Vaikea tilanne.. Lestadiolainen ja erittäin vaikea parisuhde

Turvaa uskoosi, kyllä sieltä vastaus tulee sinulle.

Voisitko luottaa ammattilaisten sanaan? Tai miksi et luota, suosittelen pohtimaan sitä eri näkökulmista.

Eikö puolisosi pysty ymmärtämään miten tärkeää tässä tilanteessa olisi sinun ja lasten parempi asua muualla kuin nykyisessä kodissa? Jos hän olisi normaalijärjellä varustettu (enkä tarkoita pahalla vaikka tällaista sanaa käytän) tässä tilanteessa elämäänsä hän ajattelisi varmasti samoin kuin nämä ammattilaiset.

Pystyisittäkö yhdessä puolison kanssa tekemään sen päätöksen, että sinä muutat lapsinesi muualle ainakin siksi aikaa, että hän saa itsensä tolpilleen. Jos ei koskaan saa, ei teidän tule asua yhdessä juuri sen vuoksi, ettei kenenkään ihmisen tavritse uhrata itseään sellaisen vuoksi. Lapsillasi ei ole edes valinnan varaa.

Mieti lapsiasikin, mitä he todella ansaitsevat ja tee päätös myös siihen nojaten.

Voimia ja toivottavasti sinulla on edes joku ystävä, joka tukee sinua tässä tilanteessa ja vaikka muuttaisit lapsinesi nykyisestä kodista pois.

Perheneuvola? Ystävät? En tiedä, onko olemassa "oikeanlaista" keskusteluapua. Se luottamus keskustelukumppaniin joko on, tai ei ole. Neuvojakin saa niin monta erilaista, kunka monta kertaa kysyy.

Ja eihän sen erilleen muuttamisen tarvitsisi tässä vaiheessa mitään avioeroa merkitä

Kiitos kommenteista. Täytynee tosiaan vain lähteä purkamaan asioita esim. perheneuvolan kautta. Keskusteluyhteyttä puolison kanssa ei ole. Hänen ajatusmalli on joko ollaan yhdessä tai erotaan lopullisesti. Minua myös pelottaa, mitä mahdollinen (väliaikainenkin) ero toisi tullessaan. Jotenkin helpompi seurata puolison vointia vierestä kuin olla tietämätön jos esim. tulee todella paha paikka, vaikka itse kärsinkin. ap

Erota ette saa. Sen pitäisi olla itsestäänselvää!

[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 12:08"]

Turvaa uskoosi, kyllä sieltä vastaus tulee sinulle.

[/quote]

Just. Varmaan terv. kunnan lestasaarnaaja.

Älä välitä noista ilkeistä kommenteista. 

Hae rohkeasti apua ja ehdottomasti asia kannattaa selvittää. Voit löytää itsesi paljon pahemmasta suosta ja syvältä, jos jäät uhriksi kotiisi.

Sinähän et voi kantaa vastuuta puolisosi valinnoista, jolloin joudut myös puntaroimaan sitä vaihtoehtoa ettei hän halua asiaa selvittää järkevällä tavalla, niin että sinulla ja lapsilla on oikeus väkivallattomaan kotiin (henkisesti kuin fyysisesti).

Puhu ammattilaisille myös tuosta ajatuksestasi seurata miehesi vointia ja että sen vuoksi epäilet muuttoa. Saat myös käsiteltyä tuota asiaa laajemmalta kantilta. 

Joudut tekemään ratkaisun sillä tavalla, että toimit oikein lastesi ja itsesi kannalta. Miehesi kiristää sinua omalla "sitten se on ero" - kommentillaan, mikä hänen ongelmiensa vuoksi ei ole mitenkään tavatonta. Jos erilleen muuttaminen johtaa eroon niin se on sinun miehesi valita, ei sinun valintasi. 

onko seurakunnan sisällä ketään miespuolista henkilöä jolle voisitte puhua ongelmistanne miehesi kanssa yhdessä..? joka voisi kenties puhua miehellesi järkeä on kuitenkin ulkopuolisena hirveän vaikeaa sanoa mitään kun ei tiedä minkälaisista mt ongelmista on kyse ? tai sitten pari terapia on yksi vaihtoehto ... 

Kenenkään miehen puheille, puhujan tmv. puheille älä mene. He eivät ole niin tietotaitoisia tällaisen asian kanssa, kun nyt on kuitenkin melko vakavasta asiasta kyse. 

Mitä ne miehesi mt-ongelmat tarkoittavat? Niitä kun on laidasta laitaan, ja ennusteet ovat erilaisia. Toiset mt-ongelmat ovat hyvinkin "korjattavia", osa taas menee aina vaan hullummaksi vuosien saatossa. Jos miehesi on siis vainoharhainen skitsofreenikko, niin kyllä siinä kohdin vaimon ja lasten odotettavissa olevaa elinikää lisää se, että juoksee karkuun. Kärjistän joo, mut ymmärtänet pointin. :) Onko miehesi tila mennyt viimeisen vuoden ja kahden vuoden aikana paremmaksi vai pahemmaksi, ja missä määrin? Ja millaiseksi Veikkaisit miehesi tilan vuoden tai kahden päästä? Siitä voisit vielä koettaa tehdä kolme arviota: pessimistisen, optimistisen ja sen, mitä sisimmässäsi intuitiolla veikkaisit. 

Miettisin sinuna vain yhtä asiaa: lastesi hyvinvointia. SINÄ olet se ihminen, joka vastaa lasten onnesta ja turvallisuudesta, ei kukaan muu.

Toki myös aikuisten hyvinvointi on tärkeä asia, mutta kuitenkin toissijainen lasten hyvinvointiin verrattuna.

Ovatko lapsesi onnellisempia nykytilanteessa seuratessaan vierestä, kuinka äitiä pahoinpidellään henkisesti ja myös fyysisesti? Eläessään pahasti mielenhäiriöisen, ilmeisesti pelottavan aikuisen vallan alla?

Vai olisivatko he onnellisimpia eläessään toisaalla sinun kanssasi, jolloin tuo pelon aiheuttaja olisi poissa heidän elämästään ja myös sinä saisit elää rauhassa?

Mieti tätä ja päätä.

Diagnoosia ei ole vielä tehty, mutta kyseessä tod näk sairaus joka seuraa mukanaan lopun elämää. Lääkkeillä mahdollisesti tasaisempaa elämää, tällä hetkellä ei ainakaan lääkitys kohdallaan. Elämä vuoristorataa, välillä tasaisempaa ja parempaa, mutta sitten tulee taas notkahdus. Välillä ollut alkoholi kuvioissa, se oli todella synkkää aikaa. Nyt vuoden verran ollut kuivilla. Jos se tulee mukaan uudelleen, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä. Tavallaan tietää itse sairautensa, mutta huonoina ajanjaksoina vain kaivaa minusta huonoja puolia ja syyttää kaikesta. Vaatii minulta isoja muutoksia elämään, mutta ei edes itse tiedä mitä ne olisivat. En todellakaan kuvittele olevani täydellinen, mutta tiedän että olen hyväsydäminen ja kiltti ihminen. Minulle tärkeintä on se mitä on ihmisen sisällä. Hoidan lähes kaikki arkiset asiat, mutta harvoin sen huomaa. Yleensä tulee vain valituksia, kun esim. joudun muokkailemaan paljon työaikojani jotta saan käytettyä lapset lääkärissä tai milloin missäkin. Tulevaisuutta puolison kannalta en osaa lainkaan ennustaa. En tiedä yhtään, voiko elämä tasoittua enemmän vai mennä entistä enemmän vuoristorataa. Kyllä lapset oireilevat jo lievästi, mutta toisaalta toivovat enemmän kuin mitään että olisimme yhdessä. Keskustelen heidän kanssaan paljon, vanhemmat lapset ymmärtävät jo.

Pitäisikö tuo viittaus vuoristoradasta ymmärtää kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi? Se on sairaus, joka pysyy kyllä osalla hallinnassa kaiken ikää. Edellytyksenä tietysti on, että itse "hyväksyy" ja myöntää sairautensa, ymmärtää sen seuraukset ja haluaa lääkkeitä käyttää. Osallahan ne lääkkeet jää ottamatta siinä kohdin kun masentaa (ei halua/mitävälii) tai hypomania hiipii (loisto-olo, mihin näin terve lääkkeitä tarvii), ja silloin on kyllä turhaa haaveilla normaalista perhe-elämästä. Masennusta moni lääkitsee myös ennemmin kotikonsteilla eli useimmiten viinalla ja joskus muillakin päihteillä. Oleellista on sekin, että miehesi pysyy kuivilla. 

Kaksisuuntaista ta sairastavista puolet yrittää jossain kohdin itsemurhaa ja 30 % lähtee täältä oman käden kautta. Tuohon tilastoon on laskettu mukaan kaikki diagnoosin saaneet - myös ne, joiden tauti on hallinnassa. Kovin rapoinen ennuste ei siis ole niillä, jotka eivät saa toimivaa lääkitystä ja käytä sitä.

13/16 jatkaa vielä...

Täytyy vielä kommentoida tuota, että kaikki ammattilaiset ovat suositelleet sinulle eroa. Juuri noin ammattilaisen täytyykin sinulle sanoa. :) Itsehän sinä päätöksesi teet, ja voit ja saat ihan vapaasti valita. Kaikkia "ammattilaisia" velvoittaa kuitenkin laki, tässä tapauksessa lastensuojelulaki. Lasten tulisi saada kasvaa turvallisessa kodissa, jossa ei ole päihdeongelmia tai (tässä: fyysistä) väkivaltaa. Jos perheessä on päihdeongelmainen tai väkivaltainen puoliso, joka ei halua hakea apua ongelmaansa ja sitoutua hoitoon, ammattilaisen vähän niin kuin täytyy neuvoa kysyttäessä suositella (väliaikaista) eroa.

Ymmärrän hyvin, että tämä ei ole se mitä toivot. Sinä puolestasi varmaan ymmärrät, ettei ammattilainen mitenkään voi ohittaa tuota lastensuojelunäkökulmaa. Ihan hyvin voit niille ammattilaisille kuitenkin sanoa juuri niin kuin olet täällä sanonut, että et ainakaan vielä ole valmis eroon, että ero pelottaa sinua ja että miehesi ei suostu väliaikaiseen eroon. Kyllä ammattilainen sinua auttaa ja neuvoo, vaikka et sitä heidän ensisijaista neuvoaan (=eroa) haluakaan noudattaa. Kyllä heiltä saa tukea niihin muihinkin vaihtoehtoihin. Toivon, että ymmärrät, ettei sinun tarvitse olla joka asiassa yhtä mieltä ammattilaisen kanssa saadaksesi heiltä apua ja neuvoja. :)

Hei!

Sanoit sen itsekin: lapset oireilevat jo lievästi. Se tarkoittaa sitä, että sinun on aika turvata lapsille normaali kasvuympäristö. Tässä tapauksessa se tarkoittaa sitä, että elätte erillään miehesi kanssa. Jos / hän ei tuon enempää tuosta parane, ei lasten tilanne muutu yhtään paremmaksi. Tämä on myös sellainen asia, jota ei lapsilta kysytä - vaatii liikaa vastuunottoa kysellä heidän mielipidettään!

Lapset ovat lahja, ja sinun tehtäväsi on vaalia saamaasi lahjaa. Nyt et hoida lapsiasi kunnolla etkä turvaa heidän psyykkistä kasvuaan kun olette yhdessä lasten isän kanssa.

Oikeasti, ole hyvä ja pelasta lapsillesi oikea elämä. Sen parempaa lahjaa et heille voi antaa.

terv. vl-nainen

Kiitos kommenteista.. Tavallaan sydämessäni tiedän, mitä pitäisi tehdä, kun vain saisin jostain rohkeutta siihen.. Sain onneksi varattua itselleni keskusteluajan terapiaan. Jospa se lähtisi siitä etenemään. Tällä kertaa kyseessä on osittain tuttu ihminen, joka tietää taustat. Olen yrittänyt etsiä keskusteluapua juuri vl-piireistä, ihan sen takia että ymmärretään paremmin miten vaikea on hajottaa perhettä, mutta ammattilaista en ole löytänyt. Toivotaan, että saan kuitenkin tulevalta käynniltä enemmän kuin entisiltä. Jotain kertonee se, että huomasin lapsen piirtäneen koulussa perhekuvan. Kuvasta puuttui isä. Surullista, mutta totta :( ap

Miehesi harjoittaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Sinulla ei ole keskusteluyhteyttä häneen. Hänen mielenterveysennusteensa on kehno.

Sinulla on paha olla ja lapsillasi vielä pahempi. Heidän koko elämänsä perusta muodostuu lapsuudessa. Millaiseksi haluat sen?

Kaikki ammattilaiset - jotka näkevät tilanteen ulkopuolisin, professionaalisin silmin - ovat kehottaneet sinua lähtemään ja pelastamaan lapsesi (siinä sivussa toki itsesikin).

Lähde. Terapiassa voit käydä lähtösi jälkeenkin.

[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 11:47"]

Hei,

en nyt kaipaa mitään ilkeitä kommentteja.. Lähinnä kaipaisin apua muilta saman elämänkatsomuksen omaavilta...

[/quote]

Mä en usko, että ne ovat netissä vielä!