Onko miehesi joskus "palvonut" sinua, mutta palvominen on loppunut?

Miten se palvominen näkyy?

-Mies 28v-

Lähinnä sanoilla. Kuulen olevani kaikkea ylitsevuotavaa.

ap

meillä loppu yhteenmuuttoon alkoi uudelleen raskausaikana. Se on kausittaista ja on mukava tuntea olevansa prinsessa <3

kyllä, ensimmäiset 10vuotta, jossain vaiheessa alkoi jo ärsyttämään, olen kuitenkin ihan tavallinen ihminen. Siinä vaiheessa oli jo kaksi lasta ja mies huomasikin että en ole se ihmenainen, joksi  unelmiissaan minut oli luonut.

Viisi vuotta vielä sinniteltiin, mutta kun minusta ei saanut sellaista prinsessaa jona mies oli minut nähnyt,  tuli ero ja ainakin minulle hirvittävän vaikea kun tajusin että oikeastaan mies ei koskaan ollut rakastanut minua vaan haavekuvaa, jostain saavuttamattomasta.

Niin, en tarkoita, että miehen pitäisi muistaa kehua ja tunnustaa rakkauttaan jatkuvasti. En pelkääkään sitä, että hän lopettaa rakkaudentunnustukset. Vaan pelkään sitä, että koko tunne häviää.

Ehkä siis kyselenkin, että voiko tällainen ylitsevuotavainen rakkaudentunne hävitä ajan myötä? Ainahan rakastuminen laimenee, niin voiko se hävitä kokonaan?

Äh, tiedän kysyväni ihan tyhmiä.

ap

No omasta kokemuksesta voin kertoa, ettei ole helppoa. Menin naimisiin ja mies senkun palvoi ja palvoi ja palvoi. Olemme olleet nyt naimisissa 33 v. ja mies, niin, hän palvoo.

[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 15:12"]

kyllä, ensimmäiset 10vuotta, jossain vaiheessa alkoi jo ärsyttämään, olen kuitenkin ihan tavallinen ihminen. Siinä vaiheessa oli jo kaksi lasta ja mies huomasikin että en ole se ihmenainen, joksi  unelmiissaan minut oli luonut.

Viisi vuotta vielä sinniteltiin, mutta kun minusta ei saanut sellaista prinsessaa jona mies oli minut nähnyt,  tuli ero ja ainakin minulle hirvittävän vaikea kun tajusin että oikeastaan mies ei koskaan ollut rakastanut minua vaan haavekuvaa, jostain saavuttamattomasta.

[/quote]

Hei, tämä on just sitä, mistä puhun! Olen yrittänytkin sanoa miehelle, että ihan samanlainen olen kuin kaikki muutkin.

ap

No hmm, esim. narsistit on tunnettuja juuri ylitsevuotavasta toisen palvomisesta. Hakevat vaikka kuun taivaalta tälle universumin keskipisteelle. Mutta tilanne muuttuu, kun sitoutuminen on tapahtunut. Toinen raskaana, muutettu kauas pois suvusta johonkin maan ääriin, menty naimisiin jne. 

Että kyllä se monestikin on näin päässyt ihmiskunnan historiassa tapahtumaan, että palvominen on muuttunut suorastaan päinvastaiseksi, ilkeilyksi, mitätöinniksi jne. Tai näiden kahden vuorotteluksi.

Toivon mukaan teidän kohdallanne palvonta jatkuu. 

[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 15:16"]

No hmm, esim. narsistit on tunnettuja juuri ylitsevuotavasta toisen palvomisesta. Hakevat vaikka kuun taivaalta tälle universumin keskipisteelle. Mutta tilanne muuttuu, kun sitoutuminen on tapahtunut. Toinen raskaana, muutettu kauas pois suvusta johonkin maan ääriin, menty naimisiin jne. 

Että kyllä se monestikin on näin päässyt ihmiskunnan historiassa tapahtumaan, että palvominen on muuttunut suorastaan päinvastaiseksi, ilkeilyksi, mitätöinniksi jne. Tai näiden kahden vuorotteluksi.

Toivon mukaan teidän kohdallanne palvonta jatkuu. 

[/quote]

Luulen tietäväni narsismista aika paljon, eikä tämä mies ole sellainen. Muutenkaan ei tämä palvominen ole mennyt överiksi, eikä se ole ihan jokapäiväistä, mutta uutta kuitenkin minulle.

ap

Periaatteessa kyllä, aloimme seurustelemaan aika nuorena ja melkoista rakkauden tulistusta ja palvontaahan se oli. Se oli ihan mukavaa, mutta rehellisesti sanottuna sellainen ei kuitenkaan olisi toimivaa koko loppu elämäksi. Varsinkin sitten kun on yhteinen arki ja lapset, niin jotenkin sellainen sinisilmänen palvonta tuntuisi vähän yksinkertaiselta :) Nyt palvonta on muuttunut sellaiseksi kunnioitukseksi. Edelleen kuitenkin on kova ostelemaan minulle lahjoja ja kehuu kauniiksi jne. Mutta nyt on jäänyt onneksi pois se sellainen "olen maailman kaunein ja kaikki miehet haluaisivat olla kanssani" hehkutus. :)

Nyt on pakko kommentoida aikuisena ihmisenä, että ihanko oikeasti te haluatte ja viitsitte kuunnella joitakin ylenpalttisia ylistyksiä ja koette ne vielä tärkeiksi? Minulla on tuttava, joka on järjestänyt lähes eron siitä kun miehensä ei pitänytkään häntä maailman kauneimpana (mitä tuttavani ei tietenkään ole, niinkuin en ole minäkään etkä sinäkään). Kun minua on miehet kehuneet aivan selkeillä ylisanoilla maireus äänessään (koska tokihan jokainen mies tietää, että 99% naisista suostuu mihin tahansa kuullessaan olevansa kaunis, kaunein miehen koskaan näkemä - miehethän ei käytä nettiä, katso teeveetä, lue lehtiä tai liiku misään joten yeah right "kaunein näkemänsä" on toki kyseessä - ja maailman kauneimmaksi sanominen ja missien haukkuminen on se suurin sekaisinsaava asia), olen ollut lähinnä ärsyynytnyt siitä, että a) mies yrittää noin halpoja konsteja minuun ja b) mies luulee minua niin tyhmäksi että vähän kehaisemalla saa akan sekaisin.

Ja ei, en ole ruma ja kyllä, minuakin on kehuttu, mutta hei kamoon, jos nainen ei ole missuniversum, maailman kauneiummaksi sanomisesta olisi syytä suuttua eikä onnessaan kihertää koska tyhmänähän siinä sanoja kohdetta pitää.

tuo narsisti kortti on huono ja se vedetään joka keskustelusta. Ei kenestäkään näe oikeasti päälle päin onko hänellä persoonallisuushäiriö vai ei.

Minulla oli joskus poikaystävä, joka palvoi minua, ja itse en kyllä osaa pitää sellaista hyvänä asiana. Hän oli luonut minusta itselleen aivan epärealistisen kuvan, olin hänelle jotakin yli-inhimillistä. Kaikki, mitä tein, oli niiiiin täydellistä. Vähän aikaa se tietenkin tuntui hienolta, mutta aika pian alkoi tuntua, että hän ei oikeasti rakastanut minua, vaan sitä ihannekuvaa, jonka oli minusta itselleen luonut. Palvonnan loppumisesta en osaa sanoa, koska minä lähdin ennen sitä.

[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 15:20"]

Nyt on pakko kommentoida aikuisena ihmisenä, että ihanko oikeasti te haluatte ja viitsitte kuunnella joitakin ylenpalttisia ylistyksiä ja koette ne vielä tärkeiksi? Minulla on tuttava, joka on järjestänyt lähes eron siitä kun miehensä ei pitänytkään häntä maailman kauneimpana (mitä tuttavani ei tietenkään ole, niinkuin en ole minäkään etkä sinäkään). Kun minua on miehet kehuneet aivan selkeillä ylisanoilla maireus äänessään (koska tokihan jokainen mies tietää, että 99% naisista suostuu mihin tahansa kuullessaan olevansa kaunis, kaunein miehen koskaan näkemä - miehethän ei käytä nettiä, katso teeveetä, lue lehtiä tai liiku misään joten yeah right "kaunein näkemänsä" on toki kyseessä - ja maailman kauneimmaksi sanominen ja missien haukkuminen on se suurin sekaisinsaava asia), olen ollut lähinnä ärsyynytnyt siitä, että a) mies yrittää noin halpoja konsteja minuun ja b) mies luulee minua niin tyhmäksi että vähän kehaisemalla saa akan sekaisin.

Ja ei, en ole ruma ja kyllä, minuakin on kehuttu, mutta hei kamoon, jos nainen ei ole missuniversum, maailman kauneiummaksi sanomisesta olisi syytä suuttua eikä onnessaan kihertää koska tyhmänähän siinä sanoja kohdetta pitää.

[/quote]

Noh, periaatteessa olet oikeassa, mutta kyllä minä ainakin saan paljon lisää kiihkeyttä, kun kuulen olevani sängyssä maailman paras. Sitten vasta irtoaakin.... Kauniiksi kehuminen vaikuttaa estottomuuteen, ei tarvitse peitellä jotain osaa itsestään.

ap

Nämä naiset, jotka kehuskelee miehensä sanoneen heitä maailman kauneimmiksi ja missejäkin paremmannäköisiksii, on oikeasti todella kaukana kauniista. Joskus on vaikea pitää naama peruslukemilla kun joku duunikaveri tai puolituttu hehkuttaa kuinka hän on niin kaunis kuin mieskin niin sanoi. Siinä sitten koetat olla huomaamatta huonoa ihoa, vinksohampaita, viivahuulia, pottunokkaa, roikkuvia yläluomia, ylipainoa ja persjalkoja :D

"jos nainen ei ole missuniversum, maailman kauneiummaksi sanomisesta olisi syytä suuttua eikä onnessaan kihertää koska tyhmänähän siinä sanoja kohdetta pitää."

Samaa mieltä. Kehua saa ja se on ok, mutta jos tosiaan alkaa jotain silkkaa shaibaa tulla tyyliin maailman kaunein, koen että minua pidetään todella tyhmänä kanana. Sen verran olen miesten kanssa ollut tekemisissä ns. kaveripohjaltakin, että kyllä hekin sen myöntävät että kauniiksi kehumalla saa esim. baarista seuraa ja ei ne kehutut läheskään aina ole kauniita tai edes hyvännäköisiä, mutta sillä kun nyt seuraa saa niin sanotaan sitten, useimmat naiset kuulemma ihan kihihi oonko mä susta kaunis joo lähetään vaan kihihi.

[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 15:25"]

Nämä naiset, jotka kehuskelee miehensä sanoneen heitä maailman kauneimmiksi ja missejäkin paremmannäköisiksii, on oikeasti todella kaukana kauniista. Joskus on vaikea pitää naama peruslukemilla kun joku duunikaveri tai puolituttu hehkuttaa kuinka hän on niin kaunis kuin mieskin niin sanoi. Siinä sitten koetat olla huomaamatta huonoa ihoa, vinksohampaita, viivahuulia, pottunokkaa, roikkuvia yläluomia, ylipainoa ja persjalkoja :D

[/quote]

Kertoisitko, mitä tyydytystä saat tällaisesta muiden ivaamisesta? Tuleeko hyvä mieli? Katsotko noita naisia ylpeänä ajatellen, että sinulla on kauniimpi iho/hampaisto/nenä/...? Miten se on sinulta pois, että mies kehuu vaimoaan?

Kyllä vaikeampaa on pitää naama peruslukemilla ja varsinkin oma suu kiinni kaltaistesi pahanpuhujien lähellä, mutta pidän kuitenkin, koska tiedän, etteivät he siitä miksikään muutu...

kauneus on katsojan silmässä. Vaikka joku mies kehuisikin vinohampaista vaimoaan maailman kauneimmaksi, niin ei hän välttämättä valehtele. Vaimo voi oikeasti hänen silmisään olla maailman kaunein. Ja sehän se vasta mahtavaa onkin.

En ole nro 16, mutta oletan tekstin tarkoittaneen sitä, että on uskomatonta kuinka joku alkaa uskoa nimenomaan miehen sanomisiin niin että oikeasti aukaisee suunsa ja antaa omakehun tulla, vaikka peiliin katsomalla palautuisi maanpinnalle nopeasti. Siis se, vaikka itse voi aivan selvästi nähdä ne huonot hampaansa, ylikilonsa tai töpselinenänsä, ja silti alkaa MUILLE kehua omaa ns. kauneuttaan, koska kun kerran mies niin sanoi niin maailman kauneinhan sitä silloin ollaan.

Onhan tuollainen huvittavaa ja suorastaan naurettavaa. Toki kehua saa, mutta jos nainen siksi että OMA mies kehuu, alkaa puhua itsestään maailmanluokan kaunottarena, on kuulijalla kyllä oikeus huvittua. Jos minulle mies tulisi sanomaan, että kyllä sinun kuuluisi olla työksesi meikkimainoksissa naamasi kanssa, en todellakaan menisi töihin selittämään, että tarvinnee ryhtyä meikkimalliksi kun mies sanoi että olen huippumallin näköinen. Ylipäätään se että menisin kehumaan itseäni ihmisille jonkun kolmannen suulla, olisi jo säälittävää. Jos olen kaunis, muut huomaavat sen sanomattakin, mutta jos en ole, en minä siitä kauniiksi muutu jos kerron jonkun sanoneen niin, mutta hieman omituisen vaikutelman kyllä annan itsestäni moisilla höpinöillä.

Mikään ei kelpaa ja riitä..