Vaikea tilanne.. Lestadiolainen ja erittäin vaikea parisuhde

Ymmärrän hyvin , ettei suinkaan ole helppoa ottaa ja lähteä. Etenkin jos on tunteita toista kohtaan.  Kuitenkin jos saat ammattilaisilta ohjeeksi muuttaa erilleen , uskon että he eivät kevyin perustein sitä suosittele. Turvaa lastesi ja oma henkinen hyvinvointi. Eihän se tarkoita että sinun tulisi hyljätä loppuiäksi puoliso omiin oloihinsa.  

Yhden neuvon annan, muista, että olet ensisijaisesti vastuussa lapsistasi. Lapsesi täytyy olla elämäsi tärkein asia. Jos lapsesi joutuu kohtaamaan vääryyttä, lähde. Tsemppiä ja voimia sinulle ja perheellesi

Pakko ottaa kantaa tähän. Olen vanhoillislestadiolainen diakoniatyöntekijä.

Kukaan muu kuin sinä ei voi teidän perheessänne nyt turvata lastenne hyvinvointia. Periaatteessa voit valita eläväsi itse väkivaltaisessa suhteessa, mutta lapsia et siihen voi etkä saa velvoittaa. Vaikka miehesi väkivalta (henkinen tai fyysinen) kohdistuisi vain sinuun, se rikkoo myös lapsia. On turha kuvitella, että lapset eivät näe, kuule tai ymmärrä. On turha myös kuvitella, että lapsilta voisi kysyä mielipidettä erilleen muuttamiseen tai yhdessä asumiseen. Sellaista vastuuta ei alaikäisten harteille voi sälyttää. Lapset varmaankin rakastavat isäänsä, eivätkä uskalla tai tunnetasolla voi olla häntä vastaan. Jos lapsenne ovat myös saaneet lestadiolaisen kasvatuksen, kuten oletan, he eivät siksikään uskalla toivoa eroanne. Sinun tehtäväsi on vakuuttaa heidät siitä, että muuta vaihtoehtoa ei ole. Sinun tehtäväsi on nyt osoittaa, että olet turvallinen aikuinen, joka kantaa vastuunsa ja huolehtii lapsista. Hyvä, että voit lasten kanssa keskutella avoimesti. Ethän silti kuormita heitä liikaa!

Ymmärrän hyvin, miten vaikea tilanne on sinulle. Toivottavasti löydät luotettavia ja turvallisia kuuntelijoita, jakajia, saattomiehiä, jotka tukevat sinua tässä elintärkeässä ratkaisussa. Voittehan aina palata yhteen asumaan, jos miehesi hoito onnistuu!

Kotiseurakunnassasi on varmasti työntekijöitä, pappeja tai diakoniatyöntekijöitä, jotka ymmärtävät kristillisen avioliitto- ja perhekäsityksen ja eroamisen ristiriidan ja voivat jakaa taakkaa kanssasi. Minäkin ymmärrän. Mutta on tilanteita, joissa vaihtoehtoa ei ole, ja mielestäni te olette nyt sellaisessa tilanteessa.

Voimia sinulle! Taivaan isä siunatkoon teitä myös vaikeiden ratkaisujen keskellä <3

Lapset pois tuollaisilta jotka eivät ajattele heidän parastaan vaan miettivät lahkohommiaan.

Täällä toinen miltei samassa tilanteessa :( Tosin taidan olla eri "lahkoa" kuin sinä. 

kiitos ihanista vastauksista. Tämä asia on tosiaan minulle mahdoton ratkaista yksin. Lapsilta en tietenkään kysele mielipiteitä, vaan alkavat välillä itse puhumaan minulle asioista. Toivon todella, että löytäisin ihmisen rinnalle, joka ulkopuolisena voisi ottaa kantaa. Välillä mietin, näenkö asiat pahempana kuin ovat. Mutta välillä voin niin huonosti että tulee myös fyysiset oireet. Toivon, että joku aamu herään tietäen ratkaisun. Ystäviä tarvitsen. Ap

Kaksi näkökulmaa:

Naapurimme, rauhanyhdistyksellä seuroissa käyvä äiti, on eronnut väkivaltaisen parisuhteen vuoksi, ja elää nyt viiden lapsensa kanssa. Lapset tapaavat kyllä isäänsä enkä tiedä, käykö isä seuroissa. Äiti on fiksu, vahva ja tasapainoinen ja on varmasti ajatellut vain lastensa parasta.

Minä itse olen elänyt perheessä, jossa oli mielenterveysongelmista kärsivä äiti ja fyysistäkin väkivaltaa. Vanhemmat rakastivat meitä lapsia ja ajattelivat, että on meille parasta, että he eivät eroa. Toivoin joka päivä, että vanhemmat eroaisivat ja muuttaisivat erilleen. Valvoimme sisarusten kanssa öitä ja kuuntelimme riitoja. Ikinä, ikinä en haluaisi omille lapsilleni samaa.

Meistä lapsista tuli kohtalaisen tasapainoisia, kaksi on pärjännyt elämässään hyvin mutta kaksi kärsii mielenterveysongelmista. Nuorimman persoonallisuus on sen verran epäeheä, ettei hänellä ole voimia työstää asioitaan terapiassa.

Joten, minä sanon vain yhden asian: erotkaa.

Hei ap!

Lopulta joudut kuitenkin tekemään ratkaisun itse, kukaan muu ei tee sitä sinun puolestasi. Haluaisin rohkaista sinua tekemään päätöksen itse niin lastesi kuin itsesi vuoksi.

Myöhemmin tulet mahdollisesti miettimään miksi en lähtenyt aiemmin.

Kiitos viesteistä. Tällä hetkellä on taas tosi rankka tilanne päällä johtuen melkein koko sukuun laajenneista riidoista, joissa ei ole päätä eikä häntää.. Puoliso siis kaivelee sukulaisistani kaikkea negatiivista, ei ole valmis antamaan kenellekään anteeksi äkkipikaistuksissa sanottuja asioita vaikka itse on tehnyt niin paljon vääryyttä. On sellainen olo, etten jaksa tätä enää yhtään. Oksettaa koko elämäntilanne.. Eli hänen mielestä minun kuuluu unohtaa menneet mutta hän voi vaikka katkaista välit kaikkiin minun läheisiin loppuelämäksi. Mä oon niin pihalla, mitä tehdä. Nyt vaan pitää yrittää rauhoittua ja miettiä mistä alkaa purkamaan tätä vyyhtiä. ap

[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 12:08"]

Turvaa uskoosi, kyllä sieltä vastaus tulee sinulle.

[/quote]

Sekopäinen hihhuli-vastaus. Sinuna menisin tutkituttamaan pääni.

[quote author="Vierailija" time="17.10.2013 klo 12:07"]

Kiitos viesteistä. Tällä hetkellä on taas tosi rankka tilanne päällä johtuen melkein koko sukuun laajenneista riidoista, joissa ei ole päätä eikä häntää.. Puoliso siis kaivelee sukulaisistani kaikkea negatiivista, ei ole valmis antamaan kenellekään anteeksi äkkipikaistuksissa sanottuja asioita vaikka itse on tehnyt niin paljon vääryyttä. On sellainen olo, etten jaksa tätä enää yhtään. Oksettaa koko elämäntilanne.. Eli hänen mielestä minun kuuluu unohtaa menneet mutta hän voi vaikka katkaista välit kaikkiin minun läheisiin loppuelämäksi. Mä oon niin pihalla, mitä tehdä. Nyt vaan pitää yrittää rauhoittua ja miettiä mistä alkaa purkamaan tätä vyyhtiä. ap

[/quote]

Mitäpä jos vain lähtisit. Mene aluksi turvakotiin. 

Onneksi lastensuojelu alkaa tutkimaan tarkemmin lestoja ja ovat valmiita huostaanottamaan sairaissa kodeissa kasvavat lapset. Uskontoa ei såå käyttää pajoinpitelyn tekosyynä.

[quote author="Vierailija" time="17.10.2013 klo 12:07"]

Kiitos viesteistä. Tällä hetkellä on taas tosi rankka tilanne päällä johtuen melkein koko sukuun laajenneista riidoista, joissa ei ole päätä eikä häntää.. Puoliso siis kaivelee sukulaisistani kaikkea negatiivista, ei ole valmis antamaan kenellekään anteeksi äkkipikaistuksissa sanottuja asioita vaikka itse on tehnyt niin paljon vääryyttä. On sellainen olo, etten jaksa tätä enää yhtään. Oksettaa koko elämäntilanne.. Eli hänen mielestä minun kuuluu unohtaa menneet mutta hän voi vaikka katkaista välit kaikkiin minun läheisiin loppuelämäksi. Mä oon niin pihalla, mitä tehdä. Nyt vaan pitää yrittää rauhoittua ja miettiä mistä alkaa purkamaan tätä vyyhtiä. ap

[/quote]

Yksi henkisen väkivallan muoto on eristää ihminen läheisistään ja hänelle tärkeistä ihmisistä. Sinulla on oikeus sukuusi ja ystäviisi.

Olet saanut aika monelta mielipiteitä ja näkemyksiä. Kuinka moni kehottaa sinua jäämään suhteeseen? Uskon että on vaikeaa tehdä itse ratkaisu ja kantaa siitä vastuu.

Olet vastuussa lapsistasi ja heidän henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnistaan. 

Voisin kysyä myös näin. Miksi mies ei välitä perheestään sen vertaa että menisi pariterapiaan, yksilöterapiaan ja hoitaisi lääkityksensä kuntoon? Ja kohtelisi vaimoaan ja perhettään rakastavasti ja kunnioittavasti? Miksi sairaudesta kiinni pitäminen on tärkeämpää kuin hoito ja oman perheen hyvinvointi? Kärjistettynä, perhe kärsii, miksei mies välitä perheestään sen vertaa että hoitaisi itsensä kuntoon? Sinä et puolisona voi pakottaa toista hoitoon tai paranemaan, valitettavasti. Motivaation tulee lähteä itsestä. 

[quote author="Vierailija" time="17.10.2013 klo 12:23"]

[quote author="Vierailija" time="17.10.2013 klo 12:07"]

Kiitos viesteistä. Tällä hetkellä on taas tosi rankka tilanne päällä johtuen melkein koko sukuun laajenneista riidoista, joissa ei ole päätä eikä häntää.. Puoliso siis kaivelee sukulaisistani kaikkea negatiivista, ei ole valmis antamaan kenellekään anteeksi äkkipikaistuksissa sanottuja asioita vaikka itse on tehnyt niin paljon vääryyttä. On sellainen olo, etten jaksa tätä enää yhtään. Oksettaa koko elämäntilanne.. Eli hänen mielestä minun kuuluu unohtaa menneet mutta hän voi vaikka katkaista välit kaikkiin minun läheisiin loppuelämäksi. Mä oon niin pihalla, mitä tehdä. Nyt vaan pitää yrittää rauhoittua ja miettiä mistä alkaa purkamaan tätä vyyhtiä. ap

[/quote]

Yksi henkisen väkivallan muoto on eristää ihminen läheisistään ja hänelle tärkeistä ihmisistä. Sinulla on oikeus sukuusi ja ystäviisi.

Olet saanut aika monelta mielipiteitä ja näkemyksiä. Kuinka moni kehottaa sinua jäämään suhteeseen? Uskon että on vaikeaa tehdä itse ratkaisu ja kantaa siitä vastuu.

Olet vastuussa lapsistasi ja heidän henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnistaan. 

Voisin kysyä myös näin. Miksi mies ei välitä perheestään sen vertaa että menisi pariterapiaan, yksilöterapiaan ja hoitaisi lääkityksensä kuntoon? Ja kohtelisi vaimoaan ja perhettään rakastavasti ja kunnioittavasti? Miksi sairaudesta kiinni pitäminen on tärkeämpää kuin hoito ja oman perheen hyvinvointi? Kärjistettynä, perhe kärsii, miksei mies välitä perheestään sen vertaa että hoitaisi itsensä kuntoon? Sinä et puolisona voi pakottaa toista hoitoon tai paranemaan, valitettavasti. Motivaation tulee lähteä itsestä. 

Mies tosiaan käy parin viikon välein terapiassa, tavallaan ymmärtää sairautensa mutta valitettavasti käytännössä elämä on yhtä taistelua.. Lääkitys on lähes olematon tällä hetkellä.. Kaikki jotka sanovat hänelle suoraan asioita, ovat psykopaatteja ja haukkuu niitä ympäri kyliä.. Koko perheeni on hänen mielestään sairas minä mukaanlukien. Hänen oma perheensä on hiljaa, kukaan ei uskalla sanoa vastaan vaan yrittävät ymmärtää. Eivät toki tiedä, mitä elämä todellisuudessa on. Kyllä, nyt lähteminen on lähempänä kuin koskaan. Ap.

Menipäs sekavasti tuo vastaus, mutta eiköhän siitä huomaa mikä on minun kirjoittama:

Mies tosiaan käy parin viikon välein terapiassa, tavallaan ymmärtää sairautensa mutta valitettavasti käytännössä elämä on yhtä taistelua.. Lääkitys on lähes olematon tällä hetkellä.. Kaikki jotka sanovat hänelle suoraan asioita, ovat psykopaatteja ja haukkuu niitä ympäri kyliä.. Koko perheeni on hänen mielestään sairas minä mukaanlukien. Hänen oma perheensä on hiljaa, kukaan ei uskalla sanoa vastaan vaan yrittävät ymmärtää. Eivät toki tiedä, mitä elämä todellisuudessa on. Kyllä, nyt lähteminen on lähempänä kuin koskaan. Ap.

Onko miehesi hakenut apua? Jos ei ole, miksei? Onko hän valmis hakemaan apua? Jos ei, miksei?

Et voi yksin pelastaa liittoa - se on aina kahden kauppa. Etkä voi muuttaa asioita miehesi puolesta. Jos hän ei ole valmis muutokseen, tulee sinun tehdä ratkaisusi sen mukaan.

Sinun täytyy jaksaa lastesi vuoksi, miehesi ei ilmeisesti nyt kykene kantamaan kunnon vastuuta heistä, mutta sinä olet vielä terve. Kauanko jaksat nykyisessä tilanteessa sairastumatta itse henkisesti/fyysisesti?

Itse lähdin liitosta, jossa mies ei ollut valmis muutokseen. Sain siitä tietysti mieheltä syytökset niskaani, mutta tiesin, etten olisi jaksanut sitä elämää enää yhtään! Olin täysin poikki henkisesti ja fyysisesti. Lapsetkin kärsivät tulehtuneesta tilanteesta, enemmän kuin tiedätkään. Onneksi lapset sopeutuvat, ja eron oikeista syistä voi jutella heidän kanssaan, kun ovat isompia. Ero on aina surullinen asia, mutta toista ei voi muuttaa, jos hän ei ole valmis muutokseen.

Tavallaan onkin valmis muutokseen, mutta suurentelee kokoajan muiden tekemisiä ja sanomisia, selittää asiat omaksi parhaakseen.. Saanut esim. minut muiden silmissä näyttämään idiootilta, joka ei huomaa missään asiassa omia virheitään.
Ja kokoajan ahdistaa minua sillä, että mitä minä olen valmis tekemään? Ja mitä minä muka olen muuttanut itsessäni? Kyllä, tiedän että minussa on vikoja ja muutettavaa, mutta kyllä ainakin 75 % niistä vaikeuksista on miehen aiheuttamia. En voi rakastaa ihmistä täysillä, joka on satuttanut niin pahasti, monesti ja eri tavalla. Lapset pitäisi olla vasta toisella sijalla ja hän 1. ap

Äh, näitä asioita on niin miljoona että en taida niistä enempää jaksaa puhua. Toivottavasti helpottaa kun pääsen ammattiauttajan kanssa selvittämään. Kiitos kaikille tuesta. Ap

Löysin tämän ketjun nyt ja sain tästä lohtua omassa vaikeassa tilanteessa, Kiitos avaajalle että nostit esilel vaikean aiheen. Kaikkea hyvää sinun elämääsi! t. kohtalotoveri

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 00:42"]

Löysin tämän ketjun nyt ja sain tästä lohtua omassa vaikeassa tilanteessa, Kiitos avaajalle että nostit esilel vaikean aiheen. Kaikkea hyvää sinun elämääsi! t. kohtalotoveri

[/quote]

Oletko sinäkin lestadiolainen?

J-P