Lue keskustelun säännöt.
Huolissani 8v tytön ylipainosta, sokeriset herkut maistuvat ja kotiruoka, ei juuri liiku
06.09.2020 |
Syö välipalaksi jogurtteja, vanukkaita ja muroja. Toki olen sen tuhat kertaa yrittänyt tarjota terveellisiä vaihtoehtoja mutta kun ei uppoa. Ruualla sitten mättääkin jätti annoksia nälkäänsä. Ulkoilusta ei tykkää. Jos pakotan ulos niin istuu jossain räpläämässä puhelinta. Mitkä olisivat hyviä vinkkejä auttaa lasta hoikistumaan ilman liikaa painostamista?
Kommentit (68)
Paljon on "jättiannos"? Ahmin itse lapsena herkkuja, näin aikuisena olen tajunnut että se johtui minimaalisista ruoka-annoksista. Äiti valitti jos santsasi tai otti isomman annoksen ruokaa, kun sen tehdyn ruoan piti kestää se 2-3 päivää. Asenne oli se että ruoasta kuulukin jäädä pieni nälkä, mutta se paikataan leivällä. Enkä tykännyt leivästä. Ei oltu edes vähävaraisia, äidilläni on vain vielä tänäkin päivänä todella vääristynyt kuva ruoasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keksikää joku hauska liikuntaharrastus tytölle! Sieltä saa kuntoa, kavereita ja itsetuntoa. Selvitä harrastemahdollisuuksia alueellasi, kysele myös tytöltä ennakkoluulottomasti mikä häntä voisi kiinnostaa (oma hartain toiveeni 8-v tyttönä oli aloittaa joku kamppailulaji). Muiden lasten vanhemmat voivat myös tietää edullisia paikkoja. Treenejä pääsee yleensä katsomaan ennen liittymispäätöstä, vie tyttö katsomaan jotain lasten nykytanssituntia tms. Kotisohvalla ajatus ei välttämättä innosta mutta paikan päällä syttyy halu mennä mukaan!
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi olla noin kädetön? Annas kun arvaan - olet itsekin lihava etkä hallitse syömistäsi?
En ole ap mutta olen läski äiti silti lapseni on hoikka. Toiset läskit osaa ajatella lastensa parasta.
Ihan ensiksi - älä ainakaan puhu lapsellesi hänen painostaan. Mitään. Ollenkaan. Vaan hyväksy hänet semmousena ihanana ja rakkaana.
Mitä tulee syömisiin ja liikkumiseen, niin. Sinä olet perheen kippari. Sinun käsissäsi on se, mitä lapsesi syö. Kuka hänelle kantaa ja ostaa kaupasta jogurtit ja vanukkaat? Oletan että sinä. Älä siis osta. Jos lapsi haluaa jogurttia, niin osta luonnonjogurttia ja opeta sen kanssa käyttämään marjoja. Itse myös ohjaat ja opastat lasta omilla tekemisilläsi ruokatietouteen eli sinä omilla valinnoillasi vaikutat suuresti myös lapsesi syömisiin ja liikkumisiin. Miten itse syöt? Terveellisesti? Teetkö itse ruuat? Jos teet, niin ota lapsrsi mukaan valmistukseen. Opetelkaa yhdessä tekemään ja syömään terveellistä ruokaa, käyttämään kasviksia, juureksia, vihanneksia. Tuputtamatta kuitenkaan vaan tarjoamalla.
Ja liikkumattomuuteen auttaa se, että lähdette yhdessä ulos. Lenkille, pyöräilemään, uimaan, mitä se ikinä sitten onkaan. Puoli tuntia päivässä ei ole liikaa vaadittua, vai mitä mieltä olet? Ulkoillessa on samalla myös ihana mahdollisuus oikeasti kuunnella ja päästä sen oman lapsen maailmaan sisään.
Eli kaikki lähtee sinusta. Olemalla esimerkkinä.
Tiesithän sen, että ei se liikunta laihduta vaan kyse on ruokavaliosta. Sokeriset välipalat pois, ei ne sinne kaappiin kaupasta itse kävele vaan taitaa äiti ne kuitenkin sinne kantaa.. terveellisiä vaihtoehtoja tilalle. Alkuun voi tulla lapselta muutosvastarintaa ja kiukuttelua mutta pysyt vaan kovana niin kyllä se harmitus pikkuhiljaa unohtuu. Tuon ikäinen lapsi on lihava koska vanhemmat syöttää sen lihavaksi.. ei kyse ole mistään muusta eli katse sinne peiliin vaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paljon on "jättiannos"? Ahmin itse lapsena herkkuja, näin aikuisena olen tajunnut että se johtui minimaalisista ruoka-annoksista. Äiti valitti jos santsasi tai otti isomman annoksen ruokaa, kun sen tehdyn ruoan piti kestää se 2-3 päivää. Asenne oli se että ruoasta kuulukin jäädä pieni nälkä, mutta se paikataan leivällä. Enkä tykännyt leivästä. Ei oltu edes vähävaraisia, äidilläni on vain vielä tänäkin päivänä todella vääristynyt kuva ruoasta.
Tuskin tuosta kyse kun ap:n lapsi ahmii herkkuja jo ennen lounasta. Ongelma on kyllä siinä jos ne kodin kaapit on täynnä vapaastiotettavia herkkuja.
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi olla noin kädetön? Annas kun arvaan - olet itsekin lihava etkä hallitse syömistäsi?
Jumankeuta, että minua ärsyttää ihmisten tapa latistaa, arvostella ja haukkua toisia.
Jos joku täällä kysyy neuvoa, on hyvä taito oppia vastaamaan kysymykseen.
Suosittelen monelle mielikuvaharjoitusta motosta "tunne itsesi, anna arvo toisillekin".
Meillä kaikilla on virheemme ja puutteemme, sinullakin.
Kukaan ei ole täydellinen, mutta sen vaatiminen toisilta ihmisiltä osoittaa sitä, että asettaa itsensä toisten yläpuolelle. On hieno hetki, kun tajuaa, että me ihmiset olemme yhtä arvokkaita ja että toisilla on eri vahvuudet kuin minulla.
- Neuvoa kysyneelle äidille sanoisin, että koko perheen ruokailu olisi syytä pitää samassa linjassa. Esimerkissä on voimaa. Pieniä annoksia kuusi kertaa päivässä. Täysjyväisiä tuotteita, ei vaaleaa pastaa eikä vaaleaa leipää, joka ruokailukerralla hedelmiä, marjoja tai vihanneksia. Alle lasillinen vettä, hidas ruokailutahti.
Opeta lapsesi kunnolla pureskelemaan ja maistelemaan joka suullista mikä kulloinkin on menossa, ettei hän vain hotkisi nopeasti.
Suomalaisethan saavat kuituja liuan vähän, joten tarvittava kuitumäärä on helppo äidin toimesta toteuttaa huolehtimalla lapsen eteen sen mukaista syötävää. Lapsen itsensä voi opettaa kokoamaan oma annos.
Herkkupäivinä herkkuja hillitysti, ei mitään mättömääriä. Herkut vasta jälkiruuaksi.
On hyvä miettiä sitä, että kourallinen karkkia sulaa huonosti ja hidastaa vatsan toimintaa. Möykky karkkimassaa mahassa tuntuu epämiellyttävältä ajatukselta, eikö vain?
Vettä voi ottaa aina kovimpaan nälkään ruokaa odotellessa ja jos välipalakin sisältää kuituja, ei nälkä kenties kasva hallitsemattomaksi. On hyvä myös muistaa, että kasvava lapsi tarvitsee energiaa, mutta se olisi hyvä saada muualta kuin sokerivanukkaista tai ylimääräisistä hiilihydraateista.
Tehkää kauniita suupaloja ja naposteltavia hedelmistä ja vihanneksista, vain mielikuvitus on rajana. Pinterestistä löytyy tosi herkullisia kuvia ja ruualla voi kikkailla ihan mielettömästi.
Kannattaa paneutua nautiskelemaan ruuasta ihan kaikessa rauhassa ja keskittyä siihen mitä syö. Kaunis kattaus on puoli ruokaa, eikä silmillä syöminen lihota.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna ahmia terveellistä ruokaa. Ei siitä liikaa kaloreita kovin helpolla tule. Jos alat laskea annoksia kuin mikäkin fitnesstähti, niin aiheutat syömishäiriön hänelle todennäköisesti.
Ikävä kyllä hän on sokerikoukussa niin kuin moni aikuinenkin. En tiedä ostitko sinä hänelle sokeriset herkut aiemmin vai ostiko/saiko itse jostain. Et voi hallita kaikkia tekemisiään enää. Koulukin puuttuu kai tuohon ylipainoon, eikös siel oo terveyskurit päällä nykyään.
ei muutaku sitä räväkkää väriä tukkaan ja voimaantumaan lisää.
Tunikoita voi jo alkaa etsimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ostat herkkuja?
Miksi ostit älypuhelimen?
Äly hoi!!
Itse keitin äsken luomukaurapuuroa.
Siihen päälle tuoreita mustikoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tupakan, alkoholin yms. jopa prosenttisiman ostoon on ikäraja.
Mutta lapsia saa tehdä kuka vain haluaa. Kyllä siihen pitäisi jonkinlainen soveltuvuustesti olla.
Eikä koske vain tuota aloittajaa.
Teet vaan ap niin hyvää ja terveellistä ruokaa että vaikka lapsi mättäisi sitä kilokaupalla niin silti ei liho. Kaikkeen kasviksia mukaan paljon. Jauhelihakastike = puolet kasviksia. Lihapullat/mureke = sama juttu. Wokit = vielä runsaammin kasviksia. Jne jne.
Ei lapsi tavallisesta kotiruoasta liho jos se kotiruoka on vaan terveellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teet vaan ap niin hyvää ja terveellistä ruokaa että vaikka lapsi mättäisi sitä kilokaupalla niin silti ei liho. Kaikkeen kasviksia mukaan paljon. Jauhelihakastike = puolet kasviksia. Lihapullat/mureke = sama juttu. Wokit = vielä runsaammin kasviksia. Jne jne.
Ei lapsi tavallisesta kotiruoasta liho jos se kotiruoka on vaan terveellistä.
Olen samaa mieltä! Jos alat RAJOITTAA lapsen syömistä, aiheutat vain syömishäiriön!
Ruuan koostumus pitää olla sellainen, että lapsi ei liho, vaikka söisi jättiannoksen.
Noin pienellä lapsella ei pidä rajoittaa kaloreita, vaan antaa kasvun hoitaa tehtävänsä. Lapsi pitää totuttaa sellaisiin syömistottumuksiin, jotka kantavat läpi koko elämän. Lapsi oppii pitämään terveellisestä tasapainoisesta ruuasta todennäköisesti paljon nopeammin kuin vanhempansa, koska lapset ovat joustavampia.
Ravitsemusneuvonnasta ei olisi haittaa. Siellä myös huomataan, jos olisi syytä viedä lapsi tutkimuksiin. On olemassa harvinaisia sairauksia, jotka voivat aiheuttaa ongelmia näläntunteen säätelyssä, mutta suurimmassa osassa tapauksissa kyse ei ole sellaisesta.
Kai itkit kun lastasi rokotettiin?! Ettei vaan pikku pampula pahoita mieltään mistään. Syötä sairaaksi ja anna lapsesi kuolla kun ei kerran kiinnosta. Sellanen äiti taas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi olla noin kädetön? Annas kun arvaan - olet itsekin lihava etkä hallitse syömistäsi?
Jumankeuta, että minua ärsyttää ihmisten tapa latistaa, arvostella ja haukkua toisia.
Jos joku täällä kysyy neuvoa, on hyvä taito oppia vastaamaan kysymykseen.Suosittelen monelle mielikuvaharjoitusta motosta "tunne itsesi, anna arvo toisillekin".
Meillä kaikilla on virheemme ja puutteemme, sinullakin.Kukaan ei ole täydellinen, mutta sen vaatiminen toisilta ihmisiltä osoittaa sitä, että asettaa itsensä toisten yläpuolelle. On hieno hetki, kun tajuaa, että me ihmiset olemme yhtä arvokkaita ja että toisilla on eri vahvuudet kuin minulla.
- Neuvoa kysyneelle äidille sanoisin, että koko perheen ruokailu olisi syytä pitää samassa linjassa. Esimerkissä on voimaa. Pieniä annoksia kuusi kertaa päivässä. Täysjyväisiä tuotteita, ei vaaleaa pastaa eikä vaaleaa leipää, joka ruokailukerralla hedelmiä, marjoja tai vihanneksia. Alle lasillinen vettä, hidas ruokailutahti.
Opeta lapsesi kunnolla pureskelemaan ja maistelemaan joka suullista mikä kulloinkin on menossa, ettei hän vain hotkisi nopeasti.
Suomalaisethan saavat kuituja liuan vähän, joten tarvittava kuitumäärä on helppo äidin toimesta toteuttaa huolehtimalla lapsen eteen sen mukaista syötävää. Lapsen itsensä voi opettaa kokoamaan oma annos.
Herkkupäivinä herkkuja hillitysti, ei mitään mättömääriä. Herkut vasta jälkiruuaksi.
On hyvä miettiä sitä, että kourallinen karkkia sulaa huonosti ja hidastaa vatsan toimintaa. Möykky karkkimassaa mahassa tuntuu epämiellyttävältä ajatukselta, eikö vain?
Vettä voi ottaa aina kovimpaan nälkään ruokaa odotellessa ja jos välipalakin sisältää kuituja, ei nälkä kenties kasva hallitsemattomaksi. On hyvä myös muistaa, että kasvava lapsi tarvitsee energiaa, mutta se olisi hyvä saada muualta kuin sokerivanukkaista tai ylimääräisistä hiilihydraateista.Tehkää kauniita suupaloja ja naposteltavia hedelmistä ja vihanneksista, vain mielikuvitus on rajana. Pinterestistä löytyy tosi herkullisia kuvia ja ruualla voi kikkailla ihan mielettömästi.
Kannattaa paneutua nautiskelemaan ruuasta ihan kaikessa rauhassa ja keskittyä siihen mitä syö. Kaunis kattaus on puoli ruokaa, eikä silmillä syöminen lihota.
Tsemppiä!
Muuten olen kanssasi samaa mieltä, mutta että kuusi kertaa päivässä?!
Hyviä neuvoja on jo annettukin. Ne vanukkaat ja sokerivälipalat pois. Kunnollista kasvispainotteista kotiruokaa tilalle. Kotiruoka ei saa olla voissa paistettuja lihapullia ranskalaisilla tms. Mietin vaan, että kotiruokaa on monenlaista.
Jos sattuu olemaan tyypiltään sellainen pullukka niin ei kannata syyllistää ja vaatia liikaa, tulee vain ongelmia syömisen kanssa, ahmimista sun muuta. Noin neljäsosa väestöstä on luonnostaan lihavuuteen taipuvia.
Kerro sitten miten kävi kun lapsi on teini.
Somettaako yötä myöten makkarat vyötöröllä, mässyt vieressä?
Itse tehtyä, laadukasta ruokaa, myös jälkiruokia (marjapaistos, smoothiet, hedelmäsalaatit, vähäsokeriset kiisselit ja vanukkaat).
Ulkoilua yhdessä lapsen kanssa. Pyöräilyä, uintia, geokätköilyä, leikkipuistossa kiipeilyä, metsäretkiä..
Meillä lääkitys aiheuttaa haittavaikutuksena painonnousua lapsella, mutta terveellisellä ja herkullisella, itse tehdyllä ruualla ja yhdessä liikkumalla hän on pysynyt normaalin painon rajoissa.