Lue keskustelun säännöt.
Miten saisi iäkkäät vanhemmat hyväksymään palveluiden OSTAMISEN?
80-kymppisten appivanhempien kunto on hiljalleen hiipuneet ja alkaisi olla aika ottaa apua käyttöön. Mutta kun mistään ei olla valmiita maksamaan. Onko aikuisten lasten pakko hoitaa siivoamiset tai polttopuiden pilkkomiset ja kesämökin rempat yms joko omalla ajallaan tai rahallaan?
Toinen -jo hyvin sairas- vastustaa sen perusteella ettei halua ketään kotiinsa pelkästä periaatteesta ja toinen ei halua käyttää yhtään rahaa; mikään ei saa maksaa. Ei kotiapu, ei ateriapalvelu, ei kauppapalvelu, ei ylläpito siivousta, ei tehosiivousta. Ei, ei, ei, ei ettekö te voisi viikonloppuna nopeasti tulla siivoamaan loputon ja koko ajan paheneva tilanne
Kommentit (627)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauhean rumasti täällä puhutaan omista vanhoista vanhemmistaan. Sitten kun heistä aika jättää, niin ehkä hautajaisissa sitten tirautatte pari kyyneltä (jotta muu suku luulisi, että olette mukamas surullisia) ja sitten alkaa hirvittävä tappelu muutamasta rikkinäisestä Arabian kahvikupista (kun niihin liittyy niin hirveästi ihania muistoja)
Rumasti puhutaan työttömistä, vaikka heitä on kaikki kaupungin ja valtion työpaikat täynnä työkokeiluissa ja palkkatukitöissä.
Totta sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te lapsina ostatte apua ja jos sitä ei huolita, niin ette mene siivoamaan sun muuta. Jäärät ovat jääriä, mutta hekin taipuvat, jos apua ei tule.
Jäärä on jäärä, loppuun saakka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te lapsina ostatte apua ja jos sitä ei huolita, niin ette mene siivoamaan sun muuta. Jäärät ovat jääriä, mutta hekin taipuvat, jos apua ei tule.
Jäärä on jäärä, loppuun saakka.
Täällä on tätä jäärää tuotu esille, joka sivulla. Pelkään, että kun huomenna näen appivanhemmat niin varmaan möläytän tuon jäärä sanan 😂
Vierailija kirjoitti:
Kauhean rumasti täällä puhutaan omista vanhoista vanhemmistaan. Sitten kun heistä aika jättää, niin ehkä hautajaisissa sitten tirautatte pari kyyneltä (jotta muu suku luulisi, että olette mukamas surullisia) ja sitten alkaa hirvittävä tappelu muutamasta rikkinäisestä Arabian kahvikupista (kun niihin liittyy niin hirveästi ihania muistoja)
Mä uskon, että rumasti puhuminen johtuu väsymyksestä ja turhautumisesta. Alkaisit sinäkin todennäköiseti puhumaan pomostasi rumasti, jos se hyppyyttäisi sua vapaapäivinäsi tekemään sitä sun tätä duunihommaa ja luonnollisesti ilman mitään korvausta niistä hommista. Mä ymmmärrä ihan hyvin näitä ruumasti puhuvia, koska oikeasti heidän tilanteensa o sekä uuvuttava että turhauttava. Turhauttava erityisesti silloin, jos vanhuksilla olisi kyllä varaa ostaa palveluita, mutta joko pihiyttään tai jostain muusta syystä eivät halua rahojaan käyttää ulkopuoliseen apuun. Ja ketjussa oli ainakin yksi kirjoittaja, joka olisi jopa maksanut vanhuksille ulkopuolisen avun, mutta kun sekään ei vanhuksille kelpaa.
Suomessa erilaisten palveluiden käyttäminen on vielä aika uusi juttu. Vanhempi sukupolvi on siivonnut itse, käynyt kaupassa itse, leiponut leipänsä itse, keittänyt kahvinsa itse ja osa vielä kasvattanut perunansa ja porkkanansakin itse. Se, että maksaa siitä, että saakin jotain valmiina tai jonkun toisen tekemänä, voi monissa asioissa olla vanhoille ihmisille heidän oman ajatusmaailmansa vastainen juttu. Lisäksi vanhus saattaa ainakin alitajunnassaan kieltää sen tosiasian, että ei pystykään enää tekemään asioita itse. Omasta mielestäni haastavinta ikähmisten kanssa on "myydä" heille ajatus siitä, miten helppoa ja kivaa olisi, jos....
Ihmiset ovat tietenkin erilaisia, mutta omista vanhemmistani tiedän, että heidän mielestään on huomattavasti mukavampaa istua mun tai siskoni kanssa kahvipöydässä ja jutella niitä näitä kuin että minä tai siskoni olisimme toisessa huoneessa imuroimassa, lajittelemassa pyykkiä, kuuraamassa vessanpönttöä jne. Sunnuntaina kävin auttamassa isääni tietokoneongelman kanssa ja tietysti sen jälkeen oli vielä pullakahvit. Ulkopuolinen nörtti olisi käynyt vain hoitamassa tietokoneongelman ja lähtenyt sen jälkeen pois. Äitini kanssa nörtti ei olisi jutellut ollenkaan ja isäni kanssa vain tietokoneongelmaan liittyvästä asiasta. Siiovusapua vanhempani eivät ole vielä tarvinneet, mutta kun tarvitseva, ajattelin hoitaa asian niin, että okei, menen heille mukanani siivousfirman tyypit, jotka hoitavat siivouksen sillä aikaa, kun mä höpöttelen vanhempieni kanssa. Toivon mukaan he silloin hoksaavat, että siivouksen voi hoitaa joku muukin kuin minä tai siskoni.
Toistamalla samaa asiaa noin 17 kertaa pitäisi mennä jakeluun Sanoi yksi viestintäkonsltti. Äitini antoi n kk sitten luvan hommata siivoojan . VAstustettuaan pari vuotta. Sanoin että kyllä mä käyn sinua katsomassa ja autan missä voin, mutta siivoushomman voi joku muukin tehdä. Tietenkin siivosin kriittiset kohteet käydessäni, mutta nyt siis tulossa oikea siivooja. Kun vielä löytäisin sopivan jostain
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maksakaa porukalla palvelut, kyllä ne vanhemmille kelpaa.
Ei kelvannut minun äidille, kun olisin maksanut hänelle talven lumityöt. Se on parempi vaihtoehto, että veljeni käy työpäivien jälkeen kolaamassa, ja kesällä tietenkin leikkaamassa nurmikon. Veli näyttää nykyisin melko väsyneeltä.
Ehkä ei tarpeeksi vakavasti osata ottaa sitä faktaa, että vanhuksista vain osalla on kognitio kunnossa.
Muistisairauksia on paljon ja monenlaisia ja yleisimmät kehittyvät diagnoosivaiheeseen hitaasti.
Älkää nyt te kaikki edelleen terävät mummot ja papat loukkaantuko, yse ei ole teistä!
Mutta joskus auttaisi että itse omaisena ymmärtäisi sen, että tivaan ja tinkaan tässä nyt ennen niin fiksun ja toimintakykyinen ihmisen, mutta nyt jo lapsen tasolla olevan kanssa.
Ihmistä tulee silti kunnioittaa ja kohdella aina hyvin, mutta tällaisen vanhuksen asioita voi myös viedä lähiomaisena määrätietoisesti eteenpäin.
Ihmistä ei saa hylätä siihen omaan tilaansa. Syytön hän itse siihen on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ei tarpeeksi vakavasti osata ottaa sitä faktaa, että vanhuksista vain osalla on kognitio kunnossa.
Muistisairauksia on paljon ja monenlaisia ja yleisimmät kehittyvät diagnoosivaiheeseen hitaasti.
Älkää nyt te kaikki edelleen terävät mummot ja papat loukkaantuko, yse ei ole teistä!
Mutta joskus auttaisi että itse omaisena ymmärtäisi sen, että tivaan ja tinkaan tässä nyt ennen niin fiksun ja toimintakykyinen ihmisen, mutta nyt jo lapsen tasolla olevan kanssa.
Ihmistä tulee silti kunnioittaa ja kohdella aina hyvin, mutta tällaisen vanhuksen asioita voi myös viedä lähiomaisena määrätietoisesti eteenpäin.
Ihmistä ei saa hylätä siihen omaan tilaansa. Syytön hän itse siihen on.
Olet ihan oikeassa. Tänä päivänä vaan ongelma monesti on, että vaikka olisit miten määrätietoinen tahansa, vanhuksen kotikunnalla tai nykyisin siis hyvinvointialueella ei välttämättä ole mitään mahdollisuuksia tehdä yhtään mitään niin kauan, kun vanhus on oikeustoimikelpoinen. Vanhuksen ei tarvitse mennä lääkäriin, ei päästää sosiaalityöntekijää, kotihoitoa eikä ketään muutakaan kotiinsa. Aika siitä, kun ensimmäiset kognitiiviset ongelmat alkavat, siihen, kun vanhus voidaan todeta oikeustoimikelvottomaksi, voi mennä vuosia tai jopa pitkälti toistakymmentä vuotta. Huoli-ilmoituksia voi tehdä vaikka kuinka monta, mutta niin kauan, kun vanhus saa päättää itse omista asioistaan, omaisen on vaikea tehdä mitään muutakaan kuin niitä huoli-ilmoituksia.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauhean rumasti täällä puhutaan omista vanhoista vanhemmistaan. Sitten kun heistä aika jättää, niin ehkä hautajaisissa sitten tirautatte pari kyyneltä (jotta muu suku luulisi, että olette mukamas surullisia) ja sitten alkaa hirvittävä tappelu muutamasta rikkinäisestä Arabian kahvikupista (kun niihin liittyy niin hirveästi ihania muistoja)
Mä uskon, että rumasti puhuminen johtuu väsymyksestä ja turhautumisesta. Alkaisit sinäkin todennäköiseti puhumaan pomostasi rumasti, jos se hyppyyttäisi sua vapaapäivinäsi tekemään sitä sun tätä duunihommaa ja luonnollisesti ilman mitään korvausta niistä hommista. Mä ymmmärrä ihan hyvin näitä ruumasti puhuvia, koska oikeasti heidän tilanteensa o sekä uuvuttava että turhauttava. Turhauttava erityisesti silloin, jos vanhuksilla olisi kyllä varaa ostaa palveluita, mutta joko pihiyttään tai jostain muusta syystä eivät halua rahojaan käyttää ulkopuoliseen apuun. Ja ketjussa oli ainakin yksi kirjoittaja, joka olisi jopa maksanut vanhuksille ulkopuolisen avun, mutta kun sekään ei vanhuksille kelpaa.
Suomessa erilaisten palveluiden käyttäminen on vielä aika uusi juttu. Vanhempi sukupolvi on siivonnut itse, käynyt kaupassa itse, leiponut leipänsä itse, keittänyt kahvinsa itse ja osa vielä kasvattanut perunansa ja porkkanansakin itse. Se, että maksaa siitä, että saakin jotain valmiina tai jonkun toisen tekemänä, voi monissa asioissa olla vanhoille ihmisille heidän oman ajatusmaailmansa vastainen juttu. Lisäksi vanhus saattaa ainakin alitajunnassaan kieltää sen tosiasian, että ei pystykään enää tekemään asioita itse. Omasta mielestäni haastavinta ikähmisten kanssa on "myydä" heille ajatus siitä, miten helppoa ja kivaa olisi, jos....
Ihmiset ovat tietenkin erilaisia, mutta omista vanhemmistani tiedän, että heidän mielestään on huomattavasti mukavampaa istua mun tai siskoni kanssa kahvipöydässä ja jutella niitä näitä kuin että minä tai siskoni olisimme toisessa huoneessa imuroimassa, lajittelemassa pyykkiä, kuuraamassa vessanpönttöä jne. Sunnuntaina kävin auttamassa isääni tietokoneongelman kanssa ja tietysti sen jälkeen oli vielä pullakahvit. Ulkopuolinen nörtti olisi käynyt vain hoitamassa tietokoneongelman ja lähtenyt sen jälkeen pois. Äitini kanssa nörtti ei olisi jutellut ollenkaan ja isäni kanssa vain tietokoneongelmaan liittyvästä asiasta. Siiovusapua vanhempani eivät ole vielä tarvinneet, mutta kun tarvitseva, ajattelin hoitaa asian niin, että okei, menen heille mukanani siivousfirman tyypit, jotka hoitavat siivouksen sillä aikaa, kun mä höpöttelen vanhempieni kanssa. Toivon mukaan he silloin hoksaavat, että siivouksen voi hoitaa joku muukin kuin minä tai siskoni.
Hullu! Nimimerkkihullut ovat pahimpia. Koo Yy ja Äs!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta mutta, ainahan täällä kun mainitaan vapaaehtoinen lapsettomuus, alkaa paasaus että lapset täytyy tehdä siksi että ne sitten vanhana sinut hoitavat. Lapsetonta ei sitten kukaan vanhana hoida lälläslää joutuu vanhainkotiin kun lapsia hankkineet köllöttelevät lastensa hoidettavina. (Ja tämän takia lapsettomat ovat itsekkäitä ja lapsia hankkineet epäitsekkäitä, en tiedä millä ihmeen logiikalla, mutta näin se nyt vaan menee.) Tässä taas yksi ketju joka vela-aiheisiin pitäisi linkittää...
Vierailija kirjoitti:
Mutta mutta, ainahan täällä kun mainitaan vapaaehtoinen lapsettomuus, alkaa paasaus että lapset täytyy tehdä siksi että ne sitten vanhana sinut hoitavat. Lapsetonta ei sitten kukaan vanhana hoida lälläslää joutuu vanhainkotiin kun lapsia hankkineet köllöttelevät lastensa hoidettavina. (Ja tämän takia lapsettomat ovat itsekkäitä ja lapsia hankkineet epäitsekkäitä, en tiedä millä ihmeen logiikalla, mutta näin se nyt vaan menee.) Tässä taas yksi ketju joka vela-aiheisiin pitäisi linkittää...
Ei tarvitse väkisin vääntää asioista mustavalkoisia. Ei aikuisten lasten ole tarkoitus hoitaa vanhan vanhempansa kaikkia asioita vuodesta toiseen, mutta kyllähän niistä aikuisista lapsista useassa tapauksessa edes jotain iloa ja seuraa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kantapään kautta oppineena neuvon kaikkia joiden vanhemmat/isovanhemmat vielä ovat tolkuissaan ja toimintakykyisiä, että keskustelkaa nuo tulevaisuuden hoitoasiat jo NYT kuntoon. Sitten kun tilanne on akuutti voi olla myöhäistä, kun vanhuksella viiraa jo päässä ja ainut tapa ilmaista elämänhallintaa on sanoa ei kaikkeen.
Voihan tuota kokeilla mutta omakohtainen kokemus on et ne sopimukset unohdetaan autuaasti sitten kun apua oikeasti tarvitaan. Sama jumpittelu ja juonittelu ja marina alkaa kuitenkin. Vanhukset taantuvat henkisesti itsekeskeisiksi taaperoiksi jotka sanovat kaikkeen EI!!!
Ensisijaisesti iäkkäiden vanhempien hoitaminen oli se sitten itse annettu tai ostettu on iäkkäiden vanhempien lapsien tehtävä.
Ei lasten puolisoiden!
Helposti kuitenkin käy niin, että sitä lapsen puolisoa on helpompi syyllistää kuin kertoa lapselleen ettei jaksa! Tässä kohdassa on osattava toimia jämäkästi ja vaatia sitä iäkästä ottamaan vastuuta itse omasta pärjäämisestä kertomalla omille lapsille mikä on tilanne tai ostettava itse apua! Älkää ihmiset mennäkö lankaan, jos mummeli syyllistää ja yrittää manipuloida!
Nimimerkillä iäkkään vanhuksen aikuisen pojan vaimo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kantapään kautta oppineena neuvon kaikkia joiden vanhemmat/isovanhemmat vielä ovat tolkuissaan ja toimintakykyisiä, että keskustelkaa nuo tulevaisuuden hoitoasiat jo NYT kuntoon. Sitten kun tilanne on akuutti voi olla myöhäistä, kun vanhuksella viiraa jo päässä ja ainut tapa ilmaista elämänhallintaa on sanoa ei kaikkeen.
Voihan tuota kokeilla mutta omakohtainen kokemus on et ne sopimukset unohdetaan autuaasti sitten kun apua oikeasti tarvitaan. Sama jumpittelu ja juonittelu ja marina alkaa kuitenkin. Vanhukset taantuvat henkisesti itsekeskeisiksi taaperoiksi jotka sanovat kaikkeen EI!!!
Jätät yhteydenpidon minimiin! Voin kertoa, että toimii!!!
Tiedostan itse, että kun se aika koittaa että tarvitsen apua ei kukaan tule auttamaan ellen itse kykene muuttamaan elämäntapojani totutusta. Esimerkiksi, jos asuisin isossa asunnossa niin pakkohan se on pienempään muuttaa ja lähemmäs palveluita.
Vierailija kirjoitti:
Moni vanhus on semmoinen jäärä. Omien lasten pitää auttaa, etteivät naapurit luule heitä yksinäisiksi ja lapsia itsekkäiksi ja itse pitää yrittää tehdä, ettei luulla laiskoiksi, vaikkei siisteydentaju ja kaikki aistit ole enää priimaa. Kyllä se mummon viiteen kertaan sulatettu ja uudelleen pakastettu, itseleipoma pulla vain on ”maailman parasta” ja mummolla on aina seitsemää sorttia tarjolla niiden pullien kanssa, kuten pehmenneistä keksejä ( parasta ennen 08/12) ja parin vuoden takaisia syntymäpäiviltä jääneitä pikkuleipiä.
Pari kommenttia tähän. Joissakintapauksissa on yksinkertaisesti kyse siitä, että yksin asuva vanhempi ihminen kaipaa seuraa. Oman lapsen kanssa voi jutella tutuista asioista tai tutuista ihmisistä. Palkattu vieras avustaja ei tee niin. Jos tekee, lasku on sitten sen mukainen. Tiedän tapauksen, että siivooja viipyi todella kauan varsinaisen imuroinnin ja muun jälkeen, koska vanhus halusi juoda kahvia ja jutustella keittiön pöydän ääressä. Mutta tällä henkilöllä oli varaa maksaa vähän suurempi lasku. Hänellä myös oli luotettava auttaja, joka vei irtolaskuja pankkiin maksettavaksi. Vanhus oli muuten järjissään, muttei ymmärtänyt, että kirjeeltä näyttävä paperiarkki, jossa luki rivien lomassa tilinumero ja eräpäivä, oli itse asiassa lasku. Hän oli tottunut tilisiirtolomakkeelta näyttäviin laskuihin. -Tästä päästään toiseen aiheeseen. Monien vanhusten on hankalaa hoitaa ylimääräisiä tai summaltaan vaihtuvia maksuja, koska he eivät voi mennä pankin tiskille maksamaan, kun pankkikonttoreita ei enää ole kaikkialla eikä lähellä kotia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun isä ei osta palveluita koska haluaa jättää mulle jotain perittävää. En vaan saa taottua sen päähän että joudun luopumaan perinnöstä. Hänen talonsa on vanha mörskä jonka remontointi jäi kesken vuonna -91. Talossa odottaisi ainakin ikkuna-, putki-, ulkovuoraus-, eristysremontit ja lämmityksen uusiminen. Puhumattakaan sisäpintojen remontista, kun eturauhasvaivaisena isä on kuseksinut kaikki pinnat eikä koskaan kunnolla siivoa "vahinkojaan".
Nyt äkkiä tulitikku sen mörskän nurkan alle. Oikeesti.
Oletan, että jotkut turvautuvat siihenkin keinoon. Tietenkin vasta sitten, kun nykyinen asukas on poissa sieltä. Siitä voi kyllä joutua kiinni, sillä tottapa tulipalo tutkitaan huolellisesti. Vakuutusyhtiö ei halua maksaa vilunkipelistä.
Vierailija kirjoitti:
En tule ikinä suostumaan tuohon. Ei se ole mikään luonnonlaki, että vanhusvanhempiaan pitäisi hoivata. Se on ihan eri asia kuin hoitaa lapsensa aikuisiksi. Sen jokainen vähänkään normaali tekee. IHmiskunnalla nykyään ongelma, että ihminen elää jopa vuosikymmeniä sen jälkeen kun on muille pelkkä taakka eikä pysty huolehtimaan itsestään saatikka mistään muustakaan. Selvästi kertoo vanhuksille, että ei itse ehdi eikä jaksa omaishoitajaksi ryhtyä ja palvelut ostettava ja piste. Jos eivät osta palveluja, niitä ei tehdä.
Voihan sen noinkin sanoa. Tässä on syy miksi arvostan roomalaiskatolista kirkkoa. He opettavat selvästi, että jokainen ihminen on arvokas. Jokainen on arvokas riippumatta siitä onko henkilö terve tai sairas, vammainen tai työkykyvytön. Jokaisella on ihmisarvo ja oikeus elämään. Sinä vierailija, jos joudut äkilliseen onnettomuuteen ja saat pahat vammat loppuiäksesi, niin oletko sinäkin sen jälkeen pelkkä taakka? Millä tavalla antaisit hoidella taakan pois häiritsemästä muita ihmisiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun isä ei osta palveluita koska haluaa jättää mulle jotain perittävää. En vaan saa taottua sen päähän että joudun luopumaan perinnöstä. Hänen talonsa on vanha mörskä jonka remontointi jäi kesken vuonna -91. Talossa odottaisi ainakin ikkuna-, putki-, ulkovuoraus-, eristysremontit ja lämmityksen uusiminen. Puhumattakaan sisäpintojen remontista, kun eturauhasvaivaisena isä on kuseksinut kaikki pinnat eikä koskaan kunnolla siivoa "vahinkojaan".
Nyt äkkiä tulitikku sen mörskän nurkan alle. Oikeesti.
Oletan, että jotkut turvautuvat siihenkin keinoon. Tietenkin vasta sitten, kun nykyinen asukas on poissa sieltä. Siitä voi kyllä joutua kiinni, sillä tottapa tulipalo tutkitaan huolellisesti. Vakuutusyhtiö ei halua maksaa vilunkipelistä.
Eiköhän tuossa ole kyse kulujen lopettamisesta eikä vakuutuskorvauksista.
Maksakaa porukalla palvelut, kyllä ne vanhemmille kelpaa.