Kertoisitteko miehelle raskaudesta tässä tilanteessa?

Raskautumisen mahdollisuus oli mulla hyvin pieni. En mene terveydellisiin yksityiskohtiin, mutta sanon vaan sen, että minkäänlaista ehkäisyä en ole käyttänyt yli kymmeneen vuoteen kahdessa pitkässä suhteessa siinä tiedossa/uskossa, että en raskaudu. Eikä niin käynytkään. Nyt on kuvioissa uusi mies. Raskaus varmistui tänään. Siis mitä hittoa? Katsoin plussatestiä äimän käkenä: "Mikä maa, mikä planeetta?"

Mies oli aikaisemmin ottanut ehkäisyasian puheeksi tehden hyvin selväksi, että ei missään nimessä halua/voi ottaa vastaan lasta. Kerroin hänelle terveystaustani ja sen, että en ole aikaisemminkaan raskautunut, joten raskautumiseni mahdollisuus olisi loton jättipotin luokkaa. Tottakai mies uskoi, niin tein minäkin.

Olen pyörällä päästäni enkä tiedä mitä tunnen. En tiedä, pystyisinkö huolehtimaan lapsesta yksin, tai edes että tarvitseeko minun: myös keskenmenon mahdollisuus tilanteessani on huomattavan suuri, erään lääkärin aiemman toteamuksen mukaan ehkä jopa 90%.

Helpointa olisi olla kertomatta miehelle ja jäädä odottelemaan spontaania keskeytymistä. Pidän miehestä paljon. Ajattelen, että turha häntä on stressata asialla, jos raskaus päättyy alkuvaiheissaan itsekseen. Hänen kärsimisensä ei tulisi vähentämään omaani. Omavalintaiseen aborttiin tuskin pystyn, vaikka elämäntilanteeseeni ei lapsi mitenkään sovikaan. Mikä sotku.

Vaan entä jos raskaus ei keskeydykään? Miehellä pitäisi olla oikeus sanoa mielipiteensä silloin, kun asioihin on vielä mahdollista vaikuttaa. Tosi sopivasti hän lähtee ensi viikolla kolmen kuukauden työmatkalle. Kerrottava olisi nyt heti. Kun en vielä itsekään omia tunteitani tiedä: liian järkyttynyt ajattelemaan mitään.

Kertoisitko itse? Mitä tekisit?