Erilaisia hautajaisia

Hautajaisissa kirkossa oli kuoro laulamassa vainajan lempikappaleita. Se oli kaunista. Kuollut oli itse kuoromusiikin ystävä.

Äitini kuollessa emme pitäneet hautajaisia. Tuhka ripoteltiin kotitalon lähellä olevaan jokeen, ilman vieraita.

Ihan ohi aiheen: nää kotipihoille haudatut uurnat saa miettimään, että mites sitten, kun talo ja piha myydään ja siellä on isoisän uurna, mites tuo muistokukkien tuominen. Oli nimittäin naapurissa ihan konkreettinen ongelma, ostaja ei halunnut pihaansa vierasta väkeä, vaikka siellä oli hautapaikka.

Parikymmentä henkilöä oli kirkossa kun veljeni haudattiin. Jälkikäteen oli kahvit, mutta ei sen kummempaa.

Ihanat mahtipontiset hautajaiset miehelle, joka oli elämässään tehnyt varmaan kaikki mahdolliset virheet ja silti suku rakasti häntä. Oli paljon puheita jo kirkossa ja sitten muistotilaisuudessa entisessä kotitalossaan (siinä vaiheessa veljenpoika oli omistajana). Kaikki hautajaiskliseet tehtiin täysillä ja isolla rakkaudella, koska tiedettiin, että mies olisi oikeasti arvostanut sitä, että edes viimeinen juhla oli mieluisa. Perinnönjaon sijaan kokoonnuttiin sittemmin jakamaan hautajaiskulut.

Vierailija kirjoitti:

Ihan ohi aiheen: nää kotipihoille haudatut uurnat saa miettimään, että mites sitten, kun talo ja piha myydään ja siellä on isoisän uurna, mites tuo muistokukkien tuominen. Oli nimittäin naapurissa ihan konkreettinen ongelma, ostaja ei halunnut pihaansa vierasta väkeä, vaikka siellä oli hautapaikka.

En minäkään päästäisi omaan pihaani vierasta väkeä. Tuo pitäisi miettiä etukäteen ennen hautausta. Voi myös laskea talon arvoa, jos pihalla on hauta. Ällöttäisi ajatus ruumiista omalla pihalla.

Erilaiset hautajaiset Englannissa. Vierailla iloiset värit vaatteissa, tämä vainajan toivomus. Arkun kantoi neljä miestä olkapäillään. Papin puheiden jälkeen arkku lipui verhon taakse krematorioon. Kappelista poistuttiin toista reittiä, ei pääovesta vaan upean ruusupuutarhan kautta.

Muistotilaisuudessa muisteltiin mukavia poisnukkuneesta.

Mitähän laki sanoo näistä pihoihin hautauksista? Entä saako tuhkat ripotella mihin haluaa?

Joskus oli juttua jostain vaeltajasta joka halusi tuhkansa tuuleen Saanalla.

Olen ollut vain ensiksi mainitsemissasi hautajaisissa, eli se tuttu ja myös ehkäpä tylsä kasva käydään läpi, liian harvoin saa osallistua vainajan näköisiin hautajaisiin. Liian koruttomia ja oikeastaan tylsiä, melkein sama kuka arkussa nukkuu, niin sama kaava toistuu, omaiset ovat idea köyhiä.

Tuhkaa ei kait saisi ripotella mihinkään, vaan se pitäisi haudata yhteen paikkaan. Kuinkahan tuotakin valvotaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut vain ensiksi mainitsemissasi hautajaisissa, eli se tuttu ja myös ehkäpä tylsä kasva käydään läpi, liian harvoin saa osallistua vainajan näköisiin hautajaisiin. Liian koruttomia ja oikeastaan tylsiä, melkein sama kuka arkussa nukkuu, niin sama kaava toistuu, omaiset ovat idea köyhiä.

Tai sitten omaiset kumnioittavat kuolleen toiveita. Tai ovat riitaisia, jolloin tylsyys voi olla hyvä kompromissi.

Vierailija kirjoitti:

Erilaiset hautajaiset Englannissa. Vierailla iloiset värit vaatteissa, tämä vainajan toivomus. Arkun kantoi neljä miestä olkapäillään. Papin puheiden jälkeen arkku lipui verhon taakse krematorioon. Kappelista poistuttiin toista reittiä, ei pääovesta vaan upean ruusupuutarhan kautta.

Muistotilaisuudessa muisteltiin mukavia poisnukkuneesta.

Minä olin samantyyppisissä. Muistotilaisuus oli golfklubilla. Vainajalle eläessään tärkeä paikka. Vieraille olutta englantilaiseen malliin, mutta itse piti maksaa. Tuhkat oli lähiomaiset myöhemmin ripotelleet golfkentälle. Tämä tehty salaa lupia kyselemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut vain ensiksi mainitsemissasi hautajaisissa, eli se tuttu ja myös ehkäpä tylsä kasva käydään läpi, liian harvoin saa osallistua vainajan näköisiin hautajaisiin. Liian koruttomia ja oikeastaan tylsiä, melkein sama kuka arkussa nukkuu, niin sama kaava toistuu, omaiset ovat idea köyhiä.

Tai sitten omaiset kumnioittavat kuolleen toiveita. Tai ovat riitaisia, jolloin tylsyys voi olla hyvä kompromissi.

Nyt kysyttiinkin minun mielipidettä eikä vainajan ja omaisten.

Äidin puolella hautajaiset ovat aina isot ja kestävät pitkään. Paljon porukkaa ja ruokapöytä joten muistotilaisuudetkin kestävät kauan. Näyttämistä että on rahaa.

Aina kirkossa siunaus ja haudalta seukkarille.

Isän puolella vähemmän sukua ja hautajaiset olleet vähemmän pröystäilyä. Mummi siunattiin haudalla ja sieltä mentiin pikkukahvilaan kahveille. Lämmin ja mummin näköinen juttu.

Isä siunattiin kappelissa ja vietiin tuhkaukseen, läsnä vain puoliso ja me lapset perheinemme. Nämä olivat minusta "parhaat"hautajaiset, ei hienoa sukua jolle esittää ja kaikilla oli tilaa olla ja surra ja nauraakin ( äidin puolella hautajaiset ovat mahdottoman mustia ja surujuhlia). Tuhkien sirottelussa oltiin me lapset ja äiti.

Yhdet hautajaiset lapsuudesta muistan kun keskellä talvea piti kävellä mekossa kaupungilla muistotilaisuuteen ja tuntui että tuuli jäädyttää pystyyn. Ei auttanut edes pitkä takki. Hirveää.

Jokainen meistä kuolee, jotkut huomenna ja loput 50 v sisään. 

Onko hautajaisilla oikeastaan väliä. Tuskin se vainaja katselee miten meni.

Onko joku ollut ortodoksisissa hautajaisissa, millaiset ne on?

Ei vainajan tuhkaa tarvitse haudata. Minäkin olen sirotellut mieheni tuhkan omalle maalle, hänen toivomuksensa mukaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen meistä kuolee, jotkut huomenna ja loput 50 v sisään. 

Onko hautajaisilla oikeastaan väliä. Tuskin se vainaja katselee miten meni.

Omaisia vartenhan se juhla on, ei vainajaa.

Vierailija kirjoitti:

Mitähän laki sanoo näistä pihoihin hautauksista? Entä saako tuhkat ripotella mihin haluaa?

Joskus oli juttua jostain vaeltajasta joka halusi tuhkansa tuuleen Saanalla.

Ei saa tuhkaa ripotella ihan miten haluaa.

Tuhkan sirotteluun riittää maanomistajan lupa. Käytännössähän tuhkan sirottelua ei kuitenkaan valvota mitenkään.