Lue keskustelun säännöt.
Uhmaikäisen synttärit pelottavat
14.10.2013 |
Hirvittää jo ajatellakin poikkeuksellisen uhmakkaan lapseni synttärijuhlia. Todennäköisyys on erittäin suuri korvia ja sielua särkevälle raivarille ja kaikista kamalinta on, että juhlissa se pilaa sitten kaikkien muidenkin tunnelman.
Lapsi itse tahtoo juhlat järjestettävän, on miettinyt vieraslistaa ja tarjoiluja ja on juhlista kovin innoissaan. Mutta. Viimeisen vuoden ajan 99% kerroista, jolloin lapselleni on tullut kaveri kylään on päättynyt siihen, että kaveri on lähtenyt itkien kotiin. Riita syntyy aina jostain ihan tavallisesta lelusta tai leikistä. Lapseni ei vain osaa lopettaa suuttumustansa vaan se jatkuu ja jatkuu. Sovitteluyritykset vain pahentavat raivoa. Kumma kyllä lapseni osaa sitten toisten luona kylässä ollessa leikkiä ihan nätisti ja toimia myös sovittelijanakin mahdollisissa riitatilanteissa.
Nyt olen päättänyt, että jos seuraavan kerran kaverin kyläily ei onnistu, niin kaverisynttärit perutaan kokonaan. Pidetään sitten vain kahvit sukulaisille. Tai vaihtoehtoisesti voidaan pitää juhlat ilman sankaria. Olisi kuitenkin noloa jättää juhlat kokonaan juhlimatta, kun itsekin olemme saaneet toisten mukavista juhlista nauttia ja kutsutkin on jo lähetetty.
Olisiko kellään neuvoa, miten lapsen kanssa voisi asiassa edetä?
Kommentit (41)
Mun mielestä ainakaan missään kasvatusmielessä ei kannata juhlia perua, koska ei uhmaikäinen vielä osaa ajatella niin isoja kokonaisuuksi. Mitä jos sanot vähän kutsutuille etukäteen, että raivareita voi olla luvassa ja kannat vaikka lapset toiseen huoneeseen kiukkuamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivänsankari täyttää viisi ja kaverit ovat kyllä hyvinkin tärkeitä. Hoitoporukassa on ollut jo useita vuosia mukava tapa kutsua koko porukka aina juhliin, saadaan me vanhemmatkin tutustua toisiimme.
[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 20:00"]
Päivänsankari täyttää viisi ja kaverit ovat kyllä hyvinkin tärkeitä. Hoitoporukassa on ollut jo useita vuosia mukava tapa kutsua koko porukka aina juhliin, saadaan me vanhemmatkin tutustua toisiimme.
[/quote]
Olen siis ap. Toiseen huoneeseen vieminen on ihan hyvä idea, mutta ongelma on se, että raivari siis saattaa kestä tunninkin, jolloin juhlat todennäköisesti ehtivät jo loppua ennen kuin sankari saa malttinsa takaisin. Pitäisi kai palkata joku rauhoittelija juhliin, että edes itse voisi olla emännöimässä.
Ahaa, 5-vuotias, ehkei tuonikäisen lapsen kohdalla puhuta enää uhmaikäisestä :)
Etkö sitten voisi pyytää jotakuta lapsen "rauhoittelukummiksi"? Ilmeisesti lapsen isä ei asu kanssanne?
5-vuotias uhmaikäinen? Tuskin! Kysymys siis ennemminkin joko poikkeuksellisen huonokäytöksisen 5-vuotiaan (ja kädettömän äidin) synttärikemuista tai erittyislapsen juhlista. Ensimmäisessä vaihtoehdossa jättäsin kaverisynttärit kokonaan pitämättä (tosin olisi pitänyt jättää jo suunittelut ym. tekemättä jo!). Toisessa vaihtoehdossa hoitokavereille varmaan jo selvää että sankari on erityislapsi ja he ovat jo hoidossa varmaan opetelleet miten toimitaan kun hän saa raivarin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen isä joutuu valitettavasti poistumaan juhlista vuorotyöhönsä. Usein lapseen tehoaa vain kiinnipitäminen, sillä häntä ei esimerkiksi saa pidettyä omassa huoneessaan tms. vaan hän haluaa tulla huutamaan ja raivoamaan kaikkien keskelle. Huomiotta jättäminenkin on hankalasti toteutettavissa, kun kohtaukset ovat sen verran mahtipontisia.
Nyt kun tätä kirjoitan, niin väkisinkin tulee mieleen, että onkohan tuo enää mitenkään terveellistä vai onkohan lapsessa jokin vialla... Saako kenenkään muun 5-vuotias vielä tuon sortin raivareita?
ap
[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 20:15"]
5-vuotias uhmaikäinen? Tuskin! Kysymys siis ennemminkin joko poikkeuksellisen huonokäytöksisen 5-vuotiaan (ja kädettömän äidin) synttärikemuista tai erittyislapsen juhlista. Ensimmäisessä vaihtoehdossa jättäsin kaverisynttärit kokonaan pitämättä (tosin olisi pitänyt jättää jo suunittelut ym. tekemättä jo!). Toisessa vaihtoehdossa hoitokavereille varmaan jo selvää että sankari on erityislapsi ja he ovat jo hoidossa varmaan opetelleet miten toimitaan kun hän saa raivarin.
[/quote] Veit sanat suustani. Juuri näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mun tulee mieleen, että lapsella on jotain poikkeavuutta. Totta kai ihmiset on temperamentiltaan erilaisia, mutta ehkäpä sun kannattais ihan ensiksi soittaa vaikka neuvolan TH:lle (siis olettaen, että siellä on joku järki-ihminen töissä).
Ei ole kyse erityislapsesta. Hän ei saa hoidossa tuollaisia kohtauksia kuin hyvin harvoin ja ne menevät ohi paljon nopeammin kuin kotona. Hoitotädin kanssa on puhuttu aiheesta. Se, että äiti on kädetön ja huono voi olla hyvinkin mahdollista. Parhaani olen silti yrittänyt ja tiukalla kädellä kasvattanut selvästi voimakastahtoista lastani vaikka se ei minulle ominaista kiltin luonteeni vuoksi ole.
Lapseni nauttii kovasti toisten juhlista ja on siis suunnitellut juhlia ihan itsenäisestikin, ei häntä ole siihen tarvinnut kehottaa ja johdattaa. Tuntuisi kyllä todella kummalliselta, ettei lapselle synttäreitä järjestäisi. Se on kuitenkin hoitoporukkammekin mukava tapa, kuten jo aikaisemmin mainitsin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue toi hyperaktiivisen tytön ketju. Siitä selviää mitä teillekin on tulossa! Ei ole normaalia.
Onko tutkittu ettei ole erityislapsi? Ei tuo käytös ihan tavanomaiselta kuulosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hän ole hyperaktiivinen. Hän osaa hyvinkin keskittyä yhteen asiaan, on taitava piirtämään ja askartelemaan, nokkela sanankäyttäjä ja hyvä laulamaan. Hän on oikein sydämellinen ja huomioonottava, iloinen ja ystävällinen, siihen asti kunnes hän suuttuu.
Enemmän kuin moitteita kasvatustaidoistani, joista ette valitettavasti edes kovin paljoa tiedä, tarvitsisin neuvoja siihen, miten noita raivokohtauksia voisi käsitellä, etenkin silloin, kun on muita ihmisiä paikalla. Rauhoittelukummi oli hyvä idea. Siihen pitää vain keksiä joku tarpeeksi jämäkkä henkilö.
Eikö täällä kukaan tunnusta omasta viisivuotiaastaan samanlaisia piirteitä?
ap
Suosittelisin käymään lapsen kanssa usean keskustelun aiheesta ennen juhlia. Voit selittää lapselle, miltä hänen käytöksensä vaikuttaa muiden lasten silmissä ja miksi muita lapsia pelottaa ja hermostuttaa raivarit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tutkittu erikseen. Lapsi siis käyttäytyy hoidossa lähestulkoon aina hyvin. Massiiviset raivonpuuskat liittyvät siis kotioloihin ja siihen kun toisia lapsia on kylässä. Uskon, että vaikka johonkin aiheeseen liittyviin tutkimuksiin päästäisiin, ei siellä mitään todettaisi, koska osaa siis käyttäytyä erinomaisesti muuten. On varsin sanavalmis ja muutenkin nokkela tapaus. Neuvolassa on aina todettu perin juurin normaaliksi lapseksi.
ap
voisko juhlat järjestää muualla kuin kotona? olis niinku vieras maaperä. meillä 3 vuotias on kotona karmea päälepäsmäri ja kylässä huomion vie kokoajan uudet jutut. mutta juu luulin että puhutaan nuoremmasta kuin 5v. uhmaa tulee n.6v voisko tämä olla jotain sellaista että aijemmat uhmat on katsottu läpisormien.
[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 20:32"]
Ei hän ole hyperaktiivinen. Hän osaa hyvinkin keskittyä yhteen asiaan, on taitava piirtämään ja askartelemaan, nokkela sanankäyttäjä ja hyvä laulamaan. Hän on oikein sydämellinen ja huomioonottava, iloinen ja ystävällinen, siihen asti kunnes hän suuttuu.
Enemmän kuin moitteita kasvatustaidoistani, joista ette valitettavasti edes kovin paljoa tiedä, tarvitsisin neuvoja siihen, miten noita raivokohtauksia voisi käsitellä, etenkin silloin, kun on muita ihmisiä paikalla. Rauhoittelukummi oli hyvä idea. Siihen pitää vain keksiä joku tarpeeksi jämäkkä henkilö.
Eikö täällä kukaan tunnusta omasta viisivuotiaastaan samanlaisia piirteitä?
ap
[/quote]
Mä sanoisin, että kannattais kääntyä asiantuntijan puoleen. Esim. perheneuvolasta voisit saada hyviä eväitä kohtausten kanssa toimimiseen.
[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 20:32"]
Ei hän ole hyperaktiivinen. Hän osaa hyvinkin keskittyä yhteen asiaan, on taitava piirtämään ja askartelemaan, nokkela sanankäyttäjä ja hyvä laulamaan. Hän on oikein sydämellinen ja huomioonottava, iloinen ja ystävällinen, siihen asti kunnes hän suuttuu.
Enemmän kuin moitteita kasvatustaidoistani, joista ette valitettavasti edes kovin paljoa tiedä, tarvitsisin neuvoja siihen, miten noita raivokohtauksia voisi käsitellä, etenkin silloin, kun on muita ihmisiä paikalla. Rauhoittelukummi oli hyvä idea. Siihen pitää vain keksiä joku tarpeeksi jämäkkä henkilö.
Eikö täällä kukaan tunnusta omasta viisivuotiaastaan samanlaisia piirteitä?
ap
[/quote]
Minulla on erityislapsi, enkä todellakaan tunnista tuollaisia piirteitä. On paljon erilaisia diagnooseja, lapseni on hyvin rauhallinen ja muuten melko "tavallinen", tarvitsee vain joissakin asioissa enemmän tukea.
Minä pyytäisin tutkimuksia. Pian alkaa koulu, miten hän tulisi selviämään tuon temperamentin kanssa tavallisessa luokassa?
Juhlien järjestäminen kodin ulkopuolella voisi olla kokeilun arvoinen idea. Keskusteluja on käyty ja lapsi aina lupaa ja vannoo, että ensi kerralla käyttäytyy paremmin. Jotenkin luulen, että lapsi tarvitsisi itselleen jotain keinoja saada raivonsa talttumaan. Kun ne vain hänelle keksisi.
ap
En usko, että koulussa tulee ongelmia, sillä kuten olen jo moneen kertaan sanonut, pärjää hoidossa mainiosti. Maltin menettäminen liittyy siis kotioloihin.
Eikös uhmaikä ole noin 2-vuotiaana... Sen ikäiset eivät vielä kavereita kaipaa, vaan aikuisten seura on mieluisinta.