Lue keskustelun säännöt.
Puoliso unohti syntymäpäiväni!
Unohdettu
09.09.2020 |
Oltiin muutamaa päivää aiemmin vielä puhuttu syntymäpäivästäni, mitä haluaisin tehdä jne.
Ei eletä keskellä ruuhkavuosia, eikä hänellä ole kiire töissä. Hänelle syntymäpäivä on tärkeä, pitää olla kakku, lahjoja, huomioida pitkin päivää jne. Joten olen aina tehnyt hänelle päivästä erityisen. Ei siis ole kyse siitä, ettei vaan välittäisi merkkipäivistä tuon taivaallista.
Silti unohti syntymäpäiväni täysin! Eikä tuntunut olevan edes pahoillaan kun tämä kävi ilmi. Minulle pahin ei ollut tuo unohdus, vaan se, miten suhtautui asiaan. Alkoi jopa syytellä ja haukkua minua kun näki minun pahoittaneen mieleni.
Onko muilla käynyt vastaavaa? Tilanne on omalla kohdalla se, ettei enää kiinnosta vaikka jotain järjestäisikin. Meni jo. Toivoin romanttisia syntymäpäiviä ja sanoin, etten tarvitse lahjaa, kunhan olisi mukavaa ja romanttista yhdessä tekemistä. En pidä tuota totaalista unohtamista kovin romanttisena...
Kommentit (44)
Kyllä lapsellinen taitaa nyt olla nimenomaan puoliso. Toivottavasti tulee järkiinsä. Itse kyllä lopettaisin hetkeksi aikaa kaikenlaisen huomioimisen. Jätä roskat viemättä, tiskikone tyhjentämättä, pyykit pesemättä, imuroimatta. Istu sohvalla ja juo kaljaa. Tai lähde "tyttöjen" kanssa ulos ykköset yllä. Minustakin pieni säikäytys olisi paikallaan kun pitää sinua itsestäänselvyytenä.
Jos arki olisi hyvää ja huomioivaa, toinen olisi aidosti pahoillaan unohduksesta.
Ex-mieheni oli todella törppö, mutta kun unohti kerran syntymäpäiväni, hyvitteli sen kyllä todella moneen kertaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuosta nyt lusikoita tarvitse laittaa jakoon, mutta on kyllä vakavan keskustelun paikka jos reagoi noin. Varmaan tosiaan itsekin pahoillaan ja koittaa siksi kääntää turhaksi ylireagoinniksi aloittajan tunteita, mutta väärinhän se tuossa kohtaa menee.
aloittaja kirjoitti:
No ei todellakaan ole keksitty. Ikävä kyllä.
Muutenkin jo ihan paska olo, jota ajattelin purkaa tänne. Niin kiitos, pahensitte vain oloani.
Ole hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Ja syytteli minua lapselliseksi, haukkui mielensäpahoittajaksi jne.
Kivaa, jos kenellekään muulle ei ole koskaan käynyt näin, mutta minulle kävi ja on tästä todella surullinen olo.
On käynyt sama, sekä syntymäpäivän että hääpäivän kohdalla.
Syntymäpäiviä juhlitaan max 3-10v 18v 50v 60v 70v 80v 90v 100v. Ei aina näinkään usein
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja syytteli minua lapselliseksi, haukkui mielensäpahoittajaksi jne.
Mutta sitähän sinä olet...??
Vierailija kirjoitti:
Ja syytteli minua lapselliseksi, haukkui mielensäpahoittajaksi jne.
Kivaa, jos kenellekään muulle ei ole koskaan käynyt näin, mutta minulle kävi ja on tästä todella surullinen olo.
Minä ymmärrän sinua. Mulla oli samanlainen mies. Ei mitään lupauksia lopulta edes pitänyt ja varasimme mm. ravintolan hääpäivänä niin kavereiden seura oli tärkeämpää ja jätti minut yksin. Tein hänelle aina synttärit, joulut yms. Hääpäivän törkeily oli vika niitti. Sitten hain eron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieläkö on olemassa naisia, jotka kuvittelevat miesten muistavan jotain syntymäpäiviä, hääpäiviä, vuosipäiviä ym kissanristiäisiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja syytteli minua lapselliseksi, haukkui mielensäpahoittajaksi jne.
Kivaa, jos kenellekään muulle ei ole koskaan käynyt näin, mutta minulle kävi ja on tästä todella surullinen olo.
Minä ymmärrän sinua. Mulla oli samanlainen mies. Ei mitään lupauksia lopulta edes pitänyt ja varasimme mm. ravintolan hääpäivänä niin kavereiden seura oli tärkeämpää ja jätti minut yksin. Tein hänelle aina synttärit, joulut yms. Hääpäivän törkeily oli vika niitti. Sitten hain eron.
Kiitos, just se loputon lupailukin on ongelma. Ei sitten lupaisi jos ei aiokaan pitää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minunkin mieheni unohti. Oltiin silloin oltu naimisissa 4 vuotta. Ei olla enää naimisissa.
En muista hänen 5 vuoden aikana tehneen aloitetta minkään romanttisen tai muun aktiviteetin suhteen, lähteä kävelylle yhdessä, mennä leffaan, ei järjestänyt yllätyksiä.
Mutta hän oli hyvä laittamaan ruokaa ja laittoikin ruoat meillä, oli säästäväinen (en saanut siis lahjojakaan enkä kukkia koskaan), siivottiin yhdessä, oli siisti, pukeutui hyvin, silitti vaatteensa jne. ja seksi oli hyvää. Joten se oli hyvin tasaista ja tavallista elämää, mutta koin etten saanut huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö on olemassa naisia, jotka kuvittelevat miesten muistavan jotain syntymäpäiviä, hääpäiviä, vuosipäiviä ym kissanristiäisiä?
Onko vielä miehiä, jotka kuvittelevat, että vaimo muistaisi hoitaa lapset, käydä kaupassa, hoitaa asioita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran vietin synttäreitä niinkin railakkaasti, että ihan unohdin että minulla on puoliso! Arvaatte varmaan mitä siinäkin kävi..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö on olemassa naisia, jotka kuvittelevat miesten muistavan jotain syntymäpäiviä, hääpäiviä, vuosipäiviä ym kissanristiäisiä?
Onko vielä miehiä, jotka kuvittelevat, että vaimo muistaisi hoitaa lapset, käydä kaupassa, hoitaa asioita?
Joo ihan sama asia. Lapset pitää hoitaa, synttäreitä ei pidä juhlia tai edes muistaa, sillä ei ole elämän jatkumisen kannalta mitään väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se maailma siihen kaadu, tiedän kokemuksesta. Mieheni unohti kaksi kertaa peräkkäin syntymäpäiväni ja sen (toisen kerran) jälkeen minä "unohdin" hänen päivänsä. Johan alkoi muistaa.
Myös ex-seurustelukumppani tuli aikoinaan kylään, mätti naamaansa täytekakkua eikä vielä siinäkään vaiheessa muistanut mikä päivä oli. No, siitä en pahoittanut mieltäni sillä hän antoi aina ne ihanimmat lahjat, korulipas pursuaa vieläkin kahdenkymmenen vuoden jälkeen! Nykyisin mies ei ole ostanut yhtään korua mitä en itse olisi pyytänyt. :)))
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli siis ensimmäinen kerta, kun "unohti"? Kauan olette olleet yhdessä?
18 vuotta. Ja tosiaan paria päivää aiemmin oltiin juuri puhuttu aiheesta. Muutenkin olen joutunut nyt huomauttamaan, että huomioisi minua, eikä pitäisi itsestäänselvyytenä.
Susta on tullut huonekalu, ja itsestäänselvyys.
Kumma että sitten eron jälkeen uusia naisia voi liehitellä, mutta sitä joka on pitänyt vuoteen lämpimänä ja laittanut ruoan pöytään ei voi yhtään?
Vierailija kirjoitti:
aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli siis ensimmäinen kerta, kun "unohti"? Kauan olette olleet yhdessä?
18 vuotta. Ja tosiaan paria päivää aiemmin oltiin juuri puhuttu aiheesta. Muutenkin olen joutunut nyt huomauttamaan, että huomioisi minua, eikä pitäisi itsestäänselvyytenä.
Susta on tullut huonekalu, ja itsestäänselvyys.
Kumma että sitten eron jälkeen uusia naisia voi liehitellä, mutta sitä joka on pitänyt vuoteen lämpimänä ja laittanut ruoan pöytään ei voi yhtään?
Tämä on juurikin näin! Itse huomioin aina merkkipäivinä. Lähimpään ostariin on kilometri. Saan sieltö kymmenessä minuutissa kukat, kakun ja skumpan, rahaa menee alle 20€. Ei kovin suuri panostus..
Joskus leivon itse kakun, se vaatii jo aikaa, mutta minusta kiva ele.
Kyllä mullakin menis herne nenään jos on pari päivää aiemmin SOVITTU jotain ja koko juttu vaan "unohtuu" yht'äkkiä päästä. Ei vaikuta luotettavalta ihmiseltä, paitsi jos kyseessä on alkava muistisairaus.
Kuka aikuinen loukkaantuu jostain synttäreiden unohduksista? Lasten juhlia, ihan oikeasti.
Kuka aikuinen nyt muutenkaan loukkaantuu sovitun jutun unohtumisesta? Aika monikin tietääkseni.
Etenkin kun aloituksesta käy ilmi, ettei asia ole miehelle yhdentekevä. Eli hänelle pitää järjestää viisi hyvää ja kuusi kaunista, mutta itse ei vaivaudu pitämään edes sovitusta kiinni. Haistattaisin kyllä tällaiselle palkinnolle pitkät ja etsisin itselleni parempaa seuraa :)
Onko aloittajan puoliso sitten oman elämänsä prinssi? "Hänelle syntymäpäivä on tärkeä, pitää olla kakku, lahjoja, huomioida pitkin päivää jne." Olisi kiva tietää miten puoliso reagoisi jos hänen syntymäpäivänsä unohdettaisiin täysin.
AP:lla on mielestäni täysi oikeus pahoittaa mielensä. Ei niinkään siitä että puoliso unohti syntymäpäivän täysin (vaikka 14 yhteisen vuoden jälkeen, ja kun asiasta on puhuttu pari päivää sitten, vaikuttaisi siltä että "unohdus" on enemmänkin tahallinen ja jonkinlainen passiivisagressiivinen kettuilu), vaan siitä miten puoliso reagoi kun asiasta sanoi. Älykäs, tunteva ihminen olisi ollut pahoillaan, katuva ja pyytänyt anteeksi. Aloittajan puoliso alkoi syyttää aloittajaa lapselliseksi ja haukkua mielensäpahoittajaksi.
Edelleen, asia olisi eri jos tuossa parisuhteessa ei perinteisesti koskaan vietettäisi syntymäpäiviä. Mutta niinhän asia ei ole, vaan puoliso kyllä haluaa viettää omiaan, ja haluaa huomiota.