Lue keskustelun säännöt.
Etäisä osti 5-vuotiaalle kännykän äidiltä kysymättä
16.10.2013 |
Noniin. Lapset palautuivat ensimmäiseltä isiviikonlopulta ja sylit täynnä leluja ja muuta kivaa. Lisäksi viisivuotias tyttäremme (vanhin näistä) oli saanut ihkulta isiltä oman kännykän että voi aina soitella kun ikävä iskee. Puhelimesta on ollut vääntöä ainakin puoli vuotta, olen sanonut että meidän lapsillemme kännykkää ei ainakaan ennen eskari-ikää tule. Nyt se tuli, ja isän mukaan asiasta ei keskustella ja piste. Isä oli lasten kertoman mukaan suuttunut - raivostunut heille niin kovasti viikonlopun aikana että oli käynyt kipeää (heittänyt petivaatteet niin kovasti päälle että oli sattunut). Että pientä hyvittelyä ilmassa..???
Mitä kännykälle nyt? Olen antanut tytön pari kertaa soittaa mut sen jälkeen puhelin on viettänyt aikaa kaapissa. En osaa ajatella miten tuon kapistuksen kanssa toimisin. On täysin epäreilua ensinkin muita sisaruksia kohtaan että tuo puhelin on ostettu (isä ei puhelun aikana halua edes puhua muiden kanssa, vain esikoisen kanssa). Toisekseen, tätä puhelinta ei ole pitänyt tulla tosiaan vielä aikoihin meidän lapsillemme.
Perheneuvolaankin olin yhteydessä etenkin tuosta raivostumisesta ja kyllä sieltäkin oltiin sitä mieltä puhelimesta että ihan käsittämätön hankinta. Mun pitäisi nyt vaan keksiä säännöt sen käytölle... auttakaa.
Kommentit (61)
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 09:52"]
Entäs jos 5v rikkoo tai hukkaa sen kännykän? Kuka korvaa? Pitääkö äidin ostaa uusi vastaava tilalle omalla kustannuksellaan?
Mä ymmärrän hyvin, miksi tarhaikäiselle ei hankita omaa kännykkää.
Kenen vastuulla on, että puhelin on ladattu ja siitä saa lapsen kiinni? Jos nimittäin on tilanne että puhelinta ei ole ladattu ja se on kaapissa niin voisin kuvitella että siitäkin saa sodan aikaiseksi.
[/quote]
Vakuutus yleensä korvaa jos menee rikki. Ja isän ostama puhelin, isä ostaa tarvittaessa uuden.
Puhelin on tuon ikäisellä kotona eikä sitä viedä tietenkään minnekään päiväkotiin.
Lapsi todennäköisesti huolehtii itse lataamisesta, eikähän tuo nyt niin iso asia ole äidillekkään. Ja tuskin on suurta haittaa jos luuri on välillä virraton.
Jotkut vaan osaa tehdä ongelman joka asiaan....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 10:02"]
Voiko tämän asian kääntää toisinpäin? Mitä kaikkea äiti tekee isältä kysymättä? Kun on erottu, pitää ihan eri tavalla hyväksyä se, että toinen vanhempi voi päättää asioista itsenäisesti. Kumpikaan ei voi jyrätä ja määrätä toisen puolesta. Voiko isä ottaa jonkun äidin hankkiman tavaran pois ja sanoa että sitä ei käytetä kun on hankittu ilman lupaani?
[/quote]
Nimenomaan. Osaan hyvin kuvitella minkä juputuksen ap on lapselle puhelimesta pitänyt ja laittanut sen suurieleisesti kaappiin. Mun vanhemmat eros aikanaan, ja isä teki tuota samaa. Ei toki ottanut mitään multa sentään pois, mutta kyllä sai kaikesta äidin minulle hankkimasta pahan mielen aikaiseksi. "No oikein nalle ostettu sitten isolle tytölle", "Kyllä on rahaa ostella tuollaisia merkkifarkkuja kun on rikas mies löydetty" jne. Opin hyvin pian siihen, että isälle mennessäni en puhunut äidistä tai äidin luona tapahtuneista asioista mitään, vaihdoin vanhat vaatteet päälle jne. Ettei tarvi kuunnella sitä isän väninää.
Ap näyttää olevan matkalla tähän. Kun ei voi itse määrätä mitä isä ostaa lapselle, otetaan se pois ja aiheutetaan paha mieli lapselle.
Ymmärrän jos pienellä lapsella on kännykkä koulumatkojen takia tai jos joutuu olemaan yksin kotona.
Mutta oikeasti, eikö ole vähän liioittelua antaa kännykkä 5 vuotiaalle?
Aivan sama onko eronneet, mutta mutta. Tuon ikäinen ei nyt vain omalla kännykällä tee yhtään mitään. Jos lapsi on kotona äidin seurassa ja äidillä on kännykkä, sitä voi käyttää. Vanhempien pitäisi sen verran kyetä olemaan väleissä, että lapsi voi soittaa vanhemman puhelimella toiselle jos haluaa.
Ja toisekseen, petivaatteillakin voi saada kipua aikaiseksi jos on isot peitot jne.
Ei nyt mitään vakavaa, mutta äkkiä sitä pienellä lapsella niskoihinkin voi sattua jos päin näköä saa peittoa jne.
(Minun mielestäni petivaatteet ovat juurikin peitto ja tyyny, ei lakanat.)
Tai voithan sinä ap antaa sen puhelimen lapselle! Isähän sen osti, ilmeisesti hän maksaa laskutkin mitä lapsi saa aikaan. ;)
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 09:47"]
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 08:11"]
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 07:20"]
jatkoa vielä: en ole halunnut estää isän ja lasten välistä yhteydenpitoa mitenkään. Lapset ovat voineet soittaa minun puhelimellani tarvittaessa, ja isälläkin on ollut mahdollisuus ottaa minun kauttani heihin yhteyttä mutta tätä hän ei ole halunnut tehdä..
[/quote]
No onhan tämä ihan eri asia.
[/quote]
Olen kyllä tässä asiassa ap:n linjoilla. Lapsi on 5-vuotias. Jos edes puhuisimme kouluikäisestä, itsenäisen yhteydenpidon tarve olisi aivan erilainen. Viisivuotias voi aivan hyvin vanhempien kännyköistä, etenkin jos kumpikin vanhempi on samaa mieltä siitä asiasta. Näiden asioiden pitää olla sovittavissa vanhempien välillä samaan tapaan kuin muutkin asiat. Puhelimen osto ilman toisen vanhemman suostumusta ja yhteydenpito "salaa" kuulostaa vähän manipuloivalta. Itse sanoisin, että kännykkä hyllylle ainakin pariksi vuodeksi tai sitten takaisin isälle, missä isä saa vahtia itse sen käyttöä.
[/quote]
Juuri näin. Isälle pitää näyttää paikka, että on vain äidin pikku apulainen kasvatusasioissa
Ei ihme, että miehet menee vieraisiin kun tulee lapsia. Eihän näitä riivinrautoja kukaan kestä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä oikeus ap:lla on päättää se, mitä lapselle ostetaan ja mitä ei. Siis yhtä hyvin isä voisi kieltää ap:ta ostamasta jotain.
Joku viittaisi siihen, että eron jälkeen joutuu antamaan toiselle päätäntävaltaa, johon ei voi puuttua. Sanoisin, että tämä on ihan ydinperheidenkin ongelma. Niin monessa perheessä äiti päättää yksi, mitä lapsella on päällä ja mitä ostetaan jne. Yhtälailla isä kai voi päättää asioista ja voisi kieltää äitiä vaikka laittamasta pinkkiä paitaa tänään päälle.
Nyt ylireagoit, ilmeisesti ero aika tuore.
HIenoa jos meidän tilanteessa isää olisi kiinnostanut lapsensa edes muutaman puhelinsoiton verran. Ei ole soitellut muutamaan vuoteen. Aiemmin soitti minulle muttei lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei kyllä tässä on kyse siitä että Ap haluaa ex-miestään kyykyttää. Haluaa vielä määräillä mitä ex-ukko saa ostaa ja mitä ei.
Olisi iloinen että ylipäätään ostaa mitään extraa! täällä usein valitetaan kun ei saada edes niitä elareita....
Miten joku kännykkä voi tänä päivänä olla näin iso juttu??
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 10:37"]
Joku viittaisi siihen, että eron jälkeen joutuu antamaan toiselle päätäntävaltaa, johon ei voi puuttua. Sanoisin, että tämä on ihan ydinperheidenkin ongelma. Niin monessa perheessä äiti päättää yksi, mitä lapsella on päällä ja mitä ostetaan jne. Yhtälailla isä kai voi päättää asioista ja voisi kieltää äitiä vaikka laittamasta pinkkiä paitaa tänään päälle.
[/quote]
Aivan oikein, mutta erotilanteessa sen valtansa menettää konkreettisesti, kun lapsi asuu välillä toisen luona ;) Se voi tehdä yllättävän kipeää, jos on tottunut päättämään kaikesta toisen yli. Ydinperheessä niin on helppo tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miksi isä tarvitsisi luvan ostaakseen lapselleen kännykän.
Et voi vedota siihen kun ei nuoremmillakaan ole. On selvää että nuoremmat ovat liian pieniä saadakseen kännykät ja ehkä keskustellakseen puhelimessa.
Oma lapsi viisivuotiaana luki ja laski ja oli todella tarkka huolehtimaan tavaroistaan, hänelle olisi kännykän voinut antaa.
Positiivista on että isä haluaa olla yhteydessä lapsiinsa.
Löysää nutturaa. Lakkaa kontrolloimasta liikaa. Et voi hallita maailmaa, et edes lapsiasi. Lastesi elinpiiri on laajentunut kun erositte koeta hyväksyä se.
Minusta liian nuori omaan kännykkään. Antaisin kännykän käyttöön, kun soittaa isälleen. Sinä päätät millon saa soittaa. Onhan se sinun koti ja sinä olet se aikuinen, joka vetää rajan asioihin. Isän kotona on omat säännöt, jonka mukaan eletään. Hän ei voi puuttua siihen, mitä sinä teet kännykällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä päättää, miten hänen luonaan ollaan. Äiti päättää, miten äidin luona ollaan.
Isä saa ostaa lapselleen kännykän ilman äidin lupaa, kyse ei kuitenkaan ole mistään lapsen terveyttä, kehitystä ja hyvinvointia uhkaavasta asiasta. Lapsi saa käyttää kännykkää isällään ollessaan mielin määrin isän sääntöjen mukaan.
Äiti saa päättää, että kännykkää ei hänen luonaan käytetä. Jos kännykkä on äidin mielestä epäsopiva viiden vanhalle, sen voi laittaa äidin kotona ja äidin säännöillä kaappiin suljettuna tai jättää isän kotiin kokonaan. Kännykän puuttuminen lapsen elämästä ei myöskään nimittäin uhkaa lapsen terveyttä, kehitystä ja hyvinvointia.
Ei isä voi päättää kuin oman vastuuaikansa asioista, oli se sitten viikko-viikko-systeemi tai pelkkä viikonloppu.
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 09:47"]
Olen kyllä tässä asiassa ap:n linjoilla. Lapsi on 5-vuotias. Jos edes puhuisimme kouluikäisestä, itsenäisen yhteydenpidon tarve olisi aivan erilainen. Viisivuotias voi aivan hyvin vanhempien kännyköistä, etenkin jos kumpikin vanhempi on samaa mieltä siitä asiasta. Näiden asioiden pitää olla sovittavissa vanhempien välillä samaan tapaan kuin muutkin asiat. Puhelimen osto ilman toisen vanhemman suostumusta ja yhteydenpito "salaa" kuulostaa vähän manipuloivalta. Itse sanoisin, että kännykkä hyllylle ainakin pariksi vuodeksi tai sitten takaisin isälle, missä isä saa vahtia itse sen käyttöä.
[/quote]
Kännykän saanti-ikähän on laskenut melkein vuoden vuodessa. Minä sain ensimmäisen kännytkän 27 vuotiaana kun olin valmistunut kouluista ja pääsin ensimmäiseen vakituiseen työpaikkaan. Kännykkä oli siis omani, työsuhden puhelimen sain vasta pari vuotta myöhemmin seuraavassa työpaikassa.
Pikkuveljeni sai kännykän ylioppilahjaksi. Nuorempi veljeni sai kännykän rippilahjaksi. Oma esikoiseni sai kännykän viidennellä luokalla, kesimmäinen lapsi kolmannella luokalla ja nuorin ekaluokalle menessään. Tuttavien lapset ovat saaneet esikouluun mennessään ja nyt niitä tosiaan hankitaan jo päivähoitoikäisille.
Kai kohta itkuhälyttimetkin korvataan puhelimilla ja ne lyödään jo vauvoille kainaloon. Enpä yllättyisi vaikka näitä itkuhälytin ohjelmia olisi jo saatavilla älypuhelimiin, varmaan onkin, sehän olisi itse asiassa aika kätevä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 10:32"]
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 09:47"]
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 08:11"]
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 07:20"]
jatkoa vielä: en ole halunnut estää isän ja lasten välistä yhteydenpitoa mitenkään. Lapset ovat voineet soittaa minun puhelimellani tarvittaessa, ja isälläkin on ollut mahdollisuus ottaa minun kauttani heihin yhteyttä mutta tätä hän ei ole halunnut tehdä..
[/quote]
No onhan tämä ihan eri asia.
[/quote]
Olen kyllä tässä asiassa ap:n linjoilla. Lapsi on 5-vuotias. Jos edes puhuisimme kouluikäisestä, itsenäisen yhteydenpidon tarve olisi aivan erilainen. Viisivuotias voi aivan hyvin vanhempien kännyköistä, etenkin jos kumpikin vanhempi on samaa mieltä siitä asiasta. Näiden asioiden pitää olla sovittavissa vanhempien välillä samaan tapaan kuin muutkin asiat. Puhelimen osto ilman toisen vanhemman suostumusta ja yhteydenpito "salaa" kuulostaa vähän manipuloivalta. Itse sanoisin, että kännykkä hyllylle ainakin pariksi vuodeksi tai sitten takaisin isälle, missä isä saa vahtia itse sen käyttöä.
[/quote]
Juuri näin. Isälle pitää näyttää paikka, että on vain äidin pikku apulainen kasvatusasioissa
Ei ihme, että miehet menee vieraisiin kun tulee lapsia. Eihän näitä riivinrautoja kukaan kestä
[/quote]
Et tainnut ihan ymmärtää. Ei se mitään, selitän. Kirjoitin, että asian pitää olla sovittavissa, etenkin kun on kyse pienestä lapsesta. Tämä tarkoittaa sitä, että niin isoa ja lapsen elinpiiriin vaikuttavaa ostosta ei voi tehdä omavaltaisesti ilman kummankin vanhemman suostumusta. Mikäli sopimukseen ei päästä vaan halutaan pitää eri säännöt, täytyy ostoksen pysyä toisessa kodissa, jossa sen käyttöä valvotaan sen kodin ehdoilla. Kysymys kun ei ole mistään uusista housuista vaan ihan oikeasta puhelimesta, joka ei ole tarpeellinen, koska pienen lapsen tapauksessa yhteydenpito ja kasvatusasioista sopiminen hoidetaan vanhempien kesken. Eihän lapsi käy itse päiväkodin varhaiskasvatuspalavereissakaan.
En myöskään sanoisi, että tällaisten päätösten tekeminen toisen osapuolen ohi on nimeltään kasvatusta. Jos taas ajattelit, että se kasvatus tapahtuu lapsen ja isän välisissä puhelinkeskusteluissa, niin sinulla on jotain vanhemmuudesta pahasti hukassa.
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 10:50"]
Isä päättää, miten hänen luonaan ollaan. Äiti päättää, miten äidin luona ollaan.
Isä saa ostaa lapselleen kännykän ilman äidin lupaa, kyse ei kuitenkaan ole mistään lapsen terveyttä, kehitystä ja hyvinvointia uhkaavasta asiasta. Lapsi saa käyttää kännykkää isällään ollessaan mielin määrin isän sääntöjen mukaan.
Äiti saa päättää, että kännykkää ei hänen luonaan käytetä. Jos kännykkä on äidin mielestä epäsopiva viiden vanhalle, sen voi laittaa äidin kotona ja äidin säännöillä kaappiin suljettuna tai jättää isän kotiin kokonaan. Kännykän puuttuminen lapsen elämästä ei myöskään nimittäin uhkaa lapsen terveyttä, kehitystä ja hyvinvointia.
Ei isä voi päättää kuin oman vastuuaikansa asioista, oli se sitten viikko-viikko-systeemi tai pelkkä viikonloppu.
[/quote]
Eli äiti ja isä käyvät valtataistelua, ja pitävät lapselle ihan eri sääntöjä kummassakin paikassa, niin että (kuten tuolla ylempänä kerrottiin kokemuksia) lapsi opettelee varomaan sanoajaan ja tekemisiään sen mukaan, kumman luona on. Voisiko ajatella sitä lastakin ja tinkiä omasta jääräpäisyydestään?
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 10:55"]
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 10:50"]
Isä päättää, miten hänen luonaan ollaan. Äiti päättää, miten äidin luona ollaan.
Isä saa ostaa lapselleen kännykän ilman äidin lupaa, kyse ei kuitenkaan ole mistään lapsen terveyttä, kehitystä ja hyvinvointia uhkaavasta asiasta. Lapsi saa käyttää kännykkää isällään ollessaan mielin määrin isän sääntöjen mukaan.
Äiti saa päättää, että kännykkää ei hänen luonaan käytetä. Jos kännykkä on äidin mielestä epäsopiva viiden vanhalle, sen voi laittaa äidin kotona ja äidin säännöillä kaappiin suljettuna tai jättää isän kotiin kokonaan. Kännykän puuttuminen lapsen elämästä ei myöskään nimittäin uhkaa lapsen terveyttä, kehitystä ja hyvinvointia.
Ei isä voi päättää kuin oman vastuuaikansa asioista, oli se sitten viikko-viikko-systeemi tai pelkkä viikonloppu.
[/quote]
Eli äiti ja isä käyvät valtataistelua, ja pitävät lapselle ihan eri sääntöjä kummassakin paikassa, niin että (kuten tuolla ylempänä kerrottiin kokemuksia) lapsi opettelee varomaan sanoajaan ja tekemisiään sen mukaan, kumman luona on. Voisiko ajatella sitä lastakin ja tinkiä omasta jääräpäisyydestään?
[/quote]
Lapsi ei mene rikki eri säännöistä eri paikoissa. Ihminen oppii jo varhain, että se, mikä on sopivaa Hoplopissa, ei ole sopivaa mummin hautajaisissa. Lapsi vaistoaa eron kyllä ja kunhan kummankin paikan säännöt ovat johdonmukaisia ja pysyviä, ongelmia ei tule.
Se kännykän ostaminen yhteydenpitoon vastoin toisen vanhemman tahtoa on myös jääräpäisyyttä ja valtapeliä. Lapselle ei vanhemman tarvitse ylettömästi toisen vanhemman vuorolla soitella, kerta päivässä riittää. Lapsen on toki hyvä antaa soittaa aina kun haluaa. Kuinka tämä ei viisivuotiaan kohdalla onnistuisi äidin kautta?
Kyllä minunkin 5-vuotiaani sai isältään kännykän. En jaksa kiukutella asiasta, vaikka olikin aikaisemmin puhetta vasta koululaiselle hankkia . Lapsi saa pitää kännykän itsellään ja soittaa isälleen silloin kun haluaa (minä otan numeron), koska kivahan se on pitää yhteyttä silloin kun itselleen tulee ikävä/asiaa. Hemmotelkoon isänsä noita, hyvähän se vaan on.
On se kauheaa, jos lapsi saa soittaa isälleen ilman, että äiti kyttää vieressä.
a
p.n lapset varmaan tulevat kiittämään äitiään aikuisena, että sabotoi lapsien ja isän välejä.
Taitaa olla eron syy, että isä löysi uuden. Vaikuttaa ap niin katkeralta....
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 11:08"]
On se kauheaa, jos lapsi saa soittaa isälleen ilman, että äiti kyttää vieressä.
a
p.n lapset varmaan tulevat kiittämään äitiään aikuisena, että sabotoi lapsien ja isän välejä.
Taitaa olla eron syy, että isä löysi uuden. Vaikuttaa ap niin katkeralta....
[/quote]
Siis miten se sabotoi? Puhelin on kaapissa, sen saa sieltä kun haluaa soittaa.
Mieheltähän se valtapeliä on jos ei kykene pelaamaan äidin kanssa samaan pussiin.
Voiko tämän asian kääntää toisinpäin? Mitä kaikkea äiti tekee isältä kysymättä? Kun on erottu, pitää ihan eri tavalla hyväksyä se, että toinen vanhempi voi päättää asioista itsenäisesti. Kumpikaan ei voi jyrätä ja määrätä toisen puolesta. Voiko isä ottaa jonkun äidin hankkiman tavaran pois ja sanoa että sitä ei käytetä kun on hankittu ilman lupaani?