Lue keskustelun säännöt.
Ostettiinko ennen asioita velaksi niin paljon kuin nykyään?
09.09.2020 |
Olen miettinyt viimeaikoina kulutusta ja omaa rahankäyttöä. Perheeni ei ole koskaan ollut erityisen varakas vaan vanhempani ovat ihan duunareita. Meillä oli onnellinen lapsuus ja vanhemmilla omistusasunto, myöhemmin myös kesämökki. En muista että meiltä olisi puuttunut ikinä mitään, toki en muista että olisin myöskään aina saanut kaikkea uutta ja hienointa heti. Ruoka tehtiin aina itse ja lomailtiin kotimaassa, tästäkin on vain hyviä muistoja.
Nykyään emme kahden työssäkäyvän ihmisen taloudessa saa säästettyä rahaa omistusasuntoon eikä meillä ole varaa pitää autoakaan. Tämä johtuu osittain siitä, että on osamaksuvelkaa ja kulutusluottoa joilla on tehty kodinhankintoja - tietokone työtä varten, sisustettu jne. Mitään pröystäilyä en koe että harrastettaisiin, emme osta designvalaisimia tai vaatteita kun ei ole rahaa.
Monilla tulostasoon katsomatta on kuitenkin nykyään uusimmat puhelimet, merkkivaatteet, koti kuin sisustuslehdestä. Ostetaanko nykyään enemmän asioita velaksi, jotta elämä näyttäisi hienommalta kuin on?
Olen päättänyt itse lopettaa osamaksuilla ostamisen kokonaan ja säästää niihin asioihin mitä tarvitsen. Säästöönkin olisi mukavaa saada jotain. Oliko säästäminen ennen helpompaa eikä kaiken tarvinnut olla niin uutta ja hienoa koko ajan, vai miksi tuntuu että nykyään tavallisen työssäkäyvän on hankalampaa saada omaisuutta kuin joskus pari vuosikymmentä sitten?
Kommentit (82)
Moni käyttää sanaa "ennen" mutta se voi tarkoittaa ihan mitä tahansa vuosikymmentä 1900-2000 luvuilla. Muistelen kyllä että, äitini etenkin, lapsuudessani 70-80-luvuilla osteltiin osamaksulla monenmoista asiaa. Taisinpa itsekin nuorena ostaa jotain tuolla maksutavalla ensimmäiseen omaan kotiin. Ei silloin käytetty luottokortteja, ei ollut tietokoneita, eikä sisustettu vaihtamalla keittiökalusteita 5v välein tai muodin mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos asiallisista vastauksista :) on silmiäavaavaa kuulla kokemuksia 70-80-90 luvuilta, kun itse elää niin täysin erilaisessa maailmassa ja kulutusympäristössä kuin tuolloin.
Yritän oppia elämään järkevämmin ja suhteuttamaan omia tuloja kulutukseen paremmin. Nykymaailman ostopöhinä vain helposti sekoittaa kohtuullisen kuluttamisen ja tavallisen ostamisen. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
Miksi pitäisi ostaa ja omistaa mielihyvää saadakseen? Minulle usein riittää pelkkä mahdollisuus ja siihen liittyvä turvallisuudentunne.
Voisin ostas uuden auton käteisellä, mutta jo pelkkä ajatus on palkitseva. Eikä minua kiinnosta, mitä naapurini tai kaverini asiasta ajattelee.
No, mä ainakin saan tietokoneen ja kaiken työhön liittyvän töistä.
En muuten ymmärrä velkarahalla sisustamista. Oikeasti. Me muutimme hiljattain paljon aiempaa isompaan kämppään. Huonekaluja ei ole edelleenkään tarpeeksi, eikä sisustus hivele silmää. Mutta ei ole ollut varaa ostaa kaikkea kerralla, niin olemme ostaneet sitä mukaa, kun on ollut varaa ja on löytynyt jotain silmää miellyttävää. Sisustus on yksi tyhmimmistä asioista, jota voi tehdä velaksi.
Kaipaan yksinkertaisempia aikoja kun materia ei ollut kaiken mittari, tuntui siltä ettei esimerkiksi lapsille ostettu kaikkea jotta näytettäisiin rikkaammilta.
Aina on ollut tuloeroja ja tulee olemaan, nyt tuntuu että duunarityössä ja elintasossa olisi jotain hävettävää vaikka ei ole, eivät kaikki voi elää design-kodissa uusimman teknologian ympäröimänä. Elämä voi olla ihan mukavaa vähemmälläkin eikä kaikkien tarvitse menestyä huipulla jotta voi kokea elävänsä ihan mukavasti, tai niin asian pitäisi olla.
Vierailija kirjoitti:
No, mä ainakin saan tietokoneen ja kaiken työhön liittyvän töistä.
En muuten ymmärrä velkarahalla sisustamista. Oikeasti. Me muutimme hiljattain paljon aiempaa isompaan kämppään. Huonekaluja ei ole edelleenkään tarpeeksi, eikä sisustus hivele silmää. Mutta ei ole ollut varaa ostaa kaikkea kerralla, niin olemme ostaneet sitä mukaa, kun on ollut varaa ja on löytynyt jotain silmää miellyttävää. Sisustus on yksi tyhmimmistä asioista, jota voi tehdä velaksi.
Yrittäjä ei saa mitään ilmaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meillä ainakin ostettiin kaikki se vähä mitä ostettiin niin osamaksulla.
Ja tosiaan kuten joku kirjoittikin, kaupassa oli piikki, jolle ruoat haettiin ja palkkapäivänä sit maksettiin pois. Eli ihan sama asia, muoto vaan on tänä päivänä eri.
Ei.
Kun lähdettiin opiskelemaan lukion jälkeen, ei opiskelijalla yleensä ollut tv:tä, pyykinpesukonetta tai autoa. Nykyään meno on toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, mä ainakin saan tietokoneen ja kaiken työhön liittyvän töistä.
En muuten ymmärrä velkarahalla sisustamista. Oikeasti. Me muutimme hiljattain paljon aiempaa isompaan kämppään. Huonekaluja ei ole edelleenkään tarpeeksi, eikä sisustus hivele silmää. Mutta ei ole ollut varaa ostaa kaikkea kerralla, niin olemme ostaneet sitä mukaa, kun on ollut varaa ja on löytynyt jotain silmää miellyttävää. Sisustus on yksi tyhmimmistä asioista, jota voi tehdä velaksi.
Sisustaminen oli ehkä vähän väärä termi, on tullut ostettua sohva ja sänkyyn patja osamaksulla. Muu on käytettyä tai ”heti”ostettua. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei.
Kun lähdettiin opiskelemaan lukion jälkeen, ei opiskelijalla yleensä ollut tv:tä, pyykinpesukonetta tai autoa. Nykyään meno on toinen.
Tämä on totta. Kävin vanhemmillani pesemässä pyykkiä kun ei ollut varaa ostaa pyykinpesukonetta. Opiskeluita varten ostin halvimman mahdollisen tietokoneen opintolainalla, televisiota ei ollut. Kirpparilta ostin myöhemmin pyykinpesukoneen ja television, näitä käytinkin niin kauan kunnes hajosivat. Ajokorttia minulla ei ole vielä nykypäivänäkään, koska ei ole varaa pitää autoa eikä sitä mihinkään keskusta-asujana tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään otetaan velkaa. Eikä sitä tarvitse maksaa koskaan pois!
Vierailija kirjoitti:
Nykyään otetaan velkaa. Eikä sitä tarvitse maksaa koskaan pois!
Niinhän vasemmisto väittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä tavaraa tarvittiin vähemmän, eikä tavaroiden kierto ollut niin nopeaa. Telkkari kesti kymmeniä vuosia, samoin pesukone, ensimmäinen mikro hankittiin lapsuuden kotiini joskus 80-luvun lopussa ja ei ole pitkä aika kun äitini vasta luopui siitä. Samoin huonekalut ostettiin vuosikymmeniksi. Autoja huollettiin itse, eikä niissä ollut helposti hajoavaa elektroniikkaa.
Nyt ihan perustavaroiden kierto on tosi nopeaa, vaikka puhelimet. Viisi vuotta vanha puhelin on auttamatta vanha, eikä siinä toimi enää kaikki mitkä pitäisi, vaikka muuten olisi toimintakykyinen. Kodinkoneiden kohdalla kestävyys on koko ajan laskusuunnassa. Ensimmäinen pesukoneeni kesti 15-vuotta ja oli luovuttava siitä vielä toimivana kun ei mahtunut silloisen kodin pesukoneen tilaan. Sen jälkeen onkin pesukoneet hajonneet noin 5-vuoden välein. Ja vastaavia esimerkkejä on vaikka kuinka paljon.
80-luvulla osamaksulla ostettiin lähinnä autoja, mutta nykyään ihan mitä vaan. Onneksi sekä miehen että omasta kotoa on omaksuttu asenne, että lainalla ei osteta kuin koti. Eikä uutta osteta jos vanha toimii. Mutta sen sitten näkee siitä, että ei meillä ole viimeisten trendien mukaista sisustusta kun vanhat mäntypuiset ovat vielä ehjiä (ehkä tämä on kohta taas trendikästä), puhelinta ei vaihdeta kuin pakosta ja erikseen on säästötili, johon säästetään etukäteen lomamatkoihin tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei.
Kun lähdettiin opiskelemaan lukion jälkeen, ei opiskelijalla yleensä ollut tv:tä, pyykinpesukonetta tai autoa. Nykyään meno on toinen.Tämä on totta. Kävin vanhemmillani pesemässä pyykkiä kun ei ollut varaa ostaa pyykinpesukonetta. Opiskeluita varten ostin halvimman mahdollisen tietokoneen opintolainalla, televisiota ei ollut. Kirpparilta ostin myöhemmin pyykinpesukoneen ja television, näitä käytinkin niin kauan kunnes hajosivat. Ajokorttia minulla ei ole vielä nykypäivänäkään, koska ei ole varaa pitää autoa eikä sitä mihinkään keskusta-asujana tarvitse.
Kotoa ei saanut mitään (paitsi vaatteet tietenkin), kun lähdin 80-luvun alussa omaan vuokra-asuntooni. Alakerrassa oli pyykkitupa, joka oli ahkerassa käytössä. Auto mulla oli ja stereot, loput haettiin kierrätyskeskuksesta ja kirpparilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ostettiin.
Oli erittäin yleistä, että suurimmat ostokset tehtiin osamaksulla.
Koteihin ostettiin väritv:t, videot, huonekalut sun muut osamaksuilla
Palkat olivat myös heikompia ennen ja perheessä saattoi olla vain mies työssä.
Ei sitä ylimääräistä rahaa ollut sitoa yhteen suureen ostokseen.
Helpompi oli maksaa ostokset erissä.
Mikä kumma siinä on, että velaksi ostamista niin halveksitaan ja pilkataan.
Se velkahan pitää maksaa aina takaisin.
Ei voi velkaa voi jättää kukaan maksamatta
Nykyajan pullamössöjen on saatava kaikki nyt ja heti, vaikka rahaakaan ei ole, eli velaksi sitten. Muutenhan naapuritkin luulee köyhäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei.
Kun lähdettiin opiskelemaan lukion jälkeen, ei opiskelijalla yleensä ollut tv:tä, pyykinpesukonetta tai autoa. Nykyään meno on toinen.Tämä on totta. Kävin vanhemmillani pesemässä pyykkiä kun ei ollut varaa ostaa pyykinpesukonetta. Opiskeluita varten ostin halvimman mahdollisen tietokoneen opintolainalla, televisiota ei ollut. Kirpparilta ostin myöhemmin pyykinpesukoneen ja television, näitä käytinkin niin kauan kunnes hajosivat. Ajokorttia minulla ei ole vielä nykypäivänäkään, koska ei ole varaa pitää autoa eikä sitä mihinkään keskusta-asujana tarvitse.
Kotoa ei saanut mitään (paitsi vaatteet tietenkin), kun lähdin 80-luvun alussa omaan vuokra-asuntooni. Alakerrassa oli pyykkitupa, joka oli ahkerassa käytössä. Auto mulla oli ja stereot, loput haettiin kierrätyskeskuksesta ja kirpparilta.
Minä sain mukaani sängyn ja lipaston, siinä oli kaikki ensimmäisen kotini huonekalut. Oikeastaan oli mukavaa kun sai kirpputorilta ja kierrätyskeskuksesta käydä katsomassa löytyisikö mitä tarvitsee. Kaikkea ei tarvinnut heti. Nostalginen ikävä aikoja kun vähempikin riitti ja oli vain idealismi ja haaveita. Ei velkoja ja stressiä. Huoh.
Välttelen osamaksuja ja luottoja viimeiseen asti. Jos jotain tarvitsee, pitää siihen säästää ja näin ostaa käsirahalla.
Käytettynä saa myös ostettua melkein mitä vaan. Jos jotain tarvitsee, tarkistan ensin nettikirppikset jne. olisiko joku myymässä sopivaan hintaan kaipaamaani tavaraa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ostettiin.
Oli erittäin yleistä, että suurimmat ostokset tehtiin osamaksulla.
Koteihin ostettiin väritv:t, videot, huonekalut sun muut osamaksuilla
Palkat olivat myös heikompia ennen ja perheessä saattoi olla vain mies työssä.
Ei sitä ylimääräistä rahaa ollut sitoa yhteen suureen ostokseen.
Helpompi oli maksaa ostokset erissä.
Mikä kumma siinä on, että velaksi ostamista niin halveksitaan ja pilkataan.
Se velkahan pitää maksaa aina takaisin.
Ei voi velkaa voi jättää kukaan maksamatta
Eikai kukaan velaksi ostamista pilkkaa, vaan tätä nykykulttuuria jossa mitä vaan voi ostaa ja ostetaan velaksi esimerkiksi jotta vaikutettaisiin rikkaammalta kuin ollaan. Osamaksuruljanssi on ongelma jos niiden erien maksamisen jälkeen ei säästöön jää mitään.
En ole ostanut velaksi kuin asuntoni. Ja nekin velat on maksettu jo pois.
Ennen velalla oli hinta. Nykyään siitä maksetaan.