Alzheimerin taudista tietävät
Jos saa alzheimerin diagnoosin, niin paheneeko tauti koko ajan,vai voiko mennä pidempäänkin niin, että tilanne pysyy tasaisena. Läheiseni sai alkava alzheimer-diagnoosin, on vielä hyvin pärjäävä itsenäisessä elämässä.Mietin vaan jatkoa. Lääkitys on aloitettu.
Kommentit (34)
Hoitopaikan saamisen nopeus riippunee aika lailla paikkakunnasta. Voi olla että joudut vaatimaan.
Ei tauti välttämättä tasaisesti pahene. Voi olla samalla tasolla hyvän aikaa ja sitten tapahtuu selkeästi muutos huonompaan. Nuo voivat olla pitkiäkin prosesseja. Voimia ja myötätuntoa sinulle ja kaikille joita asia koskee!
[quote author="Vierailija" time="15.10.2013 klo 23:18"]
Nämä muistisairaat ovat alkuvaiheessa hyviä "valehtelemaan", jos esim. kotipalvelu käy ja kyselee vaikka peseytymisestä, syömisestä ym. on suihkussa juuri käyty ja just syöty. Vaikka todellisuudessa viime suihkusta voi olla viikko ja syömisestä päivä.
[/quote]
tämä on niin totta. dementikkoa voi olla vaikea saada pesulle.
Hakekaa myös Kelasta hoitotukea jossain vaiheessa. Edellytys on että toimintakyky on alentunut vähintään vuoden ajan. C-lääkärinlausunto liitteeksi, 6kk takautuva hakuaika. Siis ei vielä välttämättä ole ajankohtaista, mutta hyvä tietää tulevaa ajatellen.
Meillä on perheessä mennyt n. 7 vuotta että toimitakyky on heikentynyt sellaiseksi, että parempi olisi hoitokodissa.
Pitää myös muistaa se, että potilaalla ei useinkaan ole sairaudentunnetta. Läheisen tapauksessa vanhus laittaa kaikki mokansa muiden syyksi eikä myönnä, että hänellä on muistin kanssa mitään ongelmia.
Hoitopaikkaa on pääkaupunkiseudulla vaikeaa saada ja voit varautua siihen, että sen saa aivan viime metreillä, jos täällä asutte. Tämä ei ole hoitohenkilökunnan ilkeyttä vaan paikat eivät riitä. Jos sairaalla on omaisuutta, maksaa laitospaikka aika paljon. Se on tietty prosenttiosuus tuloista, olisiko 80-90% tuloista (on siinä jokin katto kuitenkin, minkä yli ei peritä). Yksityiseltä voitte saada laitospaikan maksamalla. Jos on/olisi varaa mennä yksityiselle asumaan, laitospaikan saanti on hitaampaa koska luonnollisesti ohi ajavat ne, joilla ei ole varaa sinne mennä. Hoitopaikan saanti perustuu tarpeeseen eli jonon ohi menevät ne, jotka eivät muista ketä ovat ja karkailevat keskellä -30'c asteen pakkasia ulos omasta asunnostaan jopa yöllä (tarvitsevat valvontaa kiireellisesti). Ja näitähän riittää.
Kaikki fyysiset sairaudet saavat usein myös muistihäiriön pahemmaksi. Kunto voi romahtaa vaikka ihan tavallisen tulehduksenkin myötä eikä toimintakyky enää palaa, vaikka tulehdus olisi parantunut. Samoin vuodelepo mistä tahansa syystä heikentää toimintakykyä dramaattisesti.
Hei,
A-diagnoosin saanut saattaa elää useita vuosia hyvää elämää. Tautia ei voida vielä pysäyttää, mutta sellaiset lääkkeet ovat tulossa muutaman vuoden kuluttua.
Muisti, hahmotuskyky, uuden oppiminen ja muut kognitiiviset taidot heikkenevät, joillakin ihmisillä tosi hitaasti. Tärkeintä on nauttia elämästä nyt, kukaan meistä ei tiedä hyvien päiviensä määrää. Tiedän tapauksia, joissa ihminen on elänyt hyvin kymmeniä vuosia diagnoosin jälkeen. Hyvin yksilöllistä.553
Kiitos todella asiallisesta ketjusta.
ap, antaisin sinulle ja kaikille muillekin aiheesta kiinnostuneille lukuvinkin. Neurotieteen tohtori Lisa Genova on kirjoittanut romaanin Edelleen Alice, jossa kuvataan suhteellisen nuorena Alzheimerin tautiin sairastuneen Alicen elämää diagnoosin jälkeen. Vaikka tarina on fiktiivinen, on se kuitenkin hyvin todentuntuinen, koska kirjoittaja varmasti tuntee aiheen hyvin. Kirjastoista ainakin löytyy. Suosittelen lämpimästi.
Yhdessä kanadalaisessa elokuvassa, jonka nimeä en valitettavasti muista, kuvattiin tautia vähän seuraavaan tapaan: "Alzheimerin tautia voi verrata taloon, jonka jokaisessa huoneessa palaa ensin valot. Sitten valoja alkaa sammunaan satunnaisessa järjestyksessä ja välillä pitkin väliajoin. Joskus joku valo välähtää hetkeksi uudelleen päälle ja sammuu sitten lopullisesti." Tämä kuvaa mielestäni loistavasti sitä, mitä aivoille taudin myötä tapahtuu.
[quote author="Vierailija" time="15.10.2013 klo 23:11"]
Vaikea kuvitella,että tulisi väkivaltaiseksi tuo läheiseni, koska on mitä lämpimin ja lempein ihminen ollut koko ikänsä. Mutta tiedän kyllä, että kaikkea voi tulla taudin myötä.Saakohan paikan laitoksesta nopeastikin, jos tilanne huononee yhtäkkiä? Rankkaa kyllä, toisaalta läheisestä luopuminen tapahtuu vähitellen näin, vuosien mittaan. En tiedä onko se sitten loppujen lopuksi helpompaa näin.
ap
[/quote]
Vaikea sitä onkaan kuvitella ennen kuin omalle kohdalle osuu. Samoin seksuaalisuuden herääminen 85v mummossa on aika kiusallista muille. Teillä ei välttämättä ole kovin montaa vuotta enää jäljellä, meillä diagnoosista meni 3v hautajaisiin. Vika vuosi oli jo aivan toivoton, ko. henkilö oli jo ihan ulkona kaikesta. Eli jos on jotain mitä haluat puhua selväksi, ÄLÄ odottele.
[quote author="Vierailija" time="15.10.2013 klo 23:18"]
Nämä muistisairaat ovat alkuvaiheessa hyviä "valehtelemaan", jos esim. kotipalvelu käy ja kyselee vaikka peseytymisestä, syömisestä ym. on suihkussa juuri käyty ja just syöty. Vaikka todellisuudessa viime suihkusta voi olla viikko ja syömisestä päivä.
Laitospaikan saaminen taitaa riippua ihan kunnasta, varsinkin jos henkilö ei ole yksinasuva. Siihen kannattaa varautua, että kunnalisessa hoitolaitoksessa kunto romahtaa silmissä.
[/quote]
Alzheimer vie ihmiseltä näläntunteen, eli ihan oikeasti kuvittelevat syöneensä kun ei ole yhtään nälkä. Ja ruokailu on todella hidasta. Eli MITÄÄN mitä potilas sanoo, ei kannata suorilta uskoa. Samantien kotipalvelu lääkkeisiin ja ruokailuun, ja pyyntö, että kaksi kertaa viikossa laittavat potilaan tosiaan suihkuun, sanoi tämä mitä hyvänsä. Meillä esim. mummo valehteli kotihoidolle ihan kirkkain silmin, että on tulossa mun luo viikoksi, että "ei tarvii tulla". Onneksi soittivat mulle ja tarkistivat asian.
26, näin on näläntunne katoaa ja vanhus saattaa olla hyvinkin agressiivinen, kun hänelle yrittää sanoa, että pitäisi syödä. Olen aina välillä keikkatöissä yksityisessä hoivakodissa ja siellä on yksi jonka alzheimer on jo varsin pitkällä. Syöminen on yhtä taistelua, hän kun vuoroin väittää jo syöneensä ja kun sitten ruokasalista viedään hänen jo jäähtynyt ruokansa pois, hän alkaakin kiljua että miksei hän saa ruokaa, tuokaa ruokaa. Lisäksi hän saattaa välillä käyttäytyä väkivaltaisesti, kun on hyvä päivä, hän saattaa jopa kiittää kauniisti jostain ja hymyillä kaunista kahden hampaan hymyä. Pitää vain ymmärtää, että käytös johtuu sairaudesta ja että kyseinen ihminenkin olisi ilman tätä aivoja tuhoavaa sairautta aivan toisenlainen.
Tuolla aiemmin mainittiinkin jo kirja Edelleen Alice. On myös suomalaisen toimittajan kirjoittama kirja isästään. En ikävä kyllä muista kirjan nimeä, ehkä joku muistaisi. Yritän penkoa kirjan nimeä täältä netin syövereistä ja laitan sitten tänne sen.
olen 27, kirjan nimi ja tekijä löytyivät. Kyseessä on Hanna Jensenin kirja 940 päivää isäni muistina. Kirjan esittelyissä on mainittu mm. "tämä kirja kuuluu jokaisen muistisairaan omaisen kirjahyllyyn". Eli kannattaa varmasti lukea. Saattaa olla aina rankka lukukokemus, mutta antaa paljon tietoa taudista.
Kiitos hyvistä lukuvinkeistä, pitänee käväistä iltakävelyllä kirjastossa hakemassa luettavaa!
Hoitopaikan saamisen nopeus riippunee aika lailla paikkakunnasta. Voi olla että joudut vaatimaan.
Ei tauti välttämättä tasaisesti pahene. Voi olla samalla tasolla hyvän aikaa ja sitten tapahtuu selkeästi muutos huonompaan. Nuo voivat olla pitkiäkin prosesseja. Voimia ja myötätuntoa sinulle ja kaikille joita asia koskee!