Muutto takaisin kotipaikkakunnalle pääkaupungista

Niin leppoista että. Naapurin ukko tuli pihaan juttelemaan, että sinäkös se olit "sen ja sen" tyttöjä? Sulla oli niitä ongelmia lapsien saannin kanssa ja mahankin temppuili?

Vanhemmat ovat koko kylälle kertoneet tarinoita ja täällä sitä ei nimellä tunneta, vaan sairauksien ja vaivojen mukaan. Siitä sitä juttua jatkamaan.

Muutettiin takaisin Espoosta Etelä-Pohjanmaalle. Lapsi sai heti kavereita. Vihasin kulkea julkisilla stadin keskustaan töihin.

Minä muutan ainakin takaisin Jyväskylään kun saan asp-tilin kasaan sekä samalla kasvatettua työkokemusta, niin että se riittää Jyväskylässä. Yksin elävällä insinöörillä ei ole varaa ostaa kuin pieni yksiö jostain Vantaan tai Espoon reunalta tai Itä-Helsingistä. Se ei todellakaan ole se unelmien sielunmaisema Helsingistä. Jyväskylästä saa Lutakon arvoalueelta 50m2 saunallisen kaksion josta ihailla Jyväsjärveä parvekkeelta kun samalla rahalla saa 15m2 komeron Töölöstä tai 35m2 yksiön Espoon Kauklahdesta. Muutenkin ärsyttää se, että kaikki Biltemat, motonetit, ikeat, rautakaupat, plantagenit, jne jne on jossain 15km päässä kehä 3.n varrella ja se on se 2h aina kun pikkuasian takia kävis. Lutakosta mitattuna 3km säteellä on 10 kertaa enemmän palveluita tarjolla kuin 6km säteellä jossain Malmin lähiössä.

Listasin Helsingin hyviä puolia ja omalla kohdalla ne olivat.

-Suomen paras ja halvin julkinen liikenne. Tosin jotkut idiootit väittävät tuota muka kalliiksi.

-Verkkokauppa. Joku härveli hajoaa, niin sen saa vaikka keskellä yötä.

Ja se lista jäi oikeasti tähän. Museot on oikeasti kierretty yhdessä viikonlopussa ja eipä niissä tarvitse seuraavaan vuoteen käydä. Ja sitten ne tapahtumat ja niistä pääsemme siihen, että itseä kiinnostavia on vuodessa ehkä 5.

Sekä en tiedä mistä tämä urbaanilegenda tulee, että Helsingissä tienaa enemmän. Ehkä jos olet KTM tai Tuta DI, niin johtoryhmä kutsuu helpommin, mutta muussa tapauksessa kuten omalla kohdalla tienaat jopa vähemmän mitä muualla.

Kävin äskettäin katsomassa. Mistä töitä ja millä elää. En muuta takaisin. Olen kotiutunut Helsinkiin ja kaksi lasta Helsingin yliopistossa. Kyllä myös tiedetään jotakin näistä maalaisista ja he meistä.

Vierailija kirjoitti:

Henkinen kotini on muualla, minä vain asun täällä.

Muuten, mainittu Leppävaara on Espoossa, ei Helsingissä.

No sehän se, kun ei 3k tuloilla ole varaa asua edes Pitäjänmäessä, niin pitää mennä Espoon puolelle. Itä-Helsinkiä ei lasketa Helsingiksi. Kaikki Herttoniemestä itään päin on aivan karseeta seutua.

Meidän perhe muutti, kun vanhin lapsi oli 1 v. Haluttiin pois Itä-Helsingin lähiöistä, joissa oli asuttu yli 10 vuotta. Helsingissä oli meidän kannalta parasta varmat työpaikat. Kun muutettiin takaisin kotikaupunkiin, olin työttömänä 1 v. 8 kk, kunnes jäin suoraan äitiyslomalle. Oli se silti hurjaa, että sen helsinkiläiskolmion vuokran hinnalla pystyttiin kevyesti lyhentämään rivarineliön lainaa, vaikka vain miehellä oli työpaikka. Äippäloman jälkeen me päädyimme kuitenkin muuttamaan isommalle paikkakunnalle, että joku huolisi minutkin töihin. Pätkätöitä ja pitkiä sijaisuuksia on riittänyt minulle, mutta odottelen vielä vakkaripaikkaa. Meillä on nyt 3 lasta ja rauhallisesta lähiöstä omakotitalo. Viihdytään hyvin, eikä tällä hetkellä ole aikeita lähteä kotipaikkakunnalle tai Helsinkiin takaisin.

Hyvä huomio tuo, että Helsinki kyllä säilyy ja aina voi palata takaisin.

Mutta jos haluaa kokeilla jotakin muuta niin paraikaa saattaa olla siihen just paras hetki. Sosiaalinen hyväksyntä esimerkiksi etätyölle on täysin eri lukemissa kuin vaikkapa vain viisi vuotta sitten. Myöskin vallitseva tartuntatautitilanne on tehnyt väestömassojen karttamisesta hyväksytympää ja vähemmän hämmästelyä ja monttu auki -ihmettelyä tuottavaa.

Useat paluumuuttajat ovat tyytyväisiä. Moni tuttu alkuperäinen Helsinkiläinen on muuttanut takaisin Helsinkiin. Kasvupaikkakunta varmaan määrää paljon ihmisen tykkäämisistä.

Vierailija kirjoitti:

Heippa vaan!

Sinne landelle kyllä mahtuu ja siel on nyt se koronakin jo

Ugh!

tornikaista kirjoitti:

Kun helsingissä pääsee hyvälle paikalle asumaan, esim. vaikka leppävaaraan tai punavuoreen, niin muutto takaisin kotipaikkakunnalle ei enään kiinnosta, vaikka omia vanhempiakin olisi kiva nähdä useammin.

Suurin osa sellaisista ihmisistä jotka ei pidä isoista kaupungeista asuu jossain laitakaupungilla, mistä on pitkä matka, aina kun johonkin pitää lähteä.

Jos ostaa asunnon hyvältä paikalta, niin ei yleensä tee mieli muuttaa takaisin.

Leppävaara on Espoossa, eikä Helsingissä. Ugh!

Vierailija kirjoitti:

Niin leppoista että. Naapurin ukko tuli pihaan juttelemaan, että sinäkös se olit "sen ja sen" tyttöjä? Sulla oli niitä ongelmia lapsien saannin kanssa ja mahankin temppuili?

Vanhemmat ovat koko kylälle kertoneet tarinoita ja täällä sitä ei nimellä tunneta, vaan sairauksien ja vaivojen mukaan. Siitä sitä juttua jatkamaan.

Mun pikkupaikkakuntalaisesta äidistä on tullut myös varsinainen tietotoimisto 🙄 ei voi enää äitinsä kanssa puhua kun koko kylä tietää.

Ja aiheeseen, olen asunut Helsingissä ja sen jälkeen useammassa kaupungissa muualla, jäin muualle. Helsinki näyttäytyy nyt likaisena ja ruuhkaisena kaupunkina. Suomessa on paljon kivoja, siistejä, eri kokoisia kaupunkeja merinäköaloilla ja ilman, toki myös maaseutua jos sitä kaipaa. Palvelut toimii paremmin kuin Helsingissä, vähemmän jonoja, esim. terveydenhuolto voi olla paljon parempi kaupungista riippuen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä muutin ja takaisin en mene. Ihan samaa Prisma arkea on elämä molemmissa paikoissa. Stadissa ei todellakaan tullut käytyä oopperassa jne. Täällä elämä on helpoo ja yhteisöllistä. Muksuilla kivat kaverit ja harrastukset ja saadaan asua kunnollisen kokoisessa perhe asunnossa.

Olen eri mieltä siitä, että elämä olisi kaikkialla samaa "Prisma-arkea". Minä käyn Prismassa kävellen, en edes omista autoa. Prisma on tuossa muutaman korttelin päässä. Isommat kertaostokset tilaan kotiinkuljetuksella, niin ei tarvitse kantaa niitä käsin. Pääsen kävellen myös merenrantaan, monelle erilaiselle virkistysalueelle, useaan eri kirjastoon, moneen kivaan kahvilaan jne. Ydinkeskustaan pääsen vartissa pyörällä, eikä tarvitse autotien varressa ajaa vaan reitti on ihanaa puistoa ja Töölönlahden rantaa jne. Lentokentälle pääsen vartissa taksilla (tosin nyt en matkustele, mutta ajat muuttuvat ennemmin tai myöhemmin).

Ei tällä tavoin voi elää missään muualla Suomessa. Kyllä Helsingissä asuva tietysti voi tehdä arjestaan sellaista, että se on sitä samaa mitä muuallakin olisi, mutta se on oma valinta.

t. 82

Elän kuvaamallasi tavalla Oulussa, mutta täällä luonto on puhtaampaa ja sitä on enemmän. Täältä pääsee myös kätevästi Lappiin. Suomessa on monta muutakin kivaa kaupunkia. Tykkään keskikokoisista kaupungeista, kun kaikki on kompaktisti saatavilla.

Myös Turussa löytyy prismoja, pärjää ilman autoa, pääsee meren rantaan ja virkistysalueille, kirjastoihin ja kahviloihin, on pyöräreittejä ja lentokenttä. On myös kauniita puutaloja keskustan tuntumassa, puistoja, luontoa, kaunis joenranta, kulttuuria ja historiaa.

Minä muutin Helsingistä työn perässä takaisin kotiseudulle. Kaipuu Helsinkiin jäi. Pääkaupungin ilmapiirissä ja hengessä on jotain ainutlaatuista. 

Harkitsin paluuta Helsinkin, mutta nyt sekä minä että puolisoni olemme löytäneet hyvät vakituiset työt kotiseudultani ja esikoinenkin aloittaa pian koulun. Täällä on myös vahvat turvaverkostot. Näyttää siltä, että olemme asettuneet tänne pysyvästi. Onneksi Helsinkiin pääsee aina käymään, sillä välimatka on ajassa mitattuna vain pari tuntia.

Joskus olen leikilläni haaveillut, että ostaisimme kesämökin sijasta "kesäasunnon" Helsingistä, mutta kahdella keskituloisella virkamiehellä ei sellaiseen ole tietenkään varaa. Sen sijaan varaa oli ostaa tältä seudulta uudehko omakotitalo, jollaiseen meillä ei Helsingissä olisi ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia. Puolensa ja puolensa siis!

Vierailija kirjoitti:

Kävin äskettäin katsomassa. Mistä töitä ja millä elää. En muuta takaisin. Olen kotiutunut Helsinkiin ja kaksi lasta Helsingin yliopistossa. Kyllä myös tiedetään jotakin näistä maalaisista ja he meistä.

Kiva on lomailla mutta viihdyn hyvin Hgissä ja lapsi myös Hgin yliopistossa .

Vierauden tunne Helsingissä on nykyään yleinen kokemus, kaipuu takaisin, mutta syntyperäisenä en ole koskaan kokenut sitä. En tiedä miltä tuntuu kokea Helsinki vieraaksi tai kaivata kotipaikkakunnalle.

Sitä jää vähän ulkopuoliseksi kotikaupungissaan sosiaalisesti, jossa lähes kaikkien yleinen ja yhteinen puheenaihe on ulkopuolisuuden tunne Helsingissä ja kaipuu kotiin. Minulla ei ole sitä kokemusta. Nykyään jos porukka kokoontuu niin 9/10 on muualta ja se on aina se keskustelun peruasetus.

Kyllä silti voisin poiskin muuttaa, asuin vajaan vuosikymmenen Joensuussa tuossa välillä.

Helsinki on enää varjo entisestään, mutta on täällä toki hyviäkin puolia.

tornikaista kirjoitti:

Kun helsingissä pääsee hyvälle paikalle asumaan, esim. vaikka leppävaaraan tai punavuoreen, niin muutto takaisin kotipaikkakunnalle ei enään kiinnosta, vaikka omia vanhempiakin olisi kiva nähdä useammin.

Suurin osa sellaisista ihmisistä jotka ei pidä isoista kaupungeista asuu jossain laitakaupungilla, mistä on pitkä matka, aina kun johonkin pitää lähteä.

Jos ostaa asunnon hyvältä paikalta, niin ei yleensä tee mieli muuttaa takaisin.

Leppävaara ei ole Helsinkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap varaudu että se voi olla suuri pettymys. Mulle oli. Isovanhemmat maalaili, että SITTEN alkavat auttaa kun muutetaan takaisin kotikaupunkiin - no eivät alkaneet ja ei kiinnosta lapsenlapset tippakaan. Työtillanne surkea, kavereita ei ole, kaikki jäi pk seudulle. Ahdistava ilmapiiri ja ei mitään verkostoa muutenkaan. Lapset ikävöi kavereitaan pk seudulla.

Ollaan sitten menty viikonlopuiksi sinne. Koko kotikaupunkiin paluumuutto oli FIASKO. Todennäköisesti muutetaan takas pk seudulle.

Täähän se. Kyllä kun kerran on oikean kaupungin makuun päässyt, niin Suomessa ei pysty enää asumaan kuin pk-seudulla. Jos muuttaa, niin ulkomaille sitten johonkin toiseen kaupunkiin.

No jaa, miten sen nyt ottaa. Minä olen syntynyt Helsinkiä suuremmassa kaupungissa ja kun lapsena muutin Helsinkiin paluumuuttajaperheen lapsena, tuntui Suomen pääkaupunki tosi pieneltä kylältä.

Ehdin kuitenkin asua Stadissa 26 vuotta, kunnes muutin oman perheeni kanssa pois Stadin hälinästä, pieneen kaupunkiin. Täällä on tullut asuttua lähes 15 vuotta omassa talossa metsän keskellä aivan omassa rauhassa. En kadu hetkeäkään muuttoa tänne.

Pääkaupunki tuntuu houkuttelevalta korkeintaan kerran vuodessa, kun tulee hinku päästä yhdeksi kesäpäiväksi Suokkiin (Suomenlinnaan). Muutoin olen vain iloinen siitä, että sen kaupungin pölyt on karistettu pysyvästi pois kannoilta.

Innosta kirkuen peruskoulun päättötodistus kainalossa aikanaan isolle kirkolle pikitien päähän sinkosin minäkin sieltä kaukaa pohjoisesta. Ja vannoin mummo-vainaan haudan kautta, että takaisin en ikinä enää mene kun sieltä pakenemaan pääsin. Ja kappas, 17 vuotta ympäri Helsinkiä asuneena otin ja palasin kuin palasinkin. Lapsi oli siihen aikaan päiväkoti-ikäinen, mies teki ja tekee edelleen etätöitä ja käy Helsingissä parin kolmen kk välein. Minulla on vakituinen työ ja sivubisneksenä oma yritys.

Helsinki on ihana, mutta ei minulle. Kaikki puhui silloin penskana, että ei ole elämää muualla kuin stadissa ja kaikki coolit lähtee sinne ja siellä se elämä vasta alkaa. Ja monilla näin onkin. Minulla oli kuitenkin aina jotenkin levoton ja ulkopuolinen olo, jatkuvasti kaipasi jonnekin missä oli hiljaista ja talvella oikeasti pimeää. Itse en pahemmin välitä oopperoista tai muista, mitä täällä kotikylällä ei ole, mutta täällä on lähes kaikki mitä me tarvitaan, ja kuten joku aiemmin sanoi, loput saa netistä. Nautin enemmän metsistä, hiljaisuudesta ja jos on tarve päästä ihmisten keskelle, tästä käy päiväseltään Oulussa ihan helposti. Meillä on täällä sellainen talo kun halusin, tarpeeksi tonttia ympärillä, tämmöiseen ei koskaan olisi Helsingissä ollut varaa.

Minut, ja sitä myötä meidät otettiin mainiosti vastaan. Täällä on turvallista, hyvänä esimerkkinä tästä kun unohdin lompakkoni paikallisen marketin kassalle. Kassalla takanani ollut henkilö nappasi sen mukaansa ja ajeli meille sen minulle palauttamaan, oltiinhan sitä sentään aikoinaan samalla luokalla ni pitäähän sitä :D Lapsi voi kulkea ihan rauhassa kavereilleen ja harrastuksiin, ihmisiin luotetaan, paikallisia yrityksiä tuetaan ja arki on helpompaa ja nopeampaa kuin Helsingissä. Siellä on ajoittain kiva käydä, mutta koti-ikävä tulee nopeasti.

Ja kuten sanottua, Helsinki on ja pysyy. Jos muualla ei suju, sinne pääsee aina takaisin. Jos on mahdollista kokeilla, niin suosittelen lämpimästi.

Vierailija kirjoitti:

Minä muutin Helsingistä työn perässä takaisin kotiseudulle. Kaipuu Helsinkiin jäi. Pääkaupungin ilmapiirissä ja hengessä on jotain ainutlaatuista. 

Harkitsin paluuta Helsinkin, mutta nyt sekä minä että puolisoni olemme löytäneet hyvät vakituiset työt kotiseudultani ja esikoinenkin aloittaa pian koulun. Täällä on myös vahvat turvaverkostot. Näyttää siltä, että olemme asettuneet tänne pysyvästi. Onneksi Helsinkiin pääsee aina käymään, sillä välimatka on ajassa mitattuna vain pari tuntia.

Joskus olen leikilläni haaveillut, että ostaisimme kesämökin sijasta "kesäasunnon" Helsingistä, mutta kahdella keskituloisella virkamiehellä ei sellaiseen ole tietenkään varaa. Sen sijaan varaa oli ostaa tältä seudulta uudehko omakotitalo, jollaiseen meillä ei Helsingissä olisi ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia. Puolensa ja puolensa siis!

Mielestäni yksi hyvä vaihtoehto on että Helsinki-lomilla buukkaa aina sen saman airbnbn tai hotellin, ikään kuin menisi "kakkosasunnolleen". Ja rahalla minkä asumisessa säästää viettää monta viikonloppulomaa tosi luksustellen!

Itse buukkaan aina hotellin jossa on oma keittiö, huone on silloin tosiaan kuin asunto.

En olisi ikinä uskonut että muutan takaisin kotikaupunkiini, mutta yhtäkkiä vaan tuntui että Helsinki on nähty ja on aika taas muuttaa. Tähän kyllä vaikutti vahvasti se että sieltä kotikaupungista sai huomattavasti edullisemmin ison asunnon. Olin myös väsynyt liikenteeseen. Käyn kyllä Helsingissä usein, onhan se kiva, varsinkin kesällä.