Energiavarkaat ja empaatikot

Olen heivannut ulos elämästäni useita energiasyöppöjä. Sitkeimmät lähettelevät vieläkin postikortteja ja haluaisivat tavata. Uusia on pyrkimässä apajille koko ajan. Oikein mitään ei voi harrastaa, ettei harrastusryhmästä muutama yritä takertua.

Leila Koo kirjoitti:

Olen heivannut ulos elämästäni useita energiasyöppöjä. Sitkeimmät lähettelevät vieläkin postikortteja ja haluaisivat tavata. Uusia on pyrkimässä apajille koko ajan. Oikein mitään ei voi harrastaa, ettei harrastusryhmästä muutama yritä takertua.

Kuulostaa kyllä siltä, että sulla on vielä tekemistä ja hiomista asiassa, kun noin hyvin "haistavat" sinut. Vaikka itse joudunkin tämän yhden henkilön kanssa aloittamaan alusta, niin oma tilanteeni on vuosien saatossa parantunut. Nuorena ja alle kolmekymppisenä keräsin helpommin pompottelijoita ympärilleni, mutta nyt hieman vanhempana oikein ihmettelen sitä rauhaa, missä olen saanut liikkua ja olla. Häiriötekijät ovat siis vähentyneet reilusti. Välillä tuntuu kuin olisin suorastaan näkymätön, positiivisessa mielessä. Olen kasvattanut itsearvostuta ja itsetuntemusta. Välttelen epätoivottua katsekontaktia enkä ole huomaavinaankaan. Millä keinoilla olet heivannut syöpöt elämästäsi?

Narsistit löytävät minut ja tällainen on tälläkin hetkellä elämässäni. Yritän kovettaa itseni ja pyrkiä ”tunteettomaksi”.

Mitä ne energiasyöpöt käytännössä tekevät? Kärttävätkö ne palveluksia vai mitä?

Vierailija kirjoitti:

Narsistit löytävät minut ja tällainen on tälläkin hetkellä elämässäni. Yritän kovettaa itseni ja pyrkiä ”tunteettomaksi”.

Jos henkilö aiheuttaa sinulle hankaluuksia, niin yritä päästä ajoissa eroon. Itse olen tänä päivänä hyvin tarkka siitä ketä päästän kotiini ja kenen kanssa alan lähempään tuttavuuteen. Olen myös huomannut, että ryhmässä on turvallisempaa kuin yksin, vaikka yksin viihdynkin. Tarkoitan sitä, että oleminen kahden kesken hankalan persoonan kanssa on stressaavaa, kun taas jos paikalla on muita, saattaa hankala persoona hillitä temppujaan muiden takia. Kahden kesken ollessaan pääsee helpommin niskan päälle.

Tietämätön. kirjoitti:

Mitä ne energiasyöpöt käytännössä tekevät? Kärttävätkö ne palveluksia vai mitä?

He imevät toisen ihmisen tyhjiin. Käyttävät hyväksi. Vaativat itselleen empatiaa, ymmärrystä, sääliä, palveluksia, rahaa, mitä vaan mikä irti lähtee. Takaisin eivät halua antaa mitään tai antavat vain tosi vähän. Jos tästä kieltäytyy, alkavat kenties syyllistämään, rähjäämään tai ajamaan muuten nurkkaan. Olo heidän jäljiltään on kuin kuivalla tiskirätillä, väsynyt ja täydellisen uupunut. He ikäänkuin vetävät elämänvoiman pois, omaan käyttöönsä.

Vierailija kirjoitti:

Tietämätön. kirjoitti:

Mitä ne energiasyöpöt käytännössä tekevät? Kärttävätkö ne palveluksia vai mitä?

He imevät toisen ihmisen tyhjiin. Käyttävät hyväksi. Vaativat itselleen empatiaa, ymmärrystä, sääliä, palveluksia, rahaa, mitä vaan mikä irti lähtee. Takaisin eivät halua antaa mitään tai antavat vain tosi vähän. Jos tästä kieltäytyy, alkavat kenties syyllistämään, rähjäämään tai ajamaan muuten nurkkaan. Olo heidän jäljiltään on kuin kuivalla tiskirätillä, väsynyt ja täydellisen uupunut. He ikäänkuin vetävät elämänvoiman pois, omaan käyttöönsä.

Outoa, mutta en tunne, että ystäväpiirissäni olisi koskaan ollut tuollaista henkilöä. Jos joku sellaisesksi ryhtyisi, ottaisin etäisyyttä. Vähissä on ihmiset, joiden kanssa on pakko olla tekemisissä.

Tietämätön. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietämätön. kirjoitti:

Mitä ne energiasyöpöt käytännössä tekevät? Kärttävätkö ne palveluksia vai mitä?

He imevät toisen ihmisen tyhjiin. Käyttävät hyväksi. Vaativat itselleen empatiaa, ymmärrystä, sääliä, palveluksia, rahaa, mitä vaan mikä irti lähtee. Takaisin eivät halua antaa mitään tai antavat vain tosi vähän. Jos tästä kieltäytyy, alkavat kenties syyllistämään, rähjäämään tai ajamaan muuten nurkkaan. Olo heidän jäljiltään on kuin kuivalla tiskirätillä, väsynyt ja täydellisen uupunut. He ikäänkuin vetävät elämänvoiman pois, omaan käyttöönsä.

Outoa, mutta en tunne, että ystäväpiirissäni olisi koskaan ollut tuollaista henkilöä. Jos joku sellaisesksi ryhtyisi, ottaisin etäisyyttä. Vähissä on ihmiset, joiden kanssa on pakko olla tekemisissä.

Onpa hienoa, että olet välttynyt tuollaiselta! Moni osaakin ottaa etäisyyttä heti alkuunsa ja se on hyvä. Yleensä kohteina ovatkin sellaiset ihmiset kenellä on tarve osoittaa empatiaa ja myötätuntoa, hoivata, auttaa, keksiä ratkaisut ongelmiin jne ilman että osaavat vaatia vastavuoroisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Olen heivannut ulos elämästäni useita energiasyöppöjä. Sitkeimmät lähettelevät vieläkin postikortteja ja haluaisivat tavata. Uusia on pyrkimässä apajille koko ajan. Oikein mitään ei voi harrastaa, ettei harrastusryhmästä muutama yritä takertua.

Kuulostaa kyllä siltä, että sulla on vielä tekemistä ja hiomista asiassa, kun noin hyvin "haistavat" sinut. Vaikka itse joudunkin tämän yhden henkilön kanssa aloittamaan alusta, niin oma tilanteeni on vuosien saatossa parantunut. Nuorena ja alle kolmekymppisenä keräsin helpommin pompottelijoita ympärilleni, mutta nyt hieman vanhempana oikein ihmettelen sitä rauhaa, missä olen saanut liikkua ja olla. Häiriötekijät ovat siis vähentyneet reilusti. Välillä tuntuu kuin olisin suorastaan näkymätön, positiivisessa mielessä. Olen kasvattanut itsearvostuta ja itsetuntemusta. Välttelen epätoivottua katsekontaktia enkä ole huomaavinaankaan. Millä keinoilla olet heivannut syöpöt elämästäsi?

Mä olen joutunut olemaan todella ilkeä, että yhteydenpito on loppunut ja kaikkiin ei edes ilkeys näytä tepsivän.

Mua ei ole niinkään pompoteltu, vaan varastettu aikaa sekä kasvotusten että puhelimessa. Kotiini en ole vuosikausiin enää päästänyt kuin omat sukulaiset, nuohoojan ja vastaavat ammattiosaajat.

Puutarhassa olen tavannut ihmisiä, kun on vaihdettu kasveja tms. Nämäkin yrittävät ängetä taloon sisälle, joskus tullaan kahvipaketin kanssa niin kuin sillä saisi mun kanssa muutaman tunnin terapiakuuntelemishetken. Ei saa, koska en halua.

Itse pistin pihalle juuri viimeiset kesäkuussa. Ihana rauha vaikka yksin jäin. Arki tuntuu tyyneltä ja saan todellapaljon enemmän irti. Jaksaa paremmin ja tuntuu kuin raskas sumu olisi hävinnyt. Mietityttää kuinka normaalia on tuntea helpotusta yksin olosta. Aidosti hymyillä päivittäin ja kikattaa lasten kanssa vaikkei ole ketään kelle tätä jakaa? Musta on jo vuosia tuntunu siltä et tämä on just sitä mitä mut on luotu tekemään. Mä elän jo mun unelmaa, en tahdo enempää. Mut jotenkin energia syöpöt päässy vähättelemään mun unelman pilalle vaikka koitin päästää vasemmast korvasta sisään ja oikeesta ulos. Onneksi tajusin viimein laittaa ne ihmiset ulos. Silti toivon että löytäsivät onnensa. Joskus näkisivät miten heidän oma materialismi ja statuksen nälkä tuhoaa heidän elämän sisältä käsin.

Leila Koo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Olen heivannut ulos elämästäni useita energiasyöppöjä. Sitkeimmät lähettelevät vieläkin postikortteja ja haluaisivat tavata. Uusia on pyrkimässä apajille koko ajan. Oikein mitään ei voi harrastaa, ettei harrastusryhmästä muutama yritä takertua.

Kuulostaa kyllä siltä, että sulla on vielä tekemistä ja hiomista asiassa, kun noin hyvin "haistavat" sinut. Vaikka itse joudunkin tämän yhden henkilön kanssa aloittamaan alusta, niin oma tilanteeni on vuosien saatossa parantunut. Nuorena ja alle kolmekymppisenä keräsin helpommin pompottelijoita ympärilleni, mutta nyt hieman vanhempana oikein ihmettelen sitä rauhaa, missä olen saanut liikkua ja olla. Häiriötekijät ovat siis vähentyneet reilusti. Välillä tuntuu kuin olisin suorastaan näkymätön, positiivisessa mielessä. Olen kasvattanut itsearvostuta ja itsetuntemusta. Välttelen epätoivottua katsekontaktia enkä ole huomaavinaankaan. Millä keinoilla olet heivannut syöpöt elämästäsi?

Mä olen joutunut olemaan todella ilkeä, että yhteydenpito on loppunut ja kaikkiin ei edes ilkeys näytä tepsivän.

Mua ei ole niinkään pompoteltu, vaan varastettu aikaa sekä kasvotusten että puhelimessa. Kotiini en ole vuosikausiin enää päästänyt kuin omat sukulaiset, nuohoojan ja vastaavat ammattiosaajat.

Puutarhassa olen tavannut ihmisiä, kun on vaihdettu kasveja tms. Nämäkin yrittävät ängetä taloon sisälle, joskus tullaan kahvipaketin kanssa niin kuin sillä saisi mun kanssa muutaman tunnin terapiakuuntelemishetken. Ei saa, koska en halua.

No hyvä että tunnistat kuitenkin kuvion! Mä en avaa enää ovea, ellen tiedä, että joku on tulossa. Ne jotka puhuu tuntikausia puhelimessa, niin vastaan vain, kun pystyn ja haluan sen ajan antamaan. Mun vieraat tulee rajottumaan kohta ainoastaan muutamaan ihmiseen, sillä koti on mun turvapaikka. En myöskään mene enää itse vierailulle paikkoihin, missä käytös on epäkunnioittavaa ja missä on raskas henki.

Up

En ole koskaan törmännyt tuollaisiin ihmisiin. Tai ehkä jotkut tuntemistani olisi sellaisia, mutta olen aina osannut pitää tiukasti omat rajani, enkä anna enemmän kuin oikeasti haluan itsestäni, jolloin energiani ei kulu liikaa. Luultavasti ihmiset, jotka tarvitsisivat enemmän, ovat sitten vaan hiljaisesti häipyneet elämästäni ja etsineet paremman uhrin energiasta tyhjennettäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Olen heivannut ulos elämästäni useita energiasyöppöjä. Sitkeimmät lähettelevät vieläkin postikortteja ja haluaisivat tavata. Uusia on pyrkimässä apajille koko ajan. Oikein mitään ei voi harrastaa, ettei harrastusryhmästä muutama yritä takertua.

Kuulostaa kyllä siltä, että sulla on vielä tekemistä ja hiomista asiassa, kun noin hyvin "haistavat" sinut. Vaikka itse joudunkin tämän yhden henkilön kanssa aloittamaan alusta, niin oma tilanteeni on vuosien saatossa parantunut. Nuorena ja alle kolmekymppisenä keräsin helpommin pompottelijoita ympärilleni, mutta nyt hieman vanhempana oikein ihmettelen sitä rauhaa, missä olen saanut liikkua ja olla. Häiriötekijät ovat siis vähentyneet reilusti. Välillä tuntuu kuin olisin suorastaan näkymätön, positiivisessa mielessä. Olen kasvattanut itsearvostuta ja itsetuntemusta. Välttelen epätoivottua katsekontaktia enkä ole huomaavinaankaan. Millä keinoilla olet heivannut syöpöt elämästäsi?

Mä olen joutunut olemaan todella ilkeä, että yhteydenpito on loppunut ja kaikkiin ei edes ilkeys näytä tepsivän.

Mua ei ole niinkään pompoteltu, vaan varastettu aikaa sekä kasvotusten että puhelimessa. Kotiini en ole vuosikausiin enää päästänyt kuin omat sukulaiset, nuohoojan ja vastaavat ammattiosaajat.

Puutarhassa olen tavannut ihmisiä, kun on vaihdettu kasveja tms. Nämäkin yrittävät ängetä taloon sisälle, joskus tullaan kahvipaketin kanssa niin kuin sillä saisi mun kanssa muutaman tunnin terapiakuuntelemishetken. Ei saa, koska en halua.

No hyvä että tunnistat kuitenkin kuvion! Mä en avaa enää ovea, ellen tiedä, että joku on tulossa. Ne jotka puhuu tuntikausia puhelimessa, niin vastaan vain, kun pystyn ja haluan sen ajan antamaan. Mun vieraat tulee rajottumaan kohta ainoastaan muutamaan ihmiseen, sillä koti on mun turvapaikka. En myöskään mene enää itse vierailulle paikkoihin, missä käytös on epäkunnioittavaa ja missä on raskas henki.

Toki tunnistan, tunnistamisen edellytykset on jo koulutuksessani ja työuran varrella vastaan tulleessa ja ikääkin on 69 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Itse pistin pihalle juuri viimeiset kesäkuussa. Ihana rauha vaikka yksin jäin. Arki tuntuu tyyneltä ja saan todellapaljon enemmän irti. Jaksaa paremmin ja tuntuu kuin raskas sumu olisi hävinnyt. Mietityttää kuinka normaalia on tuntea helpotusta yksin olosta. Aidosti hymyillä päivittäin ja kikattaa lasten kanssa vaikkei ole ketään kelle tätä jakaa? Musta on jo vuosia tuntunu siltä et tämä on just sitä mitä mut on luotu tekemään. Mä elän jo mun unelmaa, en tahdo enempää. Mut jotenkin energia syöpöt päässy vähättelemään mun unelman pilalle vaikka koitin päästää vasemmast korvasta sisään ja oikeesta ulos. Onneksi tajusin viimein laittaa ne ihmiset ulos. Silti toivon että löytäsivät onnensa. Joskus näkisivät miten heidän oma materialismi ja statuksen nälkä tuhoaa heidän elämän sisältä käsin.

Kuulostaa upealta! Mielestäni ei ole mitään pahaa siinä, että pitää yksinolosta. Mulla meni viimeks kauan aikaa toipua yhden henkilön näkemisestä. Tuntui kuin hänen ympärillään olisi jokin erityisen raskas tunnelma ja tuntui kuin se pilvi olisi seurannut minua kotiini asti. Meni monta päivää, että se hälveni ympäriltäni. Kokemus oli todella vahva ja erikoinen.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan törmännyt tuollaisiin ihmisiin. Tai ehkä jotkut tuntemistani olisi sellaisia, mutta olen aina osannut pitää tiukasti omat rajani, enkä anna enemmän kuin oikeasti haluan itsestäni, jolloin energiani ei kulu liikaa. Luultavasti ihmiset, jotka tarvitsisivat enemmän, ovat sitten vaan hiljaisesti häipyneet elämästäni ja etsineet paremman uhrin energiasta tyhjennettäväksi.

Jep, niin siinä yleensä käy, että etsivät yksinkertaisesti toisen kohteen, jos sinusta ei ole heitä ruokkimaan. Pahimmat syöjät ovat niitä, jotka kuvittelevat kaiken mikä kuuluu toiselle, kuuluvan myös heille. He pitävät oikeutenaan syödä toisten ruokia, majailla toisten asunnoissa, lainata toisten tavaroita jne. Sama ei kuitenkaan käy toistepäin. Kyläkutsut = talkoot, mistä ei etukäteen kerrota ja hyvä jos edes ruuan tarjoavat vastineeksi.

"mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä."(Johannes 4)

Tässä teille varkaille ehtymätön lähde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse pistin pihalle juuri viimeiset kesäkuussa. Ihana rauha vaikka yksin jäin. Arki tuntuu tyyneltä ja saan todellapaljon enemmän irti. Jaksaa paremmin ja tuntuu kuin raskas sumu olisi hävinnyt. Mietityttää kuinka normaalia on tuntea helpotusta yksin olosta. Aidosti hymyillä päivittäin ja kikattaa lasten kanssa vaikkei ole ketään kelle tätä jakaa? Musta on jo vuosia tuntunu siltä et tämä on just sitä mitä mut on luotu tekemään. Mä elän jo mun unelmaa, en tahdo enempää. Mut jotenkin energia syöpöt päässy vähättelemään mun unelman pilalle vaikka koitin päästää vasemmast korvasta sisään ja oikeesta ulos. Onneksi tajusin viimein laittaa ne ihmiset ulos. Silti toivon että löytäsivät onnensa. Joskus näkisivät miten heidän oma materialismi ja statuksen nälkä tuhoaa heidän elämän sisältä käsin.

Kuulostaa upealta! Mielestäni ei ole mitään pahaa siinä, että pitää yksinolosta. Mulla meni viimeks kauan aikaa toipua yhden henkilön näkemisestä. Tuntui kuin hänen ympärillään olisi jokin erityisen raskas tunnelma ja tuntui kuin se pilvi olisi seurannut minua kotiini asti. Meni monta päivää, että se hälveni ympäriltäni. Kokemus oli todella vahva ja erikoinen.

Nää tuntemukset on ihan hirveitä. Välillä näitä tulee itsellekkin vaikken puhuisi edes kyseiselle ihmiselle. Samassa tilassa pitkään olo riittää. Ja menee moneksi päiväksi omat jaksamiset solmuun. Huomaa olevansa väsyneempi, pöhnäinen tai herkempi reagoimaan negatiivisiin arkiasioihin. Ei edes osaa yhdistää oloa tuohon ennen kuin kaava toistuu tarpeeksi usein.

Ex taisi olla energisyöppö. Lainaili rahaa - jos en suostunut, jankutti ja kinusi. Oli koko ajan vaatimassa huomiota itselleen, en olisi saanut tehdä mitään yksin. Oli sairaalloisen mustasukkainen, kyttäsi menemisiäni ja kyseli. Uhkaili itsemurhalla jne. 

Kokemus oli traumatisoiva. Nyt pelkään muuttuneeni itse epäitsenäiseksi, iniseväksi, huomiota vaativaksi energiasyöpöksi. Tuon ja muiden ikävien kokemusten takia olen melko sekaisin ja suunnittelen terapia-ajan varaamista. 

tunnistan empaattisena ihmisenä tän tunteen. tykkään kuunnella ihmisiä ja tykkään auttamisesta. on kuitenkin tärkeä rajata esim.narsistit pois tästä kuviosta.narsisteja pidän mustana aukkona joka imee kaiken energian.

joskus tullu sellainen olo, et imetty tyhjiin kaikki, mitä on annettavaa muille ihmisille. oma aika yksin tullu tärkeäksi. myös, vastavuoroisuus et esim. ystävän kanssa keskustellaan ,ei anneta yksipuolista terapiaa, mihin oon kans sortunut ja toisaalta  itsekin varmaan ollut asiakas "ystävä terapeutille." oon myös pyrkiny tästä pois eheyttämäl omaa mieltä.youtuuubis paljon hyvää tietoa näistä asioista englanniksi.