Muutto takaisin kotipaikkakunnalle pääkaupungista

Että muuttaisin takaisin Kajaaniin? Ei herrajumala....

Sinne jäi ainoastaan se osa kavereista, jotka ei muuhun kyenneet.

Olis aika orpo olo olisi siirtyä takaisin menneisyyteen. Ihan outo fiilis tuon suhteen. Aikanaan nuorena kivaakin osittain, mutta mennyt mikä mennyt.

Kiitos kaikille vastanneista. Mielenkiintoista kuulla muidenkin kokemuksia.

Itse olen 30vuotias ja mietinnässä juuri se että olen kokenut melkein kokoajan tämän hieman turvattomaksi paikaksi. Ehkä osittain sen takia myös ettei ole muodostunut kunnon tukiverkostoa vaan he on jäänyt sinne kotikaupunkiin tampereelle! Tai varmaan hyvin suuri osa. Mutta helsingissä on kyllä kaikkea ihanaa.

Ehkä täytyy kumminkin antaa mennä ja tunnustella miltä se elämä tuntuu olla taas pienemmässä kaupungissa ja tottuuko siihen. Täytyy jäädä sinne missä kirjaimellisesti sydän voi hyvin.

Me muutimme takaisin kotiseudulle lasten ollessa pieniä. Olimme aina puhuneet, että ikinä ei takaisin muuteta. Päätös muuttaa oli oikea. Kertaakaan ei ole kaduttanut. Rivitaloasunnon hinnalla sai suuren, uuden omakotitalon. Luonto on lähellä. Nopeasti pääsee kaupungin laidasta laitaan, kun ei ole ruuhkia. Harrastamismahdollisuudet ovat hyvät ja -maksut kohtuulliset. Lapsilla on rauhallinen ja turvallinen ympäristö kasvaa. Parasta on kuitenkin ollut se, että suku on lähellä. On ollut valtavan arvokasta, että lapset ovat oppineet tuntemaan hyvin isovanhempansa, serkkunsa jne. Suku on myös ollut arjessamme isoksi avuksi ja tueksi. Isäni kuoli yllättäen muutama vuosi sitten ja toki sekin oli arvokasta, että olimme sairaskuukausina lähellä.

Ensimmäisen kerran muutin Helsinkiin opintojen päätyttyä 1985. Opiskelukavereistani puolet muutti Etelä-Suomeen ja suurin osa heistä Helsinkiin. Vuosien varrella Helsinkiin muuttaneista ovat muuttaneet takaisin lähtöalueilleen. Myös minä.

Jouduin muuttamaan toisenkin kerran Helsinkiin mutta taas noin vuoden jälkeen muutin taas takaisin. Olen ollut tyytyväinen kaikkiin paluumuuttoihin.

Kirjoitusvirhe tuli. Puolet Hesaan muuttaneista on muuttanut sieltä pois.

Vierailija kirjoitti:

Svidu näit jundei kestä. Pysy stadis vaa.

Ota iisii vaa

Vierailija kirjoitti:

En mistään hinnasta muuttaisi takaisin Nummelaan Helsingistä.

Nummela onkin inhottava.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan Pohjanmaalle palaa, kun on kerran sieltä pois päässyt.

No minä palasin ja olen tyytyväinen. Helsinki on minulle välikulkuetappi matkalla ulkomaille, aikaani en siellä halua viettää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan Pohjanmaalle palaa, kun on kerran sieltä pois päässyt.

No minä palasin ja olen tyytyväinen. Helsinki on minulle välikulkuetappi matkalla ulkomaille, aikaani en siellä halua viettää.

Onneksi on muitakin paikkoja Suomessakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsinki on aivan karsea ihmissulattamo. Siellä on enää kourallinen Hesan alkuasukkaita ja loput ovatkin muualta Suomesta aikoinaan töittensä ja opiskelujensa takia muuttaneita ja siten jäänneet sinne löydettyään myös mahdollisen elämän toverinsa, joka myöskin monesti muuttanut muualta päin Suomea. Siten Hesassa ja sillä suunnalla on jo paljon näiden muualta muuttaneiden jälkeläisiä, jotka puhuvat stadin nuotilla, mutta saattavat hallita myös vanhempiensa alkuperäistä murretta esim. savoa ja karjalaa, ja väkisinhän jälkipolvi on vanhempiensa synnyinperäistä murretta oppineetkin, koska pennusta asti he ovat lomillaan reissanneet vanhempiensa kotiseuduille mummolaan ja ns. maalaiserkkujensa kanssa viäntämään murteella. Itse vieraillessani Hesassa tunnen suorastaan lievähköä ahdistusta kaikesta siitä ihmispaljoudesta ja vilskeestä. Ja kerrostalot ympätty nurkka nurkistaan kiinni toisiinsa. Ei mitään omaa rauhaa. Paikasta toiseen liikkumiseen pitää varata aikaa ruuhkaisuudesta johtuen. Joka paikassa liikaa ihmisiä jopa luontokohteissa. Aina tulee joku vastaan menit minne tahansa.

Ei ne Savon yms kielet haittaa, mutta nykyään raakutaan afrikkalaisilla kielillä ja arabiaksi, ja ne kuulostaa oudolta.

Kirjoitukseeni kommentoijalle:  :D;)  Juu, tiedostin kyllä kirjoittaessani mielipidettäni nuo Helsingin seutuville muista maista muuttaneet porukat, joita siellä suuressa pääkaupungissammekin riittää enemmän kuin meillä täällä muualla Suomessa, vaikka onhan niitä omassakin asuinkaupungissamme, mutta vähemmän kuin siellä  "sulattamossa" eli Hesassakin.   Olen toki havainnut heidät käydessäni Helsingissä, että huhhuh, melkoisen usein kävelee vastaan aivan eri värinen kuin härmäläisen värinen.  Jätin vaan mainitsematta tietoisesti em. populaation, joka on kansoittanut etenkin pääkaupunkiseutua  ja suurempia kaupunkejamme jo vuosikymmenien ajan.  Noh, onhan rattoisampaa siellä Hesassakin asuvilla, koska ympärillä kuulee enemmän eri maiden kieliä, eikä vaan suomea eri murteineen.

Ei siinä mitään rattoisaa ole, hyvin menisi stadissa ilman niitäkin. Outoon suuntaan Stadia viedään muutenkin.

Missään maailmassa ei kaupungin pääväylää muutettaisi pyörätieksi. Pyöräteitä kaikkialla ja silti ajetaan jalkakäytävällä.

Oma henkireikä, "datša" on Uudellamaalla, alle tunnin päässä, mutta aivan maaseutua. Hyvä kun on kaksi paikkaa jossa olla.

Muutin takaisin, Lahteen. Parikymppisenä Helsinki oli se ainoa paikka ja mikään muu ei tullut kuuloonkaan, sitten asuin vähän aikaa ulkomailla ja sillä aikaa Helsingin hinnat karkasivat käsistä. Kaveritkin olivat muuttaneet sikinsokin ympäri maailmaa niin ei ollut oikein mitään syytä asua Helsingissä enää. 

Maailmalla lähti muuttosuuntaus miljoonakaupungeista maaseudulle tai pienempiin kaupunkeihin jo ennen koronaa. Varsinkin lapsiperheet muuttavat. Suomi tulee perässä.

https://yle.fi/uutiset/3-10861702 

https://yle.fi/uutiset/3-11010564

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006259846.html

Nyt järkyttykää: olen syntyperäinen helsinkiläinen monessa polvessa ja muutimme perheen kanssa Helsingistä pois pikkupaikkakunnalle. Ei ole kaduttanut, enkä muuta enää ikinä sinne takaisin.

Muutin takaisin nuoruuden paikkakunnalle perheineni. Saatiin sieltä hyvät ja hyvin palkatut vakituiset työt, toinen teollisuudesta ja toinen kunnalta. Esikoinen oli vasta päiväkodissa, joten häntä ei haitannut.

Etua on kyllä helppo ja laadukas arki. Talot on halvempia, kaksion hinnalla saatiin uudenkarhea omakotitalo ja pari autoa. Lapset voi kävellä ja pyöräillä kaikkialle, heitä ei tarvitse kuljetella kuin pahimmilla pakkasilla. He voivat harrastaa aika lailla mitä haluavat, ja ryhmiin pääsee.

Nyt on jo tottunut aika leveään ja mukavaan elämään, ei voi ajatellakaan enää muuttamista isompaan kaupunkiin joutuisi luopumaan niin paljosta.

Aluksi kaipasi kaupunkiympäristöä, ja harvinaisempia harrastuksia ja erikoiskauppja. Nykyään on tottunut.

Tärkeintä on ettei lapsia kiusata koulussa, missä sitten asutaankin.

Silläkin on tietysti eroa onko kotipaikkakunta kooltaan se jonkun mainitsema 60 000 asukasta vai vaan jokin 2000 asukkaan pikkukylä. Ensimmäinen on varmaan se missä moni voi viihtyä ja muuttaa takaisin, mutta tuo jälkimmäinen ehkä monella sellainen ehdoton ei varsinkin jos lapsuus ja nuoruus ei ollut hyvää ja mukavaa aikaa, kun siellä vietti. Jälkimmäisen kohdalla myös sen merkitys onko sukua, töitä, tuttuja yms paikkakunnalla korostuu enemmän ja niitä epäkohtia ei ole niin helppoa korjata. Silti kaikki paikat ovat omanlaisiin, mutta en minäkään silti  muuttaisi ikinä sinne mistä joskus pääsin pois. Siinä mielessä en omaa kotipaikkaa ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Nyt järkyttykää: olen syntyperäinen helsinkiläinen monessa polvessa ja muutimme perheen kanssa Helsingistä pois pikkupaikkakunnalle. Ei ole kaduttanut, enkä muuta enää ikinä sinne takaisin.

Meillä sama :D Muutettiin Pohjois-Suomeen ja ei ikinä takaisin etelään.

Vierailija kirjoitti:

Tekeekö kukaan muualle muuttaneista edelleen kokonaan etätöitä pk-seudulle?

Mieli tekisi muuttaa pois täältä jonnekin mukavaan kaupunkiin, esim Jyväskylään tai Kuopioon mutta en haluaisi jättää työtäni pk-seudulla ja periaatteessa työnantajani voisi olla valmis kokoaikaiseen etätyöhön mutta silti pitkäaikainen jaksaminen mietittyttää

Mun mieheni tekee pieneltä paikkakunnalta maakunnasta etätöitä pääkaupunkiseudun yritykselle. Ei mitään ongelmaa, tykkää, on tehnyt jo ainakin seitsemän vuotta. Ennen koronaa kävi siellä noin kerran kuussa junalla, oli yötä ja varasi yhden pienet neukkarin toiseksi päiväksi eri palavereita varten.

Ei hänellä tuota mitään ongelmaa, heillä on pari kertaa vuodessa tiimin kanssa lähitapaaminen, jossa on mukana paljon ihan vain työhyvinvointia ja virkistystä.

Oma tiimini on nyt koronan takia ollut etänä nyt jo puoli vuotta, eri pikkupaikkakunnillaan. Ei mitään ongelmaa, työ sujuu kuin normaalisti, tai keskittynyttä työtä saa tehdä oikeastaan paremminkin. Näemme videopalaverissa jossain määrin joka päivä, niin pysyy kosketus omaan tiimiin.

Monella mun kaverilla oli kauhea kiire lähteä lukiosta pikkupaikkakunnalta maailmalle, minulla myös. Vannottiin, että ikinä ei siihen käpykylään enää jalalla astuta.

No yksi ja toinen on opintojen ja maailmalla tehtyjen töiden jälkeen löytäneet lähistöltä hyvän työn, ja palanneet kasvattamaan perhettä. Osa on ostanut talon ja osa rakentanut. On ihan erilaista olla samassa pikkukaupungissa aikuisena, hyvin toimeen tulevana ja koulutettuna ihmisenä. Lapsilla ei ole mitään valittamista, on kaverit ja harrastukset, ja sukulaisia lähellä.

En ole itse muuttamassa, mutta jotkut ystäväni ovat muuttaneet. Vuodesta kahteen on kulunut, kun ovat muuttaneet takaisin Helsinkiin.