Lue keskustelun säännöt.
Etäisä osti 5-vuotiaalle kännykän äidiltä kysymättä
16.10.2013 |
Noniin. Lapset palautuivat ensimmäiseltä isiviikonlopulta ja sylit täynnä leluja ja muuta kivaa. Lisäksi viisivuotias tyttäremme (vanhin näistä) oli saanut ihkulta isiltä oman kännykän että voi aina soitella kun ikävä iskee. Puhelimesta on ollut vääntöä ainakin puoli vuotta, olen sanonut että meidän lapsillemme kännykkää ei ainakaan ennen eskari-ikää tule. Nyt se tuli, ja isän mukaan asiasta ei keskustella ja piste. Isä oli lasten kertoman mukaan suuttunut - raivostunut heille niin kovasti viikonlopun aikana että oli käynyt kipeää (heittänyt petivaatteet niin kovasti päälle että oli sattunut). Että pientä hyvittelyä ilmassa..???
Mitä kännykälle nyt? Olen antanut tytön pari kertaa soittaa mut sen jälkeen puhelin on viettänyt aikaa kaapissa. En osaa ajatella miten tuon kapistuksen kanssa toimisin. On täysin epäreilua ensinkin muita sisaruksia kohtaan että tuo puhelin on ostettu (isä ei puhelun aikana halua edes puhua muiden kanssa, vain esikoisen kanssa). Toisekseen, tätä puhelinta ei ole pitänyt tulla tosiaan vielä aikoihin meidän lapsillemme.
Perheneuvolaankin olin yhteydessä etenkin tuosta raivostumisesta ja kyllä sieltäkin oltiin sitä mieltä puhelimesta että ihan käsittämätön hankinta. Mun pitäisi nyt vaan keksiä säännöt sen käytölle... auttakaa.
Kommentit (61)
jatkoa vielä: en ole halunnut estää isän ja lasten välistä yhteydenpitoa mitenkään. Lapset ovat voineet soittaa minun puhelimellani tarvittaessa, ja isälläkin on ollut mahdollisuus ottaa minun kauttani heihin yhteyttä mutta tätä hän ei ole halunnut tehdä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 07:20"]
jatkoa vielä: en ole halunnut estää isän ja lasten välistä yhteydenpitoa mitenkään. Lapset ovat voineet soittaa minun puhelimellani tarvittaessa, ja isälläkin on ollut mahdollisuus ottaa minun kauttani heihin yhteyttä mutta tätä hän ei ole halunnut tehdä..
[/quote]Ettei vaan sittenkin olisi pieni halu kontrolloida yhteydenpitoa? Nythän isä voi soittaa suoraan lapselle ja lapsi suoraan isälle, ilman että sinä voit vahtia. Jos yhteydenpito ei haittaa ja isä maksaa kulut, niin mikä tässä sitten hiertää???
No nyt on kännykkä, joka tuli 5 vuotiaana, eikä 6 vuotiaana, mitä sitten? En ymmärrä mikä on ongelmana tässä. Isä hankki puhelimen ja liittymän, hyvä juttu, nyt lapsella on puhelin, johon myös sinä voit soittaa tarvittaessa, hyvä juttu. Ota se kännykkä siis sieltä kaapista pois, pistä laturiin ja huolehdi siitä lapsesi avuksi. Kännykkä tuskin vähentää lapsesi rakkautta sinuun, se ei ole kilpailijasi.. Vähän nyt aikuisuutta mukaan ap!
Ap, yritä muistaa, että sillä isälläkin on tunteet. Kaikesta huomaa, että se ei osaa vielä käsitellä sitä ikäväänsä lapsiaan kohtaan. Anna lasten pitää yhteyttä isäänsä.
jotenkin ymmärrän sinua ap hyvin. Meillä näennäisesti ok-välit exän kanssa, mutta vuosien saatossa tämä on muistanut monista yhteisistä suunnitelmista ja tehnyt ns. hiljaista kiusaa juuri vastaavilla jutuilla. En enempää erittele, mutta kyse on arkipäivän yhteisistä linjauksista lapsenkasvatukseen liittyen, josta kasvokkain oltu samaa mieltä, mutta toimittu käytännössä yhteistä mielipidettä vastaan ja vähät välitetty lapsen parhaasta. Joo, puhelin ei varmaaan ole maailman turmiollisin kapistus, mutta näen pointtisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hohhoijaa... on jollakin pienet murheet, kun isä ostanut lapselle puhelimen... JESTAS SENTÄÄN... Hei herää pahvi!
On ihan normaalia, että lapsilla on puhelimet, jopa suotavaa. Ja älä hitossa missään kaapissa sitä pidä.
Ja miksi muka se on muita lapsia kohtaan epäreilua? Minkäikäisiä he ovat?
Ja on ihan kiva, että lapsella on jotain ihan omaa, jolla saa tarvittaessa yhteyden isäänsä. En nää mitään huonoa asiasta.
Tuo "raivokohtaus" sitten onkin jo toinen asia. Hieman hankalampikin. Asiassta voi olla lapsen lisää tai sitten ei. Meillä ainakin liiotellaan käytöksestä ja paljon. Sillä tavalla saa toisen huomion täydellisesti, lapset eivät ole tyhmiä
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 07:20"]
jatkoa vielä: en ole halunnut estää isän ja lasten välistä yhteydenpitoa mitenkään. Lapset ovat voineet soittaa minun puhelimellani tarvittaessa, ja isälläkin on ollut mahdollisuus ottaa minun kauttani heihin yhteyttä mutta tätä hän ei ole halunnut tehdä..
[/quote]
No onhan tämä ihan eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä ongelmaa? Pitääkö periaatteen vuoksi tehdä tästä nyt isokin probleema?
Tota... Heitti petivaatteet päälle niin että se sattui...? Miten?! Siis lakanaa, peittoa, tyynyliinaa... Vähän hemmetin lujaa saakin heittää että nuo sattuisi. Taidat ap olla ihan vähän hysteerinen ja ylisuojeleva, sellanen minäjaminunlapset-tapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletpa kontrollinhaluinen. Et siis halua että isä ja lapsi ovat yhteydessä ilman SINUN kauttasi kulkemista? Ymmärrän varsin hyvin ettei isä halua sinun puhelimeesi soittaa vaan suoraan lapselleen.
Tokihan sun tunteet on ihan todellisia. Koet että isä on kävellyt ylitsesi, sellainen tunne sinulle on tästä syntynyt. Nyt sun pitäisi vain muistaa, että olette eronneet, etkä sinä enää yksin päätä lasten kasvatuksesta, vaan isä päättää luonaan miten hän siellä lasten kanssa on. Tokihan parisuhteessakin periaatteessa molemmat päättävät asioita. Mutta parisuhteessa äidin on paljon helpompi jyrätä oma mielipiteensä ja tapansa läpi, koska isä on sovinnollisempi. Nyt kun parisuhdetta ei enää ole, niin isä voi ja saa vapaasti itse kasvattaa omalla tyylillään. Ap ei ole nyt ihan tajunnut, että hän ei ole enää yksinvaltias. Sen kun tajuaa, niin ei tule enää noita kitkeriä tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat myös isänsä lapsia, ja kai hänelläkin on jotain sanottavaa kasvatus- ja hankinta-asioihin? Kirjoitit, että SINÄ olet sanonut ja jankannut puoli vuotta, että kännykkää ei tule ennen eskari-ikää. Kuulostat kontrolloivalta ja määräilevältä.
Eikä ole mielestäni epäreilua muita lapsia kohtaan. Niinhän se menee muissakin perheissä, sitä mukaa meilläkin on saatu puhelimet, kun tarvetta on ollut. Eskari-iässä, jotta on aikaa opetella sen käyttöä ennen koulun alkua. Mutta ei se nyt noin suurin periaatteellinen asia ole ollut, että olisin noin kilahtanut jos isä tai vaikka mummo olisi sen aiemmin hommannut.
Relaa vähän!
Enemmän olisin huolissani tuosta raivoamisesta ja lakanoiden heittämisestä - tosin en ymmärrä miten niiden heittäminen päälle varsinaisesti sattuu. Mutta varmasti pelottaa lapsia jos isä on niin raivoissaan.
Jaa, meillä teki ihan kanssamme asuva iskä tuon tempun ;-)
Mutta en minä sitä niin pahana osannut pitää, ja kaikki on mennytkin oikein hyvin. Laitoimme muutamia numeroita pikavalintaan (mummo, ukki, vanhemmat) ja sovimme, että mihinkään muihin numeroihin ei saa soittaa ilman erillistä sopimista.
Itse asiassa alkujärkytyksestä toivuttuani pidän sitä ihan hyvänäkin, että lapsi oppi soittamaan puhelimella, nyt on 6-vuotias ja jää esim. joskus yksin, kun käyn lenkillä - osaa soittaa, jos on jotain kysymistä.
Eihän sille lapselle sitä kännykkää tarvitse antaa aina mukaan, voidaan sopia yhteiset säännöt miten ja missä sitä säilytetään ja käytetään.
Ja pienemmille sisaruksille voi selittää, että ovat vielä niin pieniä, että sen takia vain esikoinen sai kännykän. Isähän voi sitten aikanaan ostaa muillekin vastaavassa iässä, jos näkee tarpeelliseksi.
Moni vaahtoaa siitä, kun ex-mies EI osta lapselle mitään ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 08:11"]
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 07:20"]
jatkoa vielä: en ole halunnut estää isän ja lasten välistä yhteydenpitoa mitenkään. Lapset ovat voineet soittaa minun puhelimellani tarvittaessa, ja isälläkin on ollut mahdollisuus ottaa minun kauttani heihin yhteyttä mutta tätä hän ei ole halunnut tehdä..
[/quote]
No onhan tämä ihan eri asia.
[/quote]
Olen kyllä tässä asiassa ap:n linjoilla. Lapsi on 5-vuotias. Jos edes puhuisimme kouluikäisestä, itsenäisen yhteydenpidon tarve olisi aivan erilainen. Viisivuotias voi aivan hyvin vanhempien kännyköistä, etenkin jos kumpikin vanhempi on samaa mieltä siitä asiasta. Näiden asioiden pitää olla sovittavissa vanhempien välillä samaan tapaan kuin muutkin asiat. Puhelimen osto ilman toisen vanhemman suostumusta ja yhteydenpito "salaa" kuulostaa vähän manipuloivalta. Itse sanoisin, että kännykkä hyllylle ainakin pariksi vuodeksi tai sitten takaisin isälle, missä isä saa vahtia itse sen käyttöä.
Tulee mieleen myös, ettet vain halua samalla myös kontrolloida vähän sitä exää kun voi soittaa vain aikuisten puhelinten kautta?
Meidän sukulaiset kun eros, toinen osapuoli oli tosi kontrolloiva myös eron jälkeen, ja lapsen ollessa toisen vanhemman luona soitteli jatkuvasti verhoten asian lapsen kuulumisten kyselyyn, mitä aiotte tehdä tänään, mitä olette tehneet, mitä syötte iltapalaksi, kenen kanssa olette olleet, hyvää yötä jne. Toinen vanhempi ehdotti puhelimen hankkimista lapselle, jotta voi soittaa suoraan siihen. Sehän ei käynyt millään! Ei missään tapauksessa, eikö muka voida pitää yhteyttä aikuisten kautta, kun hyvin tullaan toimeen.
Minä kummina sitten ostin lapselle puhelimen, ettei siitä tule enempää vääntöä ja hyvin on mennyt, eikä kukaan ole minulle ainakaan suoraan sanonut mitään. Lapsikin on kovin ylpeä puhelmestaan ja soittelee joskus meillekin.
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 09:42"]
Jaa, meillä teki ihan kanssamme asuva iskä tuon tempun ;-)
Mutta en minä sitä niin pahana osannut pitää, ja kaikki on mennytkin oikein hyvin. Laitoimme muutamia numeroita pikavalintaan (mummo, ukki, vanhemmat) ja sovimme, että mihinkään muihin numeroihin ei saa soittaa ilman erillistä sopimista.
Itse asiassa alkujärkytyksestä toivuttuani pidän sitä ihan hyvänäkin, että lapsi oppi soittamaan puhelimella, nyt on 6-vuotias ja jää esim. joskus yksin, kun käyn lenkillä - osaa soittaa, jos on jotain kysymistä.
Eihän sille lapselle sitä kännykkää tarvitse antaa aina mukaan, voidaan sopia yhteiset säännöt miten ja missä sitä säilytetään ja käytetään.
Ja pienemmille sisaruksille voi selittää, että ovat vielä niin pieniä, että sen takia vain esikoinen sai kännykän. Isähän voi sitten aikanaan ostaa muillekin vastaavassa iässä, jos näkee tarpeelliseksi.
[/quote]
Tässä on oikeastaan myös hyvä vaihtoehto, eli sovitaan selkeät säännöt puhelimen käyttöön. Se voi esimerkiksi olla ladattuna siellä äidin hyllyssä ja otetaan käyttöön aina kun tulee käyttöä, esimerkiksi jos lapsi jää yksin kotiin. Olisi tietenkin mukavaa, jos säännöt olisivat samat kummassakin kodissa, eli että toinen ei anna puhelinta lapsen leikkikaluksi jos ei toinenkaan.
-16
[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 09:42"]
Jaa, meillä teki ihan kanssamme asuva iskä tuon tempun ;-)
Mutta en minä sitä niin pahana osannut pitää, ja kaikki on mennytkin oikein hyvin. Laitoimme muutamia numeroita pikavalintaan (mummo, ukki, vanhemmat) ja sovimme, että mihinkään muihin numeroihin ei saa soittaa ilman erillistä sopimista.
Itse asiassa alkujärkytyksestä toivuttuani pidän sitä ihan hyvänäkin, että lapsi oppi soittamaan puhelimella, nyt on 6-vuotias ja jää esim. joskus yksin, kun käyn lenkillä - osaa soittaa, jos on jotain kysymistä.
Eihän sille lapselle sitä kännykkää tarvitse antaa aina mukaan, voidaan sopia yhteiset säännöt miten ja missä sitä säilytetään ja käytetään.
Ja pienemmille sisaruksille voi selittää, että ovat vielä niin pieniä, että sen takia vain esikoinen sai kännykän. Isähän voi sitten aikanaan ostaa muillekin vastaavassa iässä, jos näkee tarpeelliseksi.
[/quote]
Tässä on oikeastaan myös hyvä vaihtoehto, eli sovitaan selkeät säännöt puhelimen käyttöön. Se voi esimerkiksi olla ladattuna siellä äidin hyllyssä ja otetaan käyttöön aina kun tulee käyttöä, esimerkiksi jos lapsi jää yksin kotiin. Olisi tietenkin mukavaa, jos säännöt olisivat samat kummassakin kodissa, eli että toinen ei anna puhelinta lapsen leikkikaluksi jos ei toinenkaan.
-16
Entäs jos 5v rikkoo tai hukkaa sen kännykän? Kuka korvaa? Pitääkö äidin ostaa uusi vastaava tilalle omalla kustannuksellaan?
Mä ymmärrän hyvin, miksi tarhaikäiselle ei hankita omaa kännykkää.
Kenen vastuulla on, että puhelin on ladattu ja siitä saa lapsen kiinni? Jos nimittäin on tilanne että puhelinta ei ole ladattu ja se on kaapissa niin voisin kuvitella että siitäkin saa sodan aikaiseksi.
Minä ostin ihan itse 6v:lle kännykän, että voi pitää isään yhteyttä suoraan, samoin minä kun on isällään. Mutta en olekaan kontrollifriikki.
no meilläkin on 5v:llä oma kännykkä. Ihan sen takia myös että tiedän että isän luona on edes joku toimiva puhelin mihin saan yhteyden. Eli isän puhelimesta usein akku loppu tai jäänyt äänettömälle tai muuta niin sen takia halusin sinne asuntoon toisenkin puhelimen. Lapsi myös käy tosi paljon kavereillaan vaikkakin tässä lähipihassa niin kännykkä on ihan kätevä. Ja lapsi joutuu kuitenkin opettelemaan sen käytön niin miksei sitten jo 5vuotiaana voisi aloittaa.
Eikä kauheasti sääntöjä kannata tehda. Se vaan että äiti on aina läsnä kun soitetaan tai otetaan puhelin mukaan.