Muutto takaisin kotipaikkakunnalle pääkaupungista

Muutin vuosi sitten. Möin asunnon Helsingistä ja ostin omakotitalon täältä Hämeestä. Asunnosta jäi niin paljon käteen että teen enää ainoastaan osapäivätyötä. Minulla on sen verran maata tässä että saan pienellä vaivalla omalta maalta paljon ruokaa pöytään.

Elämää on paljon leppoisampaa. Helsingissä käyn edelleen kerran kuussa tapaamassa ystäviä ja luonnollisesti he vierailevat myös luonani. Elämä täällä maalla on edullisempaa kuin Helsingissä. Toistaiseksi olen ollut tyytyväinen ratkaisuuni.

Kotikaupunkini on hieman alle 10 000 asukkaan kaupunki, eikä siellä ole juoruilua. Ei kytätä toisten tekemisiä. Olen asunut Jyväskylässä, Helsingissä ja Tampereella myös, ja Tampereella naapureita kytättiin niin omassa talossa kuin kavereiden taloissa.

Täällä kotikauoungissani on keskustassa S-market, K-supermarket, Lidl, Megamarket, Löytötex, Tokmanni, Hesburger, Alko, Moda, Apteekkeja 2 kpl, ainakin 2 pizzeriaa, hieno uimahalli, uusi päiväkoti x 2, monia pienempiä päiväkoteja, uusi alakoulu, yläkoulu ja lukio, jäähalli, kuntosaleja 2kpl, urheiluhalli, jalkapallokentät.. Ties mitä. Harrastuksia on miekkailusta tanssiin, ammunnasta jousiammuntaan, itsepuolustuksesta mangakerhoon ja kaikkea siltä väliltä. 10 km päässä on useita hevostalleja, joissa maneesi.

Alle 10 000 asukkaan kaupunki tämä Keuruu. Kaikki palvelut todellakin löytyvät. On tietysti pankit tms. myös ja paljon varmasti kaikkea, mitä en muista mainita. Kyllä täällä pärjää. Useimmat asuvat alle 2 kilometrin päässä keskustan palveluista. Siis lapsiperheet omakotitaloissa myös. Ei se maalla asuminen tarkoita automaattisesti sitä, että lähin kauppa on 350 kilometrin päässä ja ettei ruokaa saa.

Vuokra 65 neliön erittäin siistissä kaksiossa on 420 euroa (vesimaksu mukana), palkkaa jää käteen 3000 euroa kuukaudessa, siitä sitten vuokra ja laskut vievät noin 500 euroa, jää siis 2500 euroa kaikkeen muuhun. En kadu yhtään. Täällä asuu koulutettua väkeä myös, ja koulutetuille ihmisille on myös töitä.

Riippuu tietysti, minne muuttaa Helsingistä. Itse muutin Pirkkalaan, olen kotoisin Tampereelta.

En näe, miten tämä Pirkkalan pientaloalue eroaa esim Lauttasaaresta.

Täällä eläminen on halvempaa, luonto paremmin lähellä, hyvät ravintolat ja palvelut lähellä. Vähemmän liikenneruuhkia. Terveyskeskus toimii, lasten uusi päiväkoti ja koulu melkein talomme vieressä. Isovanhemmat lähellä. Netistä saa sen, mitä kaupasta ei löydä.

Ainoa miinus on julkinen liikenne. Se toimi pk-seudulla paremmin. Toki käytimme siellä autoa ja käytämme myös nyt.

Juu minä muutin takaisin syntymäkaupunkiini Mikkeliin kymmenen Helsingin vuoden jälkeen koska löysin miehen täältä kotikaupungistamme ja tuli perheen perustamisen aika. Helsingissä parin löytäminen oli tosi vaikeaa, miehet jotenkin tylympiä. Nyt omakotitalo täällä, miehen työ täällä, isovanhemmat täällä, lapset päiväkodissa täällä ja minä teen etätöitä osan viikkoa kotoa käsin ja käyn melkein joka viikko Helsingissä toimistollamme. Yöpyä ei enää tarvitse kuin satunnaisesti Helsingissä, jolloin otan hotellista huoneen. Kiitän tätä järjestelyämme etenkin nyt koronan aikana. 

Vierailija kirjoitti:

Ap varaudu että se voi olla suuri pettymys. Mulle oli. Isovanhemmat maalaili, että SITTEN alkavat auttaa kun muutetaan takaisin kotikaupunkiin - no eivät alkaneet ja ei kiinnosta lapsenlapset tippakaan. Työtillanne surkea, kavereita ei ole, kaikki jäi pk seudulle. Ahdistava ilmapiiri ja ei mitään verkostoa muutenkaan. Lapset ikävöi kavereitaan pk seudulla.

Ollaan sitten menty viikonlopuiksi sinne. Koko kotikaupunkiin paluumuutto oli FIASKO. Todennäköisesti muutetaan takas pk seudulle.

Tuoltahan helposti tuntuu, jos ei ole varautunut asiaan. Kyllähän se on varmasti kulttuurishokki muuttaa takaisin, jos on asunut yli 7 vuotta muualla. Nämä on niin persoonakohtaisia asioita, että mitkä asiat painaa vaakakupissa eniten.

Muutin Helsinkiin 13 vuotta sitten ja täytyy sanoa, että en ole kertaakaan halunnut muuttaa takaisin kotipaikkakunnalleni. Syitä on monia: mm. valinnanvapaus työpaikkojen suhteen, ahdasmielisen nurkkakuntaisuuden puuttuminen, erilaiset mahdollisuudet kulttuurin, harrasteiden ynnä muiden saralla, kaupunkielämä, joka ei nuku. Kotipaikkakunnallani, vaikka se nyt kaupunki onkin, oli tarjolla rajoitetusti työmahdollisuuksia, oman alanhommia tuskin juuri lainkaan ja loput paskaduuneja. Osa ihmisistä oli sellaista paikkakuntapatrioottista paikallislehden kuluttajaa, joka näkyi masentavana junttimaisuutena. Mitään sen kummempia mahdollisuuksia esim harrasteiden tai kulttuurin saralla ei ollut, ellei sitten jotakin paikallista tanhuryhmää tai vastaavaa sellaisena pidä. Kaupunki oli aina täysin autio sunnuntaisin, mikään ei ollut auki ja kaikkialla leijui muutenkin masentavan yhtenäiskulttuurin lamauttava ja ahdistava henki. Plussaa oli kiva luonto ja tietysti halpa hintataso asumisessa. Mutta luontoa on Helsingissäkin riittämiin ja asumisen hintakin on järjestettävissä joko sijainnilla tai neliöillä, eli ei se ole mikään kynnyskysymys.

Ymmärrän toki heitäkin, jotka haluavat muuttaa takaisin kotipaikkakunnalleen, näin teki parikin kaveriani. Toinen oli päätökseen tyytyväinen, toinen kohtasi nuo edellämainitut puutteet ja myönsi, että viihtyi Helsingissä paremmin. Nyt on kuitenkin vankina lapsensa ja paikallisen miehensä kanssa jossakin omakotitalossa ja homehtuu henkisesti pystyyn. Mutta nämä ovat valintoja.

Käyttäjä35566 kirjoitti:

Kertokaas minulle näin uutena käyttäjänä: miten saan vastattua suoraan tiettyihin kommentteihin? :D olisi helpompaa tän käyttö

Klikkaat "lainaa"-nappia ja kommentoit perään.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen olosuhteiden pakosta asunut vuoronperään Helsingissä ja kotipaikkakunnallani. Välillä vihaan kotipaikkakuntaani, välillä viihdyn. Kaipaan paljoa Helsingistä. Pian minun pitäisi tehdä päätös missä lopulta asun. Helsingissä on rakas harrastus ja ryhmä, kotipaikkakunnalla ei ainakaan ole koronaa ja on turvallinen olo muutenkin. Helsingistä kaipaan merellistä luontoa ja kallioita ja rantoja ja luontopolkuja, täällä ei pikkukaupungissa ole luontopolkuja vaan pitää mennä kauemmaksi kaupungista marjaan tms. itikoitten joukkoon. Lenkkeily on hirmu tylsää kun aina samat maisemat. Helsingistä kaipaan myös anonyymiyttä. Sekä konsertteja ja museoita ja kaikkea nähtävää. Vaikka niissä en nyt korona-aikana käykään.

Tule Helsinkiin, täällä saat olla vapaa. Terveisin toinen samanlainen.

Helsinki on helvetistä. Tyly paikka.

Kun menen ulos, piha=parkkipaikka.

Ohi kulkee vieraita ihmisiä, kukaan ei puhu.

Ei ihme että olen ahdistunut.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu tietysti, minne muuttaa Helsingistä. Itse muutin Pirkkalaan, olen kotoisin Tampereelta.

En näe, miten tämä Pirkkalan pientaloalue eroaa esim Lauttasaaresta.

Täällä eläminen on halvempaa, luonto paremmin lähellä, hyvät ravintolat ja palvelut lähellä. Vähemmän liikenneruuhkia. Terveyskeskus toimii, lasten uusi päiväkoti ja koulu melkein talomme vieressä. Isovanhemmat lähellä. Netistä saa sen, mitä kaupasta ei löydä.

Ainoa miinus on julkinen liikenne. Se toimi pk-seudulla paremmin. Toki käytimme siellä autoa ja käytämme myös nyt.

Bussi nro 1 kulkee usein Tampereelle.

Pidin todella Helsingin vuosistani. Sopeuduin hyvin niihin ympyröihin, joissa silloin pyörin. Siltikään en ole hetkeäkään katunut, että päätin muuttaa sieltä pois useiden tapahtumarikkaiden vuosien jälkeen. Sisimmältäni olen maalainen, ja tarvitsen rauhaa ja luontoa voidakseni hyvin.

Aluksi poikkesin Stadissa usein, mutta nyt on vierähtänyt jo 10 v, etten ole käynyt. Suurin osa H:gin ystävistä ja kavereista on jäänyt pois kuvioista. Niin se elämä vain toimii. 

Viihdyn kotiseudullani erinomaisesti n. 20 muualla eletyn vuoden jälkeen. Täällä on hyvä olla perheen kanssa. Kuulemma Helsinki on aivan eri paikka kuin silloin, kun minä siellä asuin. Minun elämässäni Hki edustaa ihanaa, boheemia ajanjaksoa, jolloin kasvoin vihdoin aikuiseksi ja suuntasin kohti asioita, jotka tunnen omikseni. 

Muutin pois, koska en tuntenut oloani enää turvalliseksi Helsingissä. Esimerkiksi paikallisjunissa jouduin todistamaan liian monta vaaratilannetta. Helsingin tulisi tehdä enemmän huumeongelmien ja nuorisojengien kitkemiseksi.

Täällä, olen hautonut jo pari vuotta muuttoa reilun 100 000 asukkaan kotikaupunkiini. Helsinki muuttunut turhan paljon näiden 10v aikana. Joutuisin luopumaan hyvästä asuntotilanteesta ja työmahdollisuuksista ja muutto ajatuksena ahdistaa.

Muuttoa kyllä puoltaisi se että vanhempani asuvat siellä, kivat järvimaisemat, ja ehkä parempi mahdollisuus löytää mies jonka elämäntapa ei ole hyppiä naisesta toiseen.

Kun ottaa huomioon, miten pienet palkat ihmisillä on (tilastojen mukaan), niin perheellisen on fiksua muuttaa takaisin kotipaikkakunnalleen. Päiväkodit, koulut ja kaupat saavat asiakkaita; etäisyydet ovat huomattavasti pienemmät, etätyötä voi tehdä missä tahansa ja ennen kaikkea asunto maksaa vain murto-osan Helsingin hinnoista. Säästyvät rahat voi sijoittaa vaikka pörssiosakkeisiin. Harrastuksia voi järjestää yhdessä muiden kanssa ja perustaa vaikka ruokaosuuskuntia. Kateeksi käy niille, jotka voivat muuttaa heti. 

Jospa nyt käykin niin, että koronaongelman myötä ihmiset muuttavat enemmän maalle, joten kaupungista vapautuu asuntoja eikä ole tarvetta rakentaa kaikkia paikkoja täpötäyteen, joten viihtyvyys täälläkin Etelä-Suomessa paranee. Onhan täälläkin vielä pieniä kuntia, joissa voi yhdistää Helsingin ja maaseudun edut. Oma työkaverini on kulkenut Porvoosta Helsinkiin kohta 40 vuotta, aamuin illoin. Välillä voi toki nykyään tehdä etätyötäkin. Veljeni muutti perheineen Kajaaniin ja on ollut hyvin tyytyväinen. Lapset voi sielläkin peruskouluttaa vaikkapa Aalto-yliopistokelpoiseksi :D.

Maaseutua ei pidä hylätä eikä jättää vain kv kaivosfirmojen temmellyskentäksi. 

Kahdeksan vuotta asuin Helsingissä, noin kaksi vuotta sitten muutin takaisin kotipaikkakunnalleni. Ensin oli omituista kun joka paikkaan tosiaan mennään sillä omalla autolla, ja julkiset ei kulje ikinä sopivalla aikataululla :D Mutta tähän tottui kyllä nopeasti. Ajallisesti tuli kyllä säästöä, työmatka piteni merkittävästi mutta siihen käytetty aika lyheni.. Outo yhtälö sinänsä mutta en valita :)

Pari hyvää kaveria jäi Helsinkiin silloin, toinen miettii nyt muuttoa edullisempien asuntojen perässä jonnekin toisaalle, kun omakotitalot on aivan sikahintaisia Helsingissä. En kyllä oikein mitään muuta keksi mitä olisin jäänyt kaipaamaan, enemmän on asioita jotka ymmärsin olevan paremmin täällä kuin siellä :)

Vierailija kirjoitti:

Helsinki on aivan karsea ihmissulattamo. Siellä on enää kourallinen Hesan alkuasukkaita ja loput ovatkin muualta Suomesta aikoinaan töittensä ja opiskelujensa takia muuttaneita ja siten jäänneet sinne löydettyään myös mahdollisen elämän toverinsa, joka myöskin monesti muuttanut muualta päin Suomea. Siten Hesassa ja sillä suunnalla on jo paljon näiden muualta muuttaneiden jälkeläisiä, jotka puhuvat stadin nuotilla, mutta saattavat hallita myös vanhempiensa alkuperäistä murretta esim. savoa ja karjalaa, ja väkisinhän jälkipolvi on vanhempiensa synnyinperäistä murretta oppineetkin, koska pennusta asti he ovat lomillaan reissanneet vanhempiensa kotiseuduille mummolaan ja ns. maalaiserkkujensa kanssa viäntämään murteella. Itse vieraillessani Hesassa tunnen suorastaan lievähköä ahdistusta kaikesta siitä ihmispaljoudesta ja vilskeestä. Ja kerrostalot ympätty nurkka nurkistaan kiinni toisiinsa. Ei mitään omaa rauhaa. Paikasta toiseen liikkumiseen pitää varata aikaa ruuhkaisuudesta johtuen. Joka paikassa liikaa ihmisiä jopa luontokohteissa. Aina tulee joku vastaan menit minne tahansa.

Ei ne Savon yms kielet haittaa, mutta nykyään raakutaan afrikkalaisilla kielillä ja arabiaksi, ja ne kuulostaa oudolta.

Ei kai kukaan Pohjanmaalle palaa, kun on kerran sieltä pois päässyt.

Kai se riippuu miten muuten menee. Pienemmillä paikkakunnilla tarvii auton. Ei ole harrastusmahdollisuuksia. Ero on kai räikein kun lapset menee kouluun.

Elämä asettuu uomiinsa niinkuin asettuu. Meni minne meni, liikaa odotuksia ei kannata olla. Ei niitä yhteisöjä ja osuuskuntia niin vain alkuperäisväelle esitetä. Tai että unelmamies löytyy sitten. Vaikka sen pitäisi löytyä ensin.

Tärkeintä kuitenkin että uskaltaa muuttaa edes yhden kerran. Surullisinta jos ei ole oikein päästy lähtemään mihinkään.

Onhan siinä iso ero, meneekö lapset kouluun itä-helsingissä vai jossain rauhallisemmassa paikassa.