Synnytys, kivun kokeminen ja kivunlievitys: oletteko kaikki idiootteja??

Samaa mieltä. Jokainen valitkoon sen itselleen sopivimman tavan ja antaa muiden tehdä samoin. 

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 15:35"]

Riitelette täällä jostain hemmetin luomuna synnyttämisestä vs kivunlievitys. Ällöttää sanakin "luomusynnytys". Mulle tulee lähinnä mieleen tuossa se, että kesken heinätöiden mennään saunaan synnyttämään, kapaloidaan baby, heitetään se huivilla rinnan päälle ja imetetään samalla kun jatketaan niitä heinätöitä.

Siis HALOO mammat!!

Yhdelle sopii yksi, toiselle toinen ja kolmannelle kolmas tapa... 

Siis oikeastiko te kinastelette täällä siitä, mikä on paras tapa synnyttää?

Itsekehu haisee aikalailla...

[/quote]

Miksi on se on itsensä kehumista jos sanoo synnyttäneensä "luomuna"? Mutta ei silloin jos sanoo ottaneensa lääkkeellistä kivunlievitystä?

Miksi pitäisi tänä päivänä enää yrittää leikkiä niin kovaa muijaa, että ei periaatteesta halua kivunlievitystä, kun nykyään sitä olisi saatavilla? Kaikki ei tietenkään kieltäydy lievityksestä tuolla perusteella, mutta niitäkin on ja paljonkin! Sitten jos ei sinni riitäkään siihen, niin jälkikäteen oikein hävetään, että "kun ei musta ollutkaan siihen, olen surkea synnyttäjä!"

Lääketiede on kehitetty ja kehittynyt medän helpotukseksi, miksi ei sitä voisi siis hyödyntää?

Rispekstit esiäideillemme sisusta, ei siinä mitään, mutta minun ei enää tarvitse yrittääkään nousta heidän "tasolle", kun ei ole pakko!

Luomusynnyttäjät kehuvat itseään suhteessa muihin, eivät muut.

Miksi pitäisi kestää kaikki mahdolliset kivut, jos kerran ei ole pakko?

Minä olisin halunnut kivunlievityksen mutta en ehtinyt saada. Mielestäni luomuna synnyttämistä ei pidä suositella kellekään, koska kaikki kokee kivun eri tavalla ja varsinkin ensisynnyttäjälle synnytyskipu voi olla järkytys. On jokaisen oma asia haluaako kivunlievitystä vai ei, siinä ei kannata neuvoa toista.

Ja otsikoit kaikki idiooteiksi vaikka vaan luomukehujia tarkoitit. Oletko aivan idiootti??

Kandee se otsikko kirjoittaa vasta lopuksi kun asia on muotoutunut itsellekin selkeäksi.

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 16:57"]

Miksi pitäisi tänä päivänä enää yrittää leikkiä niin kovaa muijaa, että ei periaatteesta halua kivunlievitystä, kun nykyään sitä olisi saatavilla? Kaikki ei tietenkään kieltäydy lievityksestä tuolla perusteella, mutta niitäkin on ja paljonkin! Sitten jos ei sinni riitäkään siihen, niin jälkikäteen oikein hävetään, että "kun ei musta ollutkaan siihen, olen surkea synnyttäjä!"

Lääketiede on kehitetty ja kehittynyt medän helpotukseksi, miksi ei sitä voisi siis hyödyntää?

Rispekstit esiäideillemme sisusta, ei siinä mitään, mutta minun ei enää tarvitse yrittääkään nousta heidän "tasolle", kun ei ole pakko!

[/quote]

"Leikkiä kovaa muijaa"? Kuulostaa naurettavalta, enkä tunne yhtäkään luonnollisesti synnyttänyttä joka tuon takia niin tehnyt. Siihen että valitsee luonnollisen synnytyksen on monta oikeastikin hyvää syytä. Tai siihen että EI halua lääkkeellistä synnytystä (jolloin ainoa vaihtoehto siis on luonnonllinen synnytys).

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 16:59"]

Luomusynnyttäjät kehuvat itseään suhteessa muihin, eivät muut.

Miksi pitäisi kestää kaikki mahdolliset kivut, jos kerran ei ole pakko?

[/quote]

Kerro esimerkki, millä tavalla kehuvat itseään suhteessa muihin? Kertoessaan että synnytti luonnollisesti?

Synnytys on suunnilleen sama asia kuin ponnistais melonin ulos itsestä ja sitä ennen supistukivut jotain vielä järkyttävämpää. Turha siitä on riidellä, kuka on parhaiten kestänyt kipua kun homman voi hoitaa itselle kivuttomamminkin.

Olen synnyttänyt luomuna esikoiseni. Oli nopea synnytys, 6 tuntia josta ponnistus viimeiset noin 15 minuuttia. Synnytys oli luomu osittain siksi, koska halusin ja osittain koska tilanne salli sen ja kaikki meni hyvin. Olin lukenut aiheesta etukäteen, ja se, että tiesin millaisia vaiheita ja fiiliksiä synnytysessä voi tulla, auttoi tosi paljon. Pahin synnytyspelkoni oli että kätilö on liian määräilevä enkä saa itse puuttua synnytyksen kulkuun. Onneksi oli mukava kätilö joka antoi minun tehdä tavallani. Olisin toki ollut valmis muuttamaan suunnitelmaa jos jokin olisi mennyt toisin tai uhannut minun tai lapsen terveyttä. Toivuin nopeasti ja imetys käynnistyi ongelmitta. Vauva oli skarpin oloinen kuulemma, sanoivat sairaalassa. Kuulemma usein luomuna synnyttäneiden vauvat ovat. Itse en olisi osannut vauvan vireystilaa arvioida kun ei ole kokemusta.

En synnyttänyt luomuna voidakseni kehuskella sillä. Mutta tottakai olen iloinen että sain synnyttää tavalla jolla halusin. Elimistön omat oksitosiinit riittivät näemmä minulle tuossa synnytyksessä. Kuka ties toinen synnytys voikin olla sitten ihan erilainen.

Välillä tuntuu että en saisi kertoa synnytyksestäni koska se oli luomuna ja joku voi erehtyä luulemaan että kehun sillä. Ihan yhtä tärkeää ja terapeuttista on muistella myös luomusynnytyskokemusta.

Sairaalassa ei voi koskaan kokea luomusynnytystä. Kotona voi, mutta ei todellakaan sairaalassa.

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 17:18"]

Pahin synnytyspelkoni oli että kätilö on liian määräilevä enkä saa itse puuttua synnytyksen kulkuun.

[/quote]

Mulle passaa tuossa tilanteessa vallan mainiosti se, että siellä on ammatti-ihminen, joka käskee tehdä mitä milloinkin pitää. Teen mitä käsketään, enkä halua puuttua mihinkään yhtään mitenkään.

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 17:20"]

Sairaalassa ei voi koskaan kokea luomusynnytystä. Kotona voi, mutta ei todellakaan sairaalassa.

[/quote]

Okei, eli varmaan tässä mielletään luomusynnytys sellaisena jossa ei käytetä lääketieteellistä kivunlievitystä. Eli ei epiduraalia, spinaalia, ei tehdä epparia, eli puhkaista kalvoja, ei hengitellä ilokaasua tai muuta vastaavaa. Toki luomusynnytys sanan varsinaisessa merkityksessä taitaa olla aika harvinainen nyky-Suomessa.

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 17:18"]

Olen synnyttänyt luomuna esikoiseni. Oli nopea synnytys, 6 tuntia josta ponnistus viimeiset noin 15 minuuttia. Synnytys oli luomu osittain siksi, koska halusin ja osittain koska tilanne salli sen ja kaikki meni hyvin. Olin lukenut aiheesta etukäteen, ja se, että tiesin millaisia vaiheita ja fiiliksiä synnytysessä voi tulla, auttoi tosi paljon. Pahin synnytyspelkoni oli että kätilö on liian määräilevä enkä saa itse puuttua synnytyksen kulkuun. Onneksi oli mukava kätilö joka antoi minun tehdä tavallani. Olisin toki ollut valmis muuttamaan suunnitelmaa jos jokin olisi mennyt toisin tai uhannut minun tai lapsen terveyttä. Toivuin nopeasti ja imetys käynnistyi ongelmitta. Vauva oli skarpin oloinen kuulemma, sanoivat sairaalassa. Kuulemma usein luomuna synnyttäneiden vauvat ovat. Itse en olisi osannut vauvan vireystilaa arvioida kun ei ole kokemusta.

En synnyttänyt luomuna voidakseni kehuskella sillä. Mutta tottakai olen iloinen että sain synnyttää tavalla jolla halusin. Elimistön omat oksitosiinit riittivät näemmä minulle tuossa synnytyksessä. Kuka ties toinen synnytys voikin olla sitten ihan erilainen.

Välillä tuntuu että en saisi kertoa synnytyksestäni koska se oli luomuna ja joku voi erehtyä luulemaan että kehun sillä. Ihan yhtä tärkeää ja terapeuttista on muistella myös luomusynnytyskokemusta.

[/quote]

Viimeiset lauseesi veivät sanat suustani!