Tätä kasvatusvirhettä ei aina huomaa - seuraukset ikäviä

Concordia yliopiston tutkimuksessa Kanadassa havaittiin, että vauvaa ei voi huijata teeskentelemällä iloista tai surullista. Tutkijat huomasivat, että jo 1,5 vuoden ikäinen lapsi huomaa eron tunteen ja siihen liittyvän reaktion suhteen.

- Tutkimuksemme osoittaa, että vauvoja ei voi huijata uskomaan, että jostain, mikä aiheuttaa kipua voisi seurata mielihyvää. Aikuiset yrittävät usein suojella lapsia huolestumiselta ja vetävät kasvoilleen hymyn ikävän tapahtuman jälkeen. Mutta vauvat tietävät totuuden: Niinkin nuorena kuin 18 kuukauden ikäisinä lapset pystyvät luontaisesti ymmärtämään, mitkä tunteet liittyvät mihinkin tapahtumiin.

Tutkimukseen osallistui 92 15-18 kuukauden ikäistä taaperoa. Lapset laitettiin katsomaan erilaisia tilanteita laboratorio-olosuhteissa. Näyttelijä kävi läpi erilaisia tunnereaktioita pantomiimiesityksen avulla. Yhdessä esityksessä tunne ja sitä vastaava reaktio olivat ristiriidassa keskenään. Näyttelijä esitti olevansa surullinen kun hänelle annettiin uusi lelu, jota hän oli himoinnut. Toisessa tilanteessa näyttelijä teeskenteli, että hän oli loukannut sormensa ja että hän tunsi kipua.

15 kuukauden ikäiset vauvat eivät näyttäneet merkittävää eroa siinä, miten ne reagoivat tilanteisiin, joissa teeskenneltiin. Vauvat näyttivät ilmeillään empatiaa kaikille surullisille kasvoille.

18 kuukauden ikäiset lapset sen sijaan näyttivät heti huomaavan, jos kasvojen ilme ei vastannut todellista tilannetta. Vauvat näyttivät hämmästyneiltä ja alkoivat katsoa vanhempiaan tai tutkijoita ikään kuin hakeakseen vahvistusta näkemälleen. Vauvat osoittivat empatiaa vain sellaista surullista ihmistä kohtaan, jonka suru oli oikeutettua toisin kuin 15 kuukauden ikäiset vauvat.

Tutkijoiden mukaan vanhempi lapsi ymmärtää aiempien kokemuksiensa perusteella, mitkä tunteet ja tilanteet kuuluvat yhteen ja tämän vuoksi huijaus havaitaan. 15 kuukauden ikäisillä tämä kyky ei ole vielä kehittynyt tarpeeksi.

Onko lapsesi yliaktiivinen? Iso-Britanniassa tehdyn tutkimukseen mukaan säännöllinen uniaikataulu voi olla ratkaisu ongelmaan.

Pysyvät nukkumaanmenoajat ovat kaikin puolin tärkeitä pienille lapsille, mutta ne vaikuttavat myös lasten käyttäytymiseen. Tutkimuksessa äidit ja opettajat seurasivat 7-vuotiaiden käyttäytymistä ja havaitsivat, että säännöllinen uniaikataulu vähensi lasten yliaktiivisuutta.

Lasten häiriökäyttäytyminen paheni vuosien mittaan, mitä pidempään epäsäännöllinen unirytmi jatkui. Kun uniaikataulua muutettiin toistuvaksi, samaiset lapset rauhoittuivat.

Johdonmukaisuus on lapsen uniaikataulussa tärkeintä, mutta myös myöhäisellä nukkumaanmenoajalla on vaikutusta, vaikka se olisikin säännöllinen. Yömyöhään kukkuvien lasten on vaikea rauhoittua.

Rutiinit auttavat

Lapsi ei osaa ilmaista väsymystään sanoin vaan se näkyy hänen käytöksessään. Kiukkupuuskat ja yliaktiivisuus ovat varmoja merkkejä taaperosta, joka pitäisi laittaa nukkumaan.

Google-mainokset
 

Se ei ole aina yksinkertaista. Tähän apua tuo säännölliset iltarutiinit. Niihin kuuluvat muun muassa hampaiden harjaus, pyjaman pukeminen, iltasatu, valojen himmentäminen ja unilelu.

5-7-vuotiaat lapset tarvitsevat yössä noin 10-12 tuntia unta, jotta lapsi ehtii käydä läpi kaikki unen vaiheet. Esimerkiksi syvän unen pituus vaikuttaa merkittävästi virkeystilaan.

[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 16:48"]

[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 16:27"]

[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 16:17"]

ja uutinen oli mikä? Tämähän on itsestään selvää. Ja vitoselle, kohtelisiaisuus, myönteisesti keskusteleminen, empatia ja lempeys ei ole sama asia kuin liiallinen kiltteys. Ne ei sulje pois sitä, että saa tuntea ja tuoda ilmi kielteisiä tunteita.

[/quote]

Näin. Liiallisella kiltteydellä tarkoitetaan kai yleensä sitä, että liian kiltti henkilö ei osaa sanoa ei eikä kieltäytyä mistään koskaan vaan suostuu aina kaikkeen. Kieltäytyä voi myös asiallisesti ja kohteliaasti. Lempeys, myönteisyys, kohteliaisuus ja empatia ei tarkoita toisten ihmisten kynnysmattona olemista

[/quote]

Miksi luulet, että nämä ylikiltit eivät osaisi kieltäytyä asiallisesti ja kohteliaasti? Ongelmahan ei ole siinä etteivät he osaisi sanoa "ei" vaan siinä, että he uskovat kaikenlaisia sääliä kerjääviä selityksiä liian kauan. Vaihtoehto tälle on se ettei usko yhtäkään nyyhkytarinaa. Silloin tosin joku oikea avuntarvitsija jää ilman apua.

[/quote]

Eli eivät osaa sanoa tiukasti ei, vaan antavat periksi mankumiselle, kerjäämiselle ja vonkumiselle. Ja suostuvat, vaikka eivät oikeasti haluaisi. Sitähän se tarkoittaa, jos kerran ovat jo aluksi kieltäytyneet.

[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 16:10"]

kiitos näiden oppien minusta on tullut liian kiltti mikä vaikeuttaa elämääni niin että suunnittelen jo itsemurhaa. mutta en voi, muiden takia.

[/quote]

Et ole kiltti, vaan haluat toiminnallasi miellyttää toisia, kuulua joukkoon.

Jos joku syö sulkaata, syöt sinäkin, ettet pahoittaisi toisen mieltä. Ei tuo ole kiltteyttä, se on sitä, ettei sinulla ole omaa tahtoa ja et uskalla pitää omaa mielipidettäsi oikeana. Kiltteys on ihan muuta.

[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 16:18"]

Ei lasta kannata kasvattaa kiltiksi, sellainen ihminen ottaa vain pataan elämänsä varrella.

Etenkin tytöt täytyy kasvattaa selviytymään sosiaalisista kiemuroista ja peleistä.

[/quote]

Miten kiltteys poistaa sen, että osaa puolustaa itseään ja ihmisellä on oma tahto? Tottakai kilttikin voi olla sosiaalisesti vahva ja itsevarma.

Kyllä sinulla on nyt sanat menneet sekaisin.

No, mistä kaikesta itsensä täytyy vakuuttaa, jotta voi lakata olemasta alistuva ja kiltti ja ruveta pelkästään kiltiksi?

1. Puoliensa pitäminen ei tee sinusta kusipäätä, päinvastoin

Muistan eläneeni valheellisessa uskossa, että ainoastaan kusipäät kehtaavat puolustaa itseään. Kaikenlainen näkyminen ja esilläolo kun oli minusta kusipäistä tärkeilyä ja oikeuksistaan meuhkaamista. Todellisuudessahan puoliensa pitäminen on lähinnä rohkeutta, mikä ei itsessään ole vielä millään tapaa kusipäistä. Sen sijaan se, että antaa kävellä itsensä yli voidaan laskea kusipäisyydeksi, sillä tällöin opetat todellisille kusipäille sen, että muiden hyväksikäyttö on mahdollista ja että maailma palkitsee heidät siitä.

2. Oma hyvinvointisi on pääsääntöisesti tärkeämpää kuin muiden

Kuulostaa kusipäiseltä, eikö vain? Tällä tarkoitan sitä, että henkilö, joka rikkoo oman hyvinvointinsa pyrkiessään auttamaan muita ei pysty tekemään sitäkään kovin pitkään. Auttajan ensimmäisen ja tärkeimmän säännön pitäisikin kuulua: Huolehdi itsestäsi! Pitämällä huolta omasta hyvinvoinnista pidät huolen myös siitä, että kykenet pitämään huolta myös muista. Mielisairaalan lataamolta käsin et tule auttamaan yhtään ketään.

3. Näkyminen ja kuuluminen ei tee sinusta itserakasta tärkeilijää

Uskoin pitkään, että kaikenlainen “numeron tekeminen itsestään”, kuten sitä silloin kutsuin, eli näkyminen, kuuluminen ja mielipiteidensä ilmaiseminen kertoi vain ja ainoastaan siitä, että henkilö oli itserakas pröystäilijä. Eihän hillityllä ja hyvällä ihmisellä voi olla tarvetta olla esillä, eihän? Eihän näkymiselle voi olla muita syitä kuin se, että tahtoo paistatella parrasvaloissa ja saada ihailua osakseen, eihän?

4. Omista (hyvistä) arvoista kiinnipitäminen on  hyväksyttävää

Toisinaan vastaan tulee tilanteita, jossa sinulta pyydetään apua tai kannanottoa sellaisiin asioihin, jotka ovat vastoin arvojasi. Tällöin on täysin hyväksyttävää toimia niin kuin kokee olevansa oikein, silläkin uhalla, että toinen petty valintaasi. Tällöin on huomattava että avunpyytäjä pettyy nimenomaan valintaasi ja toimintaasi, ei niinkään sinuun ihmisenä (paitsi jos on tietysti itse epäkypsä), mikä tuntuu olevan monien ylikilttien ihmisten pelko.

Näiden neljän kohdan lukeminen ei tietenkään itsessään muuta kenenkään toimintaa. Niiden sisäistäminen taas muuttaa, välittämättä kuinka kauan siihen menee. Kun kykenee aidosti uskomaan siihen, että on samanvertainen muiden kanssa, että itsensä saa antaa näkyä ja että oma hyvinvointi menee toisinaan muiden edelle, on vastaaviien valintojen toteuttaminen myös oikeassa elämässä astetta helpompaa.

Uskon kivenkovaan siihen, että maailma, jossa jokainen uskaltaa pitää puoliaan on moninkertaisesti parempi paikka kuin se, jossa osa meistä on alistujia ja osa sen vuoksi hyväksikäyttäjiä. Alistumalla me nimenomaan mahdollistamme hyväksikäytön ja sitä eivät uskoakseni halua muut kuin ne todelliset kusipäät. Ugh.

http://elaparemmin.fi/blogi/kuinka-olla-kiltti-olematta-alistuva/

http://narsistienuhrientuki.yhdistysavain.fi/tietoa/julkaisut/marjatta_jabe/__new_page_-122934/

Kiltteys

Julkaistu Fakta -lehdessä syyskuussa 2004 (Fakta Fiilis)

Kiltit ovat vihaisia valehtelijoita

Kiltteys ei kannata. Työtoverit käyttävät sitä oitis hyväksi. Mutta se ei kannata myöskään siksi, että aina valmiista ihmisestä tulee vihainen valehtelija, joka elää päälleliimattua kiiltokuvaelämää.

Aito elämä ei useinkaan ole sileää ja kiiltävää. Pakonomainen elämän kiillottaminen vie voimia. Kiltin on pakko olla hyvä muiden tai omasta vaatimuksesta. Todellinen hyvyys on vapaaehtoista.

Elämä kilttinä on kipeää, kapeaa ja kireää. Siitä huolimatta, että miellyttäjä suorittaa ja hipoo välillä täydellisyyttä, hän ei riitä itselleen.

Työnarkomania on kiltille tyypillinen riippuvuus, jota hän itse, sekä hänen ympäristönsä erehtyvät usein pitämään positiivisena asiana. Riippuvuuksilla työjuhta etsii lohdutusta ja tukea heikolle itsetunnolle. Kiltti tuntee itsensä herkästi ja usein syylliseksi.

Kiltti kutistuu miellyttäjäksi

Kiltille on todella paljon irtopisteitä jaossa. Joustava, vastaan panematta kaikki nielevä ja parastaan tekevä ihminen on työpaikan ihanne. Kaikkien alaisten toivotaan olevan sellaisia. Aina valmiita, jopa paikkaamaan toistenkin työt. Miellyttäjä on tehopakkaus, niin kauan kuin hän jaksaa.

”Kiltille käy kaikki. Hän ei uskalla sanoa ei. Niin uhrautujalle annetaan hoidettavaksi kaikki ikävät ja hankalat työt. Hän ei ole vain esimiehensä, vaan myös työtovereidensa pompoteltavana. Hän tekee juuri niin, kuin toiset toivovat, tahtovat, käskevät tai määräävät”, kuvailee lehtori Anna-Liisa Valtavaara .

Kiltti voi myös peittää arvottomuuden tunteensa suorittamalla monta tutkintoa ja heilumalla siellä, täällä ja tuolla. Näin hän hakee muiden hyväksymistä ollakseen jotakin. Kiltteys on tapa piilottaa tunteensa. Aina valmista ei kukaan oikeastaan tunne.

”Tietenkin aktiivisuus on hyväksi, jos motiivina ei ole vain halu näyttää toisille kuinka hyvä on. Ero on myös se, että aidosti energinen ihminen nauttii tekemisistään ja kokee työn iloa. Kiltti sen sijaan tuntee, että hänen on pakko uhrautua. Kiltteys kahlitsee häntä ja hän potee elämän anemiaa.”

Kiltti kuvittelee olevansa rehellinen, altis ja hyväntahtoinen ihminen. Mutta usein hän valehtelee itselleen ja toisille. Vasta kun uhrautuja myöntää epäaitoutensa ja valheellisuutensa, hänen on mahdollista opetella olemaan rehellinen. Siinä voivat kiiltokuvan hileet rapista.

Tahto toisen taskussa

Anna-Liisa Valtavaara havahtui kiltteyteen vajaa kymmenen vuotta sitten, kun hän veti koulutustilaisuutta kollegansa kanssa. Tämä kertoi esittelyssä monista ongelmia tuoneista asioista omasta ja perheensä menneisyydessä. Toisen perään Anna-Liisa esitteli itsensä sen kummempia ajattelematta: ”Minä puolestani olen ollut kiltti maalaistyttö, kotoisin Lopelta.”

Kuulijat tarttuivat kiltti -sanaan. Vaikka teemaksi oli suunniteltu aivan muuta, ihmiset halusivat kuulla siitä heti lisää ja kysyivät, miten liiasta kiltteydestä pääsee irti? Keskustelusta ei tahtonut tulla loppua ollenkaan. Teema kiinnostanut aina vain enemmän ja enemmän. Siksi hän kirjoitti viime vuonna aiheesta myös kirjan ”Kiltteydestä kipeät”.

Hämmästyttävän monet ihmiset ovat kokeneet kiltteyden vaivaavan juuri häntä. Kiltti on jo lapsuudessa oppinut, että oman sisimmän säröt ja kuprut täytyy visusti peittää.

”Kätkin tunteeni niin hyvin, että minulta meni aikuisena kauan aikaa, ennen kuin havaitsin, että minulla edes on tunteita. Vähitellen olen oppinut ilmaisemaan niitä. Se on rikastuttanut valtavasti elämääni ”, iloitsee Anna-Liisa Valtavaara.

Kiltteyden harhat

Uhrautujan sisällä on paljon pelkoja, suurimpana kaikesta hylätyksi tulemisen pelko. Sen takia hän vasten tahtoaan suostuu kaikkeen, eikä pidä kiinni oikeuksistaan. Hän haluaa näin ostaa rakkautta.

Yksi harhaluulo on se, että kiltit ovat naisia. Se kuitenkin vaivaa yhtä hyvin miehiä kuin nuoriakin, kaikkia, joilla ei ole riittävää itsetuntoa ja itsearvostusta. Tosin se voi ilmetä eri tavoin. Nuoret haluavat miellyttää kaveriporukoissa. Miehet taas yrittävät usein peittää kiltteytensä ylisuorittamiseen. Johtajaksi päätyminen voi olla hyvä naamari omalle arvottomuuden tunteelle.

”Jotkut pyrkivät pomoiksi vain peittääkseen epävarmuutensa ja osa heistä onnistuukin nousemaan uraportaita, sillä he saavat usein sekä opiskelussa, että työssä hyvät paperit. Pärjääminen esimiestehtävissä on jo toinen juttu. Siinä ei voi miellyttää kaikkia. Kiltin esimiehen on vaikea tehdä päätöksiä. Siksi hän joutuu voimakkaiden ristiriitojen pyöritettäväksi”, varoittaa Anna-Liisa Valtavaara.

Kiltillä on valtava miellyttämisen tarve. Hän pelkää ristiriitoja, eikä kykene ratkaisemaan niitä. Näin ne vain pahenevat.

”Pian pomo on hukassa eikä tiedä, mitä mieltä hän oikeastaan on. Vähitellen miellyttäjällä ei enää ole kosketusta omiin todellisiin tunteisiinsa. Vaikka hän tekisi kuinka hyvin tahansa työnsä, hänestä tuntuu, että hän ei oikeastaan ole mitään. Hän ei edes usko toisten kiittävää palautetta, vaan vähättelee sitä.”

Ahkeraliisa ja työhevonen kätkevät sisäänsä valtavasti vihaa

Toinen harha on se, että ahkeraliisa olisi positiivinen ihminen. Hän ei oikeasti olekaan niin kiltti. Hänen sisällään on paljon kätkettyjä tunteita, joita ei ole purettu ulos: vihaa, häpeää, kaunaa, katkeruutta, pettymyksiä, pelkoa ja surua.

”Kiltit ovat maailman vihaisimpia ihmisiä. Ulospäin he eivät kuitenkaan sitä näytä. Monet heistä jopa hymyilevät. Herttainen hymy onkin monen kiltin tavoiteltu tavaramerkki. Sen epäaitouden muut kuitenkin havaitsevat. Aito hymy on erilaista.”

Vaikka kiltin viha ei ulospäin juuri näy, se ilmenee valekaapuina. Ihminen on usein tyytymätön. Negatiivisuus voi kohdistua itseen, jolloin se johtaa oman arvon vähättelyyn. Syyllisyyttä tunteva syyllistää helposti myös toiset. Vika on aina jossain muualla, alaisen mielestä pomossa ja pomon mielestä alaisissa.

Työjuhdan sisälle saattaa kerääntyä niin paljon katkeruutta ja vihaa, että mitta jossain vaiheessa purkautuu yli äyräittensä. Aina rauhallinen ihminen saattaakin yhtäkkiä kuin painekattila räjähtää silmille. Kiltti yrittää viimeiseen saakka painaa painekattilan kannen alas, mutta aina se ei onnistu.

”Jokainen tunteensa tyynnyttänyt ja tainnuttanut on itse asiassa kävelevä aikapommi, joka voi räjähtää milloin vain ja missä vain. Voimakkain räjähdysaine on kätketty viha, jota kiltin sisimmässä saattaa olla todella paljon, hymystä ja pinnan tyyneydestä huolimatta. Varastoitu viha kääntyy helposti itsevihaksi. Näin se saa tuhoavia muotoja.”

Kiltti pyrkii kieltämään paitsi omat, myös toisten tunteet. Hän ei kykene käsittelemään vahvoja tunteita. Näin hän tyytyy värittömään tunne-elämään. Siinä ei aito ilo tulvi.

”Jos on sinut omien tunteittensa kanssa, voi elää reaaliajassa ja reagoida, kun sen paikka on. Kun lapsuudessa syntyneet tunnekuormat aikuisena käsittelee pois, osaa ilmaista tunteensa julkaisukelpoisesti. Hallitsemattomat räjähtelyt ja vihanpurkaukset jäävät silloin pois.”

Kiltti on ristiriitojen temmellyskentässä

Miellyttäjä toimii ja ajattelee hyvin ristiriitaisesti. Samaan aikaan kun hän on huomaamaton ja uhrautuva, hän myös salaa toivoo, että hänen ahkeroimisensa huomataan ja palkitaan. Kaikkien pitäisi ylistää, kuinka hyvä ihminen hän on.

”Kiltille on tyypillistä, että hän osoittaa alemmuuttaan vähättelemällä itseään, mutta myös se, että hän voi olla erittäin ylemmyydentuntoinen, jopa ylpeä. Sisällään uhrautuja tietää, että hän tekee enemmän ja tunnollisemmin kuin kaikki muut”, paljastaa Anna-Liisa Valtavaara.

Kiltit yrittävät miellyttää kaikkia, mutta siinä saattaa käydä juuri päinvastoin. Kyllä-ihmiset joutuvat herkästi kiusaajien hampaisiin. He nielevät kiukkunsa vaikenemalla, lamaantumalla ja yrittämällä kestää. Heitä voi myös pelotella, kiristää ja lahjoa.

Kiltti ei uskalla käyttää sanaa ei - paitsi itselleen, omille tunteilleen ja tarpeilleen. Sisimmässään hän on hyvin yksinäinen, sillä ilman tunteiden aitoa ilmaisua yhteyttä toisten ihmisten kanssa ei synny työpaikalla, eikä muuallakaan. Aito yhteys edellyttää, että paljastaa oman todellisen sisimpänsä heikkouksineenkin.

”Tunneilmaisussaan kiltti on erittäin pidättyväinen. Siitä huolimatta hän voi olla puhelias silloin, kun puhe on työasioista, autoista tai vaikkapa politiikasta, ei hänestä itsestään.”

Uhrautuja ei osaa ottaa rakkautta vastaan, mutta ei hän itsekään osaa osoittaa rakkauttaan muille. Hän ottaa ja antaa aina sordiino päällä. Hän ei kerro, mitä hänen mielessään liikkuu. Hän kuitenkin olettaa, että muut sanomattakin tietävät hänen toiveensa.

Kiltti on kuin kaukosäädin

Kiltti ihminen tekee paljon hyviä, tärkeitä ja hyödyllisiä asioita. Mutta hän tekee kaiken itsensä kustannuksella. Hän täyttää aina toisten toiveita ja tarpeita. Ei koskaan omiaan.

”Jos tekee työnsä vain sitä varten, että toiset tykkäisivät minusta, ihmisestä tulee ulkoa ohjautuva. Hän on kuin television kaukosäädin, jota muut painelevat ja ohjelmia tulee sen mukaan”, vertailee Anna-Liisa Valtavaara.

Kiltille olemassaololuvan hinta on todella kallis. Maksutapa on itsensä ja tarpeittensa mitätöiminen. Ahkeraliisa ei kuitenkaan halua, että kukaan huomaa, miten paljon häneen sattuu. Minuus jäädytetään, jopa syväjäädytetään.

”Kiltti pärjää erityisen hyvin suorittavassa työssä. Sen sijaan innovatiivisessa ympäristössä hän ei ole yhtä vahvoilla. Luovassa työssä on luotettava omaan tietoon ja osaamiseen.”

Kiltti pelkää kuollakseen, että hän esittää tyhmiä tai kelvottomia ajatuksia. Siksi hän kokouksissa istuu yleensä hiljaa. Hän ei myöskään uskalla kysyä mitään, ettei vain vaikuttaisi tietämättömältä. Eikä hän osaa pyytää apua. Koko ajan hänen on lunastettava olemisen oikeutuksensa tekemällä jotakin hyödyllistä. Pysähtyminen on pelottavaa. Tekemisellä hän piiloutuu itseltään.

”Kiltti haluaa koko ajan olla hirveän hyvä, mutta paras jää silti saavuttamatta. Kokouksissa hän nyökyttelee hiljaa päätään, vaikka hänellä olisi loistava ratkaisu ongelmaan tai arvokasta tietoa asiasta. Hän pitää itseään liian vähäpätöisenä siihen.”

Toiset ihmiset harvoin palkitsevat uhrautumisesta. Päin vastoin. Hankalissa tilanteissa kiltti joutuu herkimmin pelinappulaksi. Hän suostuu kaikkeen mukisematta, hylkäämisen pelosta. Paradoksaalista kyllä, juuri hän voi joutua herkimmin irtisanotuksi, koska se on helpointa. Näin jo ennestään herkkä itsetunto nakertuu pala palalta.

Kiltteyden kipeydestä voi toipua

Kun ei ole oma itsensä, jää paljon elämää elämättä. Kiltteyden kipeydestä voi kuitenkin toipua. Anna-Liisa Valtavaara kuvaa oman prosessinsa kulkeneen hitaan hämäläisen kaavan mukaan. Se prosessi jatkuu koko elämän ajan.

”Jos tulee joku yllättävä tilanne, joskus vieläkin sisälläni nostaa päätään se pieni tyttö, joka tuntee itsensä huonoksi ja pelkää, että muut hylkäävät hänet. Vetäydyn ja esitän ihmistä, jolla mikään ei tunnu missään. Enää sen tytön ääni ei kaiu kovin voimakkaana ja uskallan useimmiten sanoa, mitä koen. Näin minun ei tarvitse olla vihainen itselleni.”

Ensin kannattaa kokeilla itsensä ilmaisemista turvallisessa ympäristössä. Voi sanoa, miltä tuntuu, vaikka se ei miellyttäisi kaikkia. Väliin voi myös jättää sen, että vähättelee itseään ja taitojaan.

”Monen työntekijän ja etenkin esimiehen on vaikea sanoa, ettei hän hallitse asiaa. Hän haluaa olla itse täydellisyys, joka osaa ja muistaa kaiken, ehtii joka paikkaan ja saa kaiken ajallaan valmiiksi. Kyseessä on jumaluuskompleksi. Minun pitää pärjätä aina itse”, ravistelee Anna-Liisa Valtavaara.

Iso toipumiskynnys on myöntää heikkoutensa. Silloin kiltti hämmästyksekseen kokee, että häntä ei hylätäkään. Sitä paitsi toisetkin uskaltavat ilmaista omia puutteitaan. Näin työilmapiiristä tulee avoin ja työtoverit ovat valmiit auttamaan toisiaan tarvittaessa.

”Kun joku selittää jotain, mitä en ymmärrä, en enää tuki suutani ja ajattele, että vain minä olen tyhmä. Nyt uskallan kysyä, mitä hän tarkoittaa.”

Ulos pelkojen vankilasta

”Pelot pitävät huolen siitä, ettei kiltti uskalla huutaa apua vankilassaan. Siksi hylkäämisen pelon uhmaaminen on todellinen sankariteko itseään kohtaan, sillä muuten ei pääse vankilan muurien ulkopuolelle.”

Vähitellen ihminen kykenee asettamaan rajoja niin, että toiset eivät voi käyttää häntä hyväkseen. Kun ei suostu mihin tahansa, oppii olemaan rehellinen itselleen. Silloin ei toimi kuin kameleontti, joka vaihtaa väriä jokaisen mielipiteen mukaan.

”Toipuakseen kiltteyden kipeydestä on uskallettava esittää mielipiteensä. Kun tekee jotain eri tavalla kuin ennen, on se aina riski. Jos saa nenilleen, pitää vain yrittää uudestaan. On uskottava, että joskus onnistuu.”

Moni luovuttaa siinä vaiheessa, kun kerran on esittänyt eriävän mielipiteensä ja se on torjuttu. Näin on tullut vahvistusta sille, että omat ajatukset ovat arvottomia. Sellaisen kokemuksen jälkeen moni kiltti päättää, että hän ei enää ikinä ilmaise mitään omaperäistä.

”Työpaikoilla on todella paljon kätkettyä viisautta. Esimiehen haaste on kaivaa se esiin. Voi olla, että ne, jotka ovat aina suuna ja päänä, eivät olekaan kaikkein tietävimpiä ihmisiä.”

Monesti kiltteys on jo iskostunut niin syvään varhaislapsuudessa, että henkilö pitää itseään syrjäänvetäytyvänä.

”On turha kuvitella, että vaikenemisen mallilla pääsisi vähemmällä tai helpommalla. Monesti syrjään vetäytymistä ja silti samalla suorittamista yrittää jatkaa niin kauan, kuin jaksaa. Toipuminen alkaa usein vasta, kun fysiikka tai mieli pettää.”

Eläminen kaikilla mausteilla

Rohkaisijan rooli on toipumisessa tärkeä. Joskus sisäisessä siivoamisessa tarvitaan ammattiauttajaa, mutta usein riittää se, että hyvä ystävä, työtoveri tai esimies rohkaisee kilttiä saamaan sanansa sanotuksi. Näin uhrautuja ei enää ole kaikkien pompoteltavana.

”Oma sisäinen muutosvastarinta on suuri. Toisaalta työtoverit ovat tottuneet siihen, että hänelle annetut työt ovat aamulla valmiina. Kun kiltti sanoo, että nyt ei käy, muut hämmentyvät. He ovat tottuneet käyttämään erilaisia pelejä, joilla saa toisen uhrautumaan mihin vain. Erityisesti ne, jotka omien kipujensa kanssa käyttävät toisia hyväksi, eivät kestä muutosta. Kiltteyteen sairastunut pitää usein yllä toisten sairasta vahvuutta”, on Anna-Liisa Valtavaaran kokemus.

Kun lopulta oppii laittamaan rajoja, moni kokee sen hyvin vapauttavana. Vähitellen saa myös ympäristön arvostusta aivan uudella tavalla.

”Toiseen äärilaitaan ei pidä mennä. Jos aina asettaa kovin tiukat rajat, ei sekään ole oikein. Joustavuuttakin tarvitaan, mutta sen on oltava itse päätettyä. Vaihtoehdoton suostuminen kaikkeen ostamalla kanssaihmisten hyväksyminen on tuhoavaa ja sairastuttavaa. Se kasvattaa katkeruutta ja vihaa.”

Uusia kilttejä on kuitenkin kasvamassa. Kiltteyden hautajaisiin emme valitettavasti pääse. Mutta kiltti voi alkaa valmistella oman kiltteytensä kuoppaamista.

Huffington Post -lehden kolumnisti Lyndsi Frandsen kertoo kirjoituksessaan kokemastaan ulkonäköön liittyvästä kiusaamisesta lukioaikoinaan.

- Olen miettinyt myöhemmin, missä kiusaajien äidit olivat ja miksi he eivät osanneet opettaa lapsilleen olemaan kiltimpiä muita ihmisiä kohtaan, hän pohtii.

Vuosia myöhemmin hän kohtasi kiusaajansa kaupassa ja sai osakseen kylmää kohtelua, vaikka molemmat olivat jo aikuisia naisia ja äitejä.

Hän kirjoittaa ymmärtäneensä silloin kaksi asiaa: Ilkeät äidit kasvattavat ilkeitä lapsia, sillä lapset oppivat äideiltään käytösmalleja, joiden vaikutusta lapseensa äidit eivät välttämättä huomaa itse.

Lyndsi Frandsen painottaa, ettei inhottava ja ilkeä käytös ole aina tahallista. Hänen mukaansa myös sosiaalinen media on avannut liikaa mahdollisuuksia turhautumien ja ilkeilyn purkamiseen, sillä netissä voi sanoa ja julkaista mitä tahansa. Hän kertoo tarkkailleensa erityisesti äitien käyttäytymistä sosiaalisissa medioissa ja ihmettelee sitä, miksi äidit ilkeilevät toisilleen.

Lapset todistavat päivittäin vanhempiensa tapaa puhua ja kohdella muita ihmisiä - ja oppivat siitä.

Lyndsi Frandsen kirjoittaa erityisesti tyttöjen kasvattamisesta.

- Meidän velvollisuutemme äiteinä on varmistaa, että emme kasvata tietämättämme ilkeitä tyttöjä, hän julistaa.

Frandsen kokosi vinkkejä tietoisempaan kasvatukseen:

1. Tiedosta oma toimintasi

Lapset tarkkailevat ja matkivat sinua. Lapsi kuulee kotona käymäsi keskustelut ja mahdolliset tilityksesi muista ihmisistä. He kuulevat puhelinkeskustelusi ja omaksuvat tapoja, joilla puhuttelet muita. He alkavat käyttäytyä samoin kuin sinä.

2. Kohteliaisuus

Kohteliaisuutta täytyy opettaa. Elämme itsekeskeisessä maailmassa ja se näkyy. Opettamalla lapsia kehumaan ja kiittämään sekä muita että omia saavutuksia, lapset oppivat näkemään hyviä piirteitä toisissa ihmisissä.

3. Rohkaise keskustelemaan

Rohkaisemalla lapsia keskustelemaan asioista positiivisessa hengessä, voimme auttaa heitä näkemään asiat valoisampina. Kiusaajaksi ei yleensä ajaudu henkilö, joka näkee itsensä ja muut positiivisessa valossa.

4. Ylistä lempeyttä

Voimme itse olla missä tahansa elämänvaiheessa heikommassa tilanteessa kuin toiset. Siksi empatian ja lempeyden opettaminen lapsille on todella tärkeää. Meidän on opetettava näitä asioita tietoisesti. Kiitä lastasi, jos hän osoittaa näitä piirteitä. Nykymaailmassa ulkonäkö, saavutukset, suoritukset ja palkinnot ovat muuttuneet arvoiksi. Pyri nostamaan kotisi arvoiksi hyväsydämisyyttä ja ystävällisyyttä.

- Jos kiusaajani tulee vielä joskus vastaan, aion hymyille hänelle, vaikka hän ei siihen vastaisikaan. Kukaan ei ole täydellinen, mutta kaikki osaavat olla ystävällisiä, Lyndsi Frandsen kirjoittaa.

IL

Tässä sitä olisi monelle opiksi, lapset huomaavat kaiken.

Myös tyhmien ja naivien äitien lapsista tulee ilkeitä. "Ei meidän pikku Emme 11v ole ikinä ilkeä kenellekkään"

kiitos näiden oppien minusta on tullut liian kiltti mikä vaikeuttaa elämääni niin että suunnittelen jo itsemurhaa. mutta en voi, muiden takia.

Jotenkin ristiriitaista. Miksi tämä kolumnisti kuvittelee, että ilkeät äidit eivät haluaisi kasvattaa lapsistaan ilkeitä? Eiväthän he näe itsessäänkään mitään vikaa joten miksi he haluaisivat kasvattaa lapsistaan erilaisia kuin he itse?

ja uutinen oli mikä? Tämähän on itsestään selvää. Ja vitoselle, kohtelisiaisuus, myönteisesti keskusteleminen, empatia ja lempeys ei ole sama asia kuin liiallinen kiltteys. Ne ei sulje pois sitä, että saa tuntea ja tuoda ilmi kielteisiä tunteita.

Ei lasta kannata kasvattaa kiltiksi, sellainen ihminen ottaa vain pataan elämänsä varrella.

Etenkin tytöt täytyy kasvattaa selviytymään sosiaalisista kiemuroista ja peleistä.

minut on kasvatettu kiltiksi ja muut huomioonottavaksi, ja jään helposti jalkoihin. ei kannata. omat lapseni ottavat tietysti mallia minusta, mutta olen myös opettanut heille rohkeutta, annoksen röyhkeyttä ja "ottamaan mitä haluavat". kiltit eivät maailmaa peri, valitettavasti.

[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 16:17"]

ja uutinen oli mikä? Tämähän on itsestään selvää. Ja vitoselle, kohtelisiaisuus, myönteisesti keskusteleminen, empatia ja lempeys ei ole sama asia kuin liiallinen kiltteys. Ne ei sulje pois sitä, että saa tuntea ja tuoda ilmi kielteisiä tunteita.

[/quote]

Näin. Liiallisella kiltteydellä tarkoitetaan kai yleensä sitä, että liian kiltti henkilö ei osaa sanoa ei eikä kieltäytyä mistään koskaan vaan suostuu aina kaikkeen. Kieltäytyä voi myös asiallisesti ja kohteliaasti. Lempeys, myönteisyys, kohteliaisuus ja empatia ei tarkoita toisten ihmisten kynnysmattona olemista

[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 16:10"]

Myös tyhmien ja naivien äitien lapsista tulee ilkeitä. "Ei meidän pikku Emme 11v ole ikinä ilkeä kenellekkään"

[/quote]

Lapsen luokalla on juuri tälläinen lapsi. Kuudesluokkalaisena hän on täydellinen sadisti. Hän oli lyönyt luokkatoveria toistuvasti vatsaan. Todistajista huolimatta äiti uskoi sen olleen "ihan vahinko".

[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 16:27"]

[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 16:17"]

ja uutinen oli mikä? Tämähän on itsestään selvää. Ja vitoselle, kohtelisiaisuus, myönteisesti keskusteleminen, empatia ja lempeys ei ole sama asia kuin liiallinen kiltteys. Ne ei sulje pois sitä, että saa tuntea ja tuoda ilmi kielteisiä tunteita.

[/quote]

Näin. Liiallisella kiltteydellä tarkoitetaan kai yleensä sitä, että liian kiltti henkilö ei osaa sanoa ei eikä kieltäytyä mistään koskaan vaan suostuu aina kaikkeen. Kieltäytyä voi myös asiallisesti ja kohteliaasti. Lempeys, myönteisyys, kohteliaisuus ja empatia ei tarkoita toisten ihmisten kynnysmattona olemista

[/quote]

Miksi luulet, että nämä ylikiltit eivät osaisi kieltäytyä asiallisesti ja kohteliaasti? Ongelmahan ei ole siinä etteivät he osaisi sanoa "ei" vaan siinä, että he uskovat kaikenlaisia sääliä kerjääviä selityksiä liian kauan. Vaihtoehto tälle on se ettei usko yhtäkään nyyhkytarinaa. Silloin tosin joku oikea avuntarvitsija jää ilman apua.

Äh... Ja ne isät...?

[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 16:18"]

Ei lasta kannata kasvattaa kiltiksi, sellainen ihminen ottaa vain pataan elämänsä varrella.

Etenkin tytöt täytyy kasvattaa selviytymään sosiaalisista kiemuroista ja peleistä.

[/quote]

Jos maailmassa ei olisi ihmisiä, jotka pitäisivät elämää pelinä, ei meillä muilla olsii niin hankalaa. Säälittävä maailmankuva.