En jaksaisi mitenkään enää, pakko vaan jaksaa

Ihan ekaksi sanoisin, että en haluaisi saada mitään vittuluja ensi tilassa siitä, että olen huono äiti ja mieheni on huono isä, ei olla.

Eli; meidän 15 v tytöllä on diagnosoitu ADHD ja nyt sitten ilmeisesti diagnosoidaan bipolaarihäiriökin.

Mulla on noi kummatkin, ei todellakaan tunnu hyvältä ajatus että olen periyttänyt lapseeni samat huonot geenit mitä mulla on.

Jos olisin tiennyt ajoissa, ennen kun edes aloin tekemään lapsia, mitä geenejä kannan tuskin edes olisin hankkinut yhtäkään.

Siltikin mulla on viisi lasta :( Kaikki muut ovat jo aikuisia eikä kenelläkään muulla ole ainakaan bipoa, yhdellä vanhemmista lapsistani on diagnosoitu ADHD.

Mua niin harmittaa, kun täälläkin annetaan ohjeita teinien ns. kuriin saattamiseksi.  Että ihan varmasti lapsi oppii, esimerkiksi siivoamaan huoneensa kun opetetaan ja näytetään sille, missä menee rajat ja kuria lisäämällä tämä onnistuu.

Jos mä olisin poistanut tolta lapseltani oven sen huoneesta, kun se ei vaan siivonnut huonettaan, niin sanon suoraan että se olisi jo jossakin

psyk. sairaalassa.

Onneksi mun ei tarvitse olla työelämässä, pystyn keskittymään tohon tyttöön ja sen asioihin.

Vaikkei sekään ole kovin helppoa, kun on itsekin välillä ihan pim pom.

Niin, ja onhan mulla mieskin, lasteni isä. Onneksi se on ihan normaalipäinen.

Voi paska.