Lue keskustelun säännöt.
Tervehtimättömät ihmiset! - teitä pidetään outoina ja epäilyttävinä!
08.09.2020 |
Tuli varmaan teille yllätyksenä.
Mutta kaikki vaikkapa kerrostaloissa asuvat jotka tahallanne jätätte tervehtimättä; teitä pidetään jopa päästänne pipeinä ja moni teistä onkin!
Te olette myös joustamattomia ja joustavuus on mielenterveyden mitta.
Osa teistä pitää itseään parempana ihmisenä mutta jäljet eivät vakuuta....
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Mulla on jonkinlainen prosopagnosia, en tunnista ihmisten kasvoja. En siis tiedä, kuka taloyhtiössäni asui ja kuka oli vain satunnainen kulkija, kaikki naamat näytti aina siltä, niinkuin en olis koskaan tavannut. Sitten, jos on koira mukana, niin tunnistan sen koiran. Täällä maalla on kyllä luontevaa morjenstaa vastaantulijoita (sitä yhtä - kahta per viikko) tunsi sen sitten tai ei.
Mut ei mua oo koskaan häirinnyt se, pitääkö tuntemattomat ihmiset mua outona tai epäilyttävänä. Pitäkööt.
No etkö sitten voisi yksinkertaisesti erehtyä siihen suuntaan että tervehdit kaikkia jotka kulkevat vaikka kerrostalon käytävässä metrin päästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen maailma olisi, jos toisia ei huomioitaisi/tervehdittäisi?
- Tämä maailma olisi onneton ja kurja paikka.
Tervehtimättömät leimaavat itsensä ihmisiksi, joista on vaikea pitää.
Mikä siinä on vaikeaa sanoa toiselle huomenta, päivää, iltaa tai moi?
En ymmärrä, mutta kuten täällä on moni ilmaissut jo ihan pelkkä nyökkäys on jotain aivan ylitsepääsemätöntä ja siitä tulee niskatkin kipeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ihan taloyhtiön säännöissä ohjeistettu tervehtimään naapureita. Se ei siis tarkoita että pitäisi kaikkien kanssa alkaa kälkättämään ja kaveeraamaan, mutta ihan kohteliaisuudesta voi sanoa hei tai nyökätä kun törmäillään parkkipaikalla tai postilaatikoilla.
Muutenhan ap viittaa siihen Kuopion puukottajaan, jota naapuri kuvasi omituiseksi kun ei tervehtinyt, puheli itsekseen jne. En muista oliko juuri tämä puukottaja vai joku edellinen, joka oli yrittänyt monta kertaa saada apua mielenterveysongelmiinsa, muttei päässyt hoitoon, ja sitten ajatteli tekevänsä jotain niin kauheaa jolla varmasti pääsee hoitoon, tai ainakin tulee tapetuksi, kuten tuokin toivoi.
Mt-palvelut on Suomessa huonossa jamassa, olleet aina ja vain huonommaksi menossa.
Paras mielenterveyden hoidossa olisi se, minkälaisia olemme toisillemme. Hyvinvointi lähtee terveistä elintavoista, joista painottaisin toisille hyvin käyttäytymistä.
Vierailija kirjoitti:
Voisi olla myös tilannetajua teillä, jotka vaaditte vastapuolelta ääneen lausuttua tervehdystä kuin jalkapallovalmentaja kuljettamassa sormea sääntökirjan riveillä. Joskus on coolia tai tilanteeseen sopivampaa vain kohottaa kulmia, hymyillä tai nyökätä. Olette jotenkin noloja kun tervehditte ja sitten jäätte pakonomaisesti odottamaan ääneen lausuttua vastausta, kuin ette ymmärtäisi mitään body languagea.
En ole ikinä missään nopeahkossa ohitustilanteessa vaikka lenkkipolulla tai fillarivarastossa törmännyt tällaiseen. Ja jos joku talon mummo vaikuttaa odottavan enemmän jutustelua ei mulla ole mitään ongelmia vastata siihen jotenkin ystävällisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenköhän moni vastaantulija ihmettelee, että "onpa siinä outo ihminen, kun aina yrittää tehdä tuttavuutta, vaikka kuinka yritän pysyä omissa oloissani".
Saatat pitää muita outoina, mutta mietipä mitä muut ajattelevat sinusta.
Itseään vaikka väkisin mm. naapurin seuraan tuputtavat, utopistisen uteliaat, juoruttavaa, sekä muuta mahdollista hyötykäyttöä muista ihmisistä hakevat, ehkä tietyllä tavalla myös yksinäiset vetävät herneen nenäänsä, heinäseipään sinne, minne aurinko ei paista, ja ovat naama norsun alapäällä, kun teeskennelty vilpittömyytensä ei mennytkään läpi, eikä uponnut, kuin veitsi voihin konsanaan :D:D:D
Sille on useimmiten ihan perusteltu syy, miksei koe tarvetta edes tervehtiä sitä täysin tuikituntematonta naapuria, tai olla muutenkaan missään tekemisissä, eikä sillä välttämättä ole mitään tekemistä epäkohteliaisuuden tms. kanssa, vaikka tietyntyyppiset kokevat niin itselleen epätoivoisen tarpeelliseksi asian selittääkin, koska totuus ilmeisen kova pala purtavaks .. :D:D:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä täällä olijat kuvittelee tarvitsevan tervehtiä tuntemattomia, kun ei jaksa koko aikaa tervehtiä?
Ihan oleelliset tervehdykset on työpaikoilla, naapurit, tutut ja harrastukset. Saattaa olla enemmänkin.
Eihän nyt sentään tuntemattomia tien päällä tarvitse tervehtiä.
Jos naapuri ei halua tervehtiä, niin sitten ei tervehdi.
Pidän tervehtimistä alkeellisimpana käytöstapana, se on minimi. Kaikki ei tähän pysty ja se heille suotakoon. Se minkä kuvan he itsestään antaa, siihen he ei voi vaikuttaa. Sitä pidetään epäkohteliaana.
Ymmärrän pelon siitä, että sitten naapuri alkaa tehdä tuttavuutta enemmänkin, joskus se on aiheellinen pelko. Jos tervehdin, toinen voi alkaa tehdä tuttavuutta enemmän. Voihan silloin vaan jatkaa matkaa ja vedota kiireeseen tms. Normi ihminen tajuaa muutaman kerran jälkeen jättää rauhaan ja pysyä tervehtimis linjalla. Sairaat, Tai heikon sosiaalisen lukutaidon omaavat- no, he ei tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä täällä olijat kuvittelee tarvitsevan tervehtiä tuntemattomia, kun ei jaksa koko aikaa tervehtiä?
Ihan oleelliset tervehdykset on työpaikoilla, naapurit, tutut ja harrastukset. Saattaa olla enemmänkin.
Eihän nyt sentään tuntemattomia tien päällä tarvitse tervehtiä.
Ap vaatii kerrostalossa kaikkia tervehtimään. Kerrostalossa voi asua vaikka 100 toisilleen tuntematonta. Miksi heidän pitäisi tervehtiä vain siksi, että asuvat samalla tontilla? Naapuruus ei tee tuttavaksi.
Sen verran epämääräistä sakkia asuu ympärilläni ja pyörii pihassa(suurin osa ei edes asu talossani, enkä vuosienkaan päästä tiedä ketkä asuvat ja asukkaita vaihtuukin aika paljonkin, että en tervehdi. En kaipaa mitään kontaktia heihin enkä halua ottavan minuun. Röökaavat muidne ikkunoiden alla, huutavat kirkuvine kakaroineen päivät ja illat pihassa, juorukerhot saavt juoruta ihan rauhassa jatkossakin ilman minua ja sioitani pyörittelyä(niiden väkisin keksittyjen juorujen ohessa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisikin savuttomien ja muutenkin päihteettömien, mileuiten lapsettomienkin, introrvettien ihanan rauhallisia taloja ja joissa ei todellakaan olisi tervehtimis-pakkoa ja lynkkausjoukkoa sitä ja muuta kyttäämässä. Muuttaisin heti.
Lisää stalkkaajia perääni vai, ei kiitos,kyllä naisena on mukavaa Suomessa nykyään olla ja elää)not=.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tervehdin jos minua tervehditään. Yleensä se joudun olemaan minä, joka tervehtii ensin ja välillä en jaksa joten kumpikaan ei tervehdi. Joten kaikki mahtavat olla melkoisen outoja?
Sama. Minun pitää tervehtiä aina ensin tai sitten kävellään moikkaamatta toistemme ohi. En käsitä. Sitten ihmetellään ja pidetään outona. Miksi minä ensin joudun tervehtimään?
Vierailija kirjoitti:
Vähän outoa on minusta ajatella, että en tervehdi, koska ei ole pakko. On monia asioita, joita ei ole pakko tehdä. Ei esimerkiksi ole pakko kiittää, mutta silti useimmat niin tekevät, koska siitä toinen saa hyvän mielen. Sama asia on tervehtimisellä. Näet naapuriasi/työkaveriasi tai vaikkapa kaupan kassaa ihan päivittäin. Miksi et vaivautuisi tunnistamaan häntä ja nyökkäämään/hymyilemään/tervehtimään ihan äänellä? Mitä vaivaa se vaatii? Ja toisaalta se saa toisen iloiseksi, hänet on huomattu.
Vaikeinta on ymmärtää ihmistä, joka ei tervehdi, vaikka ollaan melkein päivittäin ja ainakin viikottain tekemisissä. Miksi ei voi todeta, että hei tai jos sitä ääntä ei halua käyttää, niin nyökätä, hymyillä tai nostaa kättää pystyyn?
Sanon tämän hyvin estyneenä ja arkana ihmisenä. Teininä tuijottelin maahan ja seinille ja punastuin tulipunaiseksi, jos naapuri tervehti. En tiedä miksi. Naapuri ei takuulla tehnyt sitä ilkeyttään vaan ihan siksi, että tunnemme toisemme ja on normaalia ja tavallista osoittaa toisen tunnistaminen. Sitten kerran opiskeluaikoina tuli pihalla vastaan vanha pappa ison hatun kanssa. Hän nosti hattuaan minut nähdessään ja sanoi hyvin vakavalla naamalla hyvää iltaa, neiti, laittoi hatun päähän ja jatkoi matkaansa. Silloin tajusin, miksi tervehtiminen kannattaa. Tuo ele sai minut valtavan hyväntuuliseksi. Olin sen eleen arvoinen.
Jos siis et tervehdi, koska se ei anna sinulle mitään, niin voisit ainakin muistaa, että sille toiselle se voi merkitä paljon. Voit olla se ainoa ihminen, joka on hänelle puhunut sinä päivänä tai ehkä jopa koko viikkona.
Onneksi en tapaa naapureitani (inhoan heitä) kuin pari kertaa kuukaudessa ja usein vain kaukaa huomaan että tuolla on joku etäisesti tuttu henkilö. Joskus harvoin satutaan kohtaamaan puhe-etäisyydellä. Rapussani on vain 8 asuntoa, niin en TIEDÄ kuin kolmen asunnon henkilöt - asuvat siis samassa kerroksessa. Loppujen neljän asunnon asukkaita en tunnistaisi ulkonäöltä, tuskin on koskaan vastaan tullut, vaikka olen asunut kohta viisi vuotta tässä.
Toki työkavereitani tervehdin, olenhan heidän kanssaan monta tuntia viikossa tekemisissä ja ollaan hyvissä väleissä. Kaupan kassaa, sitä joka kerta vaihtuvaa, moikkaan kun kerran viikossa jossain kaupassa käyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä täällä olijat kuvittelee tarvitsevan tervehtiä tuntemattomia, kun ei jaksa koko aikaa tervehtiä?
Ihan oleelliset tervehdykset on työpaikoilla, naapurit, tutut ja harrastukset. Saattaa olla enemmänkin.
Eihän nyt sentään tuntemattomia tien päällä tarvitse tervehtiä.
Ap vaatii kerrostalossa kaikkia tervehtimään. Kerrostalossa voi asua vaikka 100 toisilleen tuntematonta. Miksi heidän pitäisi tervehtiä vain siksi, että asuvat samalla tontilla? Naapuruus ei tee tuttavaksi.
Ei se tervehtiminen tarkoita, että sitten pitäisi alkaa seurustelee ja tekee tuttavuutta. Yleinen tapa ylläpitää hyvää ilmapiiriä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän outoa on minusta ajatella, että en tervehdi, koska ei ole pakko. On monia asioita, joita ei ole pakko tehdä. Ei esimerkiksi ole pakko kiittää, mutta silti useimmat niin tekevät, koska siitä toinen saa hyvän mielen. Sama asia on tervehtimisellä. Näet naapuriasi/työkaveriasi tai vaikkapa kaupan kassaa ihan päivittäin. Miksi et vaivautuisi tunnistamaan häntä ja nyökkäämään/hymyilemään/tervehtimään ihan äänellä? Mitä vaivaa se vaatii? Ja toisaalta se saa toisen iloiseksi, hänet on huomattu.
Vaikeinta on ymmärtää ihmistä, joka ei tervehdi, vaikka ollaan melkein päivittäin ja ainakin viikottain tekemisissä. Miksi ei voi todeta, että hei tai jos sitä ääntä ei halua käyttää, niin nyökätä, hymyillä tai nostaa kättää pystyyn?
Sanon tämän hyvin estyneenä ja arkana ihmisenä. Teininä tuijottelin maahan ja seinille ja punastuin tulipunaiseksi, jos naapuri tervehti. En tiedä miksi. Naapuri ei takuulla tehnyt sitä ilkeyttään vaan ihan siksi, että tunnemme toisemme ja on normaalia ja tavallista osoittaa toisen tunnistaminen. Sitten kerran opiskeluaikoina tuli pihalla vastaan vanha pappa ison hatun kanssa. Hän nosti hattuaan minut nähdessään ja sanoi hyvin vakavalla naamalla hyvää iltaa, neiti, laittoi hatun päähän ja jatkoi matkaansa. Silloin tajusin, miksi tervehtiminen kannattaa. Tuo ele sai minut valtavan hyväntuuliseksi. Olin sen eleen arvoinen.
Jos siis et tervehdi, koska se ei anna sinulle mitään, niin voisit ainakin muistaa, että sille toiselle se voi merkitä paljon. Voit olla se ainoa ihminen, joka on hänelle puhunut sinä päivänä tai ehkä jopa koko viikkona.
Tuikituntematon ei ole velvollinen "pelastamaan" toisen tuikituntemattoman päivää, tai edes viikkoa. Ei yhtään mitenkään, joten turha edes yrittää sysätä moista velvoitetta ventovieraille harteille ..
Toimi sinä, kuten toimit, ja anna muiden toimia, kuten itse parhaaksi näkevät.
Näin teenkin, mutta haluan vielä muistuttaa, että se kiittäminenkään ei ole velvollisuus. Eikä auttaminenkaan, jos ei ole kyse onnettomuudesta. Emme ole tuntemattomille mitään velkaa eikä meillä ole mitään velvollisuutta suhteessa heihin. Meidän ei tarvitse hymyillä, jos ei hymyilytä eikä nauraa, jos ei naurata.
Maailmankatsomuksena se kuitenkin on erittäin kehittymätön. Jo luolamiehet tajusivat, että jos sinä et rapsuta toisen selkää, ei kukaan rapsuta sinunkaan selkääsi. Sellaisessa yhteisössä, missä on vain oikeuksia, mutta ei velvollisuuksia, ei ihmiskunta selviä.
Miksi tervehtiminen olisi muuten velvollisuus? Eikö se nimenomaan ole kaunis tapa? Samanlainen kuin se, että tupakoitsija siirtyy kauemmksi muista ihmisistä tai että ei syljetä toisen ihmisen jalkojen juurelle. Ei kai meillä ole mikään velvoite niin tehdä, mutta herranen aika, joskus voi oikeasti astua sen oman kuplan ulkopuolelle ja ajatella, että se toinenkin on ihminen ja arvokas sellaisenaan.
Minulla naapuri joka luikkii pakoon minut nähdessään. Itselläkin jo vaivautunut olo jos nään hänen tulevan vastaan. Meillä viereiset autopaikat kaiken lisäksi ja lapsemme ovat "leikkineet" joskus yhdessä (hänellä nuorempi tyttö joka välillä hakee onaa vanhempaa tytärtäni ulos kiska ihailee häntä) synttärikutsunkin on tyttäreni saanut hänen tyttören synttäreille. Eikö vaan olisi helpompaa sanoa se "moi" kun luikkia puskia pitkin tai katsoa vastakkaiseen suuntaan ohi kävellessä? Istuu myös autossaan niin kauan että minä olen lähtenyt ettei vaan tarvitse sanoa "moi". Inhoan nykyään itsekin niitä tilanteita kun tuo rouva tulee minua vastaan. Tosi vaivaannuttavaa. Miehensä moikkaa ihan normaalisti.
Naisena olen huomannut että useinkaan puolitutut miehet eivät tervehdi vaikka kohteliaana ihmisenä minulla on tapana tervehtiä.
Kyllä, annan hänen olla rauhassa. Kuten sanoin, ymmärrän että hän ei ole normaali.