Voiko nimiäislahja olla hengellinen?

Kummit ja raamatut ym. kuuluvat kristilliseen kastejuhlaan, ei nimiäisiin.

Ei voi olla. 

Tuollainen lahja on yksiselitteisesti moukkamainen ja törkeä.

Loukkaava.

Vierailija kirjoitti:

Kummit ja raamatut ym. kuuluvat kristilliseen kastejuhlaan, ei nimiäisiin.

Vanhemmat, jotka järjestävät nimiäiset, voivat olla paljon enemmän uskossa ja tuntea Raamatun paljon paremmin kuin vanhemmat, jotka järjestävät kastejuhlan.

Ei nimiäiset ole vain ateistien juhla.

: ''''''''''''D

Olisi kiinnostavaa tietää apn äidin liittyminen tilaisuuteen? Oletteko sukua nimettävälle lapselle (ja toiselle vanhemmalle)?

Ap, sano äidillesi, että lapsen vanhemmat tuskin arvostaisivat raamattua, vaikka se joissain suvuissa/perheissä olisikin ehkä perinne. Joku ehdotti jo satukirjaa, se on hyvä idea. Esim. Tiitiäisen lorut voisi olla kiva.

Mutta jos jotain hengellistä haluat, niin osta vaikka kummilusikka tai kastekoru (tässä tapauksessa nimiäskoru). Ne voi selittää hengellisiksi, mutta eivät ole suoraan uskonnollisia.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi olla. 

Tuollainen lahja on yksiselitteisesti moukkamainen ja törkeä.

Loukkaava.

Ehkä sinusta, minusta ei. Itse olisin ollut mielissäni, jos lapseni nimiäislahjana olisi ollut lasten Raamattu sen iänikuisen kummilusikan tai lasten astioiden sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi olla. 

Tuollainen lahja on yksiselitteisesti moukkamainen ja törkeä.

Loukkaava.

Ehkä sinusta, minusta ei. Itse olisin ollut mielissäni, jos lapseni nimiäislahjana olisi ollut lasten Raamattu sen iänikuisen kummilusikan tai lasten astioiden sijaan.

No jos on itse törkeä moukka, se ei varmaan sitten häiritse.

Veljelläni oli sellainen pieni (Arabian?) taulu, jossa oli lapsi rukoilemassa iltarukousta ja siinä tekstinä se "levolle lasken Luojani..." rukous.

Se oli aivan ihana mielestäni, vaikken uskossa ollutkaan. Joku sellainen voisi olla tosi hyvä lahja, jäisi muistoksi sitten aikuisenakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi olla. 

Tuollainen lahja on yksiselitteisesti moukkamainen ja törkeä.

Loukkaava.

Ehkä sinusta, minusta ei. Itse olisin ollut mielissäni, jos lapseni nimiäislahjana olisi ollut lasten Raamattu sen iänikuisen kummilusikan tai lasten astioiden sijaan.

No jos on itse törkeä moukka, se ei varmaan sitten häiritse.

Sinä tässä kommentteinesi törkeältä moukalta vaikutat. Sinun mielipiteesi ei ole kaikkien mielipide.

Vierailija kirjoitti:

Veljelläni oli sellainen pieni (Arabian?) taulu, jossa oli lapsi rukoilemassa iltarukousta ja siinä tekstinä se "levolle lasken Luojani..." rukous.

Se oli aivan ihana mielestäni, vaikken uskossa ollutkaan. Joku sellainen voisi olla tosi hyvä lahja, jäisi muistoksi sitten aikuisenakin.

Meidän lapsi sai tuon tyylisen taulun nimiäisissä. Taulu ei ikinä ole ollut esillä. Teini haluaisi heittää sen roskiin (kierrätykseen), minä olen vielä säilytellyt, vaikka ei tuolla mitään tee.

Tuo rukous on muuten tuhansia lapsia pelottanut juttu. Kiva käydä nukkumaan ja pelätä kuolemaa.

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiinnostavaa tietää apn äidin liittyminen tilaisuuteen? Oletteko sukua nimettävälle lapselle (ja toiselle vanhemmalle)?

Ap, sano äidillesi, että lapsen vanhemmat tuskin arvostaisivat raamattua, vaikka se joissain suvuissa/perheissä olisikin ehkä perinne. Joku ehdotti jo satukirjaa, se on hyvä idea. Esim. Tiitiäisen lorut voisi olla kiva.

Mutta jos jotain hengellistä haluat, niin osta vaikka kummilusikka tai kastekoru (tässä tapauksessa nimiäskoru). Ne voi selittää hengellisiksi, mutta eivät ole suoraan uskonnollisia.

Joku klassikko satukirja voisi olla hyvä, käytännöllinen, pitkäikäinen ja neutraali. Sellainen, missä on niitä vanhanajan kunnon satuja opetuksineen. Myös joku kaunis lapsen huoneeseen sopiva taulu voisi olla kiva, mutta ei mikään liian lapsellinen tai ikea-tyylinen vaan hyvällä maulla ostettu.

Kummilussikka on mielestäni tosi turha lahja, kun ei sillä oikeastaan mitään tee.

Jos lapsi on tyttö, joku rannekoru (säädettävä) olisi parempi kuin esim kaste sormus, jotka yhessä vaiheessa oli muodissa. En ole sen koommin nähnyt kenenkään sellaista käyttävän. Pojalle tuskin kannattaa koruja edes harkita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljelläni oli sellainen pieni (Arabian?) taulu, jossa oli lapsi rukoilemassa iltarukousta ja siinä tekstinä se "levolle lasken Luojani..." rukous.

Se oli aivan ihana mielestäni, vaikken uskossa ollutkaan. Joku sellainen voisi olla tosi hyvä lahja, jäisi muistoksi sitten aikuisenakin.

Meidän lapsi sai tuon tyylisen taulun nimiäisissä. Taulu ei ikinä ole ollut esillä. Teini haluaisi heittää sen roskiin (kierrätykseen), minä olen vielä säilytellyt, vaikka ei tuolla mitään tee.

Tuo rukous on muuten tuhansia lapsia pelottanut juttu. Kiva käydä nukkumaan ja pelätä kuolemaa.

Ehkä sitä voisi lapsen kanssa keskustella pelosta ja kertoa, että Isä Jumala katselee meitä taivaasta, Hän rakastaa meitä ja pitää meistä huolen. Meillä ei ole mitään hätää eikä mitään pelättävää.

Jos haluaa antaa satukirjan, kannattaa valita jokin muu kuin raamattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljelläni oli sellainen pieni (Arabian?) taulu, jossa oli lapsi rukoilemassa iltarukousta ja siinä tekstinä se "levolle lasken Luojani..." rukous.

Se oli aivan ihana mielestäni, vaikken uskossa ollutkaan. Joku sellainen voisi olla tosi hyvä lahja, jäisi muistoksi sitten aikuisenakin.

Meidän lapsi sai tuon tyylisen taulun nimiäisissä. Taulu ei ikinä ole ollut esillä. Teini haluaisi heittää sen roskiin (kierrätykseen), minä olen vielä säilytellyt, vaikka ei tuolla mitään tee.

Tuo rukous on muuten tuhansia lapsia pelottanut juttu. Kiva käydä nukkumaan ja pelätä kuolemaa.

Ehkä sitä voisi lapsen kanssa keskustella pelosta ja kertoa, että Isä Jumala katselee meitä taivaasta, Hän rakastaa meitä ja pitää meistä huolen. Meillä ei ole mitään hätää eikä mitään pelättävää.

Juu ei. Moista potaskaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljelläni oli sellainen pieni (Arabian?) taulu, jossa oli lapsi rukoilemassa iltarukousta ja siinä tekstinä se "levolle lasken Luojani..." rukous.

Se oli aivan ihana mielestäni, vaikken uskossa ollutkaan. Joku sellainen voisi olla tosi hyvä lahja, jäisi muistoksi sitten aikuisenakin.

Meidän lapsi sai tuon tyylisen taulun nimiäisissä. Taulu ei ikinä ole ollut esillä. Teini haluaisi heittää sen roskiin (kierrätykseen), minä olen vielä säilytellyt, vaikka ei tuolla mitään tee.

Tuo rukous on muuten tuhansia lapsia pelottanut juttu. Kiva käydä nukkumaan ja pelätä kuolemaa.

Ehkä sitä voisi lapsen kanssa keskustella pelosta ja kertoa, että Isä Jumala katselee meitä taivaasta, Hän rakastaa meitä ja pitää meistä huolen. Meillä ei ole mitään hätää eikä mitään pelättävää.

Juu ei. Moista potaskaa!

Juu, onhan se hirveää, jos lapsi ajattelee jonkun korkeamman voiman/olennon pitävän hänestä huolta ja rakastavan häntä. Onko se teiltä vanhemmilta jotenkin pois?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljelläni oli sellainen pieni (Arabian?) taulu, jossa oli lapsi rukoilemassa iltarukousta ja siinä tekstinä se "levolle lasken Luojani..." rukous.

Se oli aivan ihana mielestäni, vaikken uskossa ollutkaan. Joku sellainen voisi olla tosi hyvä lahja, jäisi muistoksi sitten aikuisenakin.

Meidän lapsi sai tuon tyylisen taulun nimiäisissä. Taulu ei ikinä ole ollut esillä. Teini haluaisi heittää sen roskiin (kierrätykseen), minä olen vielä säilytellyt, vaikka ei tuolla mitään tee.

Tuo rukous on muuten tuhansia lapsia pelottanut juttu. Kiva käydä nukkumaan ja pelätä kuolemaa.

Ehkä sitä voisi lapsen kanssa keskustella pelosta ja kertoa, että Isä Jumala katselee meitä taivaasta, Hän rakastaa meitä ja pitää meistä huolen. Meillä ei ole mitään hätää eikä mitään pelättävää.

Juu ei. Moista potaskaa!

Juu, onhan se hirveää, jos lapsi ajattelee jonkun korkeamman voiman/olennon pitävän hänestä huolta ja rakastavan häntä. Onko se teiltä vanhemmilta jotenkin pois?

On törkeää lörpötellä lapselle tuommoisia. Sitäpaitsi hyvin näyttääkin tää sun korkea voimas ihmisistä huolta pitävän. Not.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljelläni oli sellainen pieni (Arabian?) taulu, jossa oli lapsi rukoilemassa iltarukousta ja siinä tekstinä se "levolle lasken Luojani..." rukous.

Se oli aivan ihana mielestäni, vaikken uskossa ollutkaan. Joku sellainen voisi olla tosi hyvä lahja, jäisi muistoksi sitten aikuisenakin.

Meidän lapsi sai tuon tyylisen taulun nimiäisissä. Taulu ei ikinä ole ollut esillä. Teini haluaisi heittää sen roskiin (kierrätykseen), minä olen vielä säilytellyt, vaikka ei tuolla mitään tee.

Tuo rukous on muuten tuhansia lapsia pelottanut juttu. Kiva käydä nukkumaan ja pelätä kuolemaa.

Minäkin pelkäsin tuota lapsena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljelläni oli sellainen pieni (Arabian?) taulu, jossa oli lapsi rukoilemassa iltarukousta ja siinä tekstinä se "levolle lasken Luojani..." rukous.

Se oli aivan ihana mielestäni, vaikken uskossa ollutkaan. Joku sellainen voisi olla tosi hyvä lahja, jäisi muistoksi sitten aikuisenakin.

Meidän lapsi sai tuon tyylisen taulun nimiäisissä. Taulu ei ikinä ole ollut esillä. Teini haluaisi heittää sen roskiin (kierrätykseen), minä olen vielä säilytellyt, vaikka ei tuolla mitään tee.

Tuo rukous on muuten tuhansia lapsia pelottanut juttu. Kiva käydä nukkumaan ja pelätä kuolemaa.

Ehkä sitä voisi lapsen kanssa keskustella pelosta ja kertoa, että Isä Jumala katselee meitä taivaasta, Hän rakastaa meitä ja pitää meistä huolen. Meillä ei ole mitään hätää eikä mitään pelättävää.

Juu ei. Moista potaskaa!

Juu, onhan se hirveää, jos lapsi ajattelee jonkun korkeamman voiman/olennon pitävän hänestä huolta ja rakastavan häntä. Onko se teiltä vanhemmilta jotenkin pois?

On törkeää lörpötellä lapselle tuommoisia. Sitäpaitsi hyvin näyttääkin tää sun korkea voimas ihmisistä huolta pitävän. Not.

Törkeää lörpötellä?

Miten selität lapsillesi kuoleman? Jos vaikka mummo sattuu kuolemaan, niin sanotko vain, että mummo lakkasi olemasta ja nyt maatuu matojen ruokana tuolla mullan alla?

Uppista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljelläni oli sellainen pieni (Arabian?) taulu, jossa oli lapsi rukoilemassa iltarukousta ja siinä tekstinä se "levolle lasken Luojani..." rukous.

Se oli aivan ihana mielestäni, vaikken uskossa ollutkaan. Joku sellainen voisi olla tosi hyvä lahja, jäisi muistoksi sitten aikuisenakin.

Meidän lapsi sai tuon tyylisen taulun nimiäisissä. Taulu ei ikinä ole ollut esillä. Teini haluaisi heittää sen roskiin (kierrätykseen), minä olen vielä säilytellyt, vaikka ei tuolla mitään tee.

Tuo rukous on muuten tuhansia lapsia pelottanut juttu. Kiva käydä nukkumaan ja pelätä kuolemaa.

Ehkä sitä voisi lapsen kanssa keskustella pelosta ja kertoa, että Isä Jumala katselee meitä taivaasta, Hän rakastaa meitä ja pitää meistä huolen. Meillä ei ole mitään hätää eikä mitään pelättävää.

Juu ei. Moista potaskaa!

Juu, onhan se hirveää, jos lapsi ajattelee jonkun korkeamman voiman/olennon pitävän hänestä huolta ja rakastavan häntä. Onko se teiltä vanhemmilta jotenkin pois?

On törkeää lörpötellä lapselle tuommoisia. Sitäpaitsi hyvin näyttääkin tää sun korkea voimas ihmisistä huolta pitävän. Not.

Törkeää lörpötellä?

Miten selität lapsillesi kuoleman? Jos vaikka mummo sattuu kuolemaan, niin sanotko vain, että mummo lakkasi olemasta ja nyt maatuu matojen ruokana tuolla mullan alla?

Lapselle voi aivan hyvin kertoa kuolemasta muillakin kuin kristinuskon tavoilla.

Tää keskustelu on osin vähän masentavaa. Jos minä menen uskonnottomana vieraaksi lapsen ristiäisiin, osallistun kunnioituksesta lapsen ja perheen tärkeää päivää kohtaan, enkä tuputa siellä omaa maailmankatsomustani kenellekään, enkä kritisoi toisten tapaa ajatella. Kristityillä on usein sellainen ylemmyydentunto, että he kokevat olevansa niin totaalisen oikeassa ja parempia ihmisiä, että heillä on oikeus tehdä vaikka toistenkin juhlista omannäköisensä. Ei ole millään tavalla järkevää pohtia, että "mitä haittaa siitä nyt on, että minä tätä kaunista uskontoani ja sen totuuksia tässä hieman kuitenkin toisille jaan." Se, mikä sinulle on totta ja kaunista, ei ole sitä lainkaan välttämättä toisille. Sinä et ole muita parempi tai enemmän oikeassa, ja jos siltä tuntuu, kannattaa ehkä miettiä, onko ajatus lopultakaan ihan Jeesuksen oppien mukainen.