Kun lapset on niin iso turn off monille

Vaihtoehdot on kaikilla erilaiset.

Iso osa vielä lapsettomista haluaa parisuhteen, jossa myöhemmin hankitaan vain yhteisiä lapsia. Ei hullumpi ajatus. Osa lapsettomista tai heistä joilla on jo isot lapset, haluaa parisuhteen, jossa on vain me kaksi. Pieni osa on kaikelle avoimia jos homma luistaa, sopii ehkä totaalilapsettomuuskin, ehkä se että on lapsipuolia tai se, että puolet ajasta saa elää kuin ennenkin, puolet ajasta vuoroviikkovanhemman kanssa. Osa on huomattavasti radikaalimpia, mutta näillä palstoilla heistä on turha edes mainita, ihannesuhteen löytäminen on heille varmasti vaikeaa.

Perheelliset sinkut tai muuten uutta parisuhdetta etsivät perheelliset jakaantuvat niihin, joilla on vaikeat eksät, ihanat eksät, joita kaipaavat tai eivät, tai ei eksää ollenkaan, jota kaipaavat tai eivät. Lapsia on yksi tai useampi yhden tai useamman kanssa ja niitä halutaan ehkä lisää tai ehdottomasti ei. Osa haluaa uuden lapsettoman tai perheellisen kumppanin, osalle ihan sama, sen kanssa sen yhteisen lapsiperheen, osa haluaa vain parisuhteen. Osalle edellisen suhteen lapset ovat prioriteetti, mutta elämään mahtuu hyvin myös parisuhde. Toisille edellisen suhteen lapset ovat yksi paskan hailee. Ainiin joidenkin lapset ovat subjektiivisesti kivempia kuin toiset.

Omienkin ominaisuuksiensakin mukaan ihmisolle jakaantuu täysin eri mahdollisuudet. Niin kirjava väestö, että lapsettomien ja perheellisten mukaan karsiminen on ehkä kuitenkin melko pienen joukon lähestymistapa, eivät kaikki lapsettomat eivätkä perheellisetkään keskity vain siihen.

Itse olen vuoroviikkovanhempi ja naimisissa perinnöllistä sairautta kantavan velamiehen kanssa. Palstan ehdoin hän ei kyllä ole vela koska välittää lapsistani. Minä ja lapset emme kuitenkaan halua eron jälkeen uusperhettä, miehelle olisi käynyt kummin vain. Häntä ennen useampi mies tuli kyllä ilmoittamaan että haluaisivat minut muuten mutteivät lapsiani. Missä vaiheessa tarjosin heille pakettidiiliä, en ollenkaan muista :D

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin LAT-parisuhteen vuoroviikkovanhemman kanssa koska olen itsekin sellainen. Nainen saa kyllä olla aika laadukas että olen valmis pistämään omaa aikaa likoon. Tyydyttävään en enää tyydy, mieluummin olen yksin ja pidän muutamaa naista fwb:nä

M38

Mikä on LAT?

Kannattaa vaan vastata flirttiin, kyllä ennemmin tai myöhemmin tapaat semmosen joka täyttää lpsiin liittyvä kriteerit. Muista, että sulla on oikeus noihin kriteereihin. Se ei susta hankalaa ihmistä tee.

Sitten niitä perusteluita. Mua ei haittaa toisent lapset. En osaa kovin hyvin perustella, että miksi ei haittaa. En nyt hirveästi välitä muiden ihmisten lapsista. Silti koen, että jos toisella on jo lapsi tai lapsia, niin ei se hänestä sen huonompaa ihmistä tee tai tee suhteesta mahdotonta. En ole vielä omaa lasta saanut, joten haittaisi, jos miehellä olisi lapset jo tehty eli ei haluaisi enempää lapsia. Totuttelua uusperheys vaatisi, mutta ei olisi ongelma, jos lapsetkin osaa käyttäytyä ja arki toimisi jotenkin. Enkä myöskään odota, että puoliso asettaisi minut korkeammalle prioriteetille kuin lapsensa. Puoliso on tärkeä oli se sitten ydinperhe tai uusperhe, mutta lapset on aina lapsia ja mitä pienempiä ne on, niin sitä enemmän ne tarvitsee hoivaa ja huolehdintaa. Enemmänkin ihmettelisin, jos lapset kokoajan tuppaisivat jäädä taka-alalle. Tietenkin välillä on parisuhdehetkiä, jolloin lapset jää taka-alalle, mutta noin muuten lapsia ei jätetä uuden parisuhteen jalkoihin.

Sitten se miks mua epäillyttää ryhtyä suhteeseen miehen kanssa jolla on lapsia. Olen ollut kerran alkavassa suhteessa miehen kanssa, jolla oli jo lapsi. Ei päästy alkua pitemmämme. Mies esitti haluavansa vakavia ja vei suhdetta aktiivisesti eteenpäin. Viestitteli ja soitteli jatkuvasti yms. mutta lopulta yritti ghostaa, koska ei halunnutkaan enempää lapsia tai mitään vakavaa naisen kanssa, jolla on vielä lapsensaanti edessä.

Ei minua lapset haittaisi yhtään. Olettaen että lapsilla on käytöstavat eivätkä ole väkivaltaisia tms.

Olen vela, vaikka pidänkin lapsista. Olen valinnut näin siitä syystä, että elämäni on aivan liian täyttä jotta siihen mahtuisi lapsia mukaan. Enkä halua luopua nykyisestä elämästäni lapsia saadakseni. 

Haluan kumppanin, jonka kanssa voin jakaa tämän unelmaelämäni, mutta jos kumppanilla olisi lapsia, hän ei siihen pystyisi. Siksi katselen kumppania vain lapsettomista vela-miehistä.

Ap:lle sanoisin, että kyllä flirttailla kannattaa ja flirttiin vastata, vaikka sinulla olisikin jotain kriteerejä (kuten että mies hyväksyy lapsesi). Kaikillahan meillä on kriteerejä. Se, osuuko flirttailukumppani niihin, selviää ennemmin tai myöhemmin. Tärkeintä on, että tiedät kriteerisi ja osaat pitää niistä kiinni. Voisiko olla että pelkäät flirttailua siksi, että et luota itseesi tässä asiassa?

Kun olin eronnut, etsin 30+ naista jolla lapset viikko-viikko. Päädyin yhteen 28v jolla ei lapsia. M43