Kysely uusiksi. Mikä on ratkaiseva asia kohdallasi, synnytysikäinen nainen, ettet tee (lisää) lapsia

On jo 2 lasta, jo koululaisia. En vaan halua enempää. Ei ole nyt edes miestä ja vaikka olisi, en silti tekisi. En halua aloittaa alusta tai muutenkaan mitään uusperhekuvioita. En huoli edes miestä jolla lapsia, paitsi jos ne olisi jo niin isoja et muuttaisi kotoa parissa vuodessa.

Mies ei halua enää toista lasta. Tästä on riidelty. Hän ei viitsi nähdä sitä vaivaa enää, ja haluaa että rahaa ja aikaa riittää hänen harrastuksiin.

Tärkein syy on, että fysiikka ei kestä. Olen pienikokoinen ihminen ja toinen lapsi aiheutti vaikean vatsalihasten erkauman, sekä olin puolet raskaudesta toimintakyvytön kipeiden suonikohjujen vuoksi. Seuraava syy on se, että olen jo ollut liian monta vuotta kotona lasten kanssa. Nyt jo epäilen, että en pääse enää työelämään takaisin. Kolmantena tulee se, että haluan jo sitä omaakin aikaa, enkä jaksa enää kolmatta vauvaa.

Jäi yhteen koska:

Ensimmäisen synnytys, minut pakotettiin alatiesynnytykseen vaikka oli todella iso lapsi. Repesin ihan hirveän pahasti.

Vauva nukkui rikkonaisesti eikä meillä ollut mitään turvaverkkoja, koska oli muutettu töiden perässä kaupunkiseudulle, josta ei tunnettu ketään. Ei saatu julkisilta mitään lastenvahti- eikä kodinhoitoapua. MLL hoitajiakaan ei saanut.

Oli niin helvetillinen kokemus että jäi yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Oman vaimon syy : lapset on niin stressaavia, että kun edelliset on jo 10 ja 9 v, ei kuulema mistään hinnasta enää lähtisi lapsentekoon. Kuulema ei vaikka olisimme miljonäärejä (Kaikki on ehdotettu omasta puolestani ). Ei haluaisi enää ikinä kokea sitä stressiä ja kaikkea mahdollista, minkä pikkulapsiaika aiheuttaa. Vaimoni sanojen mukaan ”elämä olisi pilalla jos saisimme lisää lapsia”. En ole itse ollut kuvioissa vaimoni pikkulapsiaikana (eksän lapset). Kokeeko moni nainen näin? Vaimollani on hyvin kielteinen käsitys niin lasten saannista kuin perhe-elämästä pikkulapsiaikana ja sitä ei saa muutettua. Minun turha yrittää sanoa että olisin erilainen isä ja kumppani kuin eksänsä. Vaimo mieltää kaiken vauva-aikaan ym liittyvän äärimmäisen negatiivisesti. Muistelee jotain hyviä muistoja mutta kaiken päällä on sellainen uupumuksen ja jonkinlaisen uhrautumisen outo varjo , joten turha yrittää muuttaa hänen mieltään.

Ymmärrän vaimoasi ihan täysin. Tuossa vaiheessa olo on kuin maratonin jälkeen, sellainen wuhuu! Mä selvisin! Sitten joku vaatisi laittamaan peruutusvaihetta päälle. Hell no!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman vaimon syy : lapset on niin stressaavia, että kun edelliset on jo 10 ja 9 v, ei kuulema mistään hinnasta enää lähtisi lapsentekoon. Kuulema ei vaikka olisimme miljonäärejä (Kaikki on ehdotettu omasta puolestani ). Ei haluaisi enää ikinä kokea sitä stressiä ja kaikkea mahdollista, minkä pikkulapsiaika aiheuttaa. Vaimoni sanojen mukaan ”elämä olisi pilalla jos saisimme lisää lapsia”. En ole itse ollut kuvioissa vaimoni pikkulapsiaikana (eksän lapset). Kokeeko moni nainen näin? Vaimollani on hyvin kielteinen käsitys niin lasten saannista kuin perhe-elämästä pikkulapsiaikana ja sitä ei saa muutettua. Minun turha yrittää sanoa että olisin erilainen isä ja kumppani kuin eksänsä. Vaimo mieltää kaiken vauva-aikaan ym liittyvän äärimmäisen negatiivisesti. Muistelee jotain hyviä muistoja mutta kaiken päällä on sellainen uupumuksen ja jonkinlaisen uhrautumisen outo varjo , joten turha yrittää muuttaa hänen mieltään.

Ymmärrän vaimoasi ihan täysin. Tuossa vaiheessa olo on kuin maratonin jälkeen, sellainen wuhuu! Mä selvisin! Sitten joku vaatisi laittamaan peruutusvaihetta päälle. Hell no!

Sinänsä ymmärrän myös sinun vauvakuumeen, kun et ole tuota vaihetta itse saanut elää. Täytyy vain miettiä kumpaa haluat elämääsi enemmän, tuon naisen vai biologisen lapsen. Ihan ymmärrettävä syy myös eroon.

Aijaa miehille ei ole tälläistä kyselyä, no miehenä sanon vain että lapsia ei tule koska yksinkertaisesti lasten hoitaminen ei kiinnosta eikä kiinnosta jättäytyä töistä pois kotiin.

M29

En keksi yhtäkään hyvää ja perusteltua syytä hankkia lapsia.

En itse haluaisi syntyä nyt — miksi tekisin niin omalle lapselle jota oletettavasti rakastaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole helppo elää äiti- vihamielisessä maassa.

Työn ja lastenhoidon yhteen sovittaminen. En tee lasta jotta vien sen 9kk ikäisenä toukkana yhteiskunnan kasvatettavaksi ja joka aikuisena korjaa vauriot mielenterveyspalveluilla.

Tässä maassa ei ole mahdollista hoitaa itse omia lapsiaan.

Suomi on monesti valittu parhaaksi maaksi olla äiti :D Missä maassa sitten haluaisit elää ja olla äiti mieluummin?

Jaa. No täällä kyllä yhteiskunta panostaa ja yrittää, mutta kansalaiset on ihan pa*kaa, kyynistä,  vihamielistä, henkisesti sairasta sakkia joista iso osa vihaa lapsia, äitejä ja muitakin vanhempia. Täällä palstalla oikein kukoistavat. 

Suomi ei panosta lapsiin ja lapsiperheisiin riittävästi verrattuna esimerkiksi Unkariin, joka on paljon köyhempi maa. Unkarissa jokainen lapsi pudottaa esimerkiksi vanhmpien tuloverotusta. Neljännen lapsen jälkeen äiti vapautuu tuloverosta loppuiäkseen.

Unkari tarjoaa myös ilmaisia lainoja  perheasunnon hankkimiseksi. Tuen määrä ja asunnon neliöt ovat sidottu perheen kokoon.  Jos Suomea vertaa länsimaihin niin esimerkiksi Ruotsissa, Espanjassa, Belgiassa ja Hollannissa osa-aikatyö, jota lapsiperheiden vanhemmast arvostavat, on hyvin tavallista. Suomessa jopa ammattiyhdistykset vastustavat osa-aikatyötä.

Me kaikki voimme kuvitella, millaisia perhe-etuja Suomi olisi voinut tarjota viime 30 vuoden aikana, jos työtätekemättömiin afrikkalaisiin ja arabeihin uhratut tuhannet miljoonat olisi ohjattu kantaväestön perhe-etuihin.

Jokainen somaliperhe saa kunnalta ilmaisen asunnon ja toimeentulon loppuiäkseen tarvitsematta ahkeroida päivääkään palkkatöissä kun kantaväestö joutuu paiskimaan otsa hiessä työtä saadakseen edes yksiön tai kaksion perheelleen.

Ei ole löytynyt tarpeeksi tasokasta miestä. En halua isäksi ketä vaan. Löytyy vähän vaihtoehtoja 23-vuotiaalle koulutetulle, kauniille naiselle. Kaikki ovat joko elämäntavoiltaan tai sivistykseltään ja käytökseltään ja arvoiltaan epäsopivia.

Meillä on jo monta lasta, puoliso ei halua enempää, olemme jo yli-ikäisiä = reilusti yli 40. Itse voisin yhden raskauden käydä vielä läpi jos niin kävisi ja lapsen/lapset/lopputuloksen/tuloksettomuuden toivottaa tervetulleeksi osaksi elämääni. Vasten toisen tahtoa niin ei koskaan kuitenkaan tule tapahtumaan.