviä. Eli oikeasti ruman lapsen saaminen on todella, todella epätodennäköistä.
Normaalia. Hormoonihuuruissaan ja varsinkin ensimmäistä lasta odottaessaan sitä tulee ajateltua ja pelättyä jos jonkinlaista. Iteki pelkäsin että vauvasta tulis kauheen ruma. Toi on täysin inhimillistä. Ja kauniita lapsia on tullut, kaksin kappalein. :)
Minulla ainakin oli jokaisen raskauden aikana mitä kummallisempi pelkoja; mitä jos en rakastakaan lasta, entä jos en jaksakaan sitä hoitaa jne. Kun vauva syntyi, saattoi niille hassuille peloille vain nauraa. Mielestäni ne on verrattavissa raskausaikaisiin himoihin, todellisia mutta ei mitään järkeä.
Älä huoli, Porvoossa syntyy kuule oikeen nättejä lapsia. Onhan monet missitkin Porvoosta. Ai niin, mutta ootko sä..
Noi on ihan luonnollisa ajatuksia äidiltä että mitäs jos lapsesta tuleekin ruma. Se kun oikeuttaa nykyään kiusaamiseen ym. paskaan haukkumiseen. Jos tulisi ruma lapsi niin ainahan voit miettiä adoptiota?
Kun ei ole elämässä isompia murheita, niin jää joutavaa aikaa pohtia jonninjoutavuuksia.
EN nyt jaksaisi millään näitä Porvoo-juttuja. Asia on minulle valitettavan todellinen ja kaipaisin nyt vain vertaistukea/neuvoja saman kokeneilta tai muuten vaan viisaammilta... Ap
Ota ap parsinneula ja iske se vasaralla ukkovarpaan kynnen alle, saat muuta miettimistä vähäksi aikaa.
Abortti niin ongelmat on ratkaistu
Musta ap:n pelastus taitaa olla lobotimia.
Montakohan sivua taas tämäkin kuivakas provon tekele kerää suivaantuneita meuhkaajia?
Kyllä nyt on niin, että parasta kun menet pyytämään aborttia. Noin painavista syistä sen aivan satavarmasti saat vielä noillakin viikoilla. Mene vastaanotolle sukulaistesi kuvien kera. Ei sinun tarvitse välttämättä muuta tehdä kuin läväistä ne siihen tiskiin, niin jopas olet alta aikayksikön toimenpidepöydällä, etkä enää pääse siitä edes poiskaan, et, vaikka tahtoisitkin.
Saattaa olla provo, mutta itse mietin samanlaisia esikoista odottaessa. Mutta kyllä se vauva syntyessään ja sen jälkeenkin on ollut maailman ihanin, pelko pois! =)