Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kotona asuvista täysi-ikäisistä lapsista:
17.10.2013 |
"Ikäongelmainen" on jo pilannut kaikki nämä aiheeseen liittyvät mietiskelyt pakkomielteellään, mutta kysyn siltI: Millaisia rajoja laitatte kotona asuville/ opiskeleville/ kypsyville täysi-ikäisille lapsillenne?
Tuli vain mileen, kun oma 18v. poika nyt lähti syyslomalle toiseen päähän Suomea. Kaveri, joka ei juo, ei polta, ei aiheuta pelkoa "häpeästä" käytöksellään. On kyllä maistellut yhdet ainoat kunnon kännnit ja todennut, että ei ole oma juttu= kahden saunaoluen mies.
Kesken lomamatkansa yrittä nyt esittää, että tulisikin kotiin vasta MA sovitun sunnuntain sijaan. Isänsä ei anna lupaa -enkä minäkään- , koska maanantaina on lukiossa erityisen tärkeä opiskelupäivä.
Nii että ollaankio me kauheita niuhoja? Minusta työelämän moraali ja ajoissa paikalla oleminen opitaan viimeistään nyt, Ei voi olla töistä pois 1h sen takia, että on kivaa kaverin luona. Poika pisti ystävällisesti luurin korvaan, mutta lopputulos on se, että kotona on oltava sunnuntaina, ennen opiskeluviikon alkua. No can do.
Kuinka paljon te muut keski-ikäiset äipät ja iskät sanelette vielä nuorten aikuisten lastenne elämää?
Tämä on ihan aito keskustelunavaus, ei ikisongelma.
T: vanha aaveeläinen
Kommentit (73)
[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 21:24"]
Itse "karkasin" kotoa täytettyäni 18 ja laitoin välit vanhempiini poikki. Se oli elämäni helpottavin päätös jota en tule koskaan katumaan. Vuosia on kulunut, olen työelämässä ja naimisissakin ensi kesänä.
Tämä vain siksi, että näinkin voi käydä ääritapauksissa. :)
[/quote]
Miksi 18-vuotiaan pitä karata?Tai edes "karata"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi äidit pilaa poikansa noin. Jos poikaystäväni soittelisi täysi-ikäisenä äidilleen sunnuntaina saako olla vielä yhden yön lemppaisin pihalle moisen ressukan eihän siitä olisi seurustelemaan, kun pitäisi soittaa anoppi hyysyään nurkat ja sitomaan kengät.
[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 21:55"]
[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 21:24"]
Itse "karkasin" kotoa täytettyäni 18 ja laitoin välit vanhempiini poikki. Se oli elämäni helpottavin päätös jota en tule koskaan katumaan. Vuosia on kulunut, olen työelämässä ja naimisissakin ensi kesänä.
Tämä vain siksi, että näinkin voi käydä ääritapauksissa. :)
[/quote]
Miksi 18-vuotiaan pitä karata?Tai edes "karata"?
[/quote]
Pitihän minun olla joka ilta klo 21.00 kotona tai tavarani olisi heitetty kadulle. Eräänä päivänä pakkasin ja katosin. Mielestäni olin oikeutettu lähtemään täysi-ikäiseksi tultuani, mutta vanhempani olivat eri mieltä siitäkin. Jonkinlainen hallitsemisen tarve tai jotain.
Eli antakaa rajoja lapsillenne, mutta antakaa myös tilaa hengittää ja elää tavallista elämää, asuvat ne teidän luona tai olivat minkä ikäisiä tahansa.
vanhempia pitää kuunnella joo, jos heillä asuu, mutta jo 16 vuotias saa päättää itse lähteekö opiskelemaan vai jättääkö peruskoulunkin kesken jos on luokalle jääntiä. Se ei laillisesti kuulu vanhemmille mitä lapsii tekee täysi-ikäisen' elämälleen
[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 22:05"]
[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 21:55"]
[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 21:24"]
Itse "karkasin" kotoa täytettyäni 18 ja laitoin välit vanhempiini poikki. Se oli elämäni helpottavin päätös jota en tule koskaan katumaan. Vuosia on kulunut, olen työelämässä ja naimisissakin ensi kesänä.
Tämä vain siksi, että näinkin voi käydä ääritapauksissa. :)
[/quote]
Miksi 18-vuotiaan pitä karata?Tai edes "karata"?
[/quote]
Pitihän minun olla joka ilta klo 21.00 kotona tai tavarani olisi heitetty kadulle. Eräänä päivänä pakkasin ja katosin. Mielestäni olin oikeutettu lähtemään täysi-ikäiseksi tultuani, mutta vanhempani olivat eri mieltä siitäkin. Jonkinlainen hallitsemisen tarve tai jotain.
Eli antakaa rajoja lapsillenne, mutta antakaa myös tilaa hengittää ja elää tavallista elämää, asuvat ne teidän luona tai olivat minkä ikäisiä tahansa.
[/quote]
Eikö tuo täytä jo lähes vapaudenriiston tunnusmerkit? Kyllä aikuisen pitää päästä vapaasti muuttamaan paikasta toiseen,hyvänen aika. Vankila on asia erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai että tärkeä päivä opiskelussa... No ei ole. Palautuspäivät oli niitä kaikkein turhimpia. Ei siellä muut istuneet kuin paatuneimmat hikarit, joiden egoa hiveli ottaa vastaan täydellinen kymppi. Muuten ihan ajan hukkaamista. Hyvinkin voi käyttää mukavampaan tekemiseen.
Kyllä, minä olin niitä hikareita, siksipä tiedänkin kuinka hurrrjan tärkeä se palautuspäivä oikeasti on.
Mitä ihmettä? Nythän on vasta perjantai, joten poika on ollut ihan hyvissä ajoin liikkeellä asiansa kanssa (eikä esim. sunnuntai-iltana, mitä jotkut keskustelijat ovat maininneet). Eikö ap tosiaan voi luottaa täysi-ikäiseen poikaansa sen vertaa, että antaisi tämän itse arvioida, onko kokeiden palautuspäivä hänelle tärkeä vai ei? Varsinkin jos koulu muuten sujuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikoinaan lintsasin opiskeluista, mutta työelämässä en ole lintsannut päivääkään. Olen harvoin sairaana ja niin ovat lapset, en ole yhtään turhaa pois työstäni. 20 vuotta olen töitä tehnyt.
Että kyllä sen työmoraalin oppii vaikka olisi lukiossa yhden maanantain pois.
Onko maanantaina jotakin erityisen tärkeää? Kun lukiolainen täyttää 18-vuotta, poissaoloihin ei enää haeta huoltajalta allekirjoitustakaan. 18-vuotias on täysi-ikäinen ja hänen on alettava saada päättää enemmän omista tekemisistään. Siitä huolimatta, että asuu kotona. Kyseessä ei nyt ole edes mikään huligaaninuori ilmeisesti.
Yksi maanantaipäivän lintausko yhtäkkiä vie pojan elämän aivan raiteeltaan? Käännekohta, josta ei ole enää paluuta? Totta, monista töistä ei voi olla pois noin vain (joistakin jopa voi), mutta lukio ei olekaan työpaikka. Fiksu lukiolainen menee aivan varmasti kouluun, jos sinä päivänä on jotakin tärkeää. Poikasi on kunnollinen, joten en ymmärrä niuhotusta yhdestä päivästä. Toivottavasti teidän lomareissunne ei koskaan ole mennyt koulupäivien päälle? Sinun pitäisi nähdä niitä nuoria, jotka eivät oikeasti osaa toimia sääntöjen mukaan eivätkä käy koulujaan. Teetkö lapsellesi vain kiusaa? Tuosta ei nimittäin ole minkäänlaista hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.10.2013 klo 19:31"]
Vai että tärkeä päivä opiskelussa... No ei ole. Palautuspäivät oli niitä kaikkein turhimpia. Ei siellä muut istuneet kuin paatuneimmat hikarit, joiden egoa hiveli ottaa vastaan täydellinen kymppi. Muuten ihan ajan hukkaamista. Hyvinkin voi käyttää mukavampaan tekemiseen.
Kyllä, minä olin niitä hikareita, siksipä tiedänkin kuinka hurrrjan tärkeä se palautuspäivä oikeasti on.
[/quote]
Itsekin kirjoitin lukiosta kolme vuotta sitten. Kokeiden palautuspäivänä ei todellakaan ole mitään tärkeää, kokeet saa takaisin myöhemminkin. Monet lintsasivat nuo päivät ilman syytäkin. Yleensä palautus kesti vain hvin vähän aikaa ja seuraavaa koetta sai odotella ties kuinka kauan.
No joo. Sitten kun teillä itsellänne on täysi-ikäisiä lapsia kotona, olette lähes 50-kymppisiä ja väsyneitä työssäkäyviä, mahdollisesti jo huonokuntoisia ja kipeitä/nivelrikkoisia vanhempia ja "kotona-asuvat" täysikäiset nuorenne vaan vetelehtivät, niin mielipiteenne voivat olla erilaisia ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se kluitenkin hieno asia, että täysi-ikäinen lapseni asuu kotona. Ikävä tulisi ilman tuota lasta. On hieno ihminen.
Kyllä tuo kokeiden palautuspäivä on tärkeä. Mielestäni kyse on periaatteesta, kun olet lukiossa, se on työpaikkasi. Ja niinkauan kuin asut kotona teet velvollisuutesi. Oli se lukio tai amis tai oppisopimus tai joku muu homma. Ei nuorista työntekijöitä muuten tule. Veronmaksajia.
Ei yhteiskunta pysy pystyssä, jos "jokainen" saa tehdä mitä haluaa, toteuttaa itseään ja toiveitaan. Työ on aina työtä. Sen ei pidäkkään olla hauskaa ja mukavaa. Ei aina. Tottakai olisi paljon helpompi lintsata koulusta ja hengailla kavereiden kanssa, olla poissa saikulla töistä maanantaisin. Tai olla välillä poissa töistä, tekemättä mitään. Se on kuitenkin liian helppoa. Olisi liian helppoa antaa nuorelle periksi: no joo, lepää ja pidä hauskaa nyt vaan. Mitä se opettaisi nuorelle? Millaisen esikuvan antaisin nuorelleni, jos jäisin itse maanantaisin makoilemaan viikonlopun jatkeeksi? En menisi töihin, vaan ilmoittaisin pomolleni, että olen sairas?? Voisinhan mielummin tehdä kotona jotain mukavampaa, ommella vaikka uudet verhot, tehdä käsitöitä yms....
Tietty työmoraali pitää oppia jo lapsena. Itsensä hillitseminen. Esimerkiksi alakoululaista on käskettävä lukemaan ja tankkaamaan englannin sanoja, vaikka Angry Birds -pelaaminen olisi mielenkiintoisempaa ja mukavampaa. Ristiriitahan siinä on, kun lapsi haluaisi pelata, eikä lukea kielensanoja. Mutta se on kasvattajan työ: Ohjata oikeaan suuntaan ja "valvoa" että velvollisuudet tulee hoidettua. Koulu lapsella.....Helpompi tuo olisi vanhempana antaa lapsen vain "tehdä mitä lystää ja tahtoo", mutta mielestäni se ei ole oikein. Työmoraali on opittava jo lapsena. Yhteiskunta kaatuu, jos lapsemme eivät sitä opi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mietin omia lukioaikojani, niin eipä siinä äidilläni ollut osaa eikä arpaa sanoa, milloin kouluun menen tai miten koulunkäyntini hoidan. Minusta oli pojaltasi huomaavaista kertoa, milloin on tulossa kotiin, mutta en oikein ymmärrä, miten voit määrätä hänelle vielä kotiintuloaikaa. Sen sijaan ymmärrän oikein hyvin, että tietyt säännöt kotona asumisessa kuitenkin on esim. siisteyden suhteen. Koti ei ole hotelli. Mutta koulunkäynti on kuitenkin poikasi asia. Voit sanoa, että sinusta on typerää olla pois maanantaina etkä aio allekirjoittaa poissaolotodistuksia (jos sellaisia nykyään vaaditaan), mutta siinä se. Minusta siihen aikuistumiseen kuuluu sen vastuun opettelu itse eikä siksi että äiti ja isi eivät anna pidentää kotiintuloaikaa. Eli kyllä, minusta olet niuho. Etenkin, kun poika hoitaa ilmeisesti asiansa hyvin, eikä mihinkään mini-interventioihin ole tarvetta esim. rahahanoja kiristämällä.
Jep. Jossain vaiheessa pitää ymmärtää, että lapset ovat aikuisia.
Kolmoselle kiitokset mielipiteestä. Kyllä vähän arvasinkin, ettei ole enää suotavaa komentaa kekaraa sunnuntai-illaksi kotiin, kun MA-aamuna pitäisi olla koulussa klo 08.00.
Kamalan vaikeata löytää keskitietä, kun näen että poika on kuitenkin tosi järkevä, mutta silti tahtoisin hänen käyvän ylioppilaaksi vanhempien "ikeeessä". Siis pakotan kouluun ajallaan. Jos ja kun asuu kotona vielä sen jälkeen, voi sitten otta vapauksia olla pitkin tai poikin, silloin kodin kannalta merkitsee vain se, että eletään talon tavalla ja vuorokausirytmillä. ap *häntä koipie välissä*
Meillä asetetaan tiukat rajat. Lukioon on mentävä. Työmoraali opittava. Kaikkea hauskaa ei voi tehdä, vaan esim. kotitöistä on tehtävä oma osansa ja projektiluonteisissa töissä on autettava kotona (esim. tapetointi/maalaus/mattojen pesu). Mielestäni ei ole oikein, että nuori "vaan käy" lukiota ja hengailisi kavereiden kanssa. Me vanhemmat kuin käymme töissä ja töiden jälkeen teemme kotityöt. Meillä nuori esim. pesee vaatteensa itse ja hoitaa silityksensä. Kun koko perhe tekee hommat yhdessä, niin kaikille jää tasapuolisesti vapaa-aikaa.
Ollanko meidän perheessä liian tiukkoja?
Ei voi muuta kun nauraa. "Lukioon on mentävä" Miksi?
"Työmoraali on opittava" Miksi?
Lähinnä tulee mieleen tästä "Minä olen koko elämäni juossut oravanpyörässä
joka minulle on opetettu ja enempiä tai ollenkaan miettimättä opetan myös jälkikasvulleni että näin on tehtävä"
Eiköhän elämässä ole paljon mieluisempiakin asioita kuin työt? TOsin töissäkin on hyvä käydä että saa enemmän rahaa ja voi ostaa itselleen mieluisia asioita. HUOM. Itselleen mieluisia, ei sellaisia joita ostaa ympäristön odotusten mukaan (esim. oma asunto/auto) vaan sellaisia joita itse haluaa.
Alue: Aihe vapaa
18 vuotias vastaa itsestään sitten kun vastaa itsestään. Jos asuu ja elää vanhempiensa kanssa, niin joutuu ottamaan nämä huomioon.
Silloin kun asutaan jonku toisen kanssa, niin otetaan se toinen huomioon ja asioista sovitaan yhdessä. Jos se toinen on lapsen vanhempi, niin pääsääntöisesti tanssitaan vanhemman pillin mukaan.