Tätä kasvatusvirhettä ei aina huomaa - seuraukset ikäviä

Ap, miten niin ei huomaa?

Nykyään on kyllä ääliömäistä kasvattaa lasta lempeäksi ja kiltiksi. Käytännössä sellainen ihminen päätyy vain kiusatuksi ja hyväksikäytetyksi. terveisin entinen kiltti tyttö

Tytöt oppivat kyllä pakostakin pitämään puoliaan jos heillä on siskoja ja en minä ainakaan äitinä ole esimerkkiä näyttänyt miten tehdään usein tyhmyyksiä. Pelottava ajatus että itse olisi tuollaisen alkuperä. Uskon kuitenkin että tuossa on paljonkin perää koska tietenkin lapset oppivat elämisen mallin ja tavan vanhemmiltaan.  

No minusta maailma on jo täynnä tyttöjä, jotka on opetettu pitämään puolensa vähän liiaksikin :( Tytöt nähdään edelleen tavallaan kiltteinä ja tunnollisina, ja jos tyttö sitten käyttää kyynärpäätaktiikkaa, ei hän varmaan oikeasti tarkoittanut pahaa tms. Jos tyttö ja poika tappelevat, vika on aina pojassa, joka kiusaa tyttöä. Pitäisi ratkaista tapaus kerrallaan ja nähdä oikea syyllinen. Jos haluaa toimia ronskisti, pitää kantaa seuraukset, eikä sitten enää piiloutua "minä olen vain kiltti tyttönen" -kuoren taakse. (Tietysti tyttöjä ja poikia on moneen lähtöön, mutta tuntuu, että tällainen ilmiö on korostunut.)

Tottakai vanhempien esimerkki vaikuttaa ja harmittavasti usein todella salakavalasti. Äitini esim. suhtautuu hyvin epäluuloisesti asioihin ja näkee selittämättömällä tavalla jotkut ihmiset Pahoina (tekivät nämä mitä hyvänsä) ja muistelee kärsimiään juttuja vuosikymmeniä. En tajunnut tätä lapsena, ja vasta aikuisena ymmärsin, että olen ajautumassa ihan samaan. Kun en enää lähde mukaan nurisemaan äitini kanssa, hän närkästyy, mutta kaipa se on parempi vaihtoehto kuin myrkyttää oma ja läheistensä mieli.

Näin on, koska lapsen kasvatusvastuu on 100% äidillä. Miksi iltalehti julkaisee tuollaista soopaa? Siis ihan asiaahan tuo artikkeli sinänsä on mutta rasittaa, että aina näissä jutuissa mainitaan vain äiti. Isillä on harvinaisen suuri vaikutus lapsiin, etenkin jos isä on aina poissa...

[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 17:30"]

No minusta maailma on jo täynnä tyttöjä, jotka on opetettu pitämään puolensa vähän liiaksikin :( Tytöt nähdään edelleen tavallaan kiltteinä ja tunnollisina, ja jos tyttö sitten käyttää kyynärpäätaktiikkaa, ei hän varmaan oikeasti tarkoittanut pahaa tms. Jos tyttö ja poika tappelevat, vika on aina pojassa, joka kiusaa tyttöä. Pitäisi ratkaista tapaus kerrallaan ja nähdä oikea syyllinen. Jos haluaa toimia ronskisti, pitää kantaa seuraukset, eikä sitten enää piiloutua "minä olen vain kiltti tyttönen" -kuoren taakse. (Tietysti tyttöjä ja poikia on moneen lähtöön, mutta tuntuu, että tällainen ilmiö on korostunut.)

Tottakai vanhempien esimerkki vaikuttaa ja harmittavasti usein todella salakavalasti. Äitini esim. suhtautuu hyvin epäluuloisesti asioihin ja näkee selittämättömällä tavalla jotkut ihmiset Pahoina (tekivät nämä mitä hyvänsä) ja muistelee kärsimiään juttuja vuosikymmeniä. En tajunnut tätä lapsena, ja vasta aikuisena ymmärsin, että olen ajautumassa ihan samaan. Kun en enää lähde mukaan nurisemaan äitini kanssa, hän närkästyy, mutta kaipa se on parempi vaihtoehto kuin myrkyttää oma ja läheistensä mieli.

[/quote]

Useamman tytön äitinä voin kyllä kertoa ettei tytöillä ole olemassa mitään sen erikoisempaa käyttäytymismallia mitä pojillakaan. Tytöthän eivät edes ajattele käyttäytyvänsä kuin pojat vaan käyttäytyvät omina itsenään. Vanhanaikaiset ajattelumallit rapisevat ja oikein hyvä niin. 

Ja mikä on isän osuus ...? Joo, tietysti kirjoittaja puhuu yksinkertaisuuden vuoksi ja itse äitinä vain äideistä, mutta puuttuuko tuosta yksi pieni palikka ?

Mitä uutta tuossa nyt sitten oli? Lapset ovat oppineet mallista maailman sivu. ja oppivat edelleen. Jos ovat fiksuja, osaavat ehkä aikuisina karistaa pois ei-toivotut käyttäytymismallit. Juntit jatkavat mallien levittämistä seuraavalle polvelle.

Tämäkin ketju on oiva esimerkki siitä, että tästä(kin) asiasta pitäisi puhua. Ilkeyden vaihtoehto ei tosiaankaan ole kynnysmattoilu. Oman ilkeyden tiedostaminen olisi hyvä juttu, jolloin voi ilkeyden lipsahtaessa kertoa lapselle, että nyt äiti teki vähän tyhmästi. Lisäksi meille itse kullekin tekisi hyvää havaita, että ilkeyden tuottama mielihyvä on harhaa, ja se oikeasti myrkyttää ilkeilijän omaa mieltä. Jos siis haluaa lapsistaan onnellisia, kannattaa opettaa muunlaista suhtautumista ympäristöön kuin ilkeily.