Pliiis, älkää huomautelko kun joku punastelee
Ite oon aina ollu tosi epäloogisesti punasteleva, saatan joskus randomisti helahdella punaiseksi vaikka kaupan kassalla tai tutulle puhuessa. Toki myös "perinteisissä" tilanteissa. Ja ei tosiaan ole mitää pientä väriä poskilla, vaan kunnon helotus kaulaa myöten :D ja asia oikeasti hävettää ja vaivaa.
MUTTA - nää tilanteet ei tunnu läheskään niin pahalta jos siihen ei suhtauduta mitenkään. Ärsyttää kamalasti kun aikuiset ihmiset huomauttelee punastumisesta, viimeksi tänään työkaveri. Silloin alkaa vaan nolottaa viel enemmän ja se hetki tuntuu entistä kiusallisemmalta.
Eli olkaa ihania ja antakaa punastelijoiden punastella, he kyllä tietävät ongelmastaan ilman huomauttelua :-)
Kommentit (24)
Minä taas oikein toivoisin joskus punastuvani!
t. ikuinen kalkkilaivan kapteeni
[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 17:05"]
Ja totta kai mä olen ihana, kuten te kaikki muutkin punastelijat! Mutta ei siitä tartte joka kerta huomauttaa.
[/quote]
Niinpä :D
Minä myös kuulun tähän kerhoon. Nuorempana punastelu oli ihan kamalaa, onneksi nykyään jo harvinaisempaa ja siedettävämpää.
[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 20:08"]
Mä en oo ihan varma noista huomautteluista, joskus tuntuu että se vois helpottaakin ja rikkoa sen vaivaannuttavan tunnelman, jos sopivasti asia kuitataan huumorilla.
Vähän sama kuin pierun kanssa, jos kaikki vain ovat kuin eivät olisi huomanneetkaan vaikka haisee niin että yökkäyttää, niin enemmänhän se jää nolostuttamaan kun muutkin häpeävät puolestasi.
Tiedän erään jolla on tapana vaan kysyä "pierasitko sä" töykeään tyyliin joka kerran kun vaikka vatsa kurisee, emätinpieruista nyt puhumattakaan, ja silloin toi huomion kiinnittäminen ärsyttää, mutta jos vaikka naurais niin ei nolottais niin.
[/quote]
sama! Aina kun paskon housuun ja jengi alkaa kyselee, et taasko sen teit, niin mä mietin, et olisivat hiljaa. Törkeää puuttua toistuvasti tämmöiseen. Ihmiset eivät ole kovin hienotunteisia tai osa ei vain osaa ottaa toisia huomioon?
Oma punasteluni liittyy selvästi tilanteisiin, joissa olen enemmän "läsnä". On tosi helppo olla vitivalkea, kun suhtautuu muihin ihmisiin kylmästi ja välinpitämättömästi. Mutta heti, kun puhun jonkun kanssa niin, että oikeasti olen tilanteessa mukana, myös kehoni lähtee reagointiin mukaan.
Eniten punastuttaa se, että muut kuitenkin tulkitsevat punastumisen jotenkin väärin. Just kun ajattelen, että älä nyt vaan ala puskea sitä lämpöä mun naamalle ettei toi vaan kuvittele mitään, niin sieltäkös se tulee!
Ja totta kai mä olen ihana, kuten te kaikki muutkin punastelijat! Mutta ei siitä tartte joka kerta huomauttaa.