Kysely uusiksi. Mikä on ratkaiseva asia kohdallasi, synnytysikäinen nainen, ettet tee (lisää) lapsia

En vain luota enää siihen, että mahdollinen tuleva isä olisi siinä ja parisuhde kestäisi. Oma kokemus ja lähipiirin kokemuksista viisastunut. En halua olla mahdollisesti yh tulevalle lapsellekin. Lisäksi tässä yhteiskunnassa ei ole naiselle kannattavaa tehdä lapsia. Vakituinen työ on vaikea saada varsinkin nuoren ihmisen. Lapsiarki on rankkaa, synnytys ja raskaana oleminen kamalaa. En vain uskalla/pysty enää. Joten lapsiluku jäi yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Yleisellä tasolla: en halua synnyttää lapsia maailmaan, joka on tuhoutumassa. Ilmastonmuutoksen aiheuttama ilmaston lämpeneminen, lisääntyvät epidemiat ja pandemiat (kuten korona) ovat pelkkää alkua - millainen tämä maailma onkaan esim. 20 vuoden päästä ja onko se sellainen maailma, jossa haluaisin lapseni elävän? No ei. Ei todellakaan.

Lisäksi minua pelottaisi synnyttää tyttöjä tähän maailmaan, joka on niin täynnä naisvihaa, nuorten tyttöjen seksualisointia, jne jne jne.

Henkilökohtaisella tasolla: olin monta vuotta suhteessa miehen kanssa joka osoittautui lopulta väkivaltaiseksi. Vietin siinä suhteessa (ja yrityksissä lähteä siitä suhteesta) osan parhaista vuosistani, ne vuodet jolloin olisin halunnut lapsia ja olisin voinut saadakin lapsia, ja myös suhteen jättämästä traumasta toipuminen vei vuosia. Nyt alan olla joka tapauksessa liian vanha, ja olen oikeastaan helpottunut siitä ettei niitä lapsia tullutkaan, kun katson tätä maailman tilaa.

Kaikesta huolimatta; elämme koko olemassaolomme parasta aikaa. Käytännössä maailmanlaajuisesti kaikki asiat ovat menneet vaikkapa viimeisten vuosikymmenten aikana valtavan paljon parempaan suuntaan. 

En ole onnistunut keksimään yhtä ainoaa oikeasti hyvää syytä lasten hankkimiselle.

Meillä kaksi lasta, mutta kolmatta ei harkittukaan koska:

- Molemmat lapset olleet huonoja nukkujia ja toisella oli pienenä terveysongelmia. Mistään ei saatu apua. En usko, että me vanhemmat olisimme selvinneet enää terveinä tai henkisesti kasassa, jos olisi tullut kolmas samanlainen. Jos olisi luotettu, että tarvittaessa jostain saa apua, oltaisiin ehkä uskallettu yrittää.

- Työt minulla epävarmoja, riski, ettei töitä enää olekaan, jos taas menee pari vuotta vauvan kanssa ja raskausvaivojen rajoittaessa työntekoa. 

3. vaihtoehto vähän huonosti muotoiltu. Minulla on kumppani, mutta hän ei halua enempää lapsia. Joten yhteen jää lapsiluku. Jos mies suostuisi, tekisin heti vielä lapsen vaikka ikä on ensi talvena 40. 

Minulla on kaksi lasta, tehty kesken opintojen, ennen varsinaisen työuran aloittamista. Nyt ikää on 31 ja alkaisi olla sen uran vuoro, ennen kuin se juna menee kokonaan ohi. Periaatteessa voisin haluta kolmannenkin lapsen, mutta en usko, että siihen päädymme. Olen pääsemässä vasta työelämän syrjään kiinni. Muutaman vuoden päästä alan olla mielestäni jo liian iäkäs vauvahommiin. Enkä halua tuomita kenenkään muun elämänvalintoja tai sanoa, että ajattelisin pahaa, jos joku muu hankkii lapsia yli 35-vuotiaana. En vaan usko, että se on minua varten. Nämä vauva- ja taaperovuodet ovat kuluttaneet minua paljon fyysisesti, kehoni alkaa kaivata jo hellempää kohtelua ja hitaampaa tahtia.

Lisään vielä sen, että edelleen tänä päivänä on olettamus että äiti jää kotiin kun lapsi on sairas. Näyttää todella hyvältä työyhteisössä kun jäät sen parivuotiaan taaperon kanssa kerran kuussa kotiin nuhan vuoksi, varsinkin kun se lapsi pitää niin aikaisin viedä hoitoon että tässä maassa on varaa lapsia ja itsensä elättää ja ettei anneta potkuja töistä.

Omat syyt:

 - En jaksa taas oksentaa 9 kk putkeen ja sen jälkeen päätyä sektioon, josta toipuminen kestää raskausajan huonon olon vuoksi 3 kk

- En halua, että perussairauteni menevät raskauden ja imetyksen vuoksi huonompaan kuntoon

- En halua olla töistä pois, todella mielenkiintoinen 3 v projekti käynnissä, en edes sitä 4 kk mitä vähintään pitäisi olla ja käytännössä mun pitäisi olla oman terveyteni takia vähintään 6 kk.

- Mies ei halua enempää lapsia

Vierailija kirjoitti:

- En halua synnyttää

- Taloudelliset seuraukset lapsesta ei jakaudu tasan

- Kotityöt ja lastenhoito ei jakaudu tasan

- Työelämässä on liian suuri epätasa-arvo lisääntymisikäisen naisen ja miehen välillä.

Tämä.

Muu syy. Haluisin, mutta en enää kestäisi eroa lapsen isästä toista kertaa, enkä liioin sitä että joudun kantamaan yksin päävastuun lapsista. Enkä sitä että lapsi saattaa olla sairas tai muuten haasteellinen (esikoinen on), joka tarkoittaa käytännössä sitä että äidillä ei ole enää omaa elämää, on vain lapsi ja lapsen ongelmat. Työ, terveys, kaikki menee niitä selvitellessä.

T. Yh

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi lasta, tehty kesken opintojen, ennen varsinaisen työuran aloittamista. Nyt ikää on 31 ja alkaisi olla sen uran vuoro, ennen kuin se juna menee kokonaan ohi. Periaatteessa voisin haluta kolmannenkin lapsen, mutta en usko, että siihen päädymme. Olen pääsemässä vasta työelämän syrjään kiinni. Muutaman vuoden päästä alan olla mielestäni jo liian iäkäs vauvahommiin. Enkä halua tuomita kenenkään muun elämänvalintoja tai sanoa, että ajattelisin pahaa, jos joku muu hankkii lapsia yli 35-vuotiaana. En vaan usko, että se on minua varten. Nämä vauva- ja taaperovuodet ovat kuluttaneet minua paljon fyysisesti, kehoni alkaa kaivata jo hellempää kohtelua ja hitaampaa tahtia.

Tämä vois olla täsmälleen mun suusta, paitsi että ikää mulla vuosi enemmän.

Töitä on mutta määräaikaikaista pätkää. Samoin miehellä. Asuntovelkaa ei uskalla ottaa. Ei tällaiseenn elämään lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole helppo elää äiti- vihamielisessä maassa.

Työn ja lastenhoidon yhteen sovittaminen. En tee lasta jotta vien sen 9kk ikäisenä toukkana yhteiskunnan kasvatettavaksi ja joka aikuisena korjaa vauriot mielenterveyspalveluilla.

Tässä maassa ei ole mahdollista hoitaa itse omia lapsiaan.

Suomi on monesti valittu parhaaksi maaksi olla äiti :D Missä maassa sitten haluaisit elää ja olla äiti mieluummin?

Suomen lapsivihamielisyys, kyttäys- ja arvostelukulttuuri äitiyttä kohtaan, lastensuojelun käyttö kiusanteon välineenä, ns nimettömien ilmoitusten keinoin, lastenhoidon ja työelämän yhdistämisen hankaluus. Nuo nyt ainakin.

On myös mielestäni ihan ok, että jos hankkii lapsia, on hankittava isompi asunto, eli on laitettava enemmän rahaa asuntoon sen koon puolesta. On myös ok että lasten takia työura lyhentyy keskeltä, eli palkkatuloja on vähemmän käytettäväksi asuntoon. Lapset sairastelevat ja tästä tulee poissaoloja, tämäkin on ok. Mutta se, että lasten vuoksi pitää vielä näiden hoitovapaavuosien ja lyhennettyjen työaikojen lisäksi ottaa palkattomia vapaita koska lapsilla on niin paljon lomia koulusta/päiväkodista sekä hammaslääkäreitä, neuvoloita ym virka-ajan pakollisia menoja, se verottaa yllättävän paljon työajasta. Lisäksi jos asut kerrostalossa, naapurisi saattavat olla lapsivihamielisiä ja valittaa kaikista äänistä niin paljon että joudut muuttamaan pientaloon, joka taas tuo asumiskuluja lisää ilman että olisit tätä suunnitellut. 

Olen sitä mieltä, että nimettömiä lastensuojeluilmoituksia ei pitäisi voida tehdä ja muutenkin ns kyttäys/huoli -meininki kiusanteon välineenä pitäisi poistaa.  Ainoastaan faktoihin perustuvat asiat voisivat johtaa toimenpiteisiin. Siis alkoholin/huumeiden käyttö, lasten pahoinpitely ym. Ei mitään sellaista että naapurin mielestä nyt siellä ei olla tarpeeksi hienoissa vaatteissa tai syödään liikaa eineksiä -tyyppisiä ilmoituksia. Tai sitten tasapuolisuuden nimissä myös aikuisille oma suojelu, ja kenestä tahansa ikävästä naapurista pitää saada tehdä aikuistensuojeluillmoitus jolloin aikuistensuojelu alkaa kytätä ko aikuista ja tehdä kotikäyntejä joissa tarkkaillaan kodin siisteyttä ja ulkoilua, vaatetusta, harrastuksia, terveellisten ruokien syöntiä ym asioiden hoitoa.  

Uskon, että olisin hyvä vanhempi mutta en voi kestää ajatusta että ulkopuolisilla olisi oikeus arvostella, tarkkailla ja puuttua kaikkeen mitä teen sen jälkeen kun saan lapsia. 

Pitkä ja tuskainen synnytys ja todella raskas vauva-aika. Ainoani huusi koliikkia 4 kk ja maitoallergiaa 2 kk. On myös yhä todella huono nukkuja.

Lisäksi haluan säilyttää edes jonkinlaisen elintason, ja se onnistuu vain yhdellä lapsella.

Jos olet lapseton,  saat mielesi mukaan vaikka syödä eineksiä töiden jälkeen tai käydä lenkillä ja katsoa telkkaria. Voit jättää viikoksi pyykit pesemättä ja tehdä töitä iltaan asti ja tilata pizzaa. Viikonloppuisin kukaan ei paheksu jos nukut vaikka yhteentoista. 

Jos olet vanhempi, sinun pitää tietenkin lopettaa työt neljältä että ehdit hakea lapset hoidosta ja laittaa heille ruokaa. Viikonloppuisin et voi nukkua pitkään joten nouset seitsemältä viikonloppuisinkin. Kaikki tämä on ok, mutta se, että jos kaiken tämän lisäksi lapsiperheessä onkin pyykit viikon pesemättä niin joku saattaa tehdä asiasta nimettömän huoli -ilmoituksen. Siis sen takia että lapsiperheessä ei saisi olla mitään epätäydellistä. Lapset on aina ruokittu, puettu sään mukaan, leikitty, ulkoiltu, koulut ja harrastukset hoidettu jne mutta kotona on välillä sotkuista koska ei vaan ehdi siivota niin paljon kuin lapsettomana ehti. On kohtuutonta että vanhemmilta vaaditaan täydellisyyttä tai joutuu selittelemään mahdollisesti lastensuojeluun miksi kotona on epäsiistiä.

Toinen vaihtoehto sitten, että siivoat ja pidät paikat tip top koko ajan. SIlloin pitää tinkiä jostain muusta, eli jätätkö terveelliset ruuat tekemättä ja syötte eineksiä, vai jätätkö leikkimättä lasten kanssa, ja lapset saavat ulkoilla yksin päivät pitkät (siitäkin joku tekee ilmoituksen jos pienet lapset ulkoilevat ilman aikuista) tai jätätkö työsi jolloin ainakin sossu kiinnostuu että mikäs toi työtön vanhempi on... Eli pitäisi olla superihminen jolla on kaikki ulkoisesti täydellisesti jotta kukaan ei voisi keksiä mitään josta tehdä huoli-ilmoituksen. 

Kuka uskaltaa tässä tilanteessa hankkia lapsia? Kun sinusta tulee vanhempi, sinun on oltava täydellinen jokaisella osa-alueella tai joku voi sinulle suuttuessaan tehdä kostoksi huoli-ilmoituksen siitä sinun heikosta kohdastasi, oli se sitten siisteys, tervellinen ruoka, lasten kanssa leikkiminen, koulumenestys, harrastukset, taloudellinen tilanne... you name it. Kaiken pitää olla täydellistä ulospäin, muuten olet vaarassa joutua ilmoitusten kohteeksi. 

Rahan puute: osan vuodesta työtön, kelan tuet voi viivästyä jopa kuukausia (toistuvasti virheellisten te-lausuntojen vuoksi) - en tekisi lasta, ellen voisi luottaa siihen, että riittävästi säästöjä tai perustoimeentulo turvattu ilman katkoksia.

Taloudellinen epävarmuus ei motivoi, paradoksaalista kyllä. Kyse ei ole tuloloukusta vaan siitä, että työn vastaanottaminen lähinnä sotkee asioita ehkä pitkäänkin... Joutuisi stressaamaan raskaana, mikä voisi haitata sikiön kehitystä ja omaa jaksamista.

Yritän siis säästää rahaa raskausaikaa varten. Ja toivoisin saavani lapsen, ennen kuin täytän 50 v.

Ei ole löytynyt hyvää miestä, en halua seksiä, en halua olla raskaana, enkä halua synnyttää.

Tarkoitus on säästää sen verran rahaa, etten joudu laittamaan lapsia hoitoon tai eskariin ollenkaan.

Lapsi kannattaa mielestäni tehdä vain, jos on löytänyt suvun, jota arvostaa niin paljon että haluaa lisääntyä sen kanssa. Ja pitää olla myös itse suht kunnossa, tai ainakin halu ottaa vastuu ja asettaa lapsen etu itsensä edelle. Muuten kannattaa ehkä mieluummin hankkia vaikka koiranpentu.