Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kumpi ahdistaa enemmän - törsääminen vai pihistely?
22.10.2013 |
Olen vakkarina muutamalla keskustelupalstalla ja pakko pitää välillä taukoa, koska alkaa ahdistaa yleinen mielipide jatkuvan pihistelyn auvosta. Tottakai järkevää on elää varojen mukaan, mutta tarkoitan nyt jatkuvalla pihistelyllä sitä, että koko ajan puheessa pitää alleviivata, tuloista riippumatta, sitä, miten vähällä tullaan toimeen ja miten on taas säästetty.
Itse taas olen enemmän tämmöinen paatunut kuluttamisesta nauttiva - toki nyt edelleen järkevyyden rajoissa - mutta tarkoitan nyt sitä, että saan nautintoa joskus siitä, että voin ostaa kaupasta muutakin kuin halvinta ja että tulee ostettua talvitakki useammin kuin kerran 15 vuodessa, kun vanha on jo umpipuhki.
En jotenkin vain osaa elää tai arvostaa sellaista elämää, että suihkuunkin mennessä pitää muistaa, että pari minuuttia korkeintaan saa valuttaa lämmintä vettä, kodin lämpö pitää mahdollisimman alhaalla. Kaupasta aina halvinta ruokaa kotiin, muista kyylätä tarjoukset, vain -30% merkittyä lihaa, jos lihaa ollenkaan. Kunnon perheen ruokaostokset maksaa kuukaudessa max 500 euroa, jos 4-6 henkeä. Ei uunia vain yhtä ruokaa varten lämpimäksi, vaan sitten laitetaankin urakalla. Alkkarit käytetään puhki ja samaten kaikki muutkin vaatteet. Kampaajalle ei "saa" mennä ikinä... Itse pitää osata korjata auto.
Ja kun mun mielestä joskus on vain kiva olla ajattelematta ja alleviivaamatta koko ajan sitä, miten halvimmalla pääsisi.
Kommentit (31)
Törsääminen, Ikää kun tulee niin shoppailu menettää merkityksensä. Onneksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh, itsellä ainakin helpottuu mieli kummasti kunhan ylimääräinen raha on törsätty eikä tarvitse enää miettiä sen kohtaloa :)
Mua ahdostaa enemmän törsääminen kuin pihistely. Ei rahan takia, vaan ympäristön. Lihansyönti, kuumat suihkut, kaiken kivan krääsän ja tekokuiturättien ostelu, Khao Lak kerran vuodessa koko perheelle ja kaksi autoa saa mut oksentamaan.
Mullakin ahdistaa se ympäristön kuormittumisen ajattelu... Vältän ostamasta itse jos en oikeasti tartte. Ei sen puoleen, että olisi majdottomasti ylimääräistä rahaakaan, mutta kuitenkin. Ne jotka rahansa ovat kovalla työllä ansainneet ovat tietenkin oikeutettuja siitä nauttimaan ja törsäämään. Musta se vaan olisi jokaisen ihmisen velvollisuus suorastaan miettiä kuinka omalla toiminnallaan vaikuttaa ympäristöönsä.
[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 08:06"]
Törsääminen, Ikää kun tulee niin shoppailu menettää merkityksensä. Onneksi!
[/quote]
Siis mä olen 40 vuotias. Tykkään shoppailusta, vaikka en sitä kyllä kovin usein harrasta, en mitenkään erityisesti kerää krääsää ympärilleni. Tarkoitin enemmän tällä törsääminen-pihistely-akselilla myös ja erityisesti jokapäiväisiä valintoja, jotka eivät liity suoraan kaupoilla käyntiin tai verkko-ostoksiin - kuten vaikka "tulen kylmissäni kotiin ja käyn pitkässä, lämpimässä suihkussa" (= maksaa).
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 08:18"]
Mullakin ahdistaa se ympäristön kuormittumisen ajattelu... Vältän ostamasta itse jos en oikeasti tartte. Ei sen puoleen, että olisi majdottomasti ylimääräistä rahaakaan, mutta kuitenkin. Ne jotka rahansa ovat kovalla työllä ansainneet ovat tietenkin oikeutettuja siitä nauttimaan ja törsäämään. Musta se vaan olisi jokaisen ihmisen velvollisuus suorastaan miettiä kuinka omalla toiminnallaan vaikuttaa ympäristöönsä.
[/quote]
Kyllä muakin, mutta mua myös ahdistaa se, että jokaisella elämän askelmalla pitää/pitäisi miettiä, että "ei jumalauta, ostin kahvin, maailma on taas lähempänä tuhoa".
ap
Mä ahdistun myös törsäämisestä. Ahdistaa jos tulee ostettua jotain, mille ei sitten olekaan käyttöä, tavara/vaate vie kotona säilytystilaa ja muistuttaa aina tarpeettomuudestaan ja siihen turhaan kulutetuista euroista. Shoppailu ei ole minulle nautinto ja yritänkin ottaa jo etukäteen selvää siitä mitä haluan, mistä ostan ja millä hinnalla. Tällaisen ostosreissun tehtyä olen tyytyväinen.
Mieluummin olen ostamatta mitään, kuin ostan jonkun heti hajoavan vaatteen. Kierrätän kaiken minkä pystyn mutta täällä ei ole vaatteiden eikä lumpun kierrätystä eikä edes energiajätettä kerätä. Siksi vaatteiden hävitys on minulle ongelmallista.
Ylenmääräinen pihistelijäkään en ole. Nautin esim. kuumasta suihkusta ja silloin kun jotain ostan, ostan kestävää ja klassista mitä pystyy käyttämään ja katselemaan vuodesta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mäkään minkään heti hajoavan ostamisesta tykkää. Sehän on tosi masentavaa itse asiassa.
ap
Ihmiset saa siitä pihistelystä tyydytystä, ei se ole tarkoitettu moitteeksi sua kohtaan. Jokaisella on omat tapansa hallita elämäänsä ja saada siitä mielekkyyden tunnetta, ja yllättävän monet saavat ihan aitoa iloa siitä että pystyvät säästämään rahaa. On myös oikeasti paljon pienituloisia perheitä, joille muutaman satasen tai muutaman tuhannen euron säästö on iso asia talouden kannalta. Silloin se ilo tulee siitä, että saa rahat riittämään kaikken mitä tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ahdistaa kumpikin jos täytyy ihan ääripäähän mennä. Välillä on kiva törsäillä jopa pieneen turhaan, mutta tavaroita ostaessa pyrin harkitsemaan että asia on sellainen, jolle on oikeasti käyttöä vielä viikonkin jälkeen. Ihan aina se ei onnistu, eikä se haittaa. Mutta sit tulee vähän morkkis jos on isompi summa mennyt turhuuteen. Ja mitä oikeasti tarvitsee, siihen voi panostaa (toki nyt järkevyyden rajoissa) jos siten saa hyvän, kestävän ja mieluisen. Mutta sitten ahdistaisi jos olisi oikeasti tarve kytätä jokaista ostoskorin tavaraa ruokakaupassakin tai täytyisi tyyliin kellottaa suihkussaoloaikaa...
Pidän shoppailua vähä-älyisten harrastuksena. Arvostan ihmisiä, jotka osaavat pienillä valinnoillaan vaikuttaa ympäristöön, vaikkapa ostamalla ruokaa vain sen verran, että sitä ei heitetä pois.
Toisaalta rahankäytössään liian pihit ihmiset, siis sellaiset, jotka eivät koskaa syö ulkona, koska se on kallista, ovat rasittavaa seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 08:20"]
[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 08:18"]
Mullakin ahdistaa se ympäristön kuormittumisen ajattelu... Vältän ostamasta itse jos en oikeasti tartte. Ei sen puoleen, että olisi majdottomasti ylimääräistä rahaakaan, mutta kuitenkin. Ne jotka rahansa ovat kovalla työllä ansainneet ovat tietenkin oikeutettuja siitä nauttimaan ja törsäämään. Musta se vaan olisi jokaisen ihmisen velvollisuus suorastaan miettiä kuinka omalla toiminnallaan vaikuttaa ympäristöönsä.
[/quote]
Kyllä muakin, mutta mua myös ahdistaa se, että jokaisella elämän askelmalla pitää/pitäisi miettiä, että "ei jumalauta, ostin kahvin, maailma on taas lähempänä tuhoa".
ap
[/quote] Se onkin ahdistavaa ajatella sitä joka käänteessä... Lienee osasyy miksi maapallo on tässä jamassa, koska on työlästä ajatella koko ajan kuinka elää mahd. kapeasti tätä elämää. Nykyään kun on millä mällätä. Itse olen vasta 26v. Ikävä tosiasia, että saatan olla vielä vanhoilla päivilläni näkemässä sen katastrofin, kun maapallon ilmasto muuttuu peruuttamattomasti. Lapsenlapseni näkevät sen aivan varmasti.. Silloin monen hymy hyytyy, kun taudit jyllää, ruoan tuotanto vaikeutuu huomattavasti, ilmastopakolaisuus lisääntyy jne. Navat kun sulaa, painuu veden alle monia suurkaupunkeja. New york muun muassa..
Törsääminen ahdistaa enemmän. Elämäntapa on oma valinta, ei sitä vedenkulutusta joka kerta suihkuun mennessä mieti, en minä ainakaan. Ihan automaattisesti suihkuttaudun nopeasti ja laitan hanan hiusten vaahdotuksen ajaksi kiinni.
Minusta on sairasta ajatella, että kun tienaa paljon, niin on jotenkin oikeutetumpi ylikulutukseen kuin vähemmän ansaitseva. Ei kenelläkään ole siihen oikeutta.
Minusta ihan yksinkertaisesti ihmisten pitäisi opetella saamaan nautintoa muusta kuin kuluttamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kumpikaan ahdista, mutta kun inhoan shoppailua enkä saa mitään mielihyvää ostosten tekemisestä, pihistely voi joskus olla ongelmakin kun ainoa takkini hajoaa tms.
Työkaverit kauhistelevat, kun en tiedä tavallistenkaan ruoka-aineiden hintoja oikeastaan lainkaan. En ole kokenut tarpeelliseksi kytätä ruoan hintaa. Samoin jos muutenkin tosissaan jotain haluan, ostan, vaikka hintaa muut kauhistelisivat. Juju onkin siinä, että ei tee kovin usein mieli ostaa mitään.
Rahan pitää kiertää! Itse tykkään törsätä mielekkäisiin asioihin, kuten matkusteluun. Auton säästäminen on pitkässä kuusessa, kun mielekkäämpiäkin rahareikiä on olemassa. Toisaalta nyt kun tulot ovat kohtuulliset, niin on mukava välillä pihtailla, kun säästöjäkin kertyy. Silloin vihasin pihtailua, kun rahat olivat tiukilla. Joka penni piti venyttää.
Pakon edessä pihistely ainakin syö mun mielenterveyttäni ja elämänhaluani.
[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 09:46"]
Rahan pitää kiertää!
[/quote]
Tämä ei pidä paikkaansa. Tämä on tie, joka on kohta kuljettu loppuun.
Mua ärsyttäis esim. tosi pihi mies.
Omassa elämässä menee pihistely ja törsäys vähän kausissa. Pihistelin niin kauan kotihoidontuella ollessani että sen jälkeen meni vähän överiks shoppailu. Nyt ajattelen että vähempikin olis riittänyt ja rahaa olis voinut käyttää järkevämminkin, mutta silloin kai hoidin sitä shoppailuvajettani. Eli sanoisin että tässäkin asiassa tasapaino on hyväksi.
Allekirjoitan myös sen että iän myötä tavaroiden haaliminen tulee vähemmän tärkeäksi. Kaikenlaista on jo ja aina on joku jolla on enemmän. Muut asiat tulevat tärkeämmiksi.
Törsääminen. Yksi kaverini on oikein ekspertti törsäämisen jalossa taidossa. Sillä on pieni yksiö täynnä euron nikkelikorviksia, koristetauluja, söpöjä sohvatyynyjä, tiimarisuolasirottimia, kippoja ja kuppeja, magneettirannekeita ja sitten se valittaa kun ei ole rahaa.
Alue: Aihe vapaa
Inhoan kulutuskulttuuria, mutta toisaalta pelkkä pihistelykin on pidemmän päälle aika tylsää. Yritänkin pysyä kultaisella keskitiellä ja ostaa pakolliset ostokseni käytettyinä tai sellaisina, että kuluttaisin ne itse loppuun asti. Olen aika minimalistinen, eli yritän pärjätä mahdollisimman vähällä ja panostaa sen sijaan laatuun. Välillä on vaan harmittavan vaikea erottaa oikeita tarpeita ja haluja, ja hutejakin tulee aina silloin tällöin. Onneksi törsään nykyään hyvään ja laadukkaaseen ruokaan enkä vaikka johonkin halpatuotantorätteihin, kuten nuorempana.