Lue keskustelun säännöt.
Ostettiinko ennen asioita velaksi niin paljon kuin nykyään?
09.09.2020 |
Olen miettinyt viimeaikoina kulutusta ja omaa rahankäyttöä. Perheeni ei ole koskaan ollut erityisen varakas vaan vanhempani ovat ihan duunareita. Meillä oli onnellinen lapsuus ja vanhemmilla omistusasunto, myöhemmin myös kesämökki. En muista että meiltä olisi puuttunut ikinä mitään, toki en muista että olisin myöskään aina saanut kaikkea uutta ja hienointa heti. Ruoka tehtiin aina itse ja lomailtiin kotimaassa, tästäkin on vain hyviä muistoja.
Nykyään emme kahden työssäkäyvän ihmisen taloudessa saa säästettyä rahaa omistusasuntoon eikä meillä ole varaa pitää autoakaan. Tämä johtuu osittain siitä, että on osamaksuvelkaa ja kulutusluottoa joilla on tehty kodinhankintoja - tietokone työtä varten, sisustettu jne. Mitään pröystäilyä en koe että harrastettaisiin, emme osta designvalaisimia tai vaatteita kun ei ole rahaa.
Monilla tulostasoon katsomatta on kuitenkin nykyään uusimmat puhelimet, merkkivaatteet, koti kuin sisustuslehdestä. Ostetaanko nykyään enemmän asioita velaksi, jotta elämä näyttäisi hienommalta kuin on?
Olen päättänyt itse lopettaa osamaksuilla ostamisen kokonaan ja säästää niihin asioihin mitä tarvitsen. Säästöönkin olisi mukavaa saada jotain. Oliko säästäminen ennen helpompaa eikä kaiken tarvinnut olla niin uutta ja hienoa koko ajan, vai miksi tuntuu että nykyään tavallisen työssäkäyvän on hankalampaa saada omaisuutta kuin joskus pari vuosikymmentä sitten?
Kommentit (82)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen lähinnä tarpeeseen, nykyään enemmän mielihaluun.
Mitä tarkoittaa "ennen"? Muuan mummo osti 1980-luvulla varsinkin jouluksi vimmatusti joululahjoja, kaikki osamaksulla. Otti myös paljon muuta velkaa aivan tavalliseen elämiseen, vaikka oli silloin vielä asuntolaina maksettavana. Kun osteleminen ja velkaantuminen loppui, hänen kuollessaan oli aika hyvin jaettavaa perillisille, eli tulot olivat kuitenkin aivan kohtuulliset.
Aika tavallinen tapa viime vuosisadalla varsinkin maalla oli se, että ostettiin tavaraa kaupasta vastakirjalle, ja maksettiin se kuukausittain maitotili- tai tilipäivänä. Sitäkin sattui, että kauppias antoi niin paljon velkaa, että asiakas ei saanut maksetuksi vaan menetti maat ja mannut kauppiaalle.
1800-luvulla tiedän omista sukulaisistani, että eräät velkaantuivat niin, että olivat vähällä menettää kokonaan talonsa ja tilansa. Silloin pelastus oli syytinkikauppa, eli ostaja maksoi velat ja sai talon ja syytinkivanhat.
Viime vuosisadalla oli kyllä osamaksut, mutta ei ollut pikavippejä. Oli vekseli, jossa piti olla vähintään yksi takaaja ja se piti uusia 3 kk:n välein. Sen tilalle tuli sitten vakuudeton pikavippi, joka on johtanut monet suin päin velkahelvettiin.
Vierailija kirjoitti:
Kotoa opittuna (lapsuus 80- ja 90-luvulla), ettei velalla osteta muuta kuin auto ja asunto. Lisäsin listaan vielä opintolainan, mutta toisaalta autolainaa ei ole koskaan ollut. Nykyään on vain se asuntolaina. Mitään en ole koskaan ostanut osamaksulla, enkä osta. Ei tosin ole tarvettakaan, koska vuosien saatossa on kertynyt ihan ok puskuri, joten rikki menneet välttämättömyydet saa kyllä uusittua.
1980-luvulla ja ennen sitä kotoa lähteneet saivat usein aika vähän. Minulla oli omaan elämään eli opiskelemaan lähtiessä vain muutama lakana ja pyyheliina, ei edes kapioarkkua eikä lehmää niin kuin äidilläni aikanaan. Opiskeluajan sain sentään asua ilmaiseksi asuntolassa.
Opintolainaa oli pakko ottaa, ja siitä se velkaantuminen alkoi. Kun valmistuin ja pääsin töihin, oli otettava autolaina. Silloinen poikaystäväni sai opiskelija-asunnon isänsä metsärahoilla ja autokin oli, mutta minä hankin omaan asuntooni kaikki huonekalut ym. osamaksulla. Äitini sitten ihmetteli, kuinka minulla ei ole koskaan rahaa vaikka oli kohtuullisen hyvä palkka. Ei ollut kun piti maksaa velkoja.
Vierailija kirjoitti:
No ennen ei sisustettu samalla tavalla, eikä tarvittu esim. tietokonetta työtä varten.
Riippuu vähän siitä milloin oli "ennen". Onhan tietokoneita ostettu koteihin yleisesti 80 luvulla. Jotkut jopa 70 luvun puolella.
Viimeistään 90 luvulla tietokoneesta tuli sellainen joka kodin laite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen ei ollut pikavippejä, klarnaa eikä ollut huonekaluille tai kodinkoneille osamaksuja. Luottokorttiakaan ei noin vain saanut. Ei ollut olemassakaan tiettyä elektroniikkaa, mitä nyt ostetaan mm kännykät, tietokoneet.
Jotain on pielessä kahden työssä käyvän ihmisen rahankäytössä, jos kaikki pitää ostaa osamaksulla.
Luottokorttia ei kyllä nykyäänkään saa ihan noin vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä elin lapsuuteni 60-70 luvuilla. Kyllä silloin jo ostettiin osamaksusopimuksilla kalliimpia juttuja, esim huonekaluja ja kodinkoneita kun tarvittiin, harvalla duunariperheellä oli niihin rahaa tarpeeksi pankissa. Mutta vanhemmillani ei ollut opintovelkoja, kun koulusta pääsi silloin suoraan töihin, ja sitten saattoi kurssittaa itseään lisää sitä mukaa kun sai rahaa säästettyä, tai jopa työnantajan piikkiin! Koulutukseen meni vähemmän rahaa ja ansaitsemaan pääsi nuorikin ihminen nopeasti.
Vuokrat olivat pikkupaikkakunnalla myös kohtuulliset, mutta asuntokin oli sitten aika vaatimaton. Kesämökkiä ei meillä ollut koskaan, joillakin duunariperheillä sellaisiakin oli. Talon perheemme osti vasta kun olin jo teini - vanha remonttia kaipaava rintamamiestalo. Laina--aika taisi olla 8 vuotta. Monella ei ollut esim omaa pesukonetta, vaan pyykit pestiin pyykkituvassa. Me pesimme vuokralla asuessa isovanhempien saunalla heidän vanhalla pulsaattorikoneellaan, asuivat parin kilometrin päässä.
Paljon tehtiin vaatteita kotona itse joten niihin meni aika vähän rahaa, äitini teki sekä itselleen että minulle. Lasten vaatteisiin ei toiset lapset paljon kiinnittäneet huomiota. 90 prosenttia kotikylän muksuista oli duunariperheistä, joten vähävaraisuutta pidettiin normaalina, kukaan ei edes yrittänyt leikkiä rikkaampaa kuin oli. Minulla ei ollut mitään maksullisia harrastuksia koskaan, vanhempani olisivat nauraneet itsensä kipeiksi jos olisin sellaista ehdottanut. Ei ollut juuri kenelläkän muullakaan kaverillani.
Meillä kasvatettiin lähes kaikki vihannekset isovanhempien pikkutilalla, esim perunoita emme ikinä ostaneet kaupasta. Ei syöty ulkona kuin joskus harvoin lomalla, ruoka tehtiin kotona ja eväät mukaan. Kotimaassa lomailtiin, ensin kuljettiin bussilla ja yövyttiin leirintäalueella, myöhemmin meillä oli käytettynä ostettu auto ja sitten ajeltiin vähän pitemmällekin kotimaan lomilla. Hotellissa ei oltu koskaan ja Linnanmäki taisi olla ainoa huvipuisto silloin, ei ollut puuhamaita yms. Kaikilta lomilta on kivoja muistoja, en usko että olisin nauttinut ulkomaan lomista tai touhukylistä yhtään enemmän.
Nyt kun tätä sepustustani luen niin ero nykyiseen elämään Suomessa on aika huikea. Luulen että ennen vaan tyydyttiin vaatimattomampaan elämään koska vaihtoehtoja ei ollut tyrkyllä niin paljon. Ja samalla tavalla elivät kaikki tuttavatkin, joten ei kaivattukaan niin paljon muuta. Ei ollut hurjasti säästöjä mutta ei sitten velkaakaan.
Sentimentaalinen olo tulee tätäkin lukiessa. Tarvittaisiin arvojen muutosta nykymaailmassa että voitaisiin palata edes jollain tasolla menneeseen, ehkä tulevien vuosien kriisit Koronan ja muun vaikutuksesta opettavat elämään uudestaan vaatimattomammin? Oikeasti arvostan paljon näkemyksiä entisajasta, vaikka elämmekin kapitalismin maailmassa olisi tärkeää kuulla eri-ikäisten ihmisten kokemukseen perustuvia oppeja elämästä, säästämisestä ja selviytymisestä.
Onni ei ole kiinni materiassa tai siinä miten iso talo on tai kuinka uudella autolla ajaa.
No tämä on ihan ohis, mutta tuli mieleen kun juuri vaihdoin lakanat vuoteeseen. Meillä oli lapsuudenkodissa lakanoita kotona pienelle armeijalle. Syynä se että kaikki pyykki piti kuivata ulkona narulla. No isojen lakanoiden ripustelu pakkasella ulos ja jäätyneenä pois korjaaminen oli aika mahdotonta hommaa joten lakanoita piti olla niin paljon että puhtaita riitti vaihdettavaksi talven yli, ja ne likaantuneet sitten pyykättiin vasta keväällä.
Nykyään tulisin toimeen yhdelläkin setillä koska on automaattikone ja kuivausrumpu. Kahdessa tunnissa on lakanat pesty ja kuivattu.
Niin se maailma muuttuu Eskoseni.
Mulla on jo vuosikauisia ollut vain kahdet lakanat. Likaiset sängystä suoraan pesukoneeseen ja kaapista puhtaat tilalle. Pesun jälkeen ne toiset odottamaan kaappiin. Yksillä en pärjää, koska siivoan mielelläni viikolla työpäivän jälkeen, joten illasta loppuu tunnit kesken. (Eikä pellavalakanoita edes saisi kuivata rummussa.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen taloudenhallinta oli helpompaa (oletan) ja velanotto vaikeampaa. Viikottaisesta tilistä tai palkanhakemisesta on siirrytty siihen, että se napsahtaa kerran kuussa tilille ja lainaa saa puhelimella tai tietokoneella parilla klikkauksella.
Itselläni on osamaksuja, mutta kirjaan myös tarkasti kuukausibudjettiin kaikki tulot ja menot ja jäljelle jäävän jaan neljälle viikolle käyttörahaksi. Näin olemassa olevaa luottokorttia ei tarvitse vinguttaa ruokaostoksiin (löytyy kuitenkin nettiostoksia varten, turvallisempaa, kuin suoraan omalta kortilta) ja säästöön pystyy siirtämään kuukausittain rahaa, kun viikkoa kohden summa tuntuu pienemmältä.
Niille, ketkä ei saa säästöön rahaa, suosittelen lämpimästi lukemaan kirjan Profit first. Käytän itse eri tilejä säästämiseen ja 3:n kuukauden tai kerran vuodessa tulevien maksujen maksuun.
Ja kyllä mä muistan 80-luvun alussa, kun jotkut joutuivat töistä ottamaan "kottia" eli tilistä etukäteen. Jopa valtion laitoksissa se onnistui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun vanhemmat olivat kummatkin julkisella töissä, eli meillä ei lama vaikuttanut, mutta ympärillä todellakin vaikutti.
Itse otin opintolainaa, jotta laitoin rahat aspiin ja pidin huolta tein kaikki kesät alalla töitä, minne halusin. Käytännössä koko opiskeluajan olin ympärin vuoden töissä viikonloppuisin hampurilaispaikoissa. Kesät olin työharjoittelussa isossa tilitoimistossa. Työskentelin siellä ilmaiseksi vuoden verran, 3 eri pätkässä ja kun oli paperit koossa, minulle tarjottiinkin töitä.
Koeajan jälkeen ostin ensimmäisen asunnon, myöhemmin isomman ja isomman. Nyt 50 vuotiaana asun asunnossa, jossa tulemme asumaan vielä pitkään ja ehkä jossain vaiheessa muutamme mieheni kanssa pienempään, tai emme. Taloyhtiö on hyvä ja yhtiövastike edukas.
Kotimme huonekalut ovat mieluisia, lähes kaikki saatu. Talonpoikaisantiikkia jne. Artekkia olemme ostaneet käytettyinä ja ainoastaan lamput ovat designia, tanskalaista ja nekin on ostettu käytettyinä.
Autoa ei ole ollut enää vuoteen. Julkinen toimii hyvin ja uberilla pääsee, jos pitää asiakkaiden luo mennä nopeasti.
Tällä hetkellä laitamme rahaa talousrahastoon. Sinne on varattu 35 euroa kk, joka riittää kodinkoneisiin, sisustukseen ja lääkärikuluihin ( hammaslääkärissä tulee käytyä joka vuosi ).
Ostimme keväällä airfryerin.
Jos tiskikone menisi rikki, ottaisin rahastosta rahaa ja ostaisin. Jos rahasto olisi tyhjä, ostaisin käytetyn ja säästäisin uuteen.
Ajatusmaailma sohvan ostaminen osamaksulla on todella vieras. Meillä on Artekin sohva. On yli 30 vuotta vanha. Kun se tuli appivanhemmilleni, he itse verhoilivat sen. Ihailin sitä aina ja kun meidän vanha sohva tuli tiensä päähän, antoivat appivanhemmat sen meille.
Me vietiin se ammattiverhoilijalle, lasku oli kallis ja nyt sohva kestää luultavasti meillä toiset 30 vuotta. Panostetaan klassiseen, se kestää aikaa ja käyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotoa opittuna (lapsuus 80- ja 90-luvulla), ettei velalla osteta muuta kuin auto ja asunto. Lisäsin listaan vielä opintolainan, mutta toisaalta autolainaa ei ole koskaan ollut. Nykyään on vain se asuntolaina. Mitään en ole koskaan ostanut osamaksulla, enkä osta. Ei tosin ole tarvettakaan, koska vuosien saatossa on kertynyt ihan ok puskuri, joten rikki menneet välttämättömyydet saa kyllä uusittua.
1980-luvulla ja ennen sitä kotoa lähteneet saivat usein aika vähän. Minulla oli omaan elämään eli opiskelemaan lähtiessä vain muutama lakana ja pyyheliina, ei edes kapioarkkua eikä lehmää niin kuin äidilläni aikanaan. Opiskeluajan sain sentään asua ilmaiseksi asuntolassa.
Opintolainaa oli pakko ottaa, ja siitä se velkaantuminen alkoi. Kun valmistuin ja pääsin töihin, oli otettava autolaina. Silloinen poikaystäväni sai opiskelija-asunnon isänsä metsärahoilla ja autokin oli, mutta minä hankin omaan asuntooni kaikki huonekalut ym. osamaksulla. Äitini sitten ihmetteli, kuinka minulla ei ole koskaan rahaa vaikka oli kohtuullisen hyvä palkka. Ei ollut kun piti maksaa velkoja.
Sain mukanani kotoa sänkyni ja kirjoituspöytäni. Ylppärilahjaksi tuli joitain keittiötarvikkeita. Opiskeluajasta suurimman osan asuin solussa. Opintolainaa otin, mutta se on onneksi melko halpaa rahaa. Autoa en ole koskaan omistanut (nyt olen 45-vuotias). Julkinen liikenne ja pyörä riittävät. Tämä toki onnistuu, koska asun suurehkossa kaupungissa. Ei huonekaluja tarvitse maksaa osamaksulla. Sohvan ostin aikanaan uutena (joku Sotkan halvin mahdollinen). Kaikki muu oli kirppareilta. Siitä sitten pikkuhiljaa päivitin. Nykyään on koti täynnä Artekkia ja asun uudenkarheassa omakotitalossa (josta on kyllä edelleen velkaa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mä ainakin saan tietokoneen ja kaiken työhön liittyvän töistä.
En muuten ymmärrä velkarahalla sisustamista. Oikeasti. Me muutimme hiljattain paljon aiempaa isompaan kämppään. Huonekaluja ei ole edelleenkään tarpeeksi, eikä sisustus hivele silmää. Mutta ei ole ollut varaa ostaa kaikkea kerralla, niin olemme ostaneet sitä mukaa, kun on ollut varaa ja on löytynyt jotain silmää miellyttävää. Sisustus on yksi tyhmimmistä asioista, jota voi tehdä velaksi.
Yrittäjä ei saa mitään ilmaiseksi.
Joskus on ihan järkevää ottaa lainaa, mutta se kannattaa harkita. Multa löytyy laitteet leasingilla, sillä huonojen laitteiden kanssa työaika piteni reilusti ja vähän väliä meni kuitenkin rahaa niiden ylläpitoon. Uusien ostaminen ei taas ollut taloudellisesti järkevä sijoitus kirjanpidollisestikaan, vaan otin laitteet leasingilla, jotta ne menevät vuokriin, kunnes ovat maksettu.
Meillä on molemmat matalapalkkahommissa. Kaksi lasta, talo ja velkaa. 13 vuotta vanha auto. Ei matkustella. Ikävä kyllä kulutusluottoja on tullut otettua. Itselläni oli pahimmillaan yli 5000 euroa maksettavaa pelkästään niistä. Jonkin aikaa olen kuitenkin systemaattisesti käyttänyt ajatusta näiden hoitamiseksi ja saanut maksettua aika hyvin niitä pois. Helpottaa kun saa summat pienemmäksi ja korot laskevat. Vieläkin taitaa olla klarnalla lähemmäs tonni ja visalla sama joka ei ole. Kuluista tietenkään niin paha. Tarkoitus maksaa kaikki pois. Talosta on pakko olla lainaa, mutta kaikki muut lainat on aika turhia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mulla ole ollut ikinä muuta kuin asuntolaina, ei kulutusluottoja, osamaksuja tai muuta, ok-talo, useampi auto, muuta tonni jemmassa tiukkoja tilanteita varten.
Ei ole kalliita puhelimia, tässäkin huaweissa on ominaisuuksia paljon minkä päälle en ymmärrä mitään.
Töiden lisäksi olen aina tehnyt aina vähän muitakin hommia, autoremppaa ostellut halvalla autoja, kunnostellut, katsastanut ja myynyt pois.
Vasta oli yksi nissan mistä sain 600€ voittoa ym.
Luottokortti on ulkomaan ostoksia ja tiukkoja paikkoja varten, siitäkin tulee aina 100% lasku.
M kirjoitti:
Ei mulla ole ollut ikinä muuta kuin asuntolaina, ei kulutusluottoja, osamaksuja tai muuta, ok-talo, useampi auto, muuta tonni jemmassa tiukkoja tilanteita varten.
Ei ole kalliita puhelimia, tässäkin huaweissa on ominaisuuksia paljon minkä päälle en ymmärrä mitään.
Töiden lisäksi olen aina tehnyt aina vähän muitakin hommia, autoremppaa ostellut halvalla autoja, kunnostellut, katsastanut ja myynyt pois.
Vasta oli yksi nissan mistä sain 600€ voittoa ym.
Luottokortti on ulkomaan ostoksia ja tiukkoja paikkoja varten, siitäkin tulee aina 100% lasku.
Unohtui että olen ihan duunari n:2000€/kk nto ja muija on myyjä, sen palkka on kanssa todella huono vähän tunteja ym.
Oli niitä osareita ennenkin. Anttila, Ellos, Hobbyhall, ym. postimyyntifirmat möi ainakin tavaraa ja vaatteita laskulle ja osamaksutilille. Ruokakauppoihin pystyi avaamaan tilin. Elektroniikkaa sai myös ostettua velaksi helposti ihan kivijalkakaupoista.
Itse en tunnista velaksi elämisen ilmiötä omasta kaveripiiristäni (25-30 yliopistokoulutetut), tietääkseni kavereilla on vain opintolainaa ja pikkuhiljaa myös asuntolainoja. Meillä ei ole myöskään design-koteja, kalliita kännyköitä tai ökyautoja. Lomamatkat usein purjehdusta (niillä, joiden perheellä on purjevene) tai telttailua, eli ei mitenkään kallista. Taidamme olla aika maanläheistä porukkaa.
Kyllä noita velkoja kertyy nykyään todella helposti melkein huomaamatta. Sitä tottuu tiettyyn elintasoon ja sitten kun tulee mitään yllättävää niin mennään miinukselle ja tehdään velkaa. Ja vähitellen arjen kasvavat kulut voivat viedä talouden pysyvästi miinukselle.
Itselle kävi juuri niin ja havahduin siihen vasta pari vuotta sitten. Oli pari kulutusluottoa yhteensä noin 3000 e ja parilla luottokortilla luottorajat koko ajan tapissa (yht. n. 7000e). Eli ylimääräistä velkaa kymppitonni, siihen päälle autolaina (n.30.000) ja asuntolaina niin kyllä se alkoi jo tuntua vaikka tulotkin olivat aika hyvät.
Onneksi havahduin ajoissa joten tilanne oli vielä juuri korjattavissa eikä mikään mennyt perintään. Nyt olen parissa vuodessa saanut kulutusvelkoja alas 2500 e (ja autolainaa 10.000e) ja samaan aikaa säästänyt puskuria 1500e tilille. Yllättävän helposti se tapahtui kun alkoi vain katsomaan mihin kuluttaa ja mitä todella tarvitsee. Tajusin ostaneeni paljon asioita ihan vain ostamisen ilosta.
Kyllä kahdella työssäkäyvällä aikuisella pitäisi olla varaa halutessaan autoon ja siihen, ettei tarvitse kaikkia hankintoja tehdä velkarahalla, ja jäädä vielä säästöönkin. Ellei ole tosi pieni palkka tai jotain isoa rahanreikää johon kaikki rahat menee (kalliit lääkkeet, kallis harrastus tai lemmikki esim). Se on jännä, että ihan samalla palkalla jollain menee kaikki rahat, jollain jää mukavasti säästöön. Jos mielii vaikkapa sitä asuntosäästöä kerryttää, kannattaa ihan käydä läpi mihin ne rahat oikeasti katoaa ja karsia ne turhat menot pois. Siinä voi yllättyä.
No tämä on ihan ohis, mutta tuli mieleen kun juuri vaihdoin lakanat vuoteeseen. Meillä oli lapsuudenkodissa lakanoita kotona pienelle armeijalle. Syynä se että kaikki pyykki piti kuivata ulkona narulla. No isojen lakanoiden ripustelu pakkasella ulos ja jäätyneenä pois korjaaminen oli aika mahdotonta hommaa joten lakanoita piti olla niin paljon että puhtaita riitti vaihdettavaksi talven yli, ja ne likaantuneet sitten pyykättiin vasta keväällä.
Nykyään tulisin toimeen yhdelläkin setillä koska on automaattikone ja kuivausrumpu. Kahdessa tunnissa on lakanat pesty ja kuivattu.
Niin se maailma muuttuu Eskoseni.