Muutto takaisin kotipaikkakunnalle pääkaupungista

Minä muutin ja takaisin en mene. Ihan samaa Prisma arkea on elämä molemmissa paikoissa. Stadissa ei todellakaan tullut käytyä oopperassa jne. Täällä elämä on helpoo ja yhteisöllistä. Muksuilla kivat kaverit ja harrastukset ja saadaan asua kunnollisen kokoisessa perhe asunnossa.

Minä olen Tampereella syntynyt, enkä tosiaankaan halua muuttaa sinne takaisin, saati sitten jonnekin pienempään kylään. Helsingin kantakaupungissa on mielestäni ihanaa asua (lähiöt sitten asia erikseen, niissä en varmaan tykkäisi olostani). Jos jonnekin täältä muuttaisin, niin Pariisi houkuttelisi. Siinä joutuisin kuitenkin tekemään saman monivuotisen vyönkiristysoperaation, jonka tein myös Helsinkiin muuttaessani, johtuen omistusasuntojen kalliimmasta hintatasosta. Se ja meren puuttuminen ovat ne kaksi asiaa jotka toistaiseksi pidättelevät minua Helsingissä.

Tuntuisi rajoittavalta muuttaa jonnekin, missä asuntojen hinnat eivät kehity suotuisasti. Ajattelisin menettäväni siinä puhdasta rahaa joka vuosi. Tällä ei kylläkään olisi niin paljon merkitystä, jos en enää ikinä haluaisi asua missään muualla, mutta koska en ole sellaista varmuutta saavuttanut niin halvemman kustannustason paikkakunnalle muutto ei kyllä houkuttele. Jos kuitenkin muuttaisin, en ainakaan myisi asuntoani Helsingissä vaan laittaisin sen vuokralle, jotta pääsisin tarvittaessa helposti muuttamaan takaisin. 

Jotkut tuttuni ovat kuitenkin muuttaneet pois, ja ovat tyytyväisiä valintaansa eivätkä aio enää Helsinkiin palata. Avain taitaa olla siinä, että tuntee itsensä ja tietää mitä haluaa. Kyllä elämä pikkukylässä varmasti sopii monille niin hyvin, että sinne kannattaa muuttaa vaikka rahallisesti jonkun verran häviäisikin.

Vierailija kirjoitti:

Minä muutin ja takaisin en mene. Ihan samaa Prisma arkea on elämä molemmissa paikoissa. Stadissa ei todellakaan tullut käytyä oopperassa jne. Täällä elämä on helpoo ja yhteisöllistä. Muksuilla kivat kaverit ja harrastukset ja saadaan asua kunnollisen kokoisessa perhe asunnossa.

Olen eri mieltä siitä, että elämä olisi kaikkialla samaa "Prisma-arkea". Minä käyn Prismassa kävellen, en edes omista autoa. Prisma on tuossa muutaman korttelin päässä. Isommat kertaostokset tilaan kotiinkuljetuksella, niin ei tarvitse kantaa niitä käsin. Pääsen kävellen myös merenrantaan, monelle erilaiselle virkistysalueelle, useaan eri kirjastoon, moneen kivaan kahvilaan jne. Ydinkeskustaan pääsen vartissa pyörällä, eikä tarvitse autotien varressa ajaa vaan reitti on ihanaa puistoa ja Töölönlahden rantaa jne. Lentokentälle pääsen vartissa taksilla (tosin nyt en matkustele, mutta ajat muuttuvat ennemmin tai myöhemmin).

Ei tällä tavoin voi elää missään muualla Suomessa. Kyllä Helsingissä asuva tietysti voi tehdä arjestaan sellaista, että se on sitä samaa mitä muuallakin olisi, mutta se on oma valinta.

t. 82

Muutettiin kesän alussa pois Helsingistä takaisin synnyinseudulle. En osaa tarkkoja tuntojani kirjoittaa, mutta viihdyn hyvin, koska on luontoa, rauhallisempaa ja sukulaiset lähellä. Päätös muutosta tapahtui todella nopealla syklillä (maaliskuussa ei vielä tietoakaan, kesäkuussa jo täällä asuttiiin), joten osaksi on ”revitty” olo. Enemmän kuitenkin plussia.

Tässä on varmaan suuri ero siinä, onko lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Muutettiin kesän alussa pois Helsingistä takaisin synnyinseudulle. En osaa tarkkoja tuntojani kirjoittaa, mutta viihdyn hyvin, koska on luontoa, rauhallisempaa ja sukulaiset lähellä. Päätös muutosta tapahtui todella nopealla syklillä (maaliskuussa ei vielä tietoakaan, kesäkuussa jo täällä asuttiiin), joten osaksi on ”revitty” olo. Enemmän kuitenkin plussia.

Muistan nuo ristiriitaiset tuntemukset. Olin identiteetiltä kaupunkilainen, opiskelu-ja sinkkuaikana olin niin nauttinut kaupunkielämästä. Oli kyllä vähän kipuja miettiä, että täälläkö nyt ollaan. Mutta fakta on, että lasten synnyttyä elämästä tuli sitä prisma-arkea, kyllä se sinkkuelämänvaihe oli joka tapauksessa mennyttä. Että järkevämpää oli elää sitä prisma-arkea siihen loistavasti soveltuvassa pikkukaupungissa, kuin yrittää selvitä siitä kehäväylillä ja ohitusteillä.

Siinä on aika iso ero, suunnitteleeko muuttoa johonkin alle 10000 asukkaan pikkukylään vai keskisuureen kaupunkiin. Ikinä en muuttaisi takaisin kotipaikkakunnalle, jossa n. 7000 asukasta, mutta +50000 asukkaan naapurikaupunki on oikein kiva. Luonto lähellä, julkista liikennettä on, palveluita ja harrastusmahdollisuuksia vähintäänkin riittävästi. Helsinkiläisen kerrostalokolmion hinnalla saa mukavan omakotitalon, josta ajaa omalla autolla alle 15min keskustaan tai puoli tuntia bussilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä muutin ja takaisin en mene. Ihan samaa Prisma arkea on elämä molemmissa paikoissa. Stadissa ei todellakaan tullut käytyä oopperassa jne. Täällä elämä on helpoo ja yhteisöllistä. Muksuilla kivat kaverit ja harrastukset ja saadaan asua kunnollisen kokoisessa perhe asunnossa.

Olen eri mieltä siitä, että elämä olisi kaikkialla samaa "Prisma-arkea". Minä käyn Prismassa kävellen, en edes omista autoa. Prisma on tuossa muutaman korttelin päässä. Isommat kertaostokset tilaan kotiinkuljetuksella, niin ei tarvitse kantaa niitä käsin. Pääsen kävellen myös merenrantaan, monelle erilaiselle virkistysalueelle, useaan eri kirjastoon, moneen kivaan kahvilaan jne. Ydinkeskustaan pääsen vartissa pyörällä, eikä tarvitse autotien varressa ajaa vaan reitti on ihanaa puistoa ja Töölönlahden rantaa jne. Lentokentälle pääsen vartissa taksilla (tosin nyt en matkustele, mutta ajat muuttuvat ennemmin tai myöhemmin).

Ei tällä tavoin voi elää missään muualla Suomessa. Kyllä Helsingissä asuva tietysti voi tehdä arjestaan sellaista, että se on sitä samaa mitä muuallakin olisi, mutta se on oma valinta.

t. 82

Tiedostat varmaan, että aika harvalla on varaa asua tilavassa perheasunnossa 15 min pyörämatkan päässä Helsingin keskustasta? Keskisuuressa kaupungissa voi saada tilavan asunnon/taloa läheltä kauppoja ja keskustaa ihan keskinkertaisilla tuloilla, Helsingissä samoilla tuloilla joutuu jonnekin itä-Helsingin perukoille ahtaaseen kerrostalokolmioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä muutin ja takaisin en mene. Ihan samaa Prisma arkea on elämä molemmissa paikoissa. Stadissa ei todellakaan tullut käytyä oopperassa jne. Täällä elämä on helpoo ja yhteisöllistä. Muksuilla kivat kaverit ja harrastukset ja saadaan asua kunnollisen kokoisessa perhe asunnossa.

Olen eri mieltä siitä, että elämä olisi kaikkialla samaa "Prisma-arkea". Minä käyn Prismassa kävellen, en edes omista autoa. Prisma on tuossa muutaman korttelin päässä. Isommat kertaostokset tilaan kotiinkuljetuksella, niin ei tarvitse kantaa niitä käsin. Pääsen kävellen myös merenrantaan, monelle erilaiselle virkistysalueelle, useaan eri kirjastoon, moneen kivaan kahvilaan jne. Ydinkeskustaan pääsen vartissa pyörällä, eikä tarvitse autotien varressa ajaa vaan reitti on ihanaa puistoa ja Töölönlahden rantaa jne. Lentokentälle pääsen vartissa taksilla (tosin nyt en matkustele, mutta ajat muuttuvat ennemmin tai myöhemmin).

Ei tällä tavoin voi elää missään muualla Suomessa. Kyllä Helsingissä asuva tietysti voi tehdä arjestaan sellaista, että se on sitä samaa mitä muuallakin olisi, mutta se on oma valinta.

t. 82

Tiedostat varmaan, että aika harvalla on varaa asua tilavassa perheasunnossa 15 min pyörämatkan päässä Helsingin keskustasta? Keskisuuressa kaupungissa voi saada tilavan asunnon/taloa läheltä kauppoja ja keskustaa ihan keskinkertaisilla tuloilla, Helsingissä samoilla tuloilla joutuu jonnekin itä-Helsingin perukoille ahtaaseen kerrostalokolmioon.

Niin. Tampereelta muutettuani asuin aluksi Vantaalla, koska muuhun ei ollut varaa. Muutaman vuoden kuluttua, kun olin elänyt vyötä kiristämällä, sain asunnon myynnistä jo sen verran, että pystyin vaihtamaan Helsingin puolelle. Ajattelin että kantakaupungista en vielä niillä rahoilla asuntoa saisi ja olin valmistautunut tekemään vielä yhden välivaiheen (esim. asuminen jossain lähiössä muutaman vuoden ajan), mutta onnekseni sieltä löytyi lähes asumiskelvoton murju, jonka sain halvalla ja kunnostin itselleni mieleiseksi.

Tätä tarkoitin tuolla "monivuotisella vyönkiristysoperaatiolla", jonka mainitsin aiemmassa viestissä. Saman joutuisin tekemään uudelleen jos haluaisin Pariisin keskustaan asumaan. En ole varma haluanko nähdä niin paljon vaivaa, mutta tiedän kuitenkin, ettei se olisi mahdotonta, jos vain haluaisin sitä tarpeeksi.

Niille, jotka haluavat kaiken heti ja vaivaa näkemättä, vaihtoehdot ovat tietysti rajallisemmat.

t. 82

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä muutin ja takaisin en mene. Ihan samaa Prisma arkea on elämä molemmissa paikoissa. Stadissa ei todellakaan tullut käytyä oopperassa jne. Täällä elämä on helpoo ja yhteisöllistä. Muksuilla kivat kaverit ja harrastukset ja saadaan asua kunnollisen kokoisessa perhe asunnossa.

Olen eri mieltä siitä, että elämä olisi kaikkialla samaa "Prisma-arkea". Minä käyn Prismassa kävellen, en edes omista autoa. Prisma on tuossa muutaman korttelin päässä. Isommat kertaostokset tilaan kotiinkuljetuksella, niin ei tarvitse kantaa niitä käsin. Pääsen kävellen myös merenrantaan, monelle erilaiselle virkistysalueelle, useaan eri kirjastoon, moneen kivaan kahvilaan jne. Ydinkeskustaan pääsen vartissa pyörällä, eikä tarvitse autotien varressa ajaa vaan reitti on ihanaa puistoa ja Töölönlahden rantaa jne. Lentokentälle pääsen vartissa taksilla (tosin nyt en matkustele, mutta ajat muuttuvat ennemmin tai myöhemmin).

Ei tällä tavoin voi elää missään muualla Suomessa. Kyllä Helsingissä asuva tietysti voi tehdä arjestaan sellaista, että se on sitä samaa mitä muuallakin olisi, mutta se on oma valinta.

t. 82

Tiedostat varmaan, että aika harvalla on varaa asua tilavassa perheasunnossa 15 min pyörämatkan päässä Helsingin keskustasta? Keskisuuressa kaupungissa voi saada tilavan asunnon/taloa läheltä kauppoja ja keskustaa ihan keskinkertaisilla tuloilla, Helsingissä samoilla tuloilla joutuu jonnekin itä-Helsingin perukoille ahtaaseen kerrostalokolmioon.

Niin. Tampereelta muutettuani asuin aluksi Vantaalla, koska muuhun ei ollut varaa. Muutaman vuoden kuluttua, kun olin elänyt vyötä kiristämällä, sain asunnon myynnistä jo sen verran, että pystyin vaihtamaan Helsingin puolelle. Ajattelin että kantakaupungista en vielä niillä rahoilla asuntoa saisi ja olin valmistautunut tekemään vielä yhden välivaiheen (esim. asuminen jossain lähiössä muutaman vuoden ajan), mutta onnekseni sieltä löytyi lähes asumiskelvoton murju, jonka sain halvalla ja kunnostin itselleni mieleiseksi.

Tätä tarkoitin tuolla "monivuotisella vyönkiristysoperaatiolla", jonka mainitsin aiemmassa viestissä. Saman joutuisin tekemään uudelleen jos haluaisin Pariisin keskustaan asumaan. En ole varma haluanko nähdä niin paljon vaivaa, mutta tiedän kuitenkin, ettei se olisi mahdotonta, jos vain haluaisin sitä tarpeeksi.

Niille, jotka haluavat kaiken heti ja vaivaa näkemättä, vaihtoehdot ovat tietysti rajallisemmat.

t. 82

Sanon vielä, että samasta syystä en mielelläni muuttaisi pois täältä, paitsi ehkä väliaikaisesti niin että jättäisin nykyisen asuntoni vuokralle. Nimittäin jos muuttaisin paikkaan, jossa asuntojen hinnat kehittyvät negatiivisesti, olisin muutaman vuoden kuluttua taas lähtötilanteessani, kun menettäisin rahaa asunnon hinnan laskuna joka vuosi, ja samaan aikaan Helsingin hinnat jatkaisivat nousuaan. Jossakin pisteessä ero voisi kasvaa niin suureksi, että Helsinki olisi lopullisesti pois minun ulottuviltani. Se ajatus tuntuu minusta kylmäävältä. Mutta kuten sanottu, jos joku on täysin varma ettei ikinä edes haluaisikaan asua Helsingissä, niin sitten asialla ei ole samanlaista merkitystä.

t. 82

Kun helsingissä pääsee hyvälle paikalle asumaan, esim. vaikka leppävaaraan tai punavuoreen, niin muutto takaisin kotipaikkakunnalle ei enään kiinnosta, vaikka omia vanhempiakin olisi kiva nähdä useammin.

Suurin osa sellaisista ihmisistä jotka ei pidä isoista kaupungeista asuu jossain laitakaupungilla, mistä on pitkä matka, aina kun johonkin pitää lähteä.

Jos ostaa asunnon hyvältä paikalta, niin ei yleensä tee mieli muuttaa takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Kotikaupunkini on hieman alle 10 000 asukkaan kaupunki, eikä siellä ole juoruilua. Ei kytätä toisten tekemisiä. Olen asunut Jyväskylässä, Helsingissä ja Tampereella myös, ja Tampereella naapureita kytättiin niin omassa talossa kuin kavereiden taloissa.

Täällä kotikauoungissani on keskustassa S-market, K-supermarket, Lidl, Megamarket, Löytötex, Tokmanni, Hesburger, Alko, Moda, Apteekkeja 2 kpl, ainakin 2 pizzeriaa, hieno uimahalli, uusi päiväkoti x 2, monia pienempiä päiväkoteja, uusi alakoulu, yläkoulu ja lukio, jäähalli, kuntosaleja 2kpl, urheiluhalli, jalkapallokentät.. Ties mitä. Harrastuksia on miekkailusta tanssiin, ammunnasta jousiammuntaan, itsepuolustuksesta mangakerhoon ja kaikkea siltä väliltä. 10 km päässä on useita hevostalleja, joissa maneesi.

Alle 10 000 asukkaan kaupunki tämä Keuruu. Kaikki palvelut todellakin löytyvät. On tietysti pankit tms. myös ja paljon varmasti kaikkea, mitä en muista mainita. Kyllä täällä pärjää. Useimmat asuvat alle 2 kilometrin päässä keskustan palveluista. Siis lapsiperheet omakotitaloissa myös. Ei se maalla asuminen tarkoita automaattisesti sitä, että lähin kauppa on 350 kilometrin päässä ja ettei ruokaa saa.

Vuokra 65 neliön erittäin siistissä kaksiossa on 420 euroa (vesimaksu mukana), palkkaa jää käteen 3000 euroa kuukaudessa, siitä sitten vuokra ja laskut vievät noin 500 euroa, jää siis 2500 euroa kaikkeen muuhun. En kadu yhtään. Täällä asuu koulutettua väkeä myös, ja koulutetuille ihmisille on myös töitä.

Keuruulla on myös valtava huumeongelma ja paljon pahoinpitelyitä. Tosin niin se taitaa olla jokaisessa Suomen isomassa ja pienemmässä paikassa.

Työkavereiden kanssa kun juttelee, niin kovin samanlaista se arki tuntuu eripuolella Suomea olevan. Töitä, kotihommia, lasten koulu sekä harrastukset, vanhempien harrastuksia jne. Alueellisia vaihteluita harrastusten suhteen ja millaisia mahdollisuuksia on tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Nyt järkyttykää: olen syntyperäinen helsinkiläinen monessa polvessa ja muutimme perheen kanssa Helsingistä pois pikkupaikkakunnalle. Ei ole kaduttanut, enkä muuta enää ikinä sinne takaisin.

Jep. Asuin lapsuuden ja nuoruuden Helsingissä ja 27-vuotiaana muutin pohjoiseen miehen perästä. Ja täältä en lähde, en edes aseella uhaten.

Kuka avaisi ketjun: "Muutto takaisin kotiseuduille Stadiin maalta"?

Kai sellaisiakin on. Itse tein niin 90-luvulla.

Aikaa on nyt enemmän, kun se ei mene joukkoliikenteessä istuessa. Pääsen pyörällä töihin kesät talvet, niin liikuntaakin tulee enemmän ja vointi parempi.

Lapsia joutuu enemmän saattamaan harrastuksiin, kun haluavat jatkaa samoja lajeja kuin pk-seudulla asuessamme, ja ko. harjoituksiin on enemmän matkaa. Muuten elämä on rennompaa.

Isovanhemmat auttavat vähän, mutta ovat sen verran iäkkäitä että ei kovin suurta apua heiltä odotettukaan. Plussaa myös se että heidän auttamisensa esim omakotitalon töiden kanssa on nyt paljon helpompaa.

Tyytyväisiä olllaan.

Joku täällä hehkutti Leppävaaraa, just sieltä muutettiin pois. Aikamoista alkaa meno olemaan, koulu on järjettömän suuri ja niin monen ison tien risteyksessä että ilmanlaatu on heikko. Ikinä en takaisin mene!

Vierailija kirjoitti:

En jäänyt kaipaamaan kuin muutamia ihmisiä, yhteyttä pidä edelleen ja kiva se on käydä välillä vanhoilla mestoilla. Ruuhkat, joka paikkaan kauhea matka, liikaa ihmisiä. tyly palvelukulttuuri, paska sää, ihmiset kireitä ja jotenkin etäisiä, oikea luonto kaukana. En halunnut kasvattaa lapsiani siellä. Siinä muutamia asioita etten viihtynyt. Tykkään kompaktimmasta kaupungista ja leppoisammista ihmisistä. Uraa varmasti olisi voinut pk-seudulla tehdä paremmin, mutta toisaalta jos rahaa olisi tullut enemmän, olisi se myös mennyt koska asunnot ym. on kalliimpia. Kavereita ja sosiaalista elämää oli muuttaessa myös edelleen opiskelupaikkakunnalla. Olen eri mieltä siitä että palvelut on lähellä. Riippuu tietysti missä pk-seudulla asuu ja mitä palveluita tarvitsee.

Sen voisi vielä mainita että varsinaiselle nuoruuden kotipaikkakunnalle en enää muuttaisi, koska se on liian sisäänpäin lämpiävä paikka, näin on hyvä :-)

Saman olen huomannut että hki asiakaspalvelu saattaa olla hyvinkin tylyä. Kerrostalossa vain 10 prossaa ihmisistä tervehti. Meillä esim oli sama seinänaapuri 5 vuotta, ainaku törmättiin hän katsoi vaan muualle. Mutta toisaalta samaa käytöstä on muuallakin Suomessa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä muutin ja takaisin en mene. Ihan samaa Prisma arkea on elämä molemmissa paikoissa. Stadissa ei todellakaan tullut käytyä oopperassa jne. Täällä elämä on helpoo ja yhteisöllistä. Muksuilla kivat kaverit ja harrastukset ja saadaan asua kunnollisen kokoisessa perhe asunnossa.

Olen eri mieltä siitä, että elämä olisi kaikkialla samaa "Prisma-arkea". Minä käyn Prismassa kävellen, en edes omista autoa. Prisma on tuossa muutaman korttelin päässä. Isommat kertaostokset tilaan kotiinkuljetuksella, niin ei tarvitse kantaa niitä käsin. Pääsen kävellen myös merenrantaan, monelle erilaiselle virkistysalueelle, useaan eri kirjastoon, moneen kivaan kahvilaan jne. Ydinkeskustaan pääsen vartissa pyörällä, eikä tarvitse autotien varressa ajaa vaan reitti on ihanaa puistoa ja Töölönlahden rantaa jne. Lentokentälle pääsen vartissa taksilla (tosin nyt en matkustele, mutta ajat muuttuvat ennemmin tai myöhemmin).

Ei tällä tavoin voi elää missään muualla Suomessa. Kyllä Helsingissä asuva tietysti voi tehdä arjestaan sellaista, että se on sitä samaa mitä muuallakin olisi, mutta se on oma valinta.

t. 82

Tiedostat varmaan, että aika harvalla on varaa asua tilavassa perheasunnossa 15 min pyörämatkan päässä Helsingin keskustasta? Keskisuuressa kaupungissa voi saada tilavan asunnon/taloa läheltä kauppoja ja keskustaa ihan keskinkertaisilla tuloilla, Helsingissä samoilla tuloilla joutuu jonnekin itä-Helsingin perukoille ahtaaseen kerrostalokolmioon.

Niin. Tampereelta muutettuani asuin aluksi Vantaalla, koska muuhun ei ollut varaa. Muutaman vuoden kuluttua, kun olin elänyt vyötä kiristämällä, sain asunnon myynnistä jo sen verran, että pystyin vaihtamaan Helsingin puolelle. Ajattelin että kantakaupungista en vielä niillä rahoilla asuntoa saisi ja olin valmistautunut tekemään vielä yhden välivaiheen (esim. asuminen jossain lähiössä muutaman vuoden ajan), mutta onnekseni sieltä löytyi lähes asumiskelvoton murju, jonka sain halvalla ja kunnostin itselleni mieleiseksi.

Tätä tarkoitin tuolla "monivuotisella vyönkiristysoperaatiolla", jonka mainitsin aiemmassa viestissä. Saman joutuisin tekemään uudelleen jos haluaisin Pariisin keskustaan asumaan. En ole varma haluanko nähdä niin paljon vaivaa, mutta tiedän kuitenkin, ettei se olisi mahdotonta, jos vain haluaisin sitä tarpeeksi.

Niille, jotka haluavat kaiken heti ja vaivaa näkemättä, vaihtoehdot ovat tietysti rajallisemmat.

t. 82

Huvittavaa, että tuota on alapeukutettu, mutta toisaalta tällä palstallahan alapeukutetaan usein omatoimisuutta - sitä, että ottaa asiat omiin käsiinsä eikä valita. Siihen vielä lisäksi Helsingistä tykkääminen, niin alapeukkuja alkaa sadella.

t. Helsinkiläinen

Vierailija kirjoitti:

Muutin vuosi sitten. Möin asunnon Helsingistä ja ostin omakotitalon täältä Hämeestä. Asunnosta jäi niin paljon käteen että teen enää ainoastaan osapäivätyötä. Minulla on sen verran maata tässä että saan pienellä vaivalla omalta maalta paljon ruokaa pöytään.

Elämää on paljon leppoisampaa. Helsingissä käyn edelleen kerran kuussa tapaamassa ystäviä ja luonnollisesti he vierailevat myös luonani. Elämä täällä maalla on edullisempaa kuin Helsingissä. Toistaiseksi olen ollut tyytyväinen ratkaisuuni.

Ei se nyt ihan pienellä vaivalla onnistu.

t. Maalainen