Tunnetko sijaisvanhempia,

Tunnen, mutta kyseessä pitkäaikaisia sijoituksia. Kaksi aikuisuuteen asti, ja yksi eilisen niin huonossa kunnossa, että tartti laitoshoitoa, ei perhesijoitus riittänyt. Vanhemmat li töissä, mutta välillä vähemmän tunteja, ope ja yksityislääkäri.851

Tunnen monia. Kaikenlaisia mahtuu joukkoon.

En tunne, mutta miehen perheessä on aikoinaan ollut lapsia sijoituksessa. Kuulemma ihan kamalaa perheen omille lapsille, mies ei ikinä suostuisi ottamaan meille sijaislapsia. No, miehen lapsuudenkoti ei ehkä muutenkaan ole ollut sieltä parhaimmasta päästä, joten pelkästään sijoituslasten vika se tuskin on ollut.

Mitähän tapahtuu jos sijaisperhe eroaa? Tuleeko sijaislapsista sitten ero-sijaislapsia vai menevätkö uuteen perheeseen?  Kun ajattelee että ero on kova juttu jo ihan tavallisillekin lapsille, saati sitten sijoitetuille jotka ovat kokeneet kovia.

Tiedän useampia:

- yksi on tosi ammattilainen, hirveän joviaali tyyppi ja sellainen suuri sydän. Sijoitettuja lapsia useampi.

- yksi perhe otti sijoituslapsen perheen isän iloksi... no, lapsi joutui hyväksikäytetyksi ja mies lensi vankilaan. Olisi sossu kysynyt naapureilta ennen tytön antamista siihen perheeseen, niin olisi osattu varottaa isän tavasta toimia pikkutyttöjen kanssa. (siihen asti toki vain sopivuuden rajamailla, mutta taipumukset oli selvät)

- yksi perhe otti sijoituslapset, jotka adoptoivat teini-iässä biovanhempien suostumuksella. Pelkäsivät niin paljon menettävänsä lapset ja halusivat suhteen juridiseksi.

- yksi perhe kasvatti lapsen 1-vuotiaasta aikuiseksi ja on edelleen heidän "poika"

- yhdessä perheessä oli sijoituslapsi joitain kuukausia, mutta haasteet oli liian isot ja lapsi lähti lastenkotiin

Yhdessä tv-ohjelmassa oli pariskunta joka piti ammatillista perhekotia. He erosivat (tai ainakin muuttivat erilleen) ja miehestä tuli lasten yh-isä.

Tunnen yhden perheen. Ja hoitavat työnsä todella hyvin! Rakastavat lapsia muutenkin. Äidillä on yksi, jo aikuinen lapsi, lisäksi pariskunnalla oli yksi alle kouluikäinen kun ottivat kaksi sijaispoikaa (alle kouluikäisiä hekin, veljeksiä), nyt heille syntyi sitten vielä vauva. Oma lapsi ja vanhempi sijaispoika taitavat olla nyt 1. luokalla, tai sitten ovat eskarissa. Kuitenkin 4 alle 8 vuotiasta on nyt siinä taloudessa ja tuntuvat olevan oikein onnellisia! :)

Olen kyllä tuota samaa miettinyt että kuinkahan moni tekee ihan vain rahan takia... :(

Voih. Jos elämäni olisi mennyt toisin, olisin halunnut ryhtyä sijaisvanhemmaksi. Asua maalla ison perheen kanssa, rauhassa. Nyt on ollut omassa elämässä niin paljon raskaita asioita, että ei ole voimavaroja:(

Tunnen kaksi perhettä, joissa on lapsia pitkäaikaisessa sijoituksessa.

Toisessa perheessä sijoitettuja lapsia kohdellaan kuin olisivat perheen omia lapsia. Aivan tavallisen oloinen perhe ovat omien ja sijaislastensa kanssa.

Toisessa perheessä koko sijaisvanhemmuus näyttää lähinnä rahastukselta. Lapsille 'ei ole vara' ostaa kunnollisia vaatteita, eivätkä lapset saa osallistua millekään maksullisille retkille koulussa. Jopa 3 € maksanut teatterireissu oli liian kallis.

[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 09:32"]

Tunnen kaksi perhettä, joissa on lapsia pitkäaikaisessa sijoituksessa.

Toisessa perheessä sijoitettuja lapsia kohdellaan kuin olisivat perheen omia lapsia. Aivan tavallisen oloinen perhe ovat omien ja sijaislastensa kanssa.

Toisessa perheessä koko sijaisvanhemmuus näyttää lähinnä rahastukselta. Lapsille 'ei ole vara' ostaa kunnollisia vaatteita, eivätkä lapset saa osallistua millekään maksullisille retkille koulussa. Jopa 3 € maksanut teatterireissu oli liian kallis.

[/quote]

Hyi millaisia ihmisiä!! Hehän saavat rahaa käytettäväksi lasten menoihin. Melkein tulee mieleen, että pitäskö tuollaisesta ilmoittaa jonnekin?  Sijaisperheen tarkoitus on auttaa kai lasta eheytymään eikä suinkaan lisätä hänen pahoinvointiaan ja huonommuudentunnettaan???

Tunnen, kasvattivat elinkelpoisiksi muutaman lapsen vaivaa säästämättä.

Tunnen montakin ja olen itsekin sijaisäiti. Isoja summia emme saa. Se on harhaluuloa. Hoidamme kyllä lapset rakastaen.

Mä voisin alkaa sijaisvanhemmaksi. Ikävä kyllä asian estää mieheni alkoholiongelma, meidän alhainen tulotasomme ja vähän liian pieni kotimme. Mutta uskoisin itse jaksavani sitä työtä jos nämä edellämainitut asiat vain olisivat kunnossa. En ehkä haluaisi ottaa lasta kasvatettavaksi ihan aikuisuuteen saakka vaan jokin tilapäinen juttu voisi olla minulle sopiva. Tai tukiperheenä toimiminen tms. Pitää varmaan vaihtaa miestä, että pääsee tekemään tällaisia hommia...

Sukulaiseni, joka on luopumassa hommasta, koska lapset ovat lähes aina vaikeita, En itse haluaisi omaa lastani tuolle sukulaiselle, mutta maalla tietty on omat hyvät puolensa eli niille lapsille, jotka siellä ovat olleet,  ei hullumpi paikka.