Ostettiinko ennen asioita velaksi niin paljon kuin nykyään?

Olen miettinyt viimeaikoina kulutusta ja omaa rahankäyttöä. Perheeni ei ole koskaan ollut erityisen varakas vaan vanhempani ovat ihan duunareita. Meillä oli onnellinen lapsuus ja vanhemmilla omistusasunto, myöhemmin myös kesämökki. En muista että meiltä olisi puuttunut ikinä mitään, toki en muista että olisin myöskään aina saanut kaikkea uutta ja hienointa heti. Ruoka tehtiin aina itse ja lomailtiin kotimaassa, tästäkin on vain hyviä muistoja.

Nykyään emme kahden työssäkäyvän ihmisen taloudessa saa säästettyä rahaa omistusasuntoon eikä meillä ole varaa pitää autoakaan. Tämä johtuu osittain siitä, että on osamaksuvelkaa ja kulutusluottoa joilla on tehty kodinhankintoja - tietokone työtä varten, sisustettu jne. Mitään pröystäilyä en koe että harrastettaisiin, emme osta designvalaisimia tai vaatteita kun ei ole rahaa.

Monilla tulostasoon katsomatta on kuitenkin nykyään uusimmat puhelimet, merkkivaatteet, koti kuin sisustuslehdestä. Ostetaanko nykyään enemmän asioita velaksi, jotta elämä näyttäisi hienommalta kuin on?

Olen päättänyt itse lopettaa osamaksuilla ostamisen kokonaan ja säästää niihin asioihin mitä tarvitsen. Säästöönkin olisi mukavaa saada jotain. Oliko säästäminen ennen helpompaa eikä kaiken tarvinnut olla niin uutta ja hienoa koko ajan, vai miksi tuntuu että nykyään tavallisen työssäkäyvän on hankalampaa saada omaisuutta kuin joskus pari vuosikymmentä sitten?