Lue keskustelun säännöt.
Ostettiinko ennen asioita velaksi niin paljon kuin nykyään?
09.09.2020 |
Olen miettinyt viimeaikoina kulutusta ja omaa rahankäyttöä. Perheeni ei ole koskaan ollut erityisen varakas vaan vanhempani ovat ihan duunareita. Meillä oli onnellinen lapsuus ja vanhemmilla omistusasunto, myöhemmin myös kesämökki. En muista että meiltä olisi puuttunut ikinä mitään, toki en muista että olisin myöskään aina saanut kaikkea uutta ja hienointa heti. Ruoka tehtiin aina itse ja lomailtiin kotimaassa, tästäkin on vain hyviä muistoja.
Nykyään emme kahden työssäkäyvän ihmisen taloudessa saa säästettyä rahaa omistusasuntoon eikä meillä ole varaa pitää autoakaan. Tämä johtuu osittain siitä, että on osamaksuvelkaa ja kulutusluottoa joilla on tehty kodinhankintoja - tietokone työtä varten, sisustettu jne. Mitään pröystäilyä en koe että harrastettaisiin, emme osta designvalaisimia tai vaatteita kun ei ole rahaa.
Monilla tulostasoon katsomatta on kuitenkin nykyään uusimmat puhelimet, merkkivaatteet, koti kuin sisustuslehdestä. Ostetaanko nykyään enemmän asioita velaksi, jotta elämä näyttäisi hienommalta kuin on?
Olen päättänyt itse lopettaa osamaksuilla ostamisen kokonaan ja säästää niihin asioihin mitä tarvitsen. Säästöönkin olisi mukavaa saada jotain. Oliko säästäminen ennen helpompaa eikä kaiken tarvinnut olla niin uutta ja hienoa koko ajan, vai miksi tuntuu että nykyään tavallisen työssäkäyvän on hankalampaa saada omaisuutta kuin joskus pari vuosikymmentä sitten?
Kommentit (82)
Ja en siis sano etteivätkö vanhempani töitä tehneet rahan eteen, kyllä tekivät. Mutta lapsuusajan muistot omasta kodista ja kavereiden kodeista ovat ettei kaikki ollut koko ajan designia ja uutta. Nyt tuntuu että kaikki on niin hienoa ja lainarahalla ostettua.
Samoin ihmetyttää miten pienempipalkkaisilla ystävillä on varaa ostella marimekon käsilaukkuja ja design huonekaluja, mistä se raha tulee? Omituinen normi tänä velaksi eläminen koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että sinä ostat velaksi, ei tarkoita sitä, että muut ostaisivat.
Minun lapsuudenkodissa ei ostettu velaksi mitään paitsi asuntolainaa oli, mutta sekin oli aravaa jonka inflaatio söi.
Vierailija kirjoitti:
Se, että sinä ostat velaksi, ei tarkoita sitä, että muut ostaisivat.
On varmasti näinkin, mutta silti tuntuu oudolta että kulutusluottojen ja osamaksujen maailmassa olisin harvoja oman tulotasoni ihmisiä jotka näitä hankintoja tekee lainarahalla. Enkä ole missään ”juuri ja juuri” tulee toimeen työssä.
Tuntuu vain, että kulutus on sitä luokkaa ettei monella siihen voi rahat riittää. Voi olla että olen täysin väärässäkin.
Ennen ei ollut pikavippejä, klarnaa eikä ollut huonekaluille tai kodinkoneille osamaksuja. Luottokorttiakaan ei noin vain saanut. Ei ollut olemassakaan tiettyä elektroniikkaa, mitä nyt ostetaan mm kännykät, tietokoneet.
Jotain on pielessä kahden työssä käyvän ihmisen rahankäytössä, jos kaikki pitää ostaa osamaksulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen ei ollut pikavippejä, klarnaa eikä ollut huonekaluille tai kodinkoneille osamaksuja. Luottokorttiakaan ei noin vain saanut. Ei ollut olemassakaan tiettyä elektroniikkaa, mitä nyt ostetaan mm kännykät, tietokoneet.
Jotain on pielessä kahden työssä käyvän ihmisen rahankäytössä, jos kaikki pitää ostaa osamaksulla.
En sano että _kaikki_ pitää ostaa osamaksuilla. Mutta meillä on myös kummallakin opintolainaa maksettavana ja muita normaaleja kuluja kuten melko iso vuokra kaupungin keskustassa. Ja ennen kuin joku tästä keksii sanoa jotain, keskustassa asuminen mahdollistaa sen että töihin voi kävellä eikä tarvitse autoa/julkisilla menemistä. Tässä kaupungissa sivummalla asumisella voi säästää ehkä satasen, mutta se meneekin sitten matkakuluihin.
Kyllä mun äiti ainakin osti vaikka mitä osamaksulla surutta.
Ei sitten pystynyt opettaa mllekaan järkevää rahankäyttöä tai muutakaan mitä olisin tarvinnut rakentaakseni hyvän elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että sinä ostat velaksi, ei tarkoita sitä, että muut ostaisivat.
On varmasti näinkin, mutta silti tuntuu oudolta että kulutusluottojen ja osamaksujen maailmassa olisin harvoja oman tulotasoni ihmisiä jotka näitä hankintoja tekee lainarahalla. Enkä ole missään ”juuri ja juuri” tulee toimeen työssä.
Tuntuu vain, että kulutus on sitä luokkaa ettei monella siihen voi rahat riittää. Voi olla että olen täysin väärässäkin.
Ei kyllä sinullakaan riitä jos kulutuksen jälkeen ei ole varaa säästää mihinkään eikä varaa pitää/ostaa autoa.
Ennen ei saanut lainaa niin helposti, joten oli pakko säästää endin tai olla ilman.
Kannattaa muistaa, että velaksi ostaminen on edelleen kalliimpaa kuin käteiskauppa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikään ei tunnu miltään, koska elintaso on noussut niin paljon. 80-luvulla tavallinen keskihintainen väritelkku maksoi nykyrahassa noin kolme tonnia.
Nykyään vastaava maksaa muutaman satasen. Tuon laitteen kohdalla arvonlasku on lähes kymmenkertainen.
Ennen jos lainaa halusi piti mennä hattu kourassa pankinjohtajan puheille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että sinä ostat velaksi, ei tarkoita sitä, että muut ostaisivat.
On varmasti näinkin, mutta silti tuntuu oudolta että kulutusluottojen ja osamaksujen maailmassa olisin harvoja oman tulotasoni ihmisiä jotka näitä hankintoja tekee lainarahalla. Enkä ole missään ”juuri ja juuri” tulee toimeen työssä.
Tuntuu vain, että kulutus on sitä luokkaa ettei monella siihen voi rahat riittää. Voi olla että olen täysin väärässäkin.
Ei kyllä sinullakaan riitä jos kulutuksen jälkeen ei ole varaa säästää mihinkään eikä varaa pitää/ostaa autoa.
Mitä oikein jankkaat? On selvää ettei riitä. Mietin vain onko tämä nykypäivän trendiä ja tätä ajatusmaailmaa ylipäätänsä. Oliko ennen helpompaa, pärjäsikö palkalla esimerkiksi paremmin ja niin edelleen.
Näkökulmia kaipaisin tässä enkä mitään jankkaamista, on selvää että omaa kulutuskäyttäytymistä pitää muuttaa.
Joskus tuntuu että tälle lainaksielämiselle pitäisi saada joku kattoraja, kuulostaa holhoavalta, mutta pitkässä juoksussa se olisi koko yhteiskunnan etu.
En tarkoita tietenkään asuntolainoja tai tarpeellisia asioista, mutta esimerkiksi klarnat ja muut ajavat monet ostokierteeseen mistä voi olla vaikeaa päästä irti. Ja ennen kuin huomaakaan, onkin pulassa velan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä lainalla elettiin ennenkin. Ja osamaksulla sai ostettua jo 80-luvulla. Ei vain tainnut olla niin yleistä? Tai ei näkynyt normina kun ei ollut somea.
90-luvun lama vei monet pohjalle joko omien velkojen tai takaajana olemisen takia. Esimerkiksi velipuoli oli ottanut lainan jonka isäpuoli takasi, näitä velkoja isäpuoli maksoi pitkälle tätä vuosituhatta. Ja yksi syy isän ja äidin eroon oli talous, isällä oli tarve saada kaikki heti nyt, osamaksulla. Näitä "pieniä" kuukausieriä oli sitten useita, eikä kokonaissumma ollut enää pieni.
Näistä jäi itselle se oppi päähän, että mitään asuntoa pienempää ei osteta velalla ja elintaso pidetään suhteutettuna tuloihin.
Ei - 80-90 luvulla voinut edes tilata mitään postimyynnistä, jos sitä ei maksanut postiennakolla hakiessa pakettia.
Oikeastaan velaksi sai lähikauppiaalta, jonne pystyi avaamaan kauppatilin.
Ei varmaankaan joka kotitaloudessa käytetä kulutusluottoja vieläkään, mutta minustakin tässä on tapahtunut selvä kulttuurinmuutos. Asia on helposti havaittavissa esim. lastenhankintaan liittyvissä keskusteluissa. Moni ei halua hankkia lapsia, ennen kuin pystyy tarjota näille ylemmän keskiluokan elintason, vaikka olisi tavallinen duunari. Ihan tavalliset ihmiset, jotka eivät miellä itseään mitenkään pinnallisiksi, menevät eriarvoisuushysteriassaan todella pitkälle. Ikään kuin pahinta, mitä vaikkapa koululaisen itsetunnolle voisi tapahtua, olisi se, jos hänellä ei olisi varaa yhtä hienoon kännykkään kuin parhaalla kaverillaan. Lapsille yritetään ostaa itsetuntoa. Ja ymmärrän toki, että oikea vähävaraisuus voi estää lapsilta mahdollisuuksia ja jättää ulkopuolelle, mutta puhe tavallisten duunarienkin lastensaantia kohtaan on ankaraa. Ikään kuin varallisuuserot olisi täysin häivytettävä lasten elämästä, ja alempaan keskiluokkaan kuuluva palkansaaja altistaisi lapsensa kiusaamiselle ja syrjäytymiselle. Ennen lasten ei ajateltu menevän rikki ja joutuvan kantamaan kohtuutonta häpeän taakkaa, vaikka tämä tajuaisi kuuluvansa siihen luokkansa vähävaraisempaan puoliskoon. Ihmiset kyllä jeesustelevat, etteivät ole pinnallisia ja materia ei merkitse paljoa, mutta juuri lasten kasvatuksessa todelliset asenteet tulevat näkyviin.
Ja toki tämä on myös aikuisilla havaittavissa. Itsetuntoa yritetään ostaa, usein luotolla. Ja kun näkee, mitä sillä omalla viiteryhmällä on (mahdollisesti luotolla hankittuna), moni alitajuisesti ajattelee, että sama kuuluu itselle. Ostetaan itselle identiteetti.
Ei todellakaan ostettu velalla, niinkuin nykyään. Eihän luottokorttejakaan ollut 1980-luvun alussa kuin harvoilla ylsityishenkilöillä.
Osamaksua suosivat jotkut. Siinä tehtiin kaupakäynnin yhteydessä erillinen maksuaikasopimus, jossa oli määrätty päivät, jolloin hankinnasta on tietty maksu, ja viimeinen maksupäivä.
1970- ja 1980-luvuilla ulkomaanmatkoja tekivöt vain ne, joilla oli siihen varaa.
Nyt olen kuullut kaupan tiskillä (Henkka & Maukka) kun nuoret naiset ostavat parinkympin rintsikoita Klarnan tilille!
Systeemit muuttuivat, kun rahamarkkinat vapautuivat.
Eiköhän se ollut monilla, että tilille ruuat ja polttoaineet, kun ei koko ajan ollut sitä rahaa, jota piti erikseen käydä nostamassa pankista, jonne palkka maksettiin. Sitten tuli shekkivihot, niin se vähän helpotti käteisostoja. Rosvoilla olisi ennen ollut kulta-ajat, kun käteistä nostettiin paljon. Tosin kaikilla sitä ei tietty ollut.
Kiitos asiallisista vastauksista :) on silmiäavaavaa kuulla kokemuksia 70-80-90 luvuilta, kun itse elää niin täysin erilaisessa maailmassa ja kulutusympäristössä kuin tuolloin.
Yritän oppia elämään järkevämmin ja suhteuttamaan omia tuloja kulutukseen paremmin. Nykymaailman ostopöhinä vain helposti sekoittaa kohtuullisen kuluttamisen ja tavallisen ostamisen. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
No ennen ei sisustettu samalla tavalla, eikä tarvittu esim. tietokonetta työtä varten.