Muutto takaisin kotipaikkakunnalle pääkaupungista

Hyvä aloitus. Täällä kanssa kuulolla...

Toisaalta kiva kuulla etten ole ainoa :) heh.

On vaikeita päätöksiä! Toivotaan että joku jakaa omaa kokemusta.

Svidu näit jundei kestä. Pysy stadis vaa.

Olen muuttanut takaisin opiskelupaikkakunnalle. En viihtynyt pk-seudulla jossa asuin neljä vuotta. Tuntui muuttaessa tosi mahtavalle enkä todellakaan ole katunut.

Vierailija kirjoitti:

Olen muuttanut takaisin opiskelupaikkakunnalle. En viihtynyt pk-seudulla jossa asuin neljä vuotta. Tuntui muuttaessa tosi mahtavalle enkä todellakaan ole katunut.[/quote"

Hei, tosi hyvä kuulla. Jäitkö sä kaipaamaan sitten pääkaupunkiseudulta mitään? Ja kiinnostais tietää mikset viihtynyt? Siis toisaalta, kyllähän tänne voi takaisin tulla. Mutta on tämä kyllä hyvin paljon erilaisempi kuin muut. Tietyllä tapaa se oma hehkeys ja palvelut lähellä jne. Mutta onkohan se sitten enemmän sitä että missä tuntee olonsa kotoisaksi.

Minä muutin myös 7 Helsinki-vuoden jälkeen takaisin entiselle opiskelupaikkakunnalle. Helsinki on jees, mutta en ikinä oikein kotiutunut sinne huolimatta vakituisesta työstä ym. Pitkän kipuilun jälkeen tein kuten sydän sanoi ja tosiaan palasin opiskelukaupunkiin jonka koin omakseni (vaikkei ollut syntymäkaupunkini). Päätös oli ainoa oikea ja koen mielipuolista onnea ja keveyttä ratkaisustani. Työkuviot vähän on nyt kiikun kaakun, mutta Helsinkiin en kyllä enää vakituisesti palaa.

Miehen työpaikka on lapsuuden kotipaikkakunnalla.

Kun lopetti reissutyöt ja siirtyi töihin, muutettiin viikossa. Konttorin yläkerrassa oli tyhjänä oleva saunaosasto ja kokoustila.

Itse olin silloin äitiyslomalla.

Vietiin irtaimisto 90% mun vanhempien omakotitaloon ja asuttiin miehen työpaikan yläkerrassa, vuokrattiin Helsingin koti.

Äitiysloman jälkeen jäin hoitovapaalle ja uudestaan äitiyslomalle. Olin kotona 5 v.

Tänä aikana etätyö yleistyi.

Alettiin miehen kanssa tekemään töitä eri aikaan. Mies 6-14 ja minä 12-20.

Joka arkipäivä mun äiti oli meillä pari v.

Käyn Helsingissä n joka 2 kk.

Asutaan pienellä paikkakunnalla ja on kiva, kun välimatkat ovat lyhyet.

Ostimme pari v sitten omakotitalon kaikilla herkuilla. Samaan aikaan Helsingin kantakaupungissa arvo nousee ja vuokralaisista ei ole pulaa.

En jäänyt kaipaamaan kuin muutamia ihmisiä, yhteyttä pidä edelleen ja kiva se on käydä välillä vanhoilla mestoilla. Ruuhkat, joka paikkaan kauhea matka, liikaa ihmisiä. tyly palvelukulttuuri, paska sää, ihmiset kireitä ja jotenkin etäisiä, oikea luonto kaukana. En halunnut kasvattaa lapsiani siellä. Siinä muutamia asioita etten viihtynyt. Tykkään kompaktimmasta kaupungista ja leppoisammista ihmisistä. Uraa varmasti olisi voinut pk-seudulla tehdä paremmin, mutta toisaalta jos rahaa olisi tullut enemmän, olisi se myös mennyt koska asunnot ym. on kalliimpia. Kavereita ja sosiaalista elämää oli muuttaessa myös edelleen opiskelupaikkakunnalla. Olen eri mieltä siitä että palvelut on lähellä. Riippuu tietysti missä pk-seudulla asuu ja mitä palveluita tarvitsee.

Sen voisi vielä mainita että varsinaiselle nuoruuden kotipaikkakunnalle en enää muuttaisi, koska se on liian sisäänpäin lämpiävä paikka, näin on hyvä :-)

Heippa vaan!

Sinne landelle kyllä mahtuu ja siel on nyt se koronakin jo

Minä en ihan hirveästi kaipaa Helsingistä mitään ainakaan siinä määrin että se olisi mainitsemisen arvoista. Toki siellä on kiva käydä toisinaan kun sinne jäi jokunen kaveri, mutta nykyisellä paikkakunnalla on tosiaan kaikki mitä tarvitsen.

t. komentoija nro 7

Kiitos sinulle kommentoija numero 7, ja kaikille muillekin. Olipa kiva kuulla.

No tuon sanomani "palvelut lähellä" voi olla vähä väärin myös. Periaatteessa pitkät välimatkat, kun suurimmaksi osaksi kulkee julkisilla ja on bussia ja metroa ja on junaa.. Kun taas pienemmällä paikkakunnalla kipastaan omalla autolla pikaisesti jossain ja hoitamassa kaikki asiat. :)

Paskasta säästä olen kyllä eri mieltä, tuntuu että täällä pk seudulla on useimmin aurinkoinen ja hyvin selkeä taivas kuin esimerkiski pirkanmaalla treellä! :D se on hassua miten se poikkeaa mielestäni.

Mietin että kuinkahan hyvin sitä ihminen sopeutuu siihen muutokseen jos treelle muuttaa. Muutaman vuoden oon nyt stadissa asunut mutta mulla on just tuo et sydän huutaa lujaa koti ikävää, mutta jännä pelko siitä että tuleeko osittain ikävä tätä "helsingin menoa ja vilskettä". Jaa a. Hienoa että teillä ollut onnistuneet päätökset :)

Kommentoija numero 8:

Joo siis erittäin hyvä että on asunto vuokralla,siitä ei varmaan voi muuta kun tulla voittoa täällä pk seudulla. Mikään asunto ei tyhjäks täällä jää...

Kertokaas minulle näin uutena käyttäjänä: miten saan vastattua suoraan tiettyihin kommentteihin? :D olisi helpompaa tän käyttö

Asunto oli syy, miksi muutettiin takasin maalle. 12 vuotta asuttiin pk-seudullla. Viihdyin paremmin siellä etelässä. Naapurit olivat mukavia ja minulla oli parempi työ siellä.

Helsinki on aivan karsea ihmissulattamo. Siellä on enää kourallinen Hesan alkuasukkaita ja loput ovatkin muualta Suomesta aikoinaan töittensä ja opiskelujensa takia muuttaneita ja siten jäänneet sinne löydettyään myös mahdollisen elämän toverinsa, joka myöskin monesti muuttanut muualta päin Suomea. Siten Hesassa ja sillä suunnalla on jo paljon näiden muualta muuttaneiden jälkeläisiä, jotka puhuvat stadin nuotilla, mutta saattavat hallita myös vanhempiensa alkuperäistä murretta esim. savoa ja karjalaa, ja väkisinhän jälkipolvi on vanhempiensa synnyinperäistä murretta oppineetkin, koska pennusta asti he ovat lomillaan reissanneet vanhempiensa kotiseuduille mummolaan ja ns. maalaiserkkujensa kanssa viäntämään murteella. Itse vieraillessani Hesassa tunnen suorastaan lievähköä ahdistusta kaikesta siitä ihmispaljoudesta ja vilskeestä. Ja kerrostalot ympätty nurkka nurkistaan kiinni toisiinsa. Ei mitään omaa rauhaa. Paikasta toiseen liikkumiseen pitää varata aikaa ruuhkaisuudesta johtuen. Joka paikassa liikaa ihmisiä jopa luontokohteissa. Aina tulee joku vastaan menit minne tahansa.

Hesassa ja Espoossa on meri ja siitä johtuva merellinen ilmasto ainut, jonka takia siellä voisin asua. Mutta on sitä vesistöä muuallakin kuin pääkaupunkiseutuvilla.

Kotka on hyvä pienoismalli Stadista merellisyyden puolesta, mutta tottahan on, että mitä vähäväkisempään paikkakuntaan mennään asumaan, niin kyllä sekään ei aina mukavaa ole, kun kaikki miltei tuntee jollakin tasolla toinen toisensa ja kontrolloidaan toinen toisiaan ja juoruilu kukoistaa.

Minä olen olosuhteiden pakosta asunut vuoronperään Helsingissä ja kotipaikkakunnallani. Välillä vihaan kotipaikkakuntaani, välillä viihdyn. Kaipaan paljoa Helsingistä. Pian minun pitäisi tehdä päätös missä lopulta asun. Helsingissä on rakas harrastus ja ryhmä, kotipaikkakunnalla ei ainakaan ole koronaa ja on turvallinen olo muutenkin. Helsingistä kaipaan merellistä luontoa ja kallioita ja rantoja ja luontopolkuja, täällä ei pikkukaupungissa ole luontopolkuja vaan pitää mennä kauemmaksi kaupungista marjaan tms. itikoitten joukkoon. Lenkkeily on hirmu tylsää kun aina samat maisemat. Helsingistä kaipaan myös anonyymiyttä. Sekä konsertteja ja museoita ja kaikkea nähtävää. Vaikka niissä en nyt korona-aikana käykään.

Ap varaudu että se voi olla suuri pettymys. Mulle oli. Isovanhemmat maalaili, että SITTEN alkavat auttaa kun muutetaan takaisin kotikaupunkiin - no eivät alkaneet ja ei kiinnosta lapsenlapset tippakaan. Työtillanne surkea, kavereita ei ole, kaikki jäi pk seudulle. Ahdistava ilmapiiri ja ei mitään verkostoa muutenkaan. Lapset ikävöi kavereitaan pk seudulla.

Ollaan sitten menty viikonlopuiksi sinne. Koko kotikaupunkiin paluumuutto oli FIASKO. Todennäköisesti muutetaan takas pk seudulle.

Kuuden vuoden Vantaalla ja Espoossa asumisen jälkeen saatiin mahdollisuus palata takaisin omaan noin 60000 hengen kaupunkiin ja se oli kyllä parasta mitä meidän perheelle on tapahtunut. Ikinä en enää takaisin lähde, elämä on niin paljon helpompaa, turvallisempaa ja lunginpaa täällä.