Puoliso unohti syntymäpäiväni!

Mulle kävi sama juttu. Ei siis olisi tarvinnut mitään fanfaaria aamulla, mutta olisi nyt jumankauta jotenkin voinut muistaa. Mekin oltiin nimittäin keskusteltu aiheesta. Onko liikaa pyydetty, jos sinä yhtenä päivänä keittää ne kahvit aamulla kun toinen tekee sen normaalisti joka päivä. Meni päivä ihan pilalle kun tuli niin paha mieli. Töissä onneksi ihanat duunikaverit sai piristettyä.

Päivän päätteeksi mies tuli sitten hakemaan töistä. Oli hankkinut kortin ja lahjan ja oli vielä kahvikin odottamassa autossa. :) Ihan hyvä paikkaus ja hyvä on mieskin mutta joskus voisi olla snadisti proaktiivinen ja miettiä noita juttuja jo etukäteen eikä paniikissa kesken päivän kun tietää mokanneensa ja pahoittaneensa toisen mielen.

Jokainen normaali ihminen tuntee huonoa omaa tuntoa jos on pahoittanut toisen mielen. Eikä nyt ainakaan heitä bensaa liekkeihin syyttämällä aloittajaa!

Ei jatkoon tuollainen mies.

Mulla oli entisessä parisuhteessa tilanne, jossa jäin koko ajan taka-alalle kaikessa. Aina oli jotain minua tärkeämpää. Viimeinen pisara oli juuri se, että olimme sopineet yhteisestä tekemisestä vihdoin syntymäpäivieni kunniaksi, joka sitten olikin tältä mieheltä unohtunut. Päivää ennen oli mennyt sopimaan muuta, mitä ei voinut muka perua (tenniksenpeluu kaverin kanssa). Olihan se aika selvä merkki siitä, että olin todellakin muuttunut itsestäänselvyydeksi, eikä eteeni tarvinnut nähdä mitään vaivaa. Kun tuli pelaamasta tennistä, olin pakannut kamani ja lähtenyt yhteisestä asunnosta. Aikansa vinkui minua takaisin, mutta miksi se siitä olisi muuttunut.

Juu, ei kannata sitten itse huomioida enää mitenkään. Tuollaiset ei sitä ansaitse. Itselle käynyt samat ja heti ekana vuonna. Se on vaan ikävä tunne kun järjestää toiselle ajatuksen kanssa vaikka mitä ja hän lupailee jotain vielä parempaa seuraavaksi. Sitten kun on oma merkkipäiväsi, niin tajuat ettei hän ole laittanut tikkua ristiin ja tästä on omassa tapauksessa aina voinut vetää johtopäätöksen, ettei parisuhde enää kiinnosta. Sillä ei siinä vaiheessa ole niin väliä, jos ja kun nainen vetää herneet nenään. Tilanteesta riippuen, voi sitten hyväksyä tilanteen ( minä tein näin, syynä lapsi ja yhteinen elämä). Pitkän aikaa yritin täysin suoraan vielä sanoa miehelle miltä minusta tuntuu ja mitä kaipaisin ( liittyen ihan yleiseen huomiointiin) ja että tässä on riski käydä huonosti, jos hän ei näe tarvetta panostaa parisuhteeseen. Ei vaikutusta.

Lopulta vaan hyväksyin tilanteen ja aloin elää omaa elämääni. Haen iloni nykyään kodin ulkopuolelta. Surullista, mutta ei ole vaihtoehtoa. Miestä ei kiinnosta. Muutaman vuoden päästä varmasti ero, koska en halua kämppissuhteessa loppuelämäni viettää.