Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kaverit ja ruokailut
14.10.2013 |
Tarjotaanko teillä ruokaa / välipaloja lasten kavereille?
Meillä on 3 lasta ja ongelmaksi on muodostunut ekaluokkalaisen tytön kaverit. He tulevat meille kylään ja lähes poikkeuksetta marssivat keittiöön, tutkivat pöydät mitä siellä olisi, kun oma lapseni menee jääkaapilta hakemaan välipalaa, norkoavat pää jääkaapissa ja pummivat sitä tätä ja tuota.
Eräänä lauantai aamuna tytön kaveri tuli meille jo 9:30 (ollaan kyllä sanottu ettei ennen klo 10:30 ole tänne mitään asiaa, mutta ei raaskittu käskeä pois, kun tyttö oli jo päästänyt hänet sisään), teimme aamupalaa perheelle mieheni kanssa, niin hieman ennen sen valmistumista tämä naapurin tyttö meni istumaan pöytään, ikäänkuin itsestäänselvyytenä sekin, että ruokaa hänellekin. Mieheni sanoi, että "jos on nälkä menet kotiin syömään, muuten voit odotella toisessa huoneessa". Meidän 11v ja 14v tyttärien kaverit tajuavat kyllä, ettei tule nuohoomaan keittiöön ellei erikseen kutsuta, mutta nämä 6-8 vuotiaat ei tajua mitään vaikka moneen kertaan on sanottu asiasta.
Silti kuulen jatkuvasti kuiskutuksia tyttärelleni "otetaan jätskiä, saanko banaanin, voinko mä syödä teillä" ja näitä lapsia on useita (itseasiassa 5 samanlaista tyttöä). Meillä ei todellakaan ole varaa ruokkia kymmentä pentua, kun omaa perhettäkin on 5 henkilöä joten mitä näille tekee? Heittää tylysti pihalle ruoka aikoina? Eikö lasten vanhemmat sano heille mitään?
Minä olen toitottanut omilleni, että kenenkään keittiöön ei mennä norkoilemaan ja kerjäämään YHTÄÄN MITÄÄN, vaan kotio sitten, kun nälkä tulee. En tiedä uskooko omakaan 7v sitä, mutta ainakin sanon asiasta joka viikko....Tämä on todella raivostuttavaa vahtia omia ruokia koko ajan, kun ne veisi "tuhkatkin pesästä" jos ei vahdita. 11v tyttärestä on kehittynytkin varsin näppärä "keittiöpoliisi", menee aina häätämään vierailijat keittiöstä ja sanoo, että sieltä ei oteta mitään.
Itse tässä jo hermostunkin välillä ja täytyy tiukemmin sanoa , että sinne keittiöön ei ole mitään asiaa. Sen kerran tajuavat , kunnes taas seuraavan kerran ovat pää jääkaapissa kytiksell.
Kommentit (37)
Ei meilläkään ruokita kavereita, ellei ole erikseen edellisenä päivänä sovittu kauempaa tulevan kaverin vierailusta.
Ei se ole vain kysymys rahasta - ruuat on ostettu oman perhen tarpeisiin, ei ole aina kuin muutama jogurtti tai yksi pussi leipää.
Eikö teitä vanhempia, joiden lapset luuhaa kavereilla pitkiä päiviä ja ilmeisestikin syövät siellä, huoleta, ovatko teidän lapset noita käytöstapoja vailla olevia ruuan vonkaajia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 15:56"]
Jaa. Onpa erilaiset tavat ihmisillä. Meillä saa poikien kaverit syödä ihan koska vaan kyläön tulevat.
[/quote]
Mielelläänhän sitä jokaiselle kaverille tarjoaisi. Mutta käytännössä se on aika hankalaa. Lapsilla on oikeus tuoda kavereitaan koulun jälkeen kylään, välillä niitä ei ole yhtään, välillä yhteensä vaikka 9. Ei mitenkään voi arvioida kuinka paljon ruokaa pitäisi varata, eikä huvita heitellä kuivaneita leipiä roskikseen jos niitä kavereita ei tulekaan. Tai tehdä ruokaa kymmenelle ja sitten syömässä onkin vain kaksi.
Joillain on varmasti paljon rahaa ja isot pakastimet ja muut säilytystilat, jotta voi olla ruokaa varattuna rykmentille kerrallaan.
Olen vielä itsekin nuori, parin viikon päästä 15-vuotias tyttö.
Minulla on yleensä yksi kaveri kerrallaan kylässä, keskimäärin ehkä kaksi kolme kertaa viikossa. Meillä on kotona periaate, että kaveri saa syödä, jos ruokaa riittää. Välipalaa löytyy aina sen verran, että pystyy tarjoamaan esimerkiksi leipää. Jos äiti tekee jotakin erikoisempaa välipalaa (paistaa karjalanpiirakoita, tekee pannukakkua jne.) niin jaan oman osuuteni ystävän kanssa ja syön lisäksi jotakin ruokaisaa.
Yleensä pyrin ajoittamaan vierailut niin, että ruoka-aika ei häiritse yhdessäoloa. Ja toisinaan ystävänikin sanovat, että eivät halua syödä. Tai sitten ovat syöneet jo kotona.
Ystävien luona vaihtelevat periaatteet. Parhaan ystäväni vanhemmat tarjoavat mielellään todella monipuolisen päivällisen, mutta hänen luonaan käyn melko harvoin. Lapsuuden ystäväni luona olin ja söin usein, kaikenlaista kun tarjottiin. Ystäväni söi myös meillä.
Varmaan kannattaa mennä tilanteen mukaan. En ole kyllä koskaan tavannut henkilöä, joka epäkohteliaasti ottaisi jääkaapista kysymättä jotakin tai kuiskuttelisi koko ajan että syödäänkö jotain.
Minusta on kohteliasta tarjota ruokaa, mutta sitä ei aina ole tarpeeksi. EIkä todellakaan tarvitse taipua muiden tahtoon. Annetaan, mitä on tarjolla ja voidaan antaa. Vastavuoroisuus on myös aika kiva juttu. Semmoinen huomioiminen on kotoisaa ja ystävällistä :)
AP, ymmärrän täysin ja mielestäni SAAT OMASSA KODISSASI tehdä juuri niinkuin haluat! Eli ihan hyvin voit sanoa niille norkoilijoille, että nyt meidän lapset syö ja te voitte mennä kotiinne/ pihaan /muualle odottamaan. Ei siinä ole mitään pahaa. Minusta sellaiset lapset jotka pyytämättä tulee toisen pöytään norkoilemaan on kyllä tosi huonosti kasvatettu! MUTTA JOS lapsesi on nimen omaan pyytänyt nuo kaverit luokseen niin siinä tapauksessa tarjoaisin lapsen kavereille samaa mitä itse syötte. En nimittäin kyllä ymmärrä niitäkään vanhenpia jotka sanovat, että kaveri saa tulla ja olla useita tunteja mutta heille ei tarjota mitään!!!!!!!!!! Eihän kukaan tee niin omillekaan vieraille. Eli kannattaa jutella lapsen kanssa siitä, mitä hän ehkä on mennyt kavereilleen sanomaan/lupaamaan.
Meillä omat lapset on saaneet aina syödä silloin kun huvittaa, mutta yleensä heti koulun jälkeen ei kummallekaan ole "vieraita" tullut. Olen muutenkin ilmoittanut lapsille, että vieraista ilmoitetaan aina vähintäin edeltävänä päivänä paitsi jos nyt joku erityis tapaus. Tyttären tyttökaveri kyllä kävi meillä päivittäin useitakin kertoja, teini-iässä, mutta hän oli poikkeus. Hän sai syödä meillä jos halusi ja muutenkin olla kuin oma tytär, mutta ei mennyt kyllä itse kaapille koskaan.
Pojan kavereille tein kesäisin mm mehujäätelöitä, mehua, leipiä yms kun pelasivat ulkona tuntikaupalla. He söivät ne siis ulkona ja ei siitä ollut minulle paljoa työtä eikä suurta rahan menoakaan.
Oma poikani meni usein koulusta suoraan kaverinsa luo jossa söi jne. Mutta tuon pojan äiti toivoikin sitä koska poika olisi muuten ollut kotona "yksin" (oli siellä mummo). Tiedän, että omat lapseni ei ikinä ole menneet "norkoilemaan" ruokaa jos olisi niin häpeäisin!
[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 16:59"]
Olen vielä itsekin nuori, parin viikon päästä 15-vuotias tyttö.
Minulla on yleensä yksi kaveri kerrallaan kylässä, keskimäärin ehkä kaksi kolme kertaa viikossa. Meillä on kotona periaate, että kaveri saa syödä, jos ruokaa riittää. Välipalaa löytyy aina sen verran, että pystyy tarjoamaan esimerkiksi leipää. Jos äiti tekee jotakin erikoisempaa välipalaa (paistaa karjalanpiirakoita, tekee pannukakkua jne.) niin jaan oman osuuteni ystävän kanssa ja syön lisäksi jotakin ruokaisaa.
Yleensä pyrin ajoittamaan vierailut niin, että ruoka-aika ei häiritse yhdessäoloa. Ja toisinaan ystävänikin sanovat, että eivät halua syödä. Tai sitten ovat syöneet jo kotona.
Ystävien luona vaihtelevat periaatteet. Parhaan ystäväni vanhemmat tarjoavat mielellään todella monipuolisen päivällisen, mutta hänen luonaan käyn melko harvoin. Lapsuuden ystäväni luona olin ja söin usein, kaikenlaista kun tarjottiin. Ystäväni söi myös meillä.
Varmaan kannattaa mennä tilanteen mukaan. En ole kyllä koskaan tavannut henkilöä, joka epäkohteliaasti ottaisi jääkaapista kysymättä jotakin tai kuiskuttelisi koko ajan että syödäänkö jotain.
Minusta on kohteliasta tarjota ruokaa, mutta sitä ei aina ole tarpeeksi. EIkä todellakaan tarvitse taipua muiden tahtoon. Annetaan, mitä on tarjolla ja voidaan antaa. Vastavuoroisuus on myös aika kiva juttu. Semmoinen huomioiminen on kotoisaa ja ystävällistä :)
[/quote]
Kivasti kirjoitettu. Sulla on hyviä ajatuksia ja osaat kirjoittaa oikein ja sujuvasti. Olet varmasti mukava kaveri ja tytär.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HIENO KIRJOITUS! Hienosti ajateltu. Fiksu tyttö!
Kohtelias 15-vuotias onkin ihan eri asia kuin röyhkeä pikkuvaras. Ap.:n ongelma on mielestäni se, ettei hän ole uskaltanut itse tehdä päätöstä toimintatavastaan. Itse jokainen sen päättää eikä muilla ole siihen nokan kopauttamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä kehtaisi lapsen kavereita toiseen huoneeseen laittaa jos itse syödään. Laitetaanko teillä äidinkin kaverit toiseen huoneeseen odottamaan jos tulevat kahviaikaan?
Mutta ominpäin ei tietty mitään oteta. Jos on kavereita ruoka-aikaan niin tietty kaveritkin saavat syödä jos haluavat.
Meillä on 5 lasta ja kavereita paljon ja usein. Ne syövät jotka ovat ruoka-aikana paikalla (jos siis haluavat).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsparat, jos niitä ei ruokita kotonaan ja ovat sitten nälkäisinä ap:n kaapilla kärkkymässä.
[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 17:25"]
Meillä on 5 lasta ja kavereita paljon ja usein. Ne syövät jotka ovat ruoka-aikana paikalla (jos siis haluavat).
[/quote]
Miten sä osaat ostaa ja tehdä ruokaa noin vaihtelevalle määrälle ihmisiä? Teetkö aina ison kattilallisen ja uunivuuallisen varalta, ja mitä teet ylijäävälle osalle? Eikö ruokaa mene paljon haaskiin? Onhan siinä valtava ero onko syömässä 10 vai 2 henkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tarjoan kyllä lapsen kavereille mielellään ruokaa, tarjoan omillekin kavereille kun meillä vierailevat.
Joiden lapseni kavereiden kotona tarjotaan myös vaikkapa välipaa. Joidenkin kotona ei tarjota mitään. En katso, että kellään on velvollisuutta tarjota lapselleni mitään, joten olen sanonut, että tule kotiin, kun on nälkä tai toisessakin perheessä on ruoka-aika. Minusta ei tarvitse jäädä nuokkumaan, jos perheessä syödään, voi tulla sitten kotiin syömään.
Joskus kyllä ihmetyttää ne lapset, jotka tulee meille suoraan koulusta ja ovat iltaan asti. Tarjoan toki iltaruokaa, kun ruoka-aika meidän perheessä on. Mutta kukaan ei soittele niiden lasten perään. Voivat olla vaikkapa seitsemään illalla. En tiedä, olettaako vanhemmat, että kaverilla tarjotaan ruokaa vai eikö heillä kotonakaan syötäisi mitään. Yksi tällainen tapaus on juuri sellainen perhe, jossa ei koskaan tarjota vieraille mitään. Itse kyllä soittaisin lapseni kotiin syömään ennen ilta seitsemään, jos on suoraan koulusta jonkun luo mennyt.
Mutta tärkeintä on, että lapsellani on kavereita. Kun olin itse nuori, hyvän ystävän perheessä tarjottiin lähes aina jotain ja meillä vastavuoroisesti myös. Kun oltiin jo lähes aikuisia, äidit mielellään keitti kahvit kaverille ja sitten istuttiin kaikki pöydän ympärillä vaihtamassa kuulumisia. Sellaisesta on jäänyt hyvät muistot.
[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 13:32"]
Meillä saa välipalaa ja ruokaakin, riippuu hetkistä ja silleen, kukaan lastemme kavereista ei kyllä ole itsekseen kaapeille menneet.
[/quote]
Juuri näin meilläkin, lapset 11 ja 9 -vuotiaat. Tarjoan välipalaa jos olen itse kotona ja tulevat suoraan koulusta meille. Päivällisaikaan yleensä vihjaan lapsen kaverille, että jokos teillä kotona on kohta ruoka, odotetaanko sua kotiin? Jos nyt joku sellainen tilanne olisi että lasten kaveri jäisi meille päivällisen ajaksi niin ehkä voisin tehdä joskus poikkeuksen ja ruokkia sen kaverinkin mutta pääsääntöisesti meillä ei kyllä ole tarjolla niin paljoa ruokaa että siitä riittää ylimääräisille.
Ilman lupaa ei kyllä ole kellään ulkopuolisella asiaa meidän jääkaapille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä saa nykyisin kaikki talossa olijat ruokaa, kun on ruoka-aika. En koe köyhtyväni siitä, jos keitän pari pottua enemmän tai lisään mukillisen vettä kastikkeeseen tai keittoon. Meillä on säännöllisesti joka arkipäivä välipalalla ja päivällisillä pari lasten kaveria, viikonloppuisin tavallisesti lounaalla ja välipalalla. Muistan kyllä ajan, jolloin tuo ärsytti, mutta silloin oli perheessä muitakin isompia murheita, joten ärsyynnyin helpommin myös pikkuasioista. Samaa mieltä kuin edellä oleva sämpylöiden paistelija, että mielestäni pieni hinta siitä, että lapsilla on kavereita. Ja ihanaa, että lapset ovat tässä minun silmieni alla, eikä jossain kaverilla aina. Kertoohan se jotain meidän kodistakin, että tänne on kiva tulla.
[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 13:25"]
11v tyttärestä on kehittynytkin varsin näppärä "keittiöpoliisi", menee aina häätämään vierailijat keittiöstä ja sanoo, että sieltä ei oteta mitään.
[/quote]
Kuulostaa rasittavalta kakaralta.
Lapset ei menetä kavereita vaikka ei syötävää tarjoa. Me ei ruokita ulkopuolisia paitsi joskus. Lopetin ruokkimisen, kun vastavuoroisuutta ei ollut. Kaverit on ja pysyy. Otin vain mallia muilta vanhemmilta. Kaikki hoitaa ja syöttää omat lapsensa.
Lapset ei menetä kavereita vaikka ei syötävää tarjoa. Me ei ruokita ulkopuolisia paitsi joskus. Lopetin ruokkimisen, kun vastavuoroisuutta ei ollut. Kaverit on ja pysyy. Otin vain mallia muilta vanhemmilta. Kaikki hoitaa ja syöttää omat lapsensa.
Tuo aika on jo takana, mutta muistelen omaa lapsuuttani. Heti koulun jälkeen ei tullut kavereita, koska suurimmalla osalla oli samat säännöt eli ensin läksyt ja sitten myöhemmin kaverit. Ruoka-aikoina ei kyllä norkoiltu naapurin tuokapöydän tienoilla. Jos itse ei älynnyt lähteä kotiin, niin nätisti sanottiin, että eiköhän teillän ala olla ruoka-aika kotona. Joskus iltapäivällä tai illalla äiti saattoi tehdä pannukakkua tai köyhiä ritareita, jos oli kavereita käymässä. Ja naapurin täti tarjosi samalla tavalla ihanaa bostonkakkua. Mutta nämä herkkuhetket olivat kaikissa huusholleissa aika harvinaisia, sillä enimmäkseen vietimme aikaa ulkona.
Te jotka ette tarjoa kavereille ruokaa:
Mtien toimitte, jos teillä on ruoka-aika ja on kova nälkä eikä ruokaa voi siirtääkään? Kutsutteko oman lapsen syömään ja kaveri odottaa toisessa huoneessa? Vai sanotteko kaverille, että on aika lähteä kotiin?
Onneksi on vain yksi lapsi ja kavereita meillä korkeintaan kaksi yhtäaikaa, eikä tosiaan joka päivä. Ruokin kyllä lapsen kaverit silloin jos ruoka-aikana sattuvat meillä olemaan tai nälkäisiä muuten.
Kyllä lapsenikin on joskus kaverillaan syönyt. Kun leivon, tarjoan niitä myös kavereille.
Mutta siihen en suostuisi, että kavereita meillä joka päivä monta ja heidät pitäisi ruokkia.